Noin kaksi viikkoa sitten päästiin tosiaan kurkkamaan melkoisen vilkkaan vauvan kuulumisia vatsanahan toiselle puolelle ja hänellä oli kaikki vallan mainiosti!
Vau-kirjasta lainaten: "pieni vallaton napero, joka elää ihan omaa elämäänsä..." piti täysin paikkansa ja kätilö sai tehdä ihan todella töitä, jotta saatiin kaikki tärkeä tarkastettua & mitattua.
Välillä katseltiin ihan "ajan kuluksi" vauvan menoa 4D:nä, jotta pieni asettuisi parempaan asentoon ja oli se vaan ihan todella suloista nähdä, kuinka toinen availi suutaan ja heilutteli käsiään kasvojen edessä. Todella hienoja kuviakin saatiin vauvasta mukaan.
Meidän tuleva pikkuvelivauva vastasi täysin viikkoja ja painoarvioksi raskausviikolla 20+4 saatiin 392 g. Ihan keskikäyrän mittoja. :)
Tulevalle isommalle isosiskollekin saatiin sitten lopulta kerrottua vauvasta ja aluksi neiti veti jännän hiljaiseksi. Hetken aikaa meni ilmeisesti totutellessa tulevaan vauvaan ja ennen kaikkea pikkuveljeen.
Nyt neiti kyllä jo kovasti odottaa vauvaa ja kertoo usein, kuinka sitten aina suihkun jälkeen rasvaa vauvan, vaihtaa sille vaipan ja hoitaa tietty myös. <3
Tänään tuntui kyllä jo tästä äidistä vähän siltäkin, että kerrottiinkohan kuitenkin liian aikaisin, sillä M. kärtti jo tänään sitä, että koska se vauva oikein syntyy!?! Yritin sitten lohdutella, että nautitaan nyt kivasta, piiiiiiiitkästä kesästä retkineen kaikkineen ilman vauvaa. ;)
Pakko se on kyllä myöntää, että kävin minä itsekin läpi niitä tyttöhaikailuja, vaikka kaksi jo löytyykin. Outoja tunteita, mutta varmaan ihan normaalia. Itsellä oli kaikesta huolimatta niin tyttöolo ja olin säästellyt paljon juttuja sillä ajatuksella, että jos tulokas on tyttö. Ehkä se oli vain sitä luopumisentuskaa, kun piti lahjoittaa paljon tunnearvoa sisältäviä juttuja eteenpäin.
Pikkuvelivarustelu on kuitenkin jo lähtenyt käyntiin ja kangaskauppoja olen tyhjännyt jo sillä silmällä.
Nimipohdinnatkin ovat jo käynnissä, mutta tuntuu olevan se touhu aika takkuista. Kummipohdinnoista puhumattakaan. Huoh.. onneksi on vielä tovi aikaa miettiä tätäkin...
Neiti A. onkin sitten tässä lähipäivinä meidän perheen keskipiste, kun tuleva syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Miten minun pieni vauvani täyttää jo kaksi vuotta? Minulla on kaveripiirissäkin paljon saman vuoden lapsia ja puhutaan näistä kuopuksistamme edelleen vauvoina. Isosisaruksetkin aina muistuttavat, että ei saa päästää vauvoja häiritsemään leikkejä :D
Mutta ei hän kyllä enää vauva ole. A. on ihan järjettömän energinen ja omatoiminen pakkaus. Sanoja edelleen vähän ja menoa paljon. Melko temperamenttinenkin ja selvästi äitinsä tyttö luonteeltaan. Ihannoi isäänsä aivan järjettömästi ja kyllä jää meidän perheessä koirakin kakkoseksi, kun isi tulee kotiin ja mitataan riemua tästä isimiehen saapumisesta.
A. on myös kova matkimaan isosiskoaan ja luonnollisesti ihannoi myös siskoa kaikessa. Hyvässä ja pahassa.
A. käy myös edelleen rinnalla. Noin 1-2 kertaa päivässä ja olen jotenkin suunnattoman ylpeä myös tästä, että olen hänen kanssaan saavuttamassa myös WHO:n kahden vuoden imetyssuosituksen.
Maito tuntuu kyllä raskauden vuoksi olevan tiukassa ja toisinaan neiti imaisee kerran pari, katsoo minua vähän hassusti ja pitää sellaisen äänen, että maito maistuu varmasti vähän hassulle.
Eniten tarjoan hänelle varmasti vain läheisyyttä ja turvaa. Taitaa olla vain ajan kysymys, kun neiti itse jättää nuo viimeisetkin kerrat pois. Tandem-imettäjänä en edelleenkään itseäni näe, joten jos neiti ei vieroitu itse, niin ryhdyn sitten itse miettimään, kuinka tuo imuttelu jäisi parhaiten pois.
Tällaistä tänne nyt näin toukokuun käydessä loppuaan. Kivaa viikonjatkoa kaikille! :)
- J. rv. 22+3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niitänäitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niitänäitä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. toukokuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Näin se homma etenee - kuukauden välein
Tarkoittaen blogin päivitystä. :D
Säälittävää. Olen antanut itseni repasahtaa ihan täysin tässä kolmannen raskauden huomioimisessa sinne "jälkipolville".
Esikoisesta löytyy hyvin tarkkaa päiväkirjaa ihan oikeana kirjana ja blogina.
Kuopuksesta muutama merkintä ihan oikeaan kirjaan ja ehkä hieman harvempi blogipäivitys kuin esikoisesta.
Myös vatsan kasvua tuli aiemmissa raskauksissa kuvattua jokainen vaihtuva viikko.
Tämä kolmas reppana on saanut osakseen muutaman kirjoitelman, ei yhtään merkintää oikeisiin kirjoihin ja niitä masukuvia varmaan kolme.
Ihan tosi isoja ongelmia, tiedän, mutta silti itselle tulee se huono omatunto, että mitä jos nämä kyselevät isompana miksi toisella on enemmän ja erilailla kuin toisella. Huoh.
Aika paljon minua kyllä harmittaa, että en ole vielä onnistunut löytämään samanlaista odotuspäiväkirjaa, mitä löytyy esikoisen ja kuopuksen ajalta. Painos on myyty loppuun ajat sitten ja kirppareita pitäisi koluta ahkeraan, jos sellaista mielin.
Noh, ehkä minä tästä selviän. ;)
Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 18+6 ja olo alkaa olla jo melko hyvä!
Ruokahalu tuntuu palanneen, eikä tule enää niin paljon ällötyksiä kuin aiemmin.
Liian pitkä ( yli kaksi tuntia :D ) ruokailuväli aiheuttaa vähän pahoinvointia, mutta se on varmasti ihan normaalia.
