Eikös nyt ole se ihan pikkuvauva-aika taaksejäänyttä aikaa? Arki saa uudenlaista rytmiä ja pienestä ameebasta on kasvanut hurjasti ympäristöään tarkkaileva pieni ihminen.
Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.
Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.
Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana.
Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan.
Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon.
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)
..Kuulu meidän auton takapenkiltä tai kotoakin, kun vauvaa jostain syystä itkettää.
Aika hellyyttävää, ainakin äidin ja isin mielestä. Usein minua jopa hieman naurattaakin tuo Isosiskon empatia pientä siskoaan kohtaan.
Jatkuukohan tuota vielä pitkään? Toivottavasti edes jossain määrin - jopa läpi elämän.
Meidän arki se vaan edelleen sujuu oikein mallikkaasti. Kesä tuntuu kääntyvän hiljalleen syksyyn. Tämän huomaa siitäkin, että metsästyskausikin alkoi taas ja sehän tietää minulle parin seuraavan kuukauden aikana muutamaan otteeseen viikon mittaisia yh-hetkiä. Ei niin kovin kiva juttu, vaikka asia vuosien mittaan tutuksi on tullutkin. Lasten kannalta tämä tuntuu tietty aina vaan vaikeammalta, koska he, etenkin neiti M., kaipaavat isiä jo melkoisestikin.
Äidin pitääkin nyt keksiä viikonlopuille ja noille yh-viikoille hurjasti kyläilyjä ja tekemistä, jotta isin odottelu ei tunnu liian pitkältä.
Onneksi syksyn myötä alkavat taas harrastukset. Värikylpy ja uimareissut tulevat taas viikko-ohjelmistoon, joten näillä luulisi pärjäilevän.
"Siskovauva", kuten M. A:ata nimittää, on taas kasvanut hurjasti. Millään en malttaisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä ja uusia mittoja. Juttelu on lisääntynyt ja pikkuneiti nauraa höpöttää jos millekin asialle.
Niin tyytyväinen vauva kyllä.
Nukkuminen sujuu ja nyt tämän äidin riemuksi A on ihan omasta "tahdostaan" aikaistanut yöunille nukahtamista. Eilen se tapahtui jo 20.40.
A.on siitä hauska vauva, että hänestä näkee aivan selvästi, kun väsy painaa silmiä ja sänkyynkanto on käsillä.
Ei voi pieni ihminen vain uuvahtaneemmalta silloin näyttää.
Äidin pitää vaan tajuta oikeaan aikaan aloittaa iltatoimet ja tissittelyn jälkeen sitten kantaa pieni sänkyyn nukahtamaan. ♥
A.:sta on myös kuoriutunut ihan täyspäiväinen kestopeppu. Kahteen otteeseen olen ihan puhtaasti laiskuuttani ottanut kertsit mukaan ja laskin, että kuusi kertakäyttöistä tuli tuhlattua noiden kahden reissun aikana.
Ja minä olen ihan totaalisen hurahtanut taas erilaisiin ihaniin kuoseihin.
Kotimaiset vaippayrittäjätkin ovat varmasti kiitelleet hymistellen, kun tältä rouvalta napsahtelee tilauksia tuon tuosta. :D
Puhtaasti voin siis myöntää, että taloudelliset syyt eivät ole se isoin juttu (ainakaan tällä hetkellä) tässä vaippailussa.
Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi; tästä harrastuksesta saa (ja olen jo saanutkin) rahaa takaisin päinkin, kun muutoin se rahamäärä päätyisi kaatopaikalle. Ja oikeassahan tuo on. :)
Tsau!
