Tarkoittaen blogin päivitystä. :D
Säälittävää. Olen antanut itseni repasahtaa ihan täysin tässä kolmannen raskauden huomioimisessa sinne "jälkipolville".
Esikoisesta löytyy hyvin tarkkaa päiväkirjaa ihan oikeana kirjana ja blogina.
Kuopuksesta muutama merkintä ihan oikeaan kirjaan ja ehkä hieman harvempi blogipäivitys kuin esikoisesta.
Myös vatsan kasvua tuli aiemmissa raskauksissa kuvattua jokainen vaihtuva viikko.
Tämä kolmas reppana on saanut osakseen muutaman kirjoitelman, ei yhtään merkintää oikeisiin kirjoihin ja niitä masukuvia varmaan kolme.
Ihan tosi isoja ongelmia, tiedän, mutta silti itselle tulee se huono omatunto, että mitä jos nämä kyselevät isompana miksi toisella on enemmän ja erilailla kuin toisella. Huoh.
Aika paljon minua kyllä harmittaa, että en ole vielä onnistunut löytämään samanlaista odotuspäiväkirjaa, mitä löytyy esikoisen ja kuopuksen ajalta. Painos on myyty loppuun ajat sitten ja kirppareita pitäisi koluta ahkeraan, jos sellaista mielin.
Noh, ehkä minä tästä selviän. ;)
Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 18+6 ja olo alkaa olla jo melko hyvä!
Ruokahalu tuntuu palanneen, eikä tule enää niin paljon ällötyksiä kuin aiemmin.
Liian pitkä ( yli kaksi tuntia :D ) ruokailuväli aiheuttaa vähän pahoinvointia, mutta se on varmasti ihan normaalia.
Painohan se taas putosi pari kiloa tuossa alussa ja lähtöpainossa ollaan nyt tällä hetkellä.
Muutoin kuluneen viikon neuvolakäynnillä oli kaikki ihan hyvin.
Vatsa kasvaa hurjaa vauhtia ja terkka oli vähän ihmeissään isosta sf-mitasta. Heilahti nimittäin heti ensi mittauksella yläkäyrän yläpuolelle, ollen 21 cm.
Saapa siis nähdä, minne tuo asettuu raskauden kuluessa eteenpäin.
Rakenneultraan on aikaa vielä vajaa pari viikkoa ja sitä tietysti odotellaan jo kovasti. Itse olen saanut päähäni taas vaikka mitä kauheuksia, kun liikkeet ovat edelleen viikosta toiseen ihan hurjan hentoisia ja tulevat hyvin harvakseltaan. Ei edes joka päivä tunnu mitään, eikä välttämättä joka toinenkaan.
Taitaa tuo edessä oleva istukka olla tällä kertaa niin hyvässä paikassa, että vaimennusteho on melkoinen!
Odotan jo kovasti vahvistumista!
Oleva ja tuleva isosisko ovat edelleen tietämättömiä tulevasta vauvasta. Esikoiselle kerrottaneen vasta tuon ultran jälkeen ja taitaa se odotus silti olla pitkä. ;)
Tokihan tuo kuopus siis jo "tietää", onhan hän ollut mukana neuvolassa ja kuullut sydänääniä, mutta ei tuo pienineiti ymmärrä yhtään mitään. :D
Neiti A. puhuu edelleen vain muutaman sanan, joista uusimpana tällä viikolla kuultu Äiti. <3
Kyllähän siinä taas sydän suli, kun sen kuuli.
Ensi kuussa on luonnollisesti 2-vuotisneuvola, joten jännä sitten kuulla, mitä tuosta puhumattomuudesta sanotaan.. Ymmärrystä kuitenkin riittää ihan lähes jokaiselle asialle.
Kuivaksi oppiminenkin odotuttaa itseään. Kahdesti on eksytty potalle tietoisesti, mutta muuten neitiä ei kiinnosta yhtään.
Motoristen taitojen kehittäminen on vain SE juttu. Pikkuapina treenaa kuperkeikkoja, hyppelyä ja tekipä käsistä pitäen jo ilmassa kuperkeikan, "kiiveten" ensin jalkojani pitkin ylös. :D
Isosisko toimii suurena esimerkkinä ja ihailun kohteena.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvola. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. huhtikuuta 2015
tiistai 24. helmikuuta 2015
Ensimmäinen neuvola ja sydänääniä
Ensimmäinen neuvolakäynti olikin jo tuossa pari viikkoa sitten ja eihän sieltä mitään uutta nyt enää tullut. Perusmittaukset suoritettiin ja vaa´alla oli ihan perinteinen meininki, kun paino oli jo pudonnut siitä lähtöpainosta :D
Saapa nähdä, kuika monta kiloa tässä raskaudessa tulee. ;)
Tällä kertaa jätettiin osallistumasta yhdistelmäseulaan, joten terkka kirjoitti lähetteet vain ultriin.
Äitiyspolille saakin sitten ensimmäisen kerran suunnata maaliskuun toisella viikolla.
Karkeasti laskien noin kahden viikon päästä. Jännittävää.