Painohan se taas putosi pari kiloa tuossa alussa ja lähtöpainossa ollaan nyt tällä hetkellä.
Muutoin kuluneen viikon neuvolakäynnillä oli kaikki ihan hyvin.
Vatsa kasvaa hurjaa vauhtia ja terkka oli vähän ihmeissään isosta sf-mitasta. Heilahti nimittäin heti ensi mittauksella yläkäyrän yläpuolelle, ollen 21 cm.
Saapa siis nähdä, minne tuo asettuu raskauden kuluessa eteenpäin.
Rakenneultraan on aikaa vielä vajaa pari viikkoa ja sitä tietysti odotellaan jo kovasti. Itse olen saanut päähäni taas vaikka mitä kauheuksia, kun liikkeet ovat edelleen viikosta toiseen ihan hurjan hentoisia ja tulevat hyvin harvakseltaan. Ei edes joka päivä tunnu mitään, eikä välttämättä joka toinenkaan.
Taitaa tuo edessä oleva istukka olla tällä kertaa niin hyvässä paikassa, että vaimennusteho on melkoinen!
Odotan jo kovasti vahvistumista!
Oleva ja tuleva isosisko ovat edelleen tietämättömiä tulevasta vauvasta. Esikoiselle kerrottaneen vasta tuon ultran jälkeen ja taitaa se odotus silti olla pitkä. ;)
Tokihan tuo kuopus siis jo "tietää", onhan hän ollut mukana neuvolassa ja kuullut sydänääniä, mutta ei tuo pienineiti ymmärrä yhtään mitään. :D
Neiti A. puhuu edelleen vain muutaman sanan, joista uusimpana tällä viikolla kuultu Äiti. <3
Kyllähän siinä taas sydän suli, kun sen kuuli.
Ensi kuussa on luonnollisesti 2-vuotisneuvola, joten jännä sitten kuulla, mitä tuosta puhumattomuudesta sanotaan.. Ymmärrystä kuitenkin riittää ihan lähes jokaiselle asialle.
Kuivaksi oppiminenkin odotuttaa itseään. Kahdesti on eksytty potalle tietoisesti, mutta muuten neitiä ei kiinnosta yhtään.
Motoristen taitojen kehittäminen on vain SE juttu. Pikkuapina treenaa kuperkeikkoja, hyppelyä ja tekipä käsistä pitäen jo ilmassa kuperkeikan, "kiiveten" ensin jalkojani pitkin ylös. :D
Isosisko toimii suurena esimerkkinä ja ihailun kohteena.
Säälittävää. Olen antanut itseni repasahtaa ihan täysin tässä kolmannen raskauden huomioimisessa sinne "jälkipolville".
Esikoisesta löytyy hyvin tarkkaa päiväkirjaa ihan oikeana kirjana ja blogina.
Kuopuksesta muutama merkintä ihan oikeaan kirjaan ja ehkä hieman harvempi blogipäivitys kuin esikoisesta.
Myös vatsan kasvua tuli aiemmissa raskauksissa kuvattua jokainen vaihtuva viikko.
Tämä kolmas reppana on saanut osakseen muutaman kirjoitelman, ei yhtään merkintää oikeisiin kirjoihin ja niitä masukuvia varmaan kolme.
Ihan tosi isoja ongelmia, tiedän, mutta silti itselle tulee se huono omatunto, että mitä jos nämä kyselevät isompana miksi toisella on enemmän ja erilailla kuin toisella. Huoh.
Aika paljon minua kyllä harmittaa, että en ole vielä onnistunut löytämään samanlaista odotuspäiväkirjaa, mitä löytyy esikoisen ja kuopuksen ajalta. Painos on myyty loppuun ajat sitten ja kirppareita pitäisi koluta ahkeraan, jos sellaista mielin.
Noh, ehkä minä tästä selviän. ;)
Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 18+6 ja olo alkaa olla jo melko hyvä!
Ruokahalu tuntuu palanneen, eikä tule enää niin paljon ällötyksiä kuin aiemmin.
Liian pitkä ( yli kaksi tuntia :D ) ruokailuväli aiheuttaa vähän pahoinvointia, mutta se on varmasti ihan normaalia.
Painohan se taas putosi pari kiloa tuossa alussa ja lähtöpainossa ollaan nyt tällä hetkellä.
Muutoin kuluneen viikon neuvolakäynnillä oli kaikki ihan hyvin.
Vatsa kasvaa hurjaa vauhtia ja terkka oli vähän ihmeissään isosta sf-mitasta. Heilahti nimittäin heti ensi mittauksella yläkäyrän yläpuolelle, ollen 21 cm.
Saapa siis nähdä, minne tuo asettuu raskauden kuluessa eteenpäin.
Rakenneultraan on aikaa vielä vajaa pari viikkoa ja sitä tietysti odotellaan jo kovasti. Itse olen saanut päähäni taas vaikka mitä kauheuksia, kun liikkeet ovat edelleen viikosta toiseen ihan hurjan hentoisia ja tulevat hyvin harvakseltaan. Ei edes joka päivä tunnu mitään, eikä välttämättä joka toinenkaan.
Taitaa tuo edessä oleva istukka olla tällä kertaa niin hyvässä paikassa, että vaimennusteho on melkoinen!
Odotan jo kovasti vahvistumista!
Oleva ja tuleva isosisko ovat edelleen tietämättömiä tulevasta vauvasta. Esikoiselle kerrottaneen vasta tuon ultran jälkeen ja taitaa se odotus silti olla pitkä. ;)
Tokihan tuo kuopus siis jo "tietää", onhan hän ollut mukana neuvolassa ja kuullut sydänääniä, mutta ei tuo pienineiti ymmärrä yhtään mitään. :D
Neiti A. puhuu edelleen vain muutaman sanan, joista uusimpana tällä viikolla kuultu Äiti. <3
Kyllähän siinä taas sydän suli, kun sen kuuli.
Ensi kuussa on luonnollisesti 2-vuotisneuvola, joten jännä sitten kuulla, mitä tuosta puhumattomuudesta sanotaan.. Ymmärrystä kuitenkin riittää ihan lähes jokaiselle asialle.
Kuivaksi oppiminenkin odotuttaa itseään. Kahdesti on eksytty potalle tietoisesti, mutta muuten neitiä ei kiinnosta yhtään.
