Piinapäivä viisi

Kävin taas lueskelemassa Neiti M.:n blogista piinapäivien aikaisia oireiluja.
Hyvin vähän olen niistä sinne mitään kirjoittanut, mutta pp4 olin käynyt kirjaamassa tuntemuksistani kiinnittymiseen liittyen.
Pah.
Tällä(kään) kertaa ei ole vielä mitään merkkiä positiivisen tuloksen puolesta.
Epäusko nostaa taas päätään, vaikka koitan ajatella, että mitäpä jos.
Menin kaiken uhalla laskemaan jopa mahdollisen lasketun ajan.
Hah. *itseironista naureskelua*

Mietin, että nyt kun meillä on ne kaksi alkiota vielä pakkasessa, niin mieli tekisi kokeilla siirtoa luonnolliseen kiertoon.
Huom.! tekisi mieli kokeilla.
Enhän mä tiedä, onko se edes mahdollista. Kiertoni on niin totaalisen epäsäännöllinen nyt ja mun tuurilla siirtoon ei edes päästäisi.

Ei tässä lääkkeellisessä kierrossa ole muuta ongelmaa, mutta nämä lääkkeet väsyttävät ihan tajuttomasti.
Mulla ei tunnu riittävän energiaa edes niihin ihan perustoimintoihin, kuten ruoan laittamiseen neiti M.:lle, siivoamiseen ja omasta itsestä huolehtimiseen.
Olen jotenkin  niin väsynyt.
Tänään sai vielä kaiken hyvän lisäksi herätä hedariin.
Saman huomasin siinä toukokuun lääkekierrossa.
Eilen meinasin alkaa kertoa itkien kuulumisia tutulle kampaajalleni, kun tämä näiti kyseli.
Onneksi sain nieltyä palan kurkustani.

Tulisipa jotain merkkiä onnistumisen puolesta ja saisinpa jostain ylimääräistä energiaa. 

Jippu pp5