Ja vaikka meille ei nyt kätilön toimesta pidäkään kertoa mitään riskilukuja tai niskaturvotusta, niin onhan heillä kuitenkin velvoite kertoa, jos ultrassa näkyy jotain hälyyttävää. Ei tässä ihan oman onnen nojassa olla. ;)
Raskaus on sujunut hyvin samanlaisin oirein, kuin mitä esikoisesta ja kuopuksesta. Sanotaanko, että olisin hyvin yllättynyt, mikäli tulokas edustaisi vastakkaista sukupuolta. Toki tämä jää sittten nähtäväksi ja jos tulokas sitten edustaisikin meidän perheen vähemmistöä, niin sitten voisi ainakin todeta, että raskaudet voivat sujua hyvin samantyylisesti, oli siellä kohdussa kumpi vain. :)
Se alun pahin väsymys on onneksi vähän väistynyt, eivätkä reippaat ulkoilut aiheuta sellaista oloa, kuin suorittaisi maratoonia. Pahoinvointi aaltoilee edelleen kokopäiväisesti ja syöminen tökkii. Liha ja rasvaiset ruoat ällöttävät, mieli tekee enemmän raikkaita juttuja. Suuri intohimo on jälleen tulisissa ja kirpeissä jutuissa. Toissa iltana haarukoin varmaan puoli tölkkiä jalapeno-siivuja sellaisenaan. ;)
Tänään kotiin saapui myös tilaamani doppleri ja pakkohan sitä oli heti testata. Neiti M. lähti isänsä kanssa sopivasti uimaan ja jäin A:n kanssa kahden ( = jutut eivät siis leviä ;) )
Aikani siitä etsin ja yritin muistella, että miltä se nyt kuulostikaan. Näytöllä vilkkui liian alhaisia lukemia, mutta sitten tajusin nostaa anturia hieman ylemmäs ja sieltähän se tuttu puksutus löytyi <3
Noin 10 cm navan alapuolelta ja keskimäärin 149 lyönnin minuuttivauhtia.
Olin yhtä leveää hymyä. :)
Tästä on taas hyvä jatkaa vähän luottavaisemmin mielin.
Jippu 10+3
Saapa nähdä, kuika monta kiloa tässä raskaudessa tulee. ;)
Tällä kertaa jätettiin osallistumasta yhdistelmäseulaan, joten terkka kirjoitti lähetteet vain ultriin.
Äitiyspolille saakin sitten ensimmäisen kerran suunnata maaliskuun toisella viikolla.
Karkeasti laskien noin kahden viikon päästä. Jännittävää.
Ja vaikka meille ei nyt kätilön toimesta pidäkään kertoa mitään riskilukuja tai niskaturvotusta, niin onhan heillä kuitenkin velvoite kertoa, jos ultrassa näkyy jotain hälyyttävää. Ei tässä ihan oman onnen nojassa olla. ;)
Raskaus on sujunut hyvin samanlaisin oirein, kuin mitä esikoisesta ja kuopuksesta. Sanotaanko, että olisin hyvin yllättynyt, mikäli tulokas edustaisi vastakkaista sukupuolta. Toki tämä jää sittten nähtäväksi ja jos tulokas sitten edustaisikin meidän perheen vähemmistöä, niin sitten voisi ainakin todeta, että raskaudet voivat sujua hyvin samantyylisesti, oli siellä kohdussa kumpi vain. :)
Se alun pahin väsymys on onneksi vähän väistynyt, eivätkä reippaat ulkoilut aiheuta sellaista oloa, kuin suorittaisi maratoonia. Pahoinvointi aaltoilee edelleen kokopäiväisesti ja syöminen tökkii. Liha ja rasvaiset ruoat ällöttävät, mieli tekee enemmän raikkaita juttuja. Suuri intohimo on jälleen tulisissa ja kirpeissä jutuissa. Toissa iltana haarukoin varmaan puoli tölkkiä jalapeno-siivuja sellaisenaan. ;)
Tänään kotiin saapui myös tilaamani doppleri ja pakkohan sitä oli heti testata. Neiti M. lähti isänsä kanssa sopivasti uimaan ja jäin A:n kanssa kahden ( = jutut eivät siis leviä ;) )
Aikani siitä etsin ja yritin muistella, että miltä se nyt kuulostikaan. Näytöllä vilkkui liian alhaisia lukemia, mutta sitten tajusin nostaa anturia hieman ylemmäs ja sieltähän se tuttu puksutus löytyi <3
Noin 10 cm navan alapuolelta ja keskimäärin 149 lyönnin minuuttivauhtia.
Olin yhtä leveää hymyä. :)
Tästä on taas hyvä jatkaa vähän luottavaisemmin mielin.
Jippu 10+3
maanantai 26. tammikuuta 2015
Viikkoja ja raskausviikkoja
Olen, tai olemme nyt reilun viikon verran totutelleet tähän (uskomattomaan) ajatukseen, että olen raskaana ja syyskuun loppupuolella meillä on täällä ehkä vauva. Eikä me vaan edelleen tajuta tätä :D
Yhä allekirjoitan myös sen, että päivät matelee heti hitaammin, kun on kyse raskausviikoista. Varhaisultra on vasta ensi viikolla! Mä haluan jo nähdä, että onko tuolla elämää.
Tänään sain kerrottua uutisen myös neuvolatädille, kun olimme M:n neuvolakäynnillä.
Terkka kysyi lopuksi, että mitäs mulla on tulevaisuudelle nyt suunnitelmissa ja yllättyi kyllä hänkin melkoisesti, kun kerroin äitiysneuvolalle olevan tarvetta. :D
Ensimmäinen neuvolakäynti on nyt sitten varattuna noin kahden viikon päähän, 8 + jtn viikolle.
Sopiva hetki kyllä ja ehtii sitten peruakin, jos ultrassa tulee ikäviä uutisia tai käy muuten huonosti.
Oma skeptisyys kun ei tunnu hellittävän vielä lainkaan.
Jotain lupaavia oireita kyllä löytyy. Olen palellut tässä ihan hervottomasti nämä viimeiset kaksi viikkoa. Yhtenä iltana sain selkänikin jumiin, kun palelun vuoksi jännitin koko kroppaani.
parina päivänä on myös hieman etonut ja tänään vähän enemmänkin. Tuntuu, että yhtään mitään ruokaakaan ei tee mieli. Nälkä on, mutta keittiössä vaan puistattaa.
Jos yhtään osaan laskea, niin tänään on kaiketi 6+1 :)
Näihin kuulumisiin!
Yhä allekirjoitan myös sen, että päivät matelee heti hitaammin, kun on kyse raskausviikoista. Varhaisultra on vasta ensi viikolla! Mä haluan jo nähdä, että onko tuolla elämää.