Motoristen taitojen kehittäminen on vain SE juttu. Pikkuapina treenaa kuperkeikkoja, hyppelyä ja tekipä käsistä pitäen jo ilmassa kuperkeikan, "kiiveten" ensin jalkojani pitkin ylös. :D
Isosisko toimii suurena esimerkkinä ja ihailun kohteena.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Remppaylläri
Melkoinen ajanjakso. Ja onpahan todettava, että onneksi ei ( ainakaan vielä ) olla päätetty lähteä rakentamaan koko taloa yhdessä. Me ei varmaan oltaisi enää "me". :D
Sitten tapahtuikin jotain melko uskomatonta. Minä en vaan vieläkään pysty uskomaan tätä todeksi. Eikä varmaan mieskään. Joka päivä herään ja mietin, olenko nähnyt unta tai kuvittelenko vain koko asian, mutta ei. Ei niitä menkkoja näy eikä kuulu, vaikka kuukuppia tuli kannettua evakkoelämän ohella siellä kassissa ainakin viikon. Viime lauantaina, kun kotiuduttiin, tein sitten mielenrauhaksi testin. Ja ainahan se negatestin tekeminen on ollut varma keino saada kierto käyntiin.
No nyt ei tullut negaa. Tuli hysteerinen nauru.
Onko meille tosiaan tulossa vauva? Ihan luonnollisesti?
Liityin siihen ihmekerhoon. ainakin toistaiseksi.
Tutut lukijat ovat sitten ihan ehdottoman hiljaa! ;)
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Vuoden viimeinen
- M. lupasi lähteä Kiinaan. ;) :D
Äiti lupasi olla hermoilematta ihan koko vuotta. Isimies lupasi olla metsästämättä touko-, kesä- ja heinäkuussa :D
Neiti A. putosi tänään tuolilta niin, että äidiltä tuli itku ja lanssin soitto oli lähellä. Voisiko tuo pikkusisko luvata olla rauhallisempi? Miksi kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Nyt seuraillaan yökin vielä unta. Uskallankohan nukkua tänä yötä?
Oli hän silti jo illalla oma puuhakas itsensä, mutta paikoitellen saapui kainaloon ja nojasi ihan hiljaa minuun. Ei jaksanut edes imeä rintaa. Ehkä päätä särki? Kipulääkettä tuo ei suostunut ottamaan, eikä suppoja ollut. :(
Äitinä on ihan hurjan kamala katsoa pienen ihmisen tutustumista elämään. Etenkin, kun se tuntuu tapahtuvan ilman itsesuojeluvaistoa.
Uusia sanoja on onneksi muutamia ilmaantunut Joulunpyhien aikaan ja sekös riemastuttaa. Neiti M.:kin totesi "A. puhuu!! Kerrotaan kaikille ystäville A.:n uusista sanoista!" :D
Joulu meni muuten upeasti! Miten viime tipassa se valkoinen Joulu tulikaan, mutta tuli!!
Tunnelma oli ihana ja lämpöinen. <3 En malta odottaa tulevia Jouluja, kun neidit osaavat jo yhdessä jännittää tuota aikaa.
Lahjoja tuli äidin mielestä tietysti liikaa, mutta pakkohan se on myöntää, että esikoisen riemua ja reaktioita katsoessa oli kyynel silmässä.
Mukavaa uutta vuotta 2015 kaikille! <3
lauantai 13. joulukuuta 2014
Hävettävä blogihiljaisuus!
Vapaa-aika menee edelleen käsitöiden parissa ja arki on (muka) niin kiireistä, että ei vaan ole ollut aikaa, eikä kiinnostusta kirjoitella mitään.
Meidän taapero on nyt jo 1,5-vuotias. Aika minikirppu edelleen. Käytiin pari viikkoa sitten neuvolassa ja saatiin mitoiksi 9,8kg, sekä pituutta 80.2 cm. Neiti kasvaa omalla käyrällään kuitenkin tasaisesti ja taitaa geneettisesti seurailla enemmän äitiään, kuin mitä Neiti M. isäänsä.
Neiti A.:sta on kuoriutunut synttärien jälkeen, ystävääni lainaten, " melkoisen tehokas ".
Oikeasti.
Taaperolla ei ole minkään valtakunnan itsesuojeluvaistoa ja neidin ominta aluetta on kiipeäminen ja erilaiset
En vaan käsitä. Mistä tuo pieni tyttö peri apinageeninsä..?? :D
Meillä on siis usein silmä mustana, otsa ruhjeilla ja itku silmässä. Äitinikin ehdotti jo leikkikehää tai pehmeää pyöreää huonetta meille. :D
Ja jäihän se kielikin sinne kantapään alle.
Jos Neiti M. puhui tässä iässä jo lauseita, niin A.:n kohdilla meillä on kokonaista kolme sanaa käytössä.
*koiran nimi*, pappa ja papa (=napa). That`s it.
Terkka jo neuvolassa puheli, että jos 2-vuotistarkastuksessa ei tule puhetta, niin mietitään jatkoa.
Ihan vielä en kyllä ole huolissani. Tämän ikäiselle se puolivuotta on melkoinen ikä elettäväksi. ;)
Neiti A. osoittaa kyllä kiinnostusta pottaa kohtaan ja riisuu itsensä mielellään ilman vaippaa. Pottaan on saalistettu muutamat pissat, mutta vaipattomuushaluista huolimatta, kypsyys kuivaksi on äidin mielestä vielä kaukana. Neidin halu ei vaan riitä. ;)
Toisaalta on kyllä tylsää olla tyhmä äiti ja kieltää pottaistumiset "huvin vuoksi", kun se vaippa on vaan pakko vielä laittaa. Parhaillaan pesulassa olevalla olkkarin matolla on ainakin kolmet pissat. ;)
Neiti A. on myös nykyisin melkoinen unien vastustaja. kiipeää pinnasängystä Houdinin lailla ( täysin ääneti ) pois ja välillä riisui itsensä ( vanhempien riemuksi ) täysin nakuksi, ennen sängystä karkaamista. Riisumisongelmiin saatiin loistokas vinkki pukea yöpuku nurinpäin ja se onneksi toimii!
Karkailuun on auttanut sen 5000 palautuksen sijaan olla pinniksen vierellä neidon nukahtamiseen asti.
Meidän tilojen vuoksi neiti myös edelleen nukkuu vanhempien huoneessa pinniksessä ja sitten kun aika tuntuu meistä vanhemmista kypsältä, niin hankintalistalla on kerrossänky neiti M.:n huoneeseen.
En pelkää M.:n puolesta asian luonnistamista, vaan lähinnä tuo pikku-apina aiheuttaa pohdintoja..
Neiti M:stä on kyllä kasvanut mahtava tapaus ja pahimmat uhmat ovat nyt tiessään. M. tosin raivoaa pikkusiskolleen aika paljon kun hermostuu ja luulen, että tästä voin syyttää vain itseäni. :(
Syksystä lähtien ovat omat hermoni olleet kireällä väsymyksen ja unettomuuden vuoksi.
