Seitsemäs neuvolakäynti

Sen seitsemän kertaa on nyt tosiaan jo neuvolassakin pyörähdetty ja ekaa kertaa tuntui, että "eilenhän täälläkin vasta oltiin". Onneksi sain puhuttua seuraavan käynnin vasta kolmen viikon päähän, kun tiedän, että sen jälkeen siellä käydäänkin sitten jo viikottain.

No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D

Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua. 

Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)

Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:

Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5

• Paino 62,4kg ( ei muutosta edelliseen käyntiin)
• RR 118/68
• Pissa puhdas
• Hemppa 125 
• SF-mitta 29 cm (laskenut viime kerrasta sentillä!)
• Syke +156, liikkeet ++
• Raivotarjonta :)

Vähän siinä terkan kanssa mietittiin tuota tipahtanutta masunmittaa, kun se tosiaan viimeksi silloin kaksi viikkoa sitten oli 30 cm. Mittaaja on kuitenkin ollut aina sama. 

Terkka ei nyt ollut asiasta huolissaan ja miettikin vain mitanneensa vähän huonosti, ja että ehkä ensi kerralla on sitten jo taas enemmän mittaa.

No, pakkohan se on olla. 

Itseä vähän jäi mietityttämään tuo, kuten varmaan ylihuolehtivia äiti-ihmisiä yleensäkin, ja mielessä on kaikki kasvun hidastumiset ja lapsiveden vähentymiset.

Vauva kuitenkin liikkuu normaalisti ja syke on hyvä, niin ehkäpä tuo menee mittavirheen piikkiin.

Ja muistaakseni minulla kävi neidistä samoin suurin piirtein samoilla viikoilla.. eikös laskeutuminenkin voi vaikuttaa noin?

Ainakin tuo pieni pää tuntuu kairautuvat toisiaan melko alas.. 

Näihin tunnelmiin, hyviä öitä kaikille,

Jippu 33+6

rv. 33+0

Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää. Ainakin tickerin mukaan. :))
Todellisuus nyt voi olla mitä vaan.
Oon ollut tänään ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että huhtikuu pyörähti käyntiin ja ensi kuussa meidän vauva viimein syntyy.
Tai voihan Pirpana tietty syntyä jo tässäkin kuussa, jos haluaa apinoida äitiänsä, joka tuli maailmaan raskausviikolla 35+jtn., mutta ihan en kyllä taida itseäni tuohon psyykata ja hommiakin olisi vielä hoidettavana ennen vauvan syntymää.

Kirjoitinkohan jo siitä, että vaunujen pehmusteet ja patjat on nyt pesty ja vaunukoppa tuuletettu kunnolla, kiitos kovien yöpakkasten.
Samoin kävi rottinkikehdon pehmusteille ja myös itse rottinkikori ja patja tuulettuivat pakkasessa.

Ilmaakin täytyisi käydä vielä pumppaamassa vaunujen renkaisiin, ja miehen mukaan autotallista löytyy sopivat välineet tähän hommaan, niin ei tarvitse lähteä sitten huoltsikalle runkoa roudaamaan.
Tupliin pitäisi sen toisen ratasosan tilalle vaihtaa vaunukoppa ja testailla niiden sopivuutta tämän äidin auton takakonttiin. Itseä ei vain huvita tämän vatsan kanssa alkaa niitä kasaamaan ja nostelemaan, kun kerran tarvetta ei vielä ole. Tavallistenkin matkisten nostaminen takaluukusta tuntuu jo työläältä.
Onneksi nuo nyt ehtii hoitaa syntymän jälkeenkin, kun tuskinpa ihan heti löydän itseäni yksinäni (=lasten kanssa) shoppailemasta :D
Kauppareissuille tulee kuitenkin lähdettyä tuon travel systemin kanssa, koska neiti M. istuu kaupassa kärryissä tai sitten kävelee ja vauva kulkee kaukalossaan.

Rintapumppu aiheuttaa edelleen mietintää.
Se on jo selvää, että sellaisen hankin, mutta sähköinen vai manuaalinen?
Kummassakin on varmasti puolensa ja olenkin nyt aika paljon lukenut eri vaihtoehdoista, mutta millään en vaan osaa päättää.
laadukas manuaaliversio on varmasti kevyt, eikä rasita kättä, mutta sähkökäyttöisellä saisi sen vähäisenkin "rasituksen" poissuljettua.
Minulla on vaan niin hyvä kokemus itsellä pohjalla sähkäkäyttöisestä, kun sain esikoisen aikaan sairaalan lypsykonetta lainaksi luovuttaessani maitoa ja hommasin (mies haki) omaksi marketista halvimman mallin, joka oli kyllä niin raskas pumpata ja heruin sille paljon huonommin..
Tätä pitää siis edelleen miettiä.. :D

Sitterikin on edelleen hankintalistalla ja koirien vuoksi haluan sen kuitenkin jo nyt ostaa, koska vauva on vain turvallisempi laskea siihen kuin sitten lattialle neidin ja koirien armoille :D

Sitten puuttuisikin enää sitä pikkusälää.
Niin, ja tietty hoitopöydän sisälle kantaminen, uudelleen sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen asettelu.
Miten musta nyt tuntuukin, että aika ehkä loppuukin kesken. :D

Huomenna minulla on kuitenkin lupa rentoutua hetki ja pääsen rakkaan ystävän kanssa kylpylöimään <3

Tällaisia mietteitä nyt alkaneen 34. viikon kunniaksi ja tässä vielä tämän päiväinen kuvatus vauvavatsasta. ;)