Tänään sain kerrottua uutisen myös neuvolatädille, kun olimme M:n neuvolakäynnillä.
Terkka kysyi lopuksi, että mitäs mulla on tulevaisuudelle nyt suunnitelmissa ja yllättyi kyllä hänkin melkoisesti, kun kerroin äitiysneuvolalle olevan tarvetta. :D
Ensimmäinen neuvolakäynti on nyt sitten varattuna noin kahden viikon päähän, 8 + jtn viikolle.
Sopiva hetki kyllä ja ehtii sitten peruakin, jos ultrassa tulee ikäviä uutisia tai käy muuten huonosti.
Oma skeptisyys kun ei tunnu hellittävän vielä lainkaan.
Jotain lupaavia oireita kyllä löytyy. Olen palellut tässä ihan hervottomasti nämä viimeiset kaksi viikkoa. Yhtenä iltana sain selkänikin jumiin, kun palelun vuoksi jännitin koko kroppaani.
parina päivänä on myös hieman etonut ja tänään vähän enemmänkin. Tuntuu, että yhtään mitään ruokaakaan ei tee mieli. Nälkä on, mutta keittiössä vaan puistattaa.
Jos yhtään osaan laskea, niin tänään on kaiketi 6+1 :)
Näihin kuulumisiin!
torstai 29. toukokuuta 2014
Meidän vauva 1-vuotta.
Onneksi tuo pikkuinen pysyy äidin vauvana vielä pitkään!
Pari päivää ennen ykkösiä tuli ne ensiaskeleetkin. Kolme pientä haparoipaa askelta.
Sen koommin niitä ei ole nähty, vaan varsinainen kävely antaa vielä odotuttaa itseään. Muistan kyllä, että isosiskokin piti parin viikon luovan tauon ensiaskeleiden ja kävelyn välillä. Nelivedolla etenee ilmiselvästi nopeammin ja pysyy näin ollen siskon perässä. ;)
Onnistuin muuten pysymään suht rennolla fiiliksellä näiden juhlien järjestelyjen suhteen, vaikka yleensä olen melkoinen stressaajaa. Juttuja valmistui hyvässä aikataulussa ja vaikka juhlapäivänä vähän kiire meinasikin tulla, niin loppu hyvin - kaikki hyvin. Tarjoilut riittivät ja kaikilla oli hauskaa. Ilmakin oli kuin morsian. :D
Heti alkuviikolla kävimme myös neuvoloimassa ja kuopus sai yhden rokotteen. Siirsin mpr-rokotetta vielä eteenpäin. Laskin, että mikäli siitä sivuvaikutuksia tulisi, niin ne osuisivat aika yksiin tulevan valokuvauksen kanssa ja sinne on tavoitteena mennä täysin terveenä. :)
Meidän minikirppu sai 1vee mitoiksi 8920 g ja 74,7 cm. Kesähattu inan vajaa 46 cm.
Hassua, kun kuopus on näin paljon minimpi verraten esikoiseen (10400 g ja 76 cm).
Taitaa pikkusisko seurata äitiään, sillä itse olen 1vee neuvolassa painanut 8950g ;)
perjantai 27. syyskuuta 2013
Pikkusisko 4kk
Meidän siskovauva täytti juuri neljä kuukautta.
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.
Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä.
Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)
Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa.
M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)
No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.
Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä.
Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)
Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa.
M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)
No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)
torstai 29. elokuuta 2013
Siskovauva 3kk.
Eikös nyt ole se ihan pikkuvauva-aika taaksejäänyttä aikaa? Arki saa uudenlaista rytmiä ja pienestä ameebasta on kasvanut hurjasti ympäristöään tarkkaileva pieni ihminen.
Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.
Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.
Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana.
Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan.
Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon.
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)
Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.
Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.
Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana.
Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan.
Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon.
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)
perjantai 17. toukokuuta 2013
Neuvolakuulumisia ja raskausajan yhteenvetoa
Eilen tuli pyörähdettyä sitten viimeisellä neuvolakeikalla ennen laskettua aikaa, mutta mukaan saatiin tietty uusi aika ensi viikolle, jos ja kun sinne luultavasti joutuu vielä vaivautumaan.
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D
Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:
Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D
Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:
Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4
- Paino 63,2 (-600g edelliseen käyntiin)
- RR 122/77
- Pissa puhdas
- HB ei mitattu
- SF-mitta 35 (taas tultiin hypättiin sinne hieman keskikäyrän yläpuolelle)
- RT
- Syke +, liikkee ++
Tähän asti siis raskauskiloja on ensikäyntiin nähden tullut 4,4 kg. Raskausviikolle 16 asti kestänyt pahoinvointi ja lähes totaalinen ruokahaluttomuus pitivät huolen, että paino putosi taas alussa ja muutenkin sillä saralla on seilattu ees taas. Minun raskauskilojani ihmetteleville olenkin nyt todennut, että "ilmankin pärjää, mitä niitä turhia keräämään ;)" Vauva on kuitenkin kasvanut normaalisti ja voinut oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet oikein loistavat läpi raskauden.
Pissanäytteet aina puhtaita, mutta hemppa on tässäkin raskaudessa seilannut aina alun 141 sinne 100 lukemiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.
SF-mitan kanssa onkin tässä raskaudessa mennyt vähän niin ja näin. Neiti M. kasvatti masunmittaa koko raskauden ajan siellä yläkäyrällä ja linja oli tasaista, mutta tämä tuleva pikkuneiti on kiusannut mittaajaa niin, että raskausviikolta 28+ käyrä näyttää lähinnä Singerin tuottamalta siksak-ompeleelta. :D
Niukempi lapsiveden määrä selittänee tämän siinä samalla, kuin Pirpanan mittaushetkellä ottama asentokin. ;)
Närästys on tässä(kin) raskaudessa ollut se inhottavin vaiva. Vaikka ihan hurjan paljon koitan katsoa, mitä suuhuni laitan ja joskus jätän ihan tarkoituksella väliin niitä ruoka-aineita, jotka närästystä selvästi aiheuttaa. Useinmiten minun on silti vaikeaa hillitä näitä ruokahimoja ja sitä yhtä kupillista kahvia, jonka tiedän olevan totaalista itsekidutusta. :D
Jotain kertonee se, että Vappuna ostamastani 96kpl Rennie-pakkauksesta on nyt jäljellä noin 10 nappia. :D
Koko raskausajalle tuo oli kolmas moinen paketti, eli onpahan tullut sitten vedeltyä tämän raskauden ajan lähes 300 kpl Rennietä. :D Ja alkoikohan tämä vaiva muistaakseni siinä puolivälin paikkeilla/jälkeen..