Neiti A. siis syö edelleen rintaa ( aika useinkin ) ja toisinaan läpi yön.
Tämä alkaa siis näkyä jo minun jaksamisessani. Kaikkea on kokeiltu ja ainoa jäljellä oleva vaihtoehto taitaa olla
Minun tulee siis todella herkästi hermostuttua ja raivottua lapsille ja eiköhän tuo ensimmäinen kodin peili ole omiaan mallintamaan äidin käytöstä. " voi heevetin peekele" " nyt tuupa tukkoon" jne. :( :(
Sen voin kyllä sanoa, että viimeisen lähes kuukauden olen kaikesta huolimatta parantanut omaa käytöstäni ja koitan karsia tuon ikävän raivoamisen isosiskolta pois.
No, tällainen pikapäivitys nyt tänne näin puolen vuoden jälkeen. :)
Ehkä kuullaan pian!
 |
| siskokset värikylvyssä. :) |
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Viimeinen vauvakuukausi käynnissä!
Totta se vaan on. Vauvavuosi lähenee päivä päivältä loppuaan ja vajaan kuukauden kuluttua tuota kirppua saisi jo kutsua taaperoksi.
11 kuukautta tuli täyteen viime viikolla ja jonkin verran on ainakin uusia taitoyta tässä kuluneen kuukauden aikana opittu.
Vauva seisoo jo ihan pieniä hetkiä ilman tukea. Kyse on tosiaan sekunneista, mutta pysyy kuitenkin.
Brion kävelykärryn kanssa kulkee jo muutamia askelia eteenpäin. ( Meillä ei muuten esikoisella ollut koskaan tätä kärryä, mutta nyt kävin sellaisen ostamassa ja taidan haluta pihallekin omansa ;) )
Vauva osaa taputtaa ja antaa ylävitosen. :D
Joo, nämä on näitä taitoja, joita ilman ei elämästä selviä. :D
Sitä en tiedä, kauanko kuopus tuon taputtamisen olisi pyydettäessä jo osannut näyttää. ;)
Kuopus, kun on niin niitä juttuja ei ihan samalla lailla kyttää, mitä ehkä esikoisen kanssa. ;)
Minulle tuli vain yksi ilta mieleen, että mahtaako tuo osata jo pyydettäessä taputtamaan ja kysyin sitten A:lta "Osaatko sinä jo taputtaa?"
Ja A osasi. Taputus tuli kuin apteekin hylllyltä. *noloäiti*
1-vuotisjuhlatkin ovat jo hyvällä suunnitteluasteella. Tällä kertaa menin kutsujen suhteen aidan alitse, sillä tilasin kutsukortit netistä. Suunnitteluun meni kyllä varmaan tunti, joten olisihan siinä ajassa askarrellutkin jo aika paljon. :D
Postilta tilasin kutsukortteihin myös postimerkit omalla kuvalla ja näyttivät ainakin mallissa aika kivoille!
Nyt sitten odotellaan kutsut ja merkit kotiin, että saadaan ne lähetetyksi vieraille.
Synttärit tulevat kyllä olemaan (taas) aika isot ja kutsuvieraita tiloihin nähden paljon, joten toivottavasti sää sallii ja päästään levittäytymään ulkosalle. Vieraita kutsuissa jo tällä tiedolla valistin.
Hippaloita juhlitaan siis yhtenä päivänä ja liukuvalla kellonajalla. Alkamis ajankohta pienen ihmisen ekoille synttärijuhlille on siinä alkuiltapäivästä ja kakkua tarjoillaan aina iltaseitsemään asti. Tarkoitus on myös juhlia mahd. rennosti ja päivänsankarin ehdoilla.
Saapa nähdä, kuinka tämä juhlastressajaäiti tässä sitten onnistuu. ;)
Muutoin meidän arkeen on kuulunut vähän sairastamista. Esikoinen oli kipeänä huhtikuun alusta noin pari viikkoa. Ensin silmätulehdus, sitten yhden illan kuume ja lopuksi flunssaa. Kuopus nuhaili siinä osittain samaan aikaan ja viikon vielä jälkeen. Itse aloin potea kurkkukipua, joka oli muuten ihan jäätävää, tuossa viime perjanaina. Nyt on pari päivää vaivannut tosi kuiva ja ärsyttävä yskä, lisäksi nenä on tänään alkanut vuotaa. :(
Kaikki muu menisi, mutta nämä yskäkohtaukset ovat ihan kamalia. Vauva herää joka kerta ja viime yön olinkin lähes tuttina, että toinen sai mun yskimiseltä nukutuksi. (Meillä edelleen syödään yöllä, joten en voi nukkua eri huoneessa)
Ääni on siis kadoksissa ja pihinä vaan kuuluu, kun yritän komentaa esikoista :D
Kivaa Vappua kaikille!
11 kuukautta tuli täyteen viime viikolla ja jonkin verran on ainakin uusia taitoyta tässä kuluneen kuukauden aikana opittu.
Vauva seisoo jo ihan pieniä hetkiä ilman tukea. Kyse on tosiaan sekunneista, mutta pysyy kuitenkin.
Brion kävelykärryn kanssa kulkee jo muutamia askelia eteenpäin. ( Meillä ei muuten esikoisella ollut koskaan tätä kärryä, mutta nyt kävin sellaisen ostamassa ja taidan haluta pihallekin omansa ;) )
Vauva osaa taputtaa ja antaa ylävitosen. :D
Joo, nämä on näitä taitoja, joita ilman ei elämästä selviä. :D
Sitä en tiedä, kauanko kuopus tuon taputtamisen olisi pyydettäessä jo osannut näyttää. ;)
Kuopus, kun on niin niitä juttuja ei ihan samalla lailla kyttää, mitä ehkä esikoisen kanssa. ;)
Minulle tuli vain yksi ilta mieleen, että mahtaako tuo osata jo pyydettäessä taputtamaan ja kysyin sitten A:lta "Osaatko sinä jo taputtaa?"
Ja A osasi. Taputus tuli kuin apteekin hylllyltä. *noloäiti*
Postilta tilasin kutsukortteihin myös postimerkit omalla kuvalla ja näyttivät ainakin mallissa aika kivoille!
Nyt sitten odotellaan kutsut ja merkit kotiin, että saadaan ne lähetetyksi vieraille.
Synttärit tulevat kyllä olemaan (taas) aika isot ja kutsuvieraita tiloihin nähden paljon, joten toivottavasti sää sallii ja päästään levittäytymään ulkosalle. Vieraita kutsuissa jo tällä tiedolla valistin.
