30+0

Kymmenen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. :))
Itse kyllä lisään tuohon sen ekstra viikon, jotta en ala odotella vauvan saapumista liian aikaisin. ;)
On niin ihanaa käydä jo näitä kolmosella alkavia viikkoja, kun ne on mulle niitä "viimeisiä" viikkoja.
Näistä raskausviikoista pitäisi nyt sitten viimeistään tässä vaiheessa alkaa nauttia, koska loppua kohden mennään hurjaa vauhtia. Mutta nauti nyt sitten, kun tässä vaiheessa se raskaus alkaa jo tuntuakin ihan todenteolla, eikä helpotusta ole luvassa ennen vauvan syntymää.

Neidistä ekoja vähän napakampia supistuksia alkoi muistaakseni tulla joskus 32+ viikoilla. Siis sellaisia, jotka jo ihan oikeasti tuntuivat ja pistivät miettimään tulevaa synnytystä.
Lonkkasäryt, liitoskivut, närästys, jäätävä ummetus, pissatus ynnä muut ihanat kolotukset odottavat, tai jo ovat täällä.
Saapa nähdä, alkaako niitä arpiakin tässä lähiviikoina ilmestyä ilostuttamaan tämän äidin mieltä. ;)

Työtkin tuli sitten aloitettua. Aluksi minua ihan oikeasti jännitti tuonne työmaalle meno niin pitkän ajan jälkeen,  mutta jo heti ekassa vuorossa parin tunnin jälkeen alkoi tulla sellainen tunne, että olinko edes välissä pois. :D
Tällä viikolla onkin ihan täysi työviikko, viisi vuoroa. Hyvin oli siis pomo kuunnellut toiveitani max. neljästä vuorosta / vko. ;)
No, eipä tuo nyt haittaa. Tosi hienosti oli isimiehellä ja neidillä mennyt nyt nämä kaksi iltavuoroani ja tämä tekee heille ihan tosi hyvää.
Mies saa ihan oikeasti hoitaa neitiä ja olla se päävastuussa oleva, sen sijaan, että otan sitä omaa aikaa kotona ja kommentoin väliin omia toimintapojani, joka luonnollisesti ärsyttää miestä.

Pientä murhetta on nyt kahtena yönä aiheuttanut neidin pissaaminen sänkyyn ja eilen illalla jopa ihan olohuoneen matolle, vaikka minä olin vain keittiössä. Vähän pistää miettimään, että voisiko tämä olla jonkinlaista reagoimista tuohon minun työssäolooni??
Neiti on kuitenkin ollut ilman päivävaippaa sen kaksi kuukautta ja yövaippakin jäi reilu kuukausi sitten pois.
Tiettyhän niitä takapakkejakin tulee, mutta hieman tämä harmittaa, kun niin hienosti on mennyt jo näin pitkään.
Ehkä tämä on vain ihan normaalia takapakkia tässä asiassa, mutta kummasti tuo alkoi heti minun aloitettua työt. o__O

Nyt ei kärsi kauempaa istua koneella. Kamala hedari taustalla ja masu tuntuu rusentuvan tässä tuolilla. :D

Jippu 30+0

Viimeinen kolmannes

Raskausviikko 27+0 (neuvolan mukaan tosin jo eilen...) ja viimeinen kolmannes käyntiin.
Laskettuun aikaan on siis enää noin kolme kuukautta.
Uskomatonta!

Tähän kolmeen kuukauteenkin mahtuu vielä vaikka mitä.
Työt alkavat reilun kahden viikon päästä ja niitä pitäisi jaksaa painaa sen päälle viisi viikkoa.
Äitiysloma alkaa näin ollen siis reilun seitsemän viikon päästä. Tuokin asia on tullut taas konkreettisemmaksi, kun päätökset äitiysavustuksista ja vanhempainrahoista ovat tipahtaneet postiluukusta.
Ja pakkohan se on myöntää, että kylläpä ne summat näyttivät ihan mukavilta tämän kotihoidontuella kituuttelun jälkeen. Jos yhtään osaan enää näillä äitiyden ja raskauden näivettämillä aivoillani laskea prosenttilaskuja, niin tiedossa on yli 400% "palkankorotus" :D 
Onneksi tässä on vielä tulossa sitä ihan oikeaa palkkaakin ja vähän lomarahoja, joten minunlaiseni semi-materialistikin pääsee pian kunnolla shoppailemaan.