Nyt loppuraskaudessa on ollut huomattavasti vähemmän kolotuksia, liitoskipuja ja supituksia, mitä M.:n aikana oli. Tästä olen tosi iloinen, sillä läheskään joka yö eivät ne pirulliset lonkkakivut ole vaivana. Yöllisiä pohjekramppeja on ollut muutamia, mutta olen koittanut muistaa napata sen magnesiuminkin aina silloin tällöin, sekä vältellä venyttelemistä, niin nyt niitäkään ei ole viikkoon/kahteen ollut.
Supistuksia sitä tietty toivoisi jo nyt enemmän. Tietenkin sitten niitä, jotka kunnolla tuntuisivat ja antaisivat ymmärtää. :D
Vauvan liikkeet olivat alussa hurjan paljon hentoisempia, mitä esikoisesta, mutta tässä raskaudessa tuo selittyi osittain edessä olevalla istukalla. Nyt loppuraskaudessa tämä vauva on kyllä päihittänyt esikoisen myllerryksen ja mietinkin, että tämäkin voisi selittyä tuolla lapsiveden osuudella. Maha heiluu ihan hulluna joka suuntaan, eikä kyse ole mistään pienestä muljumisesta ja asennonvaihdosta näin lopussakaan
Tänäänkin on ollut ihan tajuton ralli masussa pitkin päivää ja välillä oikein kauhistuttaa katsella, kun pieni jalkapohja työntyy ihan kunnolla läpi vatsan. Niitä hetkiä, kun siitä saattaisi jopa napata kiinni.
Ja tekee muuten ihan oikeasti jo kipeääkin ;)
Mielenmyllerrykset ovat olleet osittain vähäisempiä. Ehkäpä tämä jo yhden lapsen äitinä olo on hieman tasannut tämän naisen pahimpia särmiä ja olen osannut (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) hillitä itseäni enemmän. Samanlaista itkuherkkyyttä ei myöskään ole ollut ilmassa, mitä M.:n aikaan.
Uhmaikäisen taaperon kasvattaminen vaatii luonteenlujuutta, eikä siinä äidin sovi kovin usein taantua samalle tasolle. Saattaisi tuo katu-uskottavuus hieman horjua pikkuneidin silmissä ;)
Suurimmalta osin tämä raskaus on kyllä ollut kuin kopio neidin raskausajasta. :)
Näihin tunnelmiin. Hyviä öitä!
- Jippu 39+5
maanantai 6. toukokuuta 2013
Neuvolarästit
Hienostipa sitä sitten tulinkin tänne päivittämään niitä neuvolakuulumisia. :D
Nyt onkin sitten luvassa kahden käynnin tiedot ylöskirjattavaksi. ;)
Kahdeksas (rv. 36+5) ja yhdeksäs (rv.38+1) neuvolakäynti.
Nyt onkin sitten luvassa kahden käynnin tiedot ylöskirjattavaksi. ;)
Kahdeksas (rv. 36+5) ja yhdeksäs (rv.38+1) neuvolakäynti.
- Paino 62 kg, 63,8 kg
- RR 118/68, 117/70
- Pissa puhdas, puhdas
- Hemppa -, 115
- SF-mitta 34 cm, 31 cm
- Syke +, liikkeet ++
- Raivotarjonta, rt
Eli edellisellä kerralla olin onnistunut jopa laihtumaan ja siihen mennessä oli kertynyt siis huimat 3,2 raskauskiloa. No, tälle käynnille olinkin sitten 10:ssä päivässä onnistunut nappaamaan 1,8 kg ja sepäs vasta aiheutti ihmetystä.:D Tutkimattomat ovat nämä painoasiat, mutta olipahan kiva kerrankin ilmoittaa se vaa´an lukema. ;)
Hemppa oli taas laskenut, vaikka se välissä oli jo sen 125. Olen kyllä lopettanut lisäraudan ja koittanut pärjätä pelkän mammavitamiinin voimalla. Nyt ei kyllä ole mitenkää erityisesti edes väsyttänyt, vaan virtaa tuntuu olevan, joten terkka jätti lisäraudan ottamisen omaan päätökseeni.
Edellisellä kerralla sf-mittakin oli hypännyt sieltä 29 cm --> 34 cm, mutta nyt se oli taas laskenut. :/
Viime kerralla terkka jo tiedusteli, olinko saanut lääkäriltä jotain infoa lapsiveden määrästä, kun terkankin käteen vauva tuntuu tosi hyvin ja selitin silloin sen mitä siitä tiesin.
No, nyt sitten ihmeteltiin taas tipahtanutta masunmittaa. Vauva oli ehkä ihan alempana, mutta ei kyllä missään määrin laskeutunut. Silti terkka sai lukemia vain 30 ja ihan väkisin mittaamalla 32cm väliltä.
Kyseli sitten liikkeistä ja ihan normaalisti niitä kyllä tunnen.
Veikkaili sitten vain pienempää vauvaa, mitä M. oli, mutta sehän jää vain nähtäväksi. Onhan tuo Pirpanan koko jo kertaalleen ultralla arvioitu ihan keskivertoisen kokoiseksi vauvaksi.
Ja eihän se SF-mitta kerro koko totuutta.