Hippaloita juhlitaan siis yhtenä päivänä ja liukuvalla kellonajalla. Alkamis ajankohta pienen ihmisen ekoille synttärijuhlille on siinä alkuiltapäivästä ja kakkua tarjoillaan aina iltaseitsemään asti. Tarkoitus on myös juhlia mahd. rennosti ja päivänsankarin ehdoilla.
Saapa nähdä, kuinka tämä juhlastressajaäiti tässä sitten onnistuu. ;)
Muutoin meidän arkeen on kuulunut vähän sairastamista. Esikoinen oli kipeänä huhtikuun alusta noin pari viikkoa. Ensin silmätulehdus, sitten yhden illan kuume ja lopuksi flunssaa. Kuopus nuhaili siinä osittain samaan aikaan ja viikon vielä jälkeen. Itse aloin potea kurkkukipua, joka oli muuten ihan jäätävää, tuossa viime perjanaina. Nyt on pari päivää vaivannut tosi kuiva ja ärsyttävä yskä, lisäksi nenä on tänään alkanut vuotaa. :(
Kaikki muu menisi, mutta nämä yskäkohtaukset ovat ihan kamalia. Vauva herää joka kerta ja viime yön olinkin lähes tuttina, että toinen sai mun yskimiseltä nukutuksi. (Meillä edelleen syödään yöllä, joten en voi nukkua eri huoneessa)
Ääni on siis kadoksissa ja pihinä vaan kuuluu, kun yritän komentaa esikoista :D
Kivaa Vappua kaikille!
 |
| Värikästä vappua ulkona kuivuvan vaippapyykin puolesta! :D |
maanantai 31. maaliskuuta 2014
10kk
Pikkusiskovauva on nyt jo 10kk ikäinen.
Huomenna voin jo sanoa, että ensi kuussa meillä juhlitaan ykkösiä! Ihan kamalaa! :D
Neiti ei vielä nouse seisomaan itse ilman tukea, mutta on kahdesti pysynyt ihan pari sekuntia pystyssä, kun käsistä on irrotettu. Eikä alastulokaan ole ollut liian holtiton ;)
Sivuaskeleet ja paikkojen vaihto pystyasennossa käy myös jo vauhdikkaammin, mutta mistään tukea vasten kävelystä ei kyllä voi puhua vielä.
10kk neuvolassa käytiin hakemassa uudet mitat viime viikolla ja pituutta löytyykin nyt 72cm (ei muka yhtään senttejä edelliseen käyntiin) ja painoa 8400g. Hemoglobiinikin mitattiin neitoselta ja se oli 122 (tai 127).
Muutoin ei ihmeellisiä ja seuraava aika varattiin heti 1-vee päivän jälkeen. :)
Hapanmaitotuotteetkin otettiin mukaan ruokavalioon ja ihan vielä ne eivät ole tuottaneet suurta innostusta.
Luonnonjogurtti sai aikaan irvistelyä. Piimää maistettiin kahdesti ja sitten kieltäydyttiin. Raejuusto lätkittiin pitkin pöytää. :D
Tavallinen maitokin kuumennettuna on myös ok, joten esim. makaroonilaatikko koko perheelle sillä munamaidolla on jees.
Ihanaa, kun kevätkin on tänä vuonna jo hyvällä mallilla. Lisääntynyt valo on lisännyt iltapäivän ja alkuillan ulkoilua ja usein ollaankin lähdetty pihalle vielä kuuden jälkeenkin. Ja saavuttu sitten valmiiseen iltapalapöytään. ;)
Ja ei varmaan tarvitse sanoa, mutta neitoset ovat simahtaneet aika vauhdilla näinä reippaan ulkoilun päivinä. :)
P.s huomasitko jo harrastusblogini, jonka löydät klikkaamalla profiiliani. ;)
Huomenna voin jo sanoa, että ensi kuussa meillä juhlitaan ykkösiä! Ihan kamalaa! :D
Neiti ei vielä nouse seisomaan itse ilman tukea, mutta on kahdesti pysynyt ihan pari sekuntia pystyssä, kun käsistä on irrotettu. Eikä alastulokaan ole ollut liian holtiton ;)
Sivuaskeleet ja paikkojen vaihto pystyasennossa käy myös jo vauhdikkaammin, mutta mistään tukea vasten kävelystä ei kyllä voi puhua vielä.
10kk neuvolassa käytiin hakemassa uudet mitat viime viikolla ja pituutta löytyykin nyt 72cm (ei muka yhtään senttejä edelliseen käyntiin) ja painoa 8400g. Hemoglobiinikin mitattiin neitoselta ja se oli 122 (tai 127).
Muutoin ei ihmeellisiä ja seuraava aika varattiin heti 1-vee päivän jälkeen. :)
Hapanmaitotuotteetkin otettiin mukaan ruokavalioon ja ihan vielä ne eivät ole tuottaneet suurta innostusta.
Luonnonjogurtti sai aikaan irvistelyä. Piimää maistettiin kahdesti ja sitten kieltäydyttiin. Raejuusto lätkittiin pitkin pöytää. :D
Tavallinen maitokin kuumennettuna on myös ok, joten esim. makaroonilaatikko koko perheelle sillä munamaidolla on jees.
Ihanaa, kun kevätkin on tänä vuonna jo hyvällä mallilla. Lisääntynyt valo on lisännyt iltapäivän ja alkuillan ulkoilua ja usein ollaankin lähdetty pihalle vielä kuuden jälkeenkin. Ja saavuttu sitten valmiiseen iltapalapöytään. ;)
Ja ei varmaan tarvitse sanoa, mutta neitoset ovat simahtaneet aika vauhdilla näinä reippaan ulkoilun päivinä. :)
P.s huomasitko jo harrastusblogini, jonka löydät klikkaamalla profiiliani. ;)
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Kevättä rinnassa
Toki niitä perinteisiä takatalvia on taas luvassa ja räpäskää saa kirota, mutta nyt ollaan jo maaliskuun puolivälissä, joten kohti valoa ja lämpöä tässä kovasti mennään.
Lapsillakin on nyt ollut välikausivaatetta jo päällä ja tarvittaessa sitten villahaalaria alla. Onpa isosisko ollut äidin kanssa shoppailemassa jo pelkillä farkuilla ja tennareillakin. ;)
(Toki hänellä on ollut Rv:n silkkivillakerrasto alla ;) )
Vaatekaappeja on muutoinkin siivottu ja uudistettu. Varasin kirppariltakin tovi sitten pöydän ja hienosti on kyllä tavara liikkunut. Lähemmäs sata myytyä tuotetta ja reilu kaksinkertainen summa "tuottoa", jotka on jo hienosti sijoitettu eteenpäin. :)
Nyt on neideillä vaatetta vaikka muille jakaa. :D
Äidin tekemässä mekossa on ainakin hyvä konttailla!