Pieni shoppailumatka ollaankin tekemässä nyt tulevana viikonloppuna ihan koko perheen voimin, kun lähdetään perjantaina hotellilomalle lähikaupunkiin ja yhdistellään siihen sitten vähän Ikeaa ja isompaa ostoskeskusta. Pitää myös todeta, että pari päivää ruoanlaitto- ja pyykkäysvapaata kuulostaa houkuttelevalta , eikä noissa hotellien aamiaisissakaan mitään moitittavaa ole. ;)

Pirpanalle on kertynyt jo hurjan paljon sitä ihan "omaakin" tavaraa. Tuleva pikkuneiti perii tietty isosiskonsa vaatteita, mutta jotta niissä vauvakuvissa ei sitten olisi kopio M:stä, niin pitäähän sitä omaakin olla.
Uutta ja sitten ihan käytettyäkin vaatetta on tullut hankittua Pirpanalle, eikä toki pelkästään tyttöväreissä. :)
Lisäksi olen nyt ihan koukussa noihin facebookin lastenvaate-, ja tarvikekirppiksiin. Olen tehnyt ihan hurjan paljon löytöjä todella edullisesti. Kaikki lähes uudenveroisia, etenkin noissa ihan pienissä kokoluokissa.
Tuplarattaisiinkin löysin sen kovan vaunukopan 40 eurolla ja eipä tuossa paljon käytön jälkeä näy.
Virallinen OVH tuohon Carenankin koppaan on kuitenkin noin 100 euroa ja jos olisin tuon merkin kärryt ostaneet ihan upouutena, niin halvimmillaan maksettavaa olisi tullut lähes 400 euroa.
Nyt tuplat ovat maksaneet meille 220 euroa.

No, leikkimattoa ei välttämättä olisi pitänyt uusia, mutta sitten sain päähäni, että tällainen olisi kiva.
Uutena en sitä hintavasta syystä suostunut hankkimaan, mutta kun tuokin "käveli" fb:n kirppisringissä vastaan 30 eurolla, niin nyt on sitten uusi mattokin. :D
Eikä sekään kyllä eroa uudesta missään määrin.

Sitterin tosiaan myin jo hyvissä ajoin pois, omasta mielestäni, sen epäkäytännöllisyyden vuoksi ja nyt sitten pitää sellainenkin hommata.
Tällä hetkellä mietinnässä on tämä. 

Vielähän tässä olisi vaikka mitä pientä, suurta, tarpeellista ja tarpeetonta hankittavana, mutta nyt pitää kyllä odotella muutama viikko, että päästään tässä raskaudessa vähän pidemmälle ja voidaan laittaa hoitopöydät ja nukkumapaikat pienelle valmiiksi.
Hahmottuu sitten paremmin kaikki tarvittavakin. 

Pitkästä aikaa voisi vähän kirjoitella näitä fyysisiäkin kuulumisia tämän raskauden tiimoilta ja ensimmäisenä pinnalla on närästys. Eikä mikään ihan pikkuinen, vaan ihan koko päivänkin pilaava.
Kahvi on nyt muutaman päivän ollut pois kuvioista, kun viime perjantaina erehdyin sen yhden kupillisen kyläillessä juomaan. Eipähän tarvinnut paljon iltasella ruokailua miettiä. Rennie ja Samarin ovat kyllä luottoyhdistelmä. ;)
Seuaavaksi häiriötä aiheuttaa oikean puoleinen kipu kyljessä. Seisoaltaan se ei niin vaivaa, mutta istuessa sitäkin enemmän. Tekee koko ajan mieli painaa kädellä mahaa alemmas.
Molemmat näistä vaivoista ovat identtisiä neidin raskaudesta.
Seisaaltaan sitten alakerta tuntuu puutuvan ihan älyttömän nopeasti ja pidempi kävely/seisominen saa aikaan sen ihana vaappumis-efektin. :D

Nyt nauttimaan omasta ajasta. Isimies ja neiti lähtivät kokemaan madekatiskoja yhdessä ♥

Puspus,
Jippu rv. 27+0

Migreeniä, migreenin perään.