Tokihan se nyt itseäkin ihmetyttää, että käyrä tekee sahalaitaa ja taas ollaan siellä alakäyrän tuntumassa, mutta ei tässä muu auta, kuin luottaa että kaikki on hyvin, kun siltä kerran vaikuttaa ja tuntuu.
Onko muita, joilla SF-mitta on heitellyt ihan kummallisesti?
Muutoin tässä tuntuukin nyt se kuuluisa aikapula iskevän ihan todenteolla. :D
Ollaan kyllä miehen kanssa saatu ihan tosi paljon noita pihahommia tehdyksi, mutta hurjasti on vielä tekemistä jäljellä.
"Järkytyin" vaan siitä tosiasiasta, kun varattiin seuraava neuvolakäynti ensi viikolle, 16.5 ja tajusin, että se onkin sitten viimeinen käynti ennen laskettua aikaa!!
Tämän vauvan laskettu aika on tosiaan ensi viikon sunnuntai!
Olenko nyt oikeasti sitten valmis? :D
Tuohan saattaa olla vaikka viimeinen raskauden seurantakäynti. Tai saattoi se tietty olla tämäkin, kun kaikki on tietty mahdollista.
Mutta silti.
Tuon ensi viikon käynnin jälkeen varataan jo 40+ käynnit, jos mitään ei tapahdu.
OMG!
Mihin tämä raskausaika meni? :D
Näihin lopun ajan tunnelmiin siis hyvät yöt kaikille!
Jippu, 38+1
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Seitsemäs neuvolakäynti
Sen seitsemän kertaa on nyt tosiaan jo neuvolassakin pyörähdetty ja ekaa kertaa tuntui, että "eilenhän täälläkin vasta oltiin". Onneksi sain puhuttua seuraavan käynnin vasta kolmen viikon päähän, kun tiedän, että sen jälkeen siellä käydäänkin sitten jo viikottain.
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
- Paino 62,4kg ( ei muutosta edelliseen käyntiin)
- RR 118/68
- Pissa puhdas
- Hemppa 125
- SF-mitta 29 cm (laskenut viime kerrasta sentillä!)
- Syke +156, liikkeet ++
- Raivotarjonta :)
Vähän siinä terkan kanssa mietittiin tuota tipahtanutta masunmittaa, kun se tosiaan viimeksi silloin kaksi viikkoa sitten oli 30 cm. Mittaaja on kuitenkin ollut aina sama.
Terkka ei nyt ollut asiasta huolissaan ja miettikin vain mitanneensa vähän huonosti, ja että ehkä ensi kerralla on sitten jo taas enemmän mittaa.
No, pakkohan se on olla.
Itseä vähän jäi mietityttämään tuo, kuten varmaan ylihuolehtivia äiti-ihmisiä yleensäkin, ja mielessä on kaikki kasvun hidastumiset ja lapsiveden vähentymiset.
Vauva kuitenkin liikkuu normaalisti ja syke on hyvä, niin ehkäpä tuo menee mittavirheen piikkiin.
Ja muistaakseni minulla kävi neidistä samoin suurin piirtein samoilla viikoilla.. eikös laskeutuminenkin voi vaikuttaa noin?
Ainakin tuo pieni pää tuntuu kairautuvat toisiaan melko alas..
Näihin tunnelmiin, hyviä öitä kaikille,
Jippu 33+6
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kuudes neuvolakäynti ja muita kuulumisia
Ja ihan ekaksi on todettava, että työt häiritsevät sosiaalista ja tätä epäsosiaalistakin elämää kyllä ihan kunnolla. :D
Ihan koko elämäni olen ollut huono vastailemaan muun muassa tekstiviesteihin ja usein olenkin sanonut ystäville, että soittavat mieluummin, mutta herranjestas, nyt mulla taitaa olla viestejä rästissä jo kolmen viikon takaa. Sitä ei vaan tunnu mukamas olevan aikaa pysähtyä aloilleen ja keskittyä näpyttelyyn.
Onkohan mulla vielä ystäviä... ;)
Jeps, mutta nyt M. on päikkäreillä, mies pelaamassa ja minäkin vapaalla.
Hetki omaa (tietokone)aikaa luvassa siis.
Työt ovat sujuneet oikein mallikkaasti ja siitä lähtien kun otin sen Anitan tukivyön käyttööni, ei selkä ole ottanut niin kovasti itseensä. Jalkapohjat ovat kyllä olleet kovilla, kun pitkästä aikaa seisoo päivän työkengillä.
Harkkareitakin tulee harva se hetki, mutta eipä nuo tunnu kiristelyä kummemmalta, niin en jaksa niistä välittää.
Neiti M. koki tosiaan melkoista taantuista tuossa viikon ajan töideni aloituksesta. Pissavahinkoja sattui neljänä-viitenä yönä ja kerran päikkäreilläkin. Eräänä päivänä, kun olin lähdössä iltavuoroon ja puin neitiä mummun luokse lähdettäväksi, niin tämä kieltäytyi ihan täysin.
Ikinä koskaan pieni neiti ei ole kieltäyynyt lähtemästä mummun luokse, vaan sinne on menty ihan intopinkeänä.
M. sai hurjan raivarin ja alkoi repiä vaatteita pois päältään hokien samalla, että "puketaan tämä pois".
Sen pienen hetken ajan tunsin olevani kyllä niin kurja äiti ja silkkaa omaa itsekkyyttäni käyn töissä, kun se ei kerran pakkotilanne olisi ollut.
Fakta on kuitenkin se, että nämä tilanteet tulevat tosiaan eteen myöhemmin ja pidetään tätä nyt pienenä harjoituksena.
Neuvolassa tulikin sitten pyörähdettyä viime perjantaina ja nopea peruskäyntihän tuo oli.
Mitään ihmeempiä ei juteltu ja käynti oli ohi mittailujen jälkeen.