Pikkusisko on myös oppinut uusia temppuja ja nouseekin jo hienosti seisomaan. Päivä päivältä yhä vankemmin ja onnistuupa jo muutama sivuaskelkin sohvaa tai sohvapöytää reunustaen.
Pikkuneiti osaa jo kysyttäessa katsoa lamppua, isosiskoa, isiä ja koiraa. Käsi nousee heiluttamaan, joskin hieman viiveellä vastaheiluttajaan nähden, mutta kuitenkin. ;)
"Puhe" on lisääntynyt ja toisinaan sitä haluaa kuulla jotain siitä höpötyksestä, mutta kyllä se ensi sana odottaa vielä vuoroaan.
Arki rullaa eteenpäin hyvin tasaisena. Jonkin verran on sellaisia vähän erikoisempiakin sattumuksia ollut, mutta ne jääköön yksityiseensuojan vuoksi mainitsematta. Kunnossa ollaan kuitenkin kaikki ja hyvin voidaan. :)
Välillä mietin, että olisi kiva kirjoitella tarkemmin ja useammin, jopa päiväkirjamaisesti, mutta silloin olisi kyllä siirryttävä salasanan taakse. Jääköön vielä pohdinnan asteelle.
perjantai 21. helmikuuta 2014
8kk
Hups! :D
Hieman on päivittely taas jäänyt arjen kiireiden keskellä!
Tässäpä pätkä jo viime viikolla (vai toissa viikolla) aloitettua kirjoutusta, jota piti täydentää ja jatkaa, mutta joka jäi. *voinolo*
Pikkusiskovauva täytti hiljan 8kk ja arki on kuopuksen osaltakin jo melkoista tohinaa.
Neiti on nimittäin kontannut jo reilut kaksi viikkoa ja nyt kuluneen viikonlopun aikana vauhti tuntuu lisääntyneen.
Herttaisia konttausspurtteja vedellään paikasta A paikkaan B. :D
Se perinteinen ryömimisvaihe jäi siis välistä ja neiti siirtyi hetken peruuttelun jälkeen suoraan konttailemaan.
Mikäs siinä, turhahan sitä lattiaa on ylimääräisiä mopata. ;)
Tammikuu jäikin kokonaan vailla päiviyksiä, mutta kyllä tässä on kiirettä taas pitänytkin.
On vietetty syntymäpäiviä, aloitettu harrastuksia ja kerho, ajeltu sinne tänne erinäisen syiden vuoksi ja koitettu ottaa sitä omaakin aikaa. ;)
Kuopus kävi tietenkin myös neuvolassa ja mitoiksi reilun 8kk iässä saatiin 8kg ja 72cm.
Kyseessä oli lääkärineuvola, mutta kun koko käyntiin uhrautui aikaa noin. 7min., niin ei siellä kovin syvällisiä käyty läpi. Lääkäri kysyi minulta vain, että "onko kysymyksiä" ja kun ei ollut, vauva vain mitattiin ja kroppaa vähän väänneltiin. Noh, 10kk iässä sitten taas omalle terkalle. :)
Hampaita löytyy edelleen ne hiukan päälle 6kk iässä puhjenneet kaksi alahammasta, mutta jospa tuonne ylöskin olisi nyt tulossa täytettä. Neiti on muutaman päivän ollut vähän kärttyinen, ilta-aikaan tuntuu räkäisyys lisääntyvän ja yläikenet pullottavat aikalailla.
Kiinteitä syödään edelleen lähes täysin sormiruokaillen ja se on kyllä osoittautunut tosi hauskaksi puuhaksi.
Lihojakin ollaan maisteltu muutamasti ja kana on nyt mukana ruokavaliossa. Kalaa maisteltiin viime keskiviikkona, kun isimies toi pilkkireissultaan madetta.
Ruokailutahti on siis vieläkin hyvin rauhallinen ja lapsentahtinen.
Lisäys 22.02.2014
Hampaita on tosiaan tulossa rytinällä lisää. Toissapäivänä huomasin, kuinka ylhäällä kuultaa kolme vaaleaa kohtaa ja yhden kohdalta on jo ien puhki. Voi mun vauvaani! :)
Hieman on päivittely taas jäänyt arjen kiireiden keskellä!
Tässäpä pätkä jo viime viikolla (vai toissa viikolla) aloitettua kirjoutusta, jota piti täydentää ja jatkaa, mutta joka jäi. *voinolo*
Pikkusiskovauva täytti hiljan 8kk ja arki on kuopuksen osaltakin jo melkoista tohinaa.
Neiti on nimittäin kontannut jo reilut kaksi viikkoa ja nyt kuluneen viikonlopun aikana vauhti tuntuu lisääntyneen.
Herttaisia konttausspurtteja vedellään paikasta A paikkaan B. :D
Se perinteinen ryömimisvaihe jäi siis välistä ja neiti siirtyi hetken peruuttelun jälkeen suoraan konttailemaan.
Mikäs siinä, turhahan sitä lattiaa on ylimääräisiä mopata. ;)
Tammikuu jäikin kokonaan vailla päiviyksiä, mutta kyllä tässä on kiirettä taas pitänytkin.
On vietetty syntymäpäiviä, aloitettu harrastuksia ja kerho, ajeltu sinne tänne erinäisen syiden vuoksi ja koitettu ottaa sitä omaakin aikaa. ;)
Kuopus kävi tietenkin myös neuvolassa ja mitoiksi reilun 8kk iässä saatiin 8kg ja 72cm.
Kyseessä oli lääkärineuvola, mutta kun koko käyntiin uhrautui aikaa noin. 7min., niin ei siellä kovin syvällisiä käyty läpi. Lääkäri kysyi minulta vain, että "onko kysymyksiä" ja kun ei ollut, vauva vain mitattiin ja kroppaa vähän väänneltiin. Noh, 10kk iässä sitten taas omalle terkalle. :)
Hampaita löytyy edelleen ne hiukan päälle 6kk iässä puhjenneet kaksi alahammasta, mutta jospa tuonne ylöskin olisi nyt tulossa täytettä. Neiti on muutaman päivän ollut vähän kärttyinen, ilta-aikaan tuntuu räkäisyys lisääntyvän ja yläikenet pullottavat aikalailla.
Kiinteitä syödään edelleen lähes täysin sormiruokaillen ja se on kyllä osoittautunut tosi hauskaksi puuhaksi.
Lihojakin ollaan maisteltu muutamasti ja kana on nyt mukana ruokavaliossa. Kalaa maisteltiin viime keskiviikkona, kun isimies toi pilkkireissultaan madetta.
Ruokailutahti on siis vieläkin hyvin rauhallinen ja lapsentahtinen.
