Alkiokato

Ihan hurjan outoa, että vielä kolme kuukautta sitten meillä oli seitsemän alkiota pakkasessa, mutta nyt siellä on enää (kaikeksi onneksi tosin) kaksi ruppanaa jäljellä.
Neljä pientä vauvanalkua on siis menetetty.

Kaikeksi onneksi kohdussa majailee nyt yksi pikkarainen.
Jälleen varhaiseen blastokystivaiheeseen jakautunut alkio.
Harmittaa tietty, että olivat klinikalla joutuneet sulattaa kolme, mutta selvisipähän kerralla niidenkin kohtalo.
Aluksi tuli ihan tosi epäuskoinen olo ja ajattelin, että näin sitä mennään pylly edellä uuteen hoitorumbaan, mutta nyt jaksan taas uskoa, että kyllä me onnistutaan.
Sanoin sen ääneenkin.
Neiti M.:kin sen kuuli :D'

Testipäivä olisi sitten 13.9, mutta itseä kiusatakseni meinaan testata jo pp11.
En edes halua odottaa viralliseen päivään.
Hullua?
Oi kyllä.

Piinailu alkakoon! 

Jippu pp0

Liukuhihnalla

Tai sitten polilla ultrassa.
Joka tapauksessa tänään oli kyllä ihan liukuhihnameininki, eikä lääkärillä (sillä tosi mukavalla) ollut mitään mielenkiintoa kysyä kuulumisiani tai tuntemuksiani tämän kertaisesta hoidosta.
Hurjat viisi minuuttia taisin huoneessa kuluttaa aikaa.

Kp10 tänään ja limis oli hieman ohuempi kuin minulla yleensä on ollut. Ihan hyvä se silti oli (7,8mm) ja ehtii vielä viikon aikana vahvistua. :)
Lugesteronit aloitan sunnuntaina ja ensi viikon torstaina olisi sitten jälleen siirto.
Jei!

Kysyin, tai yritin kysyä/esittää toiveen kahden alkion siirrosta, mutta lääkäri tokaisi vain nopeasti, että "enkös itse ehdottanut yhden alkion siirtoa, että mitä sitä muuttamaan, kun minulla on pullat niin hyvin uunissa". (??)

Joo, onhan mulla tavallaan asiat ihan hyvin. Eka hoito onnistui kertalaakista, eikä toista yrittäessäkään ole kuin vasta yksi pettymys takana.
Niin. Hoidoissa.
Kyllähän se pieni ihmismieli on silti taas vuoden ajan jaksanut uskoa ihmeeseen ja kun hoitojen väliin tahtoo usein kuulua välikiertoa ja sen sellaista, niin kyllä se aika vaan kuluu ja haaveet lapsista pienellä ikäerolla murenevat vähitellen.
Onneksi vielä on aikaa. ;)

Ai niin, ja vaikka lapsettomuus ja sen mukana tulleet tuntemukset ovat vain häilyvä muisto lapsiperheen arjessa, niin kyllä ne sieltä vaan ylös kipuavat.
Sihteerikkökin polin vastaanotossa totesi, että "sinähän olet niitä lapsettomuuspuolen asiakkaita, laitetaanpas sinut oikeaan pinoon".
Kävin siis polilla eri päivänä, kun yleensä lapsettomat kuulemma käyvät. ;)

Kohti toista PAS:sia

Jei! Kp1 vihdoin taas täällä.  :)
(eka Zumenon popsittu)

Muutaman päivän ehdin jo odotella (turhautumiseenkin asti) menkkoja alkavaksi, vaikka perjantain tuhruttelun jälkeen mitään merkkiä alkavista menkoista ei ollut.
Pakko myöntää, että ehdin jo tänään jopa ajatella luonnollisen ihmeen mahdollisesta sattumasta.

Hieman pisti vain ärsyttämään se, että alkoivat vasta myöhemmin iltapäivällä, niin en ehtinyt soittaa heti tänään polille, varatakseni sitä ultra-aikaa. Pöh.
Perjantaina sitten soittoa ja pitääpä jälleen laittaa herätyskellokin soimaan, että en missaa sitä aikaisen aamun soittoaikaa.
Neiti M.:n olemassaoloon herätyskellon muodossa en voi luottaa, sillä neiti saattaa halutessaan nukkua jopa puoli yhdeksään. ;9

Tämä olkoon nyt tällainen avauskirjoitus uuden mahdollissuuden kunniaksi.
Olen jälleen hyvin sinut asian kanssa ja innostunein mielin odotan tämän kierroksen kulkua. 

Kp1 ja toinen PAS. :)

Siellähän se PAS taas häämöttää.

Toinen välikierto näyttäisi raksuttavan jo 28. päiväänsä, eli voisin arvailla uuden kierron alkavan noin viikon päästä.
HUIH!
Haluanko sitä vielä?
Kyllä ja Ei.

Ei:
- huomaan taas pohtivani samoja asioita, kuin ennen ekaa PAS:sia.
- onko meillä muka tilaa
- Neiti M. on jo olevinaan niin iso ja päivittäin meillä on helpompaa
- miksi vaivautua taas aloittamaan homma alusta
- työntekokin kiinnostaisi taas kovasti
- en haluaisi taas pettyä (tosin kokeilematta se ei selviä ;))
- on ollut kiva käydä aina välillä ystävien kanssa ulkona tuulettumassa

Kyllä:
- kasvava vatsa
- hennot muljahdukset ja potkut
- synnytys
- ensihetket pienen ihmeen kanssa
- Neiti M:lle sisarus ♥
- kaikki raskauden mukanaan tuomat ihanatkamalat jutut

Ja sitten mun pitää kyllä tunnustaa yksi asia. ;)
Sen epäonnisen PAS:sin jälkeen aloin jälleen antaa M:lle rintaa. Kerran päivässä.
Illalla.
Joskus on tuosta huolimatta mennyt parikin päivää, ettei ole sitä saanut ja nyt on taas irtauduttu siitä tosi hienosti.
Voin siis myöntää, että neiti sai tissiä (muutaman viikon taukoa lukuunottamatta) vuoden, kuuden kuukauden ja  parin viikon ikäiseksi.
Viimeinen kerta oli eilen.
Neiti puri minua niin lujaa tissiin, että verta tuli.
Minä huusin ja sitten huusi neitikin.
Ai helvata. 
Nyt se on loppu, slut, finito.
Sen verran tekee kipeää vieläkin.
Ja pliis, älkää kivittäkö minua. ;D

Puspus!