Olin noiden myöhästymisunieni vuoksi reilusti ajoissa paikallakin, etten vaan missaa tapahtumaa. :D
Kaikki oli kunnossa. ♥
Pieni Pirpana vastasi jokaiselta mitaltaan, noin päivän heitollasuuntaansa, viikkojaan ja painoarvioksi vauvalle saatiin 400g. (ollen näin 26g sirompi, mitä M.omassa ultrassaan tismalleen samoilla raskausviikoilla..)
Kaikki tärkeät elimet löytyivät ja näyttivät juuri siltä, miltä pitääkin.
Pienet kädet, jalat, sormet ja varpaat. Kaikki paikoillaan.
Välillä mittailuja hankaloitti vauvan kova vilske masussa ja ultraan menikin aikaa lähes 45 minuuttia.
Itseäkin oikein nauratti ääneen katsella sitä menoa ruudulla, kun samaan aikaan tunsin nuo potkut.
Ultran aikana vauva makaili kiltisti pää alaspäin, mutta hieman poikittain.
Toivottavasti nappula tajuaa sitten aikanaan muutenkin kääntyä "oikein päin", eikä tarvitsisi sitten jännittää synnytystapaa.
Istukka löytyy etuseinämästä, kaartaen hieman vasemmalle kyljelleni.
Tätä olin silti osannut itsekin epäillä, sillä vauvan liikkeet ovat hurjan paljon pehmoisempia verrattuna M:n aikoihin.
Niiden alkuraskauden vuotojen vuoksi jännäilin tietty vielä sitä mahdollisuutta, että istukka olisi kohdunsuun tietämillä, mutta ei huolta siitäkään. Saan synnyttää alakautta.
Ultran lopuksi kätilö sitten kysyi, haluammeko tietää vielä jotain ja siinä sitten tiedusteltiinkin sukupuolta.
No, sehän jäi nyt arvoitukseksi.
Pirpana oli melko sinnikkäästi jalat yhdessä tai kiepsautteli itseään sellaisella vauhdilla, että hyvää kuvakulmaa ei vain saatu. Ja aika moneen otteeseen tätäkin koitettiin selvittää. :D
Kätilö kyllä sanoi, että ei hänen silmiinsä mitään uloketta ultran aikana ole osunut, mutta tämä on vain "heitto".
En minä tuohon heittoon nyt mitään luotakaan, vaikka en itsekään mitään nähnyt.
Mies on jo ihan varma, että toinen tyttö on tulossa. :D
Nyt sitten pohditaan, mennääkö yksityiselle ultraan, edes kerran kokeilemaan onneaan tuon merkin selviämisen suhteen.
Tavallaan olisi hauska pitää yllärinä sinne syntymään asti, ja mieskin saisi kuulemma elätellä sitä toivetta pojasta vielä sen noin 20 viikkoa.
Sitten taas minusta olisi hurjan ihanaa laittaa kaikkia valmiiksi, tietäen kumpi sieltä on tulossa.
Järjestin jo kaikki neidin vaatteetkiin niin, että nyt on helppo sitten pistää ne tyttökamat myyntiin, tai pestä ne samalla käyttöä varten, kun muutkin.
Hankalaa mietintää.
Niin, ja jos sieltä nyt poika on tulossa, niin haluaisin ihan tosi kovasti käydä ostamassa jotain pojalle sopivaa, ettei heti ensipuuhiksi tarvitse lähteä vaatekaupoille.
Minä kun haluan pukea pojat pojiksi ja tytöt tytöiksi. Eikä tämä nyt tarkoita mitään vaaleanpunainen/vaaleansininen, mutta värejä. Vihreää, turkoosia, ruskeaa, sinistä, keltaista, lilaa, punaista ja kaikkia ihania kuviollisia, värikkäitä juttuja. Ei pelkkää valkoista ja beigeä.
Nih. :D
Muutamia "sopivia" kestovaippojakin olisi kiva hankkia. Ja "sopivia" harsoja. :D
Vielä on myös pakko paljastaa minun tämän aamun hyvä-äiti-tapaus.
Heitän nimittäin vesilintua tällä energisellä keskiraskaudella.
Tämän viikon on taas väsyttänyt ihan älyttömästi ja en malta odottaa valoa ja kevättä...jne...
No, päivän kohokohta tähän mennessä on ollut se, että nukahdin tuossa ennen ysiä sohvalle ja heräsin siitä puoli kympin jälkeen. Ihan totaaliunessa olin.
Onneksi mulla on tosi kiltti 2-vee. M. oli aikansa kuluksi "järjestänyt" vaatelaatikkonsa uudestaan ja sen jälkeen siirtynyt "tiskaamaan", koska jakkaran päältä, tiskiharja kädessä hänet keittiön tiskialtaan luota sitten löysin. :D
Ansaitsen kyllä jonkun vuoden äiti-palkinnon. ;)
Tässä vielä masukuvaa 21+0 ja 3D-kuvia Pirpanasta.