Lisäys 22.02.2014
Hampaita on tosiaan tulossa rytinällä lisää. Toissapäivänä huomasin, kuinka ylhäällä kuultaa kolme vaaleaa kohtaa ja yhden kohdalta on jo ien puhki. Voi mun vauvaani! :)
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
29.12.2013
Vuosi alkaa olla lopuillaan. Äitiyslomakin on lopuillaan. Alle kaksi kuukautta jäljellä.
Ja koska olen näitä viimetipan -ihmisiä, niin hoitovapaailmoitukset, kotihoidontukihakemukset sun muut ovat vielä jossain pääkopan perukoilla. Voi ketale sentään. Jospas sitä vaikka tänä iltana tsemppaisi ja tutkailisi, miten nuo voisi sähköisesti hoitaa. :D
Joulu tosiaan tuli ja meni. Vallitsevasta säätilasta huolimatta pyhät sujuivat mukavasti ja meillä oli oikein kivaa. Neiti M. oli ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli ihan liikaa. (ainakin äidin ja isin mielestä)
Ihan kaikki eivät myöskään olleet kunnioittaneet meidän vanhempien toivetta siitä, että sitä muovikrääsää ja ihme tilpehööriä ei hankittaisi, vaan mieluummin kestävää ja pitkäksi aikaa riemua tuottavaa juttua.
No, taidetaan miehen kanssa käydä nuo lelulaatikot vaan raa´asti läpi ja laittaa kaikki vanhat lelut kiertoon. :)
Kaikkein pienin täytti joulupäivänä seitsemän kuukautta. <3 Neiti A. ei vieläkään istu, mutta selkälihaksia vahvistetaan nousemalla konttausasentoon.
Hampaita löytyy alhaalta kaksi kappaletta.
Kiinteitä syödään edelleen hyyyyyyyvin laiskasti. Karkeasti laskien neiti taisi kuluneen kuukauden sisällä saada 12 kertaa kiinteitä. *nolotus*
Aamupuuroa on maisteltu kahtena aamuna, kasviksista on testattu, bataatti, kukkakaali, porkkana, palsternakka, parsakaali ja peruna. Hedelmistä on maisteltu banaania ja hedelmäsoseista päärynää, luumua ja jotain marjasekoitusta.
Eipä tässä silti mikään kiire ole. Neiti on tyytyväinen ja maitohan se on alle yksveen pääasiallinen ravinnonlähde, mikäli noita ohjeistuksia on uskominen. ;)
Loppuun vielä päivän luontokuva. Meillä nimittäin kukkivat villiorvokit! :D
Ja koska olen näitä viimetipan -ihmisiä, niin hoitovapaailmoitukset, kotihoidontukihakemukset sun muut ovat vielä jossain pääkopan perukoilla. Voi ketale sentään. Jospas sitä vaikka tänä iltana tsemppaisi ja tutkailisi, miten nuo voisi sähköisesti hoitaa. :D
Joulu tosiaan tuli ja meni. Vallitsevasta säätilasta huolimatta pyhät sujuivat mukavasti ja meillä oli oikein kivaa. Neiti M. oli ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli ihan liikaa. (ainakin äidin ja isin mielestä)
Ihan kaikki eivät myöskään olleet kunnioittaneet meidän vanhempien toivetta siitä, että sitä muovikrääsää ja ihme tilpehööriä ei hankittaisi, vaan mieluummin kestävää ja pitkäksi aikaa riemua tuottavaa juttua.
No, taidetaan miehen kanssa käydä nuo lelulaatikot vaan raa´asti läpi ja laittaa kaikki vanhat lelut kiertoon. :)
Kaikkein pienin täytti joulupäivänä seitsemän kuukautta. <3 Neiti A. ei vieläkään istu, mutta selkälihaksia vahvistetaan nousemalla konttausasentoon.
Hampaita löytyy alhaalta kaksi kappaletta.
Kiinteitä syödään edelleen hyyyyyyyvin laiskasti. Karkeasti laskien neiti taisi kuluneen kuukauden sisällä saada 12 kertaa kiinteitä. *nolotus*
Aamupuuroa on maisteltu kahtena aamuna, kasviksista on testattu, bataatti, kukkakaali, porkkana, palsternakka, parsakaali ja peruna. Hedelmistä on maisteltu banaania ja hedelmäsoseista päärynää, luumua ja jotain marjasekoitusta.
Eipä tässä silti mikään kiire ole. Neiti on tyytyväinen ja maitohan se on alle yksveen pääasiallinen ravinnonlähde, mikäli noita ohjeistuksia on uskominen. ;)
Loppuun vielä päivän luontokuva. Meillä nimittäin kukkivat villiorvokit! :D
perjantai 20. joulukuuta 2013
"No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..."
Aurinko paistaa heikosti pilvien takaa ja lämpöasteita on lähes viisi.
Mikä mainio keli näin Joulun aikaan. Heja ilmastonmuutos, vai miten se meni..
Se on siis myönnettävä, että äiti-ihmisen joulutunnelma on varmaan siellä Napapiirillä asti, mutta lasten takia edes yritän sitä pitää yllä.
Keskiviikkona koin kyllä hetkellisen henkisen romahduksen muutamankin asian vuoksi ja luojan kiitos esikoinen oli hoidossa. Enpä tainnut paljon muuta tehdä, kuin itkeä vähän väliä. Ketutusta, väsymystä ja sen sellaista.
Kaikesta huolimatta meidän perheestä toivotetaan oikein ihanaa Joulun aikaa ihan kaikille lukijoille! <3
Mikä mainio keli näin Joulun aikaan. Heja ilmastonmuutos, vai miten se meni..
Se on siis myönnettävä, että äiti-ihmisen joulutunnelma on varmaan siellä Napapiirillä asti, mutta lasten takia edes yritän sitä pitää yllä.
Keskiviikkona koin kyllä hetkellisen henkisen romahduksen muutamankin asian vuoksi ja luojan kiitos esikoinen oli hoidossa. Enpä tainnut paljon muuta tehdä, kuin itkeä vähän väliä. Ketutusta, väsymystä ja sen sellaista.
Kaikesta huolimatta meidän perheestä toivotetaan oikein ihanaa Joulun aikaa ihan kaikille lukijoille! <3
perjantai 27. syyskuuta 2013
Pikkusisko 4kk
Meidän siskovauva täytti juuri neljä kuukautta.
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.
Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä.
Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)
Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa.
M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)
No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.
Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä.
Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)
Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa.
M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)
No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Mitä jäljelle jää..
Lähiaikojen tapahtumat tuttavapiirissä ovat saaneet tämän äidin melko surulliseksi ja vihaiseksi. Vihaiseksi ihmisten itsekkyydestä.
Pitkäaikaisella perhetutulla, jo 5-kympin ylittäneellä henkilöllä oli pitkin kesää flunssaa, joka sitten äityi keuhkokuumeeksi. Kuvauksissa keuhkoista löytyi kasvaimia. Koepala otetaan ensi viikolla.
Röökiä tällä henkilöllä palaa oikein mukavaa päivävauhtia. Monestiko yli 30 vuotta tupakoineella löytyy hyvänlaatuisia kasvaimia keuhkoista?
Henkilö noudettiin sairaalasta ja kotimatkalla piti pysätä ärrälle ostamaan pari (isoa) askia tupakkaa.
Ei ole kauaa, kun totesin vauvalle, tälle tyypille ja äidilleni, heidän mennessä tupakalle, että "niin se mummukin lupasi lastenlasten tultua lopettaa itsensä myrkyttämisen, mutta sanoiksi jäivät" "tekevät vain hidasta itsemurhaa"
Ärsyttää. Se itsekkyys, että tuossa vaiheessakaan ei halua tehdä suunnanmuutosta elintavoissa ja nähdä lastensa, lastenlastensa ja tulevien lastenlastensa kasvua mahdollisimman hyvävointisena.
"kerran täällä vaan eletään" ja "tulee se lähtö ennemmin tai myöhemmin" -kuulen vain sanottavan.
Mun läheiset tietävät mun tupakkavastaisuudesta. Ja minä kun elän tunteella, niin tästä uutisestakin suuttuneena lupasin olla ilmaantumatta yhdenkään läheisen monttubileisiin, jos ovat kuolemansa viinasta tai tupakasta johtuvilla aiheuttaneet.
Sanokaa lapselliseksi. Niin ovat lapsellisia nuo yhteiskunnassa kovinkin itsekkäästi elävät ihmiset. Eihän lähimmäisistä tarvitse välittää, kunhan itsellä on vaan hyvä olla.
Ja se toinen ryhmä. Näin viikolla kaupungilla raskaana olevan naisen rööki suussa. Se viha, mikä tätäkin vain itseään ajattelevaa ihmistä kohtaan syntyi, oli jotain niin suurta. Mun teki mieli mennä kuristamaan sitä. Huutamaan, että tajuaako tämä aiheuttavansa tälle syntymättömälle sikiölle hengityskatkoksia jokaisen imaisunsa aikana. Pienelle viattomalle ihmisenalulle, joka ansaitsisi vain parasta elämänsä alkuun.
Saati niitä seurauksia, jotka näkyvät vasta myöhemmin, jos näkyvät. Mahdollinen keskenmeno, kohtukuolema, ennen aikainen syntymä, vieroitusoireet syntymän jälkeen. (toki tämä äiti imettää ja tupakoi, joten vauva saa kyllä annoksensa)kehityshäiriöt, astma, ylivilkkaus, oppimisvaikeudet, ynnä ynnä muut.
Nämä vähä-älyiset usein puolustavat toimiaan sillä stressillä, jota äiti lopettaessa kokee ja sen stressin vaikutusta sikiöön.
Paskapuhetta. Sen stressin täytyy kyllä olla jotain niin jumalattoman suurta, että henkinen mielentila vaikuttaa niin pahasti sikiön hyvinvointiin, mitä tupakointi ei.
Melkein toivon näille itsekkäille ihmisille hankalaa alkua tekojensa vuoksi. En lapsen kannalta missään nimessä tosin, mutta että nämä tajuaisivat miettiä, olisiko toisenlaisella valinnalla voinut käydä toisin.
Lähisukulaisellani on adoptoituna kaksi päihdevanhempien lasta ja molemmissa näkyvät äidin valinnat.
Tämä on toki useamman eri päihdelaadun seurausta, mutta silti.
Siskoni ystävän lapsi on lievästi..no, kehityksessä jäljessä/vammainen. Ja tämä äiti huolehti lapsen nikotiiniannoksesta läpi raskauden ja imetysajan. Olisi sitä keskushermostoa voinut terveellisimmilläkin valinnoilla ravita sen tärkeimmän kehitysjakson ajan. Voi luoja, kuinka mun tekee pahaa.
Ja vielä kolmas tapaus. Tuttavan mies päätti omat päivänsä hetki sitten oman käden toimesta. Suremaan jäi lähiomaisten lisäksi kaksi pientä lasta. Nuorin vasta kasteessa nimen saanut. Tällä hetkellä ongelmienlaatua ei vielä tarkemmin tiedetä, mutta tässä herää vain se kuuluisia kysymys. Miksi? Miksi apua ei haeta ajoissa? Edes lasten vuoksi. Miksi oman itsekkäistä itsekkäimmän teon vuoksi pitää jättää niin paljon pulaan?
Täysin hukkaan? En voi muuta, kuin toivottaa hurjasti voimia ja toivoa, että aurinko jälleen paistaa.
Oman miehenkin kanssa oli pakko jutella näistä kaikista. Minua itseäni on viimeaikoina vaivannut hurja menettämisen pelko, eikä mikään näistä helpota sitä. Neuvolassakin tästä puhuin (ja itkin). Sain käteeni voimavarakyselyn ja kysymyksen, "koenko olevani masentunut". En varmasti masentunut, mutta lähinnä mietin, että mihin asti omat mietteet on normaaleja. Onko perheenäidille tyypillistä miettiä useamman kerran viikossa, mitä jos jotain tapahtuu. Mitä, jos minä kuolen. Mitä, jos mies kuolee. Mitä, jos mies ja lapset kuolevat.
Mulla on kaikki nyt niin hyvin ja olen saanut niin paljon. <3
Tämän tunneryöpsähdyksen jälkeen, näihin tunnelmiin..
Pitkäaikaisella perhetutulla, jo 5-kympin ylittäneellä henkilöllä oli pitkin kesää flunssaa, joka sitten äityi keuhkokuumeeksi. Kuvauksissa keuhkoista löytyi kasvaimia. Koepala otetaan ensi viikolla.
Röökiä tällä henkilöllä palaa oikein mukavaa päivävauhtia. Monestiko yli 30 vuotta tupakoineella löytyy hyvänlaatuisia kasvaimia keuhkoista?
Henkilö noudettiin sairaalasta ja kotimatkalla piti pysätä ärrälle ostamaan pari (isoa) askia tupakkaa.
Ei ole kauaa, kun totesin vauvalle, tälle tyypille ja äidilleni, heidän mennessä tupakalle, että "niin se mummukin lupasi lastenlasten tultua lopettaa itsensä myrkyttämisen, mutta sanoiksi jäivät" "tekevät vain hidasta itsemurhaa"
Ärsyttää. Se itsekