Kyläilyä, työskentelyä, leipomista ja taas kyläilyä. Ihan siinä oikeassa virallisessa leipätyöpaikassakin tuli käytyä sopimassa kevään suunnitemista.
Näillä näkymin menen kevään korvalla noin kudeksi viikoksi töihin. Teen tosin vain muutamaa päivää viikossa ja nuokin päivät on sumplittu niin, että Neiti M:n ei tarvitse vielä koputella päiväkodin ovia, vaan hoidosta vastaavat Isimies ja arki-iltapäivisin muutaman tunnin ajan, ennen Isimiehen kotiutumista, joko vaari tai sitten mummu.
Minulla on tästä ihan tosi hyvä mieli ja töissä poikkeaminen tuntuu suorastaan rentoutumiselta. ;)
Tänään tuli muuten kuluneeksi tasan kaksi vuotta, kun viimeksi olin töissä.
Aika on mennyt hurjan nopeasti ja tuo kulunut aika on täynnä ikimuistoisia hetkiä.
Seuraavat kaksi vuotta tuovat taas omat haasteensa ja muistonsa. Toiveissa olisikin siis tuon työssäolopyähdyksen jälkeen olla kotiäitinä jälleen ainakin se kaksi vuotta ja pukeutua työasuun sitten jossain vaiheessa vuotta 2015.
Kuulostaa aika hurjalta, eikös? :)
Raskausoireet ovat nyt totta vieköön helpottaneet ja tilalle on tullut lähes oireeton olo.
Vatsaa kiristelee aina silloin tällöin ja kivuttomia supistuksia on nyt tullut kuvioihin ihan päivittäin.
Kohtu tuntuu kovettuvan jos touhuan kiireessä jotakin ja kanniskelen painavampia juttuja paikasta A paikkaan B. Varmasti ihan normaalia. Tuntuvat vain aika jänniltä.
Ruokahalu alkaa olla lähes ennallaan, mutta edelleen tietyt ruoka-aineet saavat karvat pystyyn.
Nuudeleita en syö varmaan enää koskaan :D
Muutenkin tuntuu, että napostelen nyt koko ajan jotain ja aina tulee vilkuiltua sinne jääkaapin suuntaan.
Saapa nähdä, mitä ensi viikon neuvolakäynnillä vaaka sitten sanoo. :)
Tässäpä vielä toissapäivänä (16+1) kuvattua vatsanseutua.
Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!