Tyydyn tiivistämään viime viikon ja tämän viikon alun toteamalla, että tämän raskauden (suoraan sanottuna) paskimpia päiviä takana.
Oksentamista, vatsataudin tynkää, lisää oksentamista ja viisi päivää kestänyt migreeni, johon vedin sallitut Panadol annokset / pvä, ja joka aamu otin sen grammaisen Panadolin lisäksi 600mg Buranaa. ( lääkärin luvalla)
Eikä mitään apua. Ihan sieltä ja syvältä.
Asiaa ei mitenkään helpottanut energinen taapero ja viikonlopun reissussa ollut mies.
Ensi kertaa tässä raskaudessa tuntui, että nyt riittää. 

Tänään (15+2) päänsärkyä ei ole näkynyt ja Luojalle kiitos. Perjantaina olisi pikkujoulukeikkaa kokin roolissa ja se on työllistänyt tästä päivästä alkaen.
Neiti M. piti silloin raskausaikana huolen, että rv:ko 16 oli kamalin, joten Pirpana säästi minulta toivottavasti viikon. :D 

Masun pullahtamista odotan kovasti. Kohtu tuntuu ihan tosi ylhäällä, lähes navan korkeudella, mutta ei vaan nouse esiin. Minua pissattaa harva se tunti ja yölläkin saa nousta kahdesti. Sekin virhe on tehty, että en nouse ja aamulla kohtu kiittää supistuksella, joka jopa vähän tuntuu.

Pirpanan liikkeet ovat edelleen hentoiset, mutta eilen (vai toissapäivänä) tunsin pienen jo ensi kertaa ihan istuessa ja illalla tuntui sellainen terävämpikin liike. Ehkä jopa jalka..

Tässä vielä masukuvaa raskausviikolta 15+0

Viidestoista viikko

Nyt tuntuu jotenkin jo siltä, että kyllä tämä raskausaika vaan meneekin eteenpäin. Tuntuu kuin olisi jo pitkälläkin, kun käynnissä on viidestoista viikko. Hieman reilu viisi viikkoa siis etiäpäin ja ollaan jo puolivälissä. Ihanaa <3

Tämä raskausviikko alkoikin sitten todella lupaavasti. Heti maanantaina 14+0 piti aamu aloittaa oksentamisella ja sama piti siinä päivän mittaan toistaa vielä kolme kertaa. Jessus. Miksi ihmeessä tämä alkoi vasta nyt....Kun välillä on jo ihan oikeasti tuntunut siltä, että pahoinvointi on helpottamaan päin ja olen joinain päivinä saanut ihan oikeaa ruokaakin syödyksi. No, jos tämä menee samaa kaava kuin neidistä, niin ensi viikon jälkeen alkaa helpottamaan.;)

Tässä on myös muutamana iltana ollut sellaisia olikohan tuo liike-hetkiä. Neiti M. ilmoitti ensi kerran liikkein itsestään 14+5 ja siihen ei ole enää montaa päivää tässä raskaudessa. Viime lauantaina nukkumaan mennessä   pidin käsiä siinä kohdun kohdilla ja vähän painelin sitä, niin hetken päästä tuntui sellainen jännä tunne, aivan kuin vauva olisi kääntynyt vatsassa. Sitä tuntui hetken aikaa. Olen nyt toistanut tuota joka ilta ja tuota samaa muljumisen tunnetta tuntuu, kun tökin kohtua. Se on vielä ihan tositosi hentoista ja välillä mietin, kuvittelenko kaiken. :D
Eilen illalla, taas nukkumaan mennessä, tunnustelin kohtua ja nyt pystyin ensi kertaa paikallistamaan päälle päin, missä kohtaa Pirpana majaili. Toisella puolella kohtua oli sellainen jännä kovempi kohouma ja piti oikein miestäkin pyytää kokeilemaan. No, tämä ilkeä äiti sitten taas tökkäisi pientä pariin otteeseen, eikä mennyt kauaa, kun tuntui taas sellainen hassun hento muljahtaminen.
Nyt pitää sitten vaan seurailla tuntemuksia ja pysähtyä aina hetkeksi kuulostelemaan oloa. Melko nopeasti nuo liikkeet kuitenkin vahvistuvat, jos tosiaan olivat niitä <3

Tässä vielä tämän viikon kuvatus vatsasta, jännitettynä. ;)

Ja tässä alla kuva vatsasta ihan normitilassa samana päivänä kuvattuna, ilman "lihasten" jännittämistä.
(mitäs menitte viimeksi mainitsemaan jotain timmistä vatsasta, sitä se ei kyllä ole :D )

Jippu 14+2

Parempi myöhään kuin milloinkaan...kai?