Tässäpä siis tuoreimmat neuvolakuulumiset:
Kuudes neuvola. rv. 31+5
Ihan koko elämäni olen ollut huono vastailemaan muun muassa tekstiviesteihin ja usein olenkin sanonut ystäville, että soittavat mieluummin, mutta herranjestas, nyt mulla taitaa olla viestejä rästissä jo kolmen viikon takaa. Sitä ei vaan tunnu mukamas olevan aikaa pysähtyä aloilleen ja keskittyä näpyttelyyn.
Onkohan mulla vielä ystäviä... ;)
Jeps, mutta nyt M. on päikkäreillä, mies pelaamassa ja minäkin vapaalla.
Hetki omaa (tietokone)aikaa luvassa siis.
Työt ovat sujuneet oikein mallikkaasti ja siitä lähtien kun otin sen Anitan tukivyön käyttööni, ei selkä ole ottanut niin kovasti itseensä. Jalkapohjat ovat kyllä olleet kovilla, kun pitkästä aikaa seisoo päivän työkengillä.
Harkkareitakin tulee harva se hetki, mutta eipä nuo tunnu kiristelyä kummemmalta, niin en jaksa niistä välittää.
Neiti M. koki tosiaan melkoista taantuista tuossa viikon ajan töideni aloituksesta. Pissavahinkoja sattui neljänä-viitenä yönä ja kerran päikkäreilläkin. Eräänä päivänä, kun olin lähdössä iltavuoroon ja puin neitiä mummun luokse lähdettäväksi, niin tämä kieltäytyi ihan täysin.
Ikinä koskaan pieni neiti ei ole kieltäyynyt lähtemästä mummun luokse, vaan sinne on menty ihan intopinkeänä.
M. sai hurjan raivarin ja alkoi repiä vaatteita pois päältään hokien samalla, että "puketaan tämä pois".
Sen pienen hetken ajan tunsin olevani kyllä niin kurja äiti ja silkkaa omaa itsekkyyttäni käyn töissä, kun se ei kerran pakkotilanne olisi ollut.
Fakta on kuitenkin se, että nämä tilanteet tulevat tosiaan eteen myöhemmin ja pidetään tätä nyt pienenä harjoituksena.
Neuvolassa tulikin sitten pyörähdettyä viime perjantaina ja nopea peruskäyntihän tuo oli.
Mitään ihmeempiä ei juteltu ja käynti oli ohi mittailujen jälkeen.
Tässäpä siis tuoreimmat neuvolakuulumiset:
Kuudes neuvola. rv. 31+5
- Paino 62,4 kg (+650g/vko)
- RR 116/67
- Pissa puhdas
- Syke +, liikkeet ++
- Hemppa 118
- SF-mitta 30 cm
- Raivotarjonta :))
Seuraava käynti sitten taas kahden viikon päästä.
Tässä vielä lähes viikon vanhaa kuvatusta masusta, rv. 31+0.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Viides neuvolakäynti
Tänään pyörähdettiin jälleen neuvolassa ja pääsinpäs kerrankin menemään sinne ihan yksin.
Luksusta. ;)
Neidin läsnäolo ei noilla käynneillä haittaa minua yhtään, mutta kun en millään jaksaisi hengata lähtiessä siinä odotusaulan leikkitilassa ylimääräistä ja voimakastahtoisen taaperon kanssa sieltä ei ilman itkupotkuraivareita poistuta.
Käynti oli siis nopea, eikä tällä kertaa löpisty sitten muita juttuja, niin reilussa vartissahan sieltä sitten selvisi jo pihallekin.
Terkalle päänvaivaa tuntuu aiheuttavanminun alhainen hemoglobiini ja vähäinen painonnousu.
Mä en jaksa niistä mutinoista nyt enää niinkään välittää, kun tämä raskaus tuntuu olevan kopio neidin raskaudesta ja pitäisi siis olla tuttua terkallekin.
No, eiköhän tuo uskonut, että kaikkeni teen, mitä pystyn.
Tässäpä siis faktaa pöytään:
Viides neuvola rv. 29+4 (neuvolan laskujen mukaan)
Luksusta. ;)
Neidin läsnäolo ei noilla käynneillä haittaa minua yhtään, mutta kun en millään jaksaisi hengata lähtiessä siinä odotusaulan leikkitilassa ylimääräistä ja voimakastahtoisen taaperon kanssa sieltä ei ilman itkupotkuraivareita poistuta.
Käynti oli siis nopea, eikä tällä kertaa löpisty sitten muita juttuja, niin reilussa vartissahan sieltä sitten selvisi jo pihallekin.
Terkalle päänvaivaa tuntuu aiheuttavanminun alhainen hemoglobiini ja vähäinen painonnousu.
Mä en jaksa niistä mutinoista nyt enää niinkään välittää, kun tämä raskaus tuntuu olevan kopio neidin raskaudesta ja pitäisi siis olla tuttua terkallekin.
No, eiköhän tuo uskonut, että kaikkeni teen, mitä pystyn.
Tässäpä siis faktaa pöytään:
Viides neuvola rv. 29+4 (neuvolan laskujen mukaan)
- Paino 61 kg (+122g/vko)
- RR 110/70
- Pissa puhdas
- Syke +, liikkeet ++
- Hemppa 103
- SF-mitta 28cm
- Raivotarjonta (!!!!) :)
Ja tästä ne käynnit taas tihenevät. Nyt tuolla saakin sitten ravata jo kahden viikon välein ja seuraava käynti sovittiinkin parin viikon päähän perjantaille. Aika hurjaa.
Välillä tuntuu, että nyt mennään lujaa eteenpäin, mutta sitten kun pysään miettimään kulunutta aikaa, niin on tässä jo oltu raskaana yli puoli vuotta. :D
Tässä vielä tämän viikon masukuvaa. (29+0)
Kuulumisiin :)
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Neljäs neuvolakäynti
Eilen tuli piipahdettua neuvolassa ja miten musta yhtäkkiä tuntuukin, että niitä on tosi tiuhaan, vaikka tämä oli vasta neljäs käynti ja viikkoja kuitenkin jo 26+.
Seuraavakin käynti on jo kolmen viikon päästä. :D
Aika siis tosiaan kuluu eteenpäin, vaikka itsestä tuntuu siltä, että olen ollut raskaana jo ikuisuuden.
No, ei sovi valittaa. Ihan mukavahan siellä on ollut käydä, vaikka joudunkin aina ottamaan tuon rakkaan pienen esikoisneidin mukaan.
Ja M. ainakin on ihan innoissaan neuvolakäynneistä. :D
Tällä kertaa kertaa piti palauttaa kotiläksytkin, eli se synnärin lomake ja voimavarakysely.
Ensin käytiin synnärin lomake läpi ja siinä täti sitten takertui pariin kohtaan.
Miksi ei oltu laitettu nimiehdotuksia ja mun toiveet koskien synnytystä-kohtaan.
Nimiehdotukset jäivät tosiaan tyhjiksi, koska ei yksinkertaisesti olla ehditty kunnolla yhdessä miettiä asiaa ja vaikka mulla olikin tytölle jo ihan sopiva nimi mielessä, niin mies alkoi himmailla.
Halusi kuulemma vielä maistella noita ehdotuksia ja vaikka nuo ehdotukset eivät mitään sitovia olekaan, niin olisi siinäkin kiva olla sellainen nimi, mikä miellyttää molempia heti.
No, tässä on vielä aikaa pohtia sitä nimeä.. :D
Sitten päästiin tuohon synnytystoivekohtaan ja sitä käytiinkin sitten pidemmän aikaa läpi.
Mulla meni tuo toiveiden kirjoittaminen vähän pitkäksi, kun aloin purkaa myös neidin synnytyksen jälkeen mieleentulleita asioita.
Olin siis kirjoittanut siihen lappuun näin:
"Tällä kertaa, mikäli kaikki menee toivotulla tavalla, en halua epiduraalia tai muuta vastaavaa. Esikoisen synnytyksestä se vei minulta ponnistamisen tunteen täysin ja haluaisin nyt kokea sen.
Haleja muruset!
Jippu 26+2
Seuraavakin käynti on jo kolmen viikon päästä. :D
Aika siis tosiaan kuluu eteenpäin, vaikka itsestä tuntuu siltä, että olen ollut raskaana jo ikuisuuden.
No, ei sovi valittaa. Ihan mukavahan siellä on ollut käydä, vaikka joudunkin aina ottamaan tuon rakkaan pienen esikoisneidin mukaan.
Ja M. ainakin on ihan innoissaan neuvolakäynneistä. :D
Tällä kertaa kertaa piti palauttaa kotiläksytkin, eli se synnärin lomake ja voimavarakysely.
Ensin käytiin synnärin lomake läpi ja siinä täti sitten takertui pariin kohtaan.
Miksi ei oltu laitettu nimiehdotuksia ja mun toiveet koskien synnytystä-kohtaan.
Nimiehdotukset jäivät tosiaan tyhjiksi, koska ei yksinkertaisesti olla ehditty kunnolla yhdessä miettiä asiaa ja vaikka mulla olikin tytölle jo ihan sopiva nimi mielessä, niin mies alkoi himmailla.
Halusi kuulemma vielä maistella noita ehdotuksia ja vaikka nuo ehdotukset eivät mitään sitovia olekaan, niin olisi siinäkin kiva olla sellainen nimi, mikä miellyttää molempia heti.
No, tässä on vielä aikaa pohtia sitä nimeä.. :D
Sitten päästiin tuohon synnytystoivekohtaan ja sitä käytiinkin sitten pidemmän aikaa läpi.
Mulla meni tuo toiveiden kirjoittaminen vähän pitkäksi, kun aloin purkaa myös neidin synnytyksen jälkeen mieleentulleita asioita.
Olin siis kirjoittanut siihen lappuun näin:
"Tällä kertaa, mikäli kaikki menee toivotulla tavalla, en halua epiduraalia tai muuta vastaavaa. Esikoisen synnytyksestä se vei minulta ponnistamisen tunteen täysin ja haluaisin nyt kokea sen.
Lisäksi olisi mukavaa olla piuhoista ja sängystä vapaa, eli pystyä kävelemään, kokeilemaan jumppapalloa, aquarakkuloita, akupunktiota, kauratyynyä tms. Ammeeseen olisi tälläkin kertaa mukava mennä.
Kohdunkaulanpuudute on OK; tosin viimeksi sekin jäi toispuoleiseksi, mutta on varmasti täysin toimiessaan hyvä vaihtoehto.
Sitten mietityttää, miksi välilha viimeksi leikattiin, vaikka ponnistusvaihe kesti yht. vain 16min, eikä tietooni tullut, että vauva olisi voinut huonosti ja omat voimanikin olivat vielä hyvät. Toiset kun saavat ponnistaa jopa tunnin,voimien niin salliessa"
Tuon luettuaan terkka ei oikein sanonut minulle muuta, kuin että jos haluan, niin voin mennä toki pelkopolin kautta puhumaan kätilön kanssa näistä mietteistäni ihan kasvotusten, mutta enpä tiedä olisiko siitä sitten apua.
Eihän minua synnytys pelota. Se on ollut yksi niitä elämän parhaita kokemuksia.
Ehkä tässä täytyy vain toivoa, että tuleva synnytys etenee toivotulla tavalla ja minun toiveitani kuunnellaan.
Sektio minua kyllä pelottaa. Sanoin sen terkallekin ja totesin, että haluan synnyttää alakautta, normaalisti. Mun mielestä leikkaus on jotenkin niin brutaali menetelmä repiä se vauva pihalle, eikä siis mielestäni synnytys.
Onhan se vauvalle syntymätapa, mutta minulle se ei ole synnyttämistä. Ja minä haluan synnyttää.
Tämä mielipide tietty suututtaa kaikki sektion läpikäyneet, mutta ei se ole tarkoitettu niin.
Tämä on vain oma mielipiteeni ja tiedän pettyväni, mikäli sektioon joudun.
Tästäkin siis puhuttiin terkan kanssa ja mikäli synnytys jostain syystä päätyy sektioon, niin pääsen sitten varmasti silloin puhumaan ajatuksistani jonkun kanssa.
Nyt siis toivotaan, että Pirpana kääntyy ajoissa raivotarjontaan, pysyy siellä ja on muutenkin hyvässä asennossa alatiesynnytyksen kanssa.
No, sitten niihin lukuihin, joita neuvolassa tällä kertaa sain.
Eli neljäs neuvolakäynti, rv:lla 26+1
- Paino 60.6 kg ( lähtö 58 kg )
- RR 110/67
- Pissa puhdas
- Hemppa 114 (viimeksi 127)
- SF-mitta 25 cm
- Syke +, liikkeet ++
Haleja muruset!
Jippu 26+2
torstai 17. tammikuuta 2013
Kolmas neuvolakäynti
Aka se mukava Kela-aiheinen neuvolakäynti.
Mittailut otettiin melko ripeällä vauhdilla, kun samalla kertaa oli myös M.:n 2-vuotisneuvola (neidin omassa blogissa faktat siitä käynnistä)
Elikkäs, mittailut rv. 22+2.
Mittailut otettiin melko ripeällä vauhdilla, kun samalla kertaa oli myös M.:n 2-vuotisneuvola (neidin omassa blogissa faktat siitä käynnistä)
Elikkäs, mittailut rv. 22+2.
- Paino 59,4 kg (lähtö 58,8kg)
- RR 112/60
- Pissa puhdas
- Hemppa 127 (viimeksi 105, joten rautakuuri tehonnut)
- SF-mitta 21 cm
- Syke +, liikkeet ++
Hieman pohdin, että mulla olisi ollut paineissa alhaisemmat lukemat, kun toisinaan makuulta noustessa, silmissä näkyy "tähtiä" ja mustenee. Paineet olivat kuitenkin ok, joten nyt kun mietin niin tuo mustenemin voisi kyllä johtua kohdun painamisesta verisuoniin. Makaan/nukun lähes poikkeuksetta selälläni, joten olisi ilmeisesti viisasta siirtyä kylkiasentoihin.
Kelaa varten tosiaan tulostettiin lippulaput ja mukaan sain myös jo synnärin esitietolomakkeen.
Sillä hetkellä jotenkin tuntui, että hui. Ihan pianhan tuo tuolta vaan syntyykin.
Jonkinlainen voimavarakysely saatiin myös miehen kanssa täytettäväksi ja siitä tullee mielenkiintoista.
Katselimme sitä eilen yhdessä ja ei ainakaan samaa mieltä oltu liian monesta asiasta ;D
Seuraava neuvolakäynti olisi myös se eka lääkärineuvola ja täti kysyikin minulta, tulenko sinne vai varaanko yksityiselle.
Hetken aikaa pohdin ja totesin sitten varaavani ajan omalle gynelle. Pääsenpähän sitten kurkkaamaan samalla kertaa vauvaakin. ;)
Tuo aika pitäisi nyt sitten varata sinne rv. 26 tietämille, kun seuraavat treffit terkan kanssa on rv.:lla 27.
Hankintoja on taas pohdittu ja tänään bongasin tästä meidän kylästä ne Carenan Double Swingit vähänkäytettynä. Ovat olleet kuulemma mummola käytössä vajaan vuoden ja kuin uudet.
Menen niitä nyt katsomaan ja omaksi ne saisi sitten hintaa 180 euroa. Huippua.
Eiköhän ne meille sitten kotiudu ja on ainakin yksi "murhe" vähemmän.
Hieman tein myös jo ihan kunnollakin valmisteluja vauvaa varten.
Pesin kestovaipat odottamaan uutta käyttäjää ja tein pienen inventaarion. ;)
Kasasta löytyy aika tarkkaan 80 vaippaa. Sisältäen sisävaipat, taskuvaipat, AIO:T, kuorivaipat ja tsi-versiot.
Tuosta puuttuvat vielä imut, harsot, villikset ja "muutama" vaippa on vielä kotiutumassa postin kautta.
Näillä pitäisi sitten pärjäillä vaippaikä, mutta vielä on haaveissa muutama yövaippa ja villiksiä :)
En malta odottaa tätä uutta vaipatettavaa ♥
torstai 13. joulukuuta 2012
Toinen neuvolakäynti
Eilen kävin toisen kerran neuvolassa ja pikkuneiti M. oli mukana menossa.
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)
Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)
Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥
Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.
Neuvolakäynti 17+2
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥
Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)
Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)
Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)
Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥
Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.
Neuvolakäynti 17+2
- Paino 58,4 (58,8)
- RR 114/78 (109/68)
- Hb 105 (141)
- Sf-mitta 17cm
- Liikkeet +
- Syke +
- Pissa puhdas
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥
Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)
Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!
torstai 11. lokakuuta 2012
Eka neuvola
Eilen kävin neuvolan ensikäynnillä ja sehän lähti varsin hienosti käyntiin. Käynti oli oikein miellyttävä ja terkkakin ihan rentona. Tuohon saattaa tietty vaikuttaa se, että ollaan nyt kuitenkin oltu tuon tätösen kanssa tekemissä jo yli kaksi vuotta. Näin toisella kierroksella tunnelmasta puuttui myös se jännitys ja nuiva asiallisuus, mitä silloin neidistä aikanaan oli havaittavissa.
Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.
Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)
Ensimmäinen neuvola 8+2
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44.
Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P
Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis).
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.
Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..
Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi, tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...
Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.
Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.
Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)
Ensimmäinen neuvola 8+2
- paino 58,8 kg (lähtöpainoksi ilmoitin 58 kg)
- Verenpaine 109/68
- Pissa puhdas
- Hemppa 141
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44.
Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P
Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis).
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.
Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..
Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi, tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...
Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)
Jippu + Pirpana 8+3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)