Ja tällä myöhäisellä ajankohdalla tarkoitan tällä kertaa oksentamisen aloittaista.
12+5 sai nyt siis olla se päivä, kun laatta lensi ihan kunnolla. Tilanne oli jotenkin niin surkuhupaisa, että en ollut varma, olisiko siinä pitänyt siis itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa toivon silti, että uusintaa ei tarvitse ottaa ja tämä pahoinvointi loppuisi muutenkin pian. Viimeistään jouluksi olisi mukavaa saada tuo ruokahalu takaisin.
Painon puolesta en ole silti yhtään huolissani. Tällä kertaa olen vain noin kilon verran miinuksella lähtöpainoon verrattuna. Esikoisen aikaan painoa putosi se 3,5kg ekan puoliskon aikana ja tällä kierroksella lähtöpainoa oli kaksi kiloa enemmän.

Huomenna olisi sitten isäinpäivä ja neidin kanssa yllätetään Isi ainakin kortilla ja aamiaisella.
Isimies itse olisi halunnut kyllä lähteä hirvijahtiin, mutta kun muistutin miestä siitä, että tämä missasi ekan isäinpäivänsä olemalla ulkomailla jahtireissulla, niin lupasi sitten olla aamulla kotona.
Huomenna mennään myös oman isäni luokse päivälliselle ja samalla olisi sitten tarkoitus kertoa raskaudesta hänelle.
Tavallaan en vieläkään haluaisi ja olen muutenkin viimeiset viikot ollut maltillinen kertomisen suhteen.
Kukaan ns. uusi henkilö ei tiedä raskaudesta. Liekö ne vuotelut saaneet tämän äidin vähän takajaloilleen ja olemaan ihan hissukseen.
Ultrakin on vasta maanantaina.
No, ehkä tarkistan vielä sykkeet tänä iltana, niin kaipa sitä uskaltaa sitten kertoa uutisen.

Sykkeitä olen tosiaan muutamaan otteeseen kuunnellut ja parina viime kertana ovat olleet jo niin vahvoja ja pieni on pysynyt sen verran paikallaan, että sykelukemakin on piirtynyt näytölle.
Pirpanan sydän tuntuu sykkivän sellaisella 160 lyönnin keskinopeudella. :)

Tällä  13. viikolla olo on ollut muutoin hyvin vaihteleva. Alkuviikolla oli pari tosi energistä päivää ja touhusin ihan älyttömän paljon kaikkea. Puunasin ja järjestelin sellaisiakin paikkoja, joita yleensä kerran pari vuodessa tulee tarkistettua.
Sitten on ollut pari huonompaa päivää, tämä oksennuspäivä mukaan laskien. Kaiken kaikkiaan tämän ekan kolmanneksen olotila on hyvin saman tyylinen kuin mitä Neiti M.:stä oli.

Ja itse Neitiin liittyen on vielä kirjattava ylös pottatouhuissa edistyminen. Kahtena päivänä on saatu kakat pottaan! Kuivaksi oppinen on siis täälläkin vielä täysin mahdollinen vaihtoehto. ;)

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ihanaa isäinpäivää huomisen johdosta.

Jippu ja co. 12+5

Niin, ja tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti tukilääkityksen loppuminen.
Ei enää valuvaa lugemössöä! Wuhuu! :)

Meinasi myös ihan unohtua, tervetuloa uudet lukijat <3

11+6

Täytyy nyt tulla vielä nopeaan lataamaan tuo tämän viikon kuvatus vatsasta, ennen kuin viikot vaihtuvat. ;)

Mainittakoon myös se, että perjantaina (11+4) tuli sitten kärsittyä tämän raskauden tähän astisesti kamalin päivä pahoinvoinnin kannalta. Olo oli kuin tiejyrän alle jääneellä oravalla, joka oli ryypännyt viikon. ;)
Kamala olo alkoi heti aamulla ja vesilasillinenkin nosti oksennuksen tunteen. Päivän ruokasaldoksi jäikin lopulta siivu omenaa, puolikas luonnonjugu ja yksi paahtoleipä.
(mahtaa neuvolantäti taas riemastua, jos vaa`an lukema on alaspäin edelliseen kertaan nähden)
Koko päivänä ei kuitenkaan tarvinnut laatoittaa, vaikka vessaan tulikin juostua kiireellä varmaan kymmenen kertaa.

Ihanaa, huomenna jo 12 viikkoa täynnä, mutta se pirun viikko pitää vielä kärvistella ultraa odotellen.


No, tässä nyt kuitenkin tämä kuva, joka on siis päivältä 11+0. Ei eroa edelliseen kuvaa, ainakaan mielestäni. :)

Kuvotusta

Seitsemäs viikko käynnistyi ja kyllähän se kuvottava olokin sitten lisääntyi.

Viime yönä heräsin joskus kahden maissa ihan tajuttoman huonoon oloon. Oli ihan pakko suunnata vessaan puhaltelemaan oloa paremmaksi, kun tuntui, että oksennus tulee varmasti.
No, ei onneksi tullut ja sainkin vähän mehua juoduksi, kun olo helpotti.
Aamullakin olo oli vähän heikko, mutta reippaana keittelin kahvit valmiiksi ja laitoin aamiaista.
Kahvit jäivät kuitenkin juomatta, kun jo kahvin tuoksu tuntui jotenkin ihan älyttömän pahalle.
Aamupala sentään upposi, mutta kuvottava olo tuntui puskevan koko ajan läpi ja taisinkin aamun mittaan syödä varmaan kolme leipää, neljä klementiiniä, jogurttia ja pari kuppia teetä. :D

Tänään on kyllä koko päivän ollut sellainen ontto olo ja olin ihan varma, että paljastun isälleni ja hänen vaimolleen päivällä, kun nämä poikkesivat katsomaan Neiti M:ää tuliaisinaan laatikollinen munkkeja.
Asiaa ei todellakaan helpottanut hetkeä aiemmin jäätelön ja viinerirasian kanssa sisään lampsinut anoppi.
Meinasin oksentaa siihen paikkaan. :D
Väkisin pistelin poskeeni vähän jäätelöä ja vajaan puolikuppia kahvia.

Anopille tosin "paljastuin" myöhemmin iltapäivästä, kun tämä ulkona ollessamme kyseli tulevien hoitojen laitaa.
Minä kun en osaa huijata kovinkaan mallikkaasti, niin totesin sitten hyviä uutisia olevan. 
Onneksi anoppi ymmärsi, että vielä on tosi aikaista ja ar-ultrakin vielä edessä, niin vannoi olevansa ihan hissukseen. 

Tällä hetkellä siis kaikki mahdollinen kunnon ruoka ällöttää ja voisin elää pelkillä klementiineillä. Kahvi ei uppoa, joten teepannu on kaivettu esiin. Myöskään mitään makeaa leivonnaista tai suklaata ei tee yhtään mieli.
Irtokarkit/salmiakit ja pikkusuolaiset on jees. Eilen söin salaattijuustokuutioita suoraan purkista ja hörpin taas lusikalla sitä suolalientä päälle.
Tosi täyspäistä toimintaa siis.

Lisäksi käyn vähän herkillä. Neiti on ollut jotenkin ihan tosi hellyyttävä ja hänen touhuamistaan katsellessa on kyynel silmässä.
Koiriakin tulee halipusittua aika paljon. 
Tänään myös väsytti ihan tosi paljon ja olikin ihanaa mennä neidin kanssa yhtä aikaa päikkäreille isoon sänkyyn <3

Jippu + Pirpana 6+1

Kylmä-kuuma-kylmä-kuuma

Pari päivää on tuntunut siltä, että ketä minä tässä nyt huijaan, enhän minä nyt oikeasti ole raskaana.
En ole vielä rohjennut edes soittaa neuvolaan.
Ihan kuin ei olisi mitään oireitakaan, mutta sitten kun pysähdyn hetkeksi tarkkailemaan itseäni, niin onhan niitä nyt jotain;

- Kylmä ja kuuma vuorottelevat mukavasti. Ensin tärisen kylmästä ja haen paksumpaa neuletta päälle. Annapa olla, niin takin oltua minuutin päällä, riisun sitä jo pois. Hiki tuntuu oikein puskevan läpi.
- Nälkä olisi, mutta mitään ruokaa ei sitten teekään mieli. Ainakaan lämmintä ruokaa.
Ajatus syömisestä ällöttää, vaikka pahoinvointia ei (vielä) olekaan.
Ole tässä nyt sitten esimerkkinä taaperolle, joka taas vaihteeksi osoittaa ruokahaluttomuutta puhkeavien alakulmahampaiden vuoksi.
- Vatsaa taasen toimii joko liian nopeasti, tai sitten liian hitaasti.
- Iltaisin vatsaa tuntuu turvottavan ihan älyttömästi.

Kävin sitten ihan varmuuden vuoksi tuhlaamassa miehen rahoja ja ostin nyt toisen CB:n digin.
Siihen pitäisi nyt tällä viikolla tulla se maaginen 3+. Ja minua jännittää. Mitä jos ei tulekaan?
Ihan varuiksivaruiksi tilasin sitten pari halpistestiä netistä, jotta teen ne ensin. Ja kun niihin ilmestyy kirkuvan punaiset viivat, niin sitten taidan tehdä sen digin.
Ja uskallan soittaa neuvolaan. ;)

Ihan kiva olla tällainen puupää.

Jippu ja Pirpana 5+1

Raskausviikkoja

Voi elämän kevät, kun tuntuukin taas hassulta puhua oman navan tapahtumista raskausviikkoina.
Ihan älyttömän epäuskoista! Ihanaa, mutta niin epätodellista. :D

Tänään soittelin Tays:siin ilmoittaakseni testin tuloksen ja eipä siinä sitten mitään. Toivotettiin onnea ja menestystä odotukseen.
Aika kiireisen kuuloinen hoitaja oli puhelimessa, joten raskausviikkojen laskemisesta en nyt saanut infoa.
Onneksi on olemassa myös ikiihana Dr. Google, jolta voi kysyä ihan mitä vaan.
Eli siirtopäivästä nyt sitten vähensin tosiaan sen kolme päivää, mikä oli alkioiden ikä siirtohetkellä, eli kolme päivää aiemmin, oli hedelmöittyminen.
Tuosta laskentatavasta nyt löytyi vähän vaihtelevasti tietoa, mutta eipä tällä mun laskutavalla nyt montaa päivää sitten heitä, jos vähän sinnepäin meni.
Kaiken matemaattisen toiminnan jälkeen sain tosiaan lasketuksi ajaksi 20.5.
Eli tänään on raskausviikko 4+3. Hurjan pitkä matka siis edessä vielä siihen, että tuo Pirpana saadaan tuolta syliin asti.

Kerroin asiasta eilen äidilleni. Ihan pakko vaan oli sanoa tämä asia ääneen.
Mies on edelleen matkalla ja sisin pakahtuu, kun en voi tästä ääneen puhua.
Kysyin sitten samalla äitiäni neidin hoitajaksi sen varhaisultran ajaksi, mutta tänään selvisi, että ei hän saa vuorojaan soviteltua.
Ääh, pitää siis kysyä neidille toista hoitajaa käynnin ajaksi ja sanoa sitten menevänsä vaikka hammaslääkäriin. Pöh!

Ei ole uusia oireitakaan ilmaantunut, mutta unet muuttuivat kyllä jo raskausaiheisiksi. Viime yönä tein testiä ja siihen ei tullutkaan viivoja. Hitsi, kun olin unessa paniikissa.
Aamulla piti sitten tehdä testi nro. neljä ja tulihan ne viivat, vahvempina kuin toissapäivänä.
Toissa yönä näin jo vauva-aiheistakin unta ja unessa seikkaili kai kaksikin vauvaa, joista toinen oli tyttö. :)
Ei kun hei, olipas vähän muutosta olotilassa. Masua turvottaa illalla enemmän.
Tuo voi kyllä johtua tästä suolaisen ruuan himotuksesta. ;)

Jippu ja Pirpana 4+3 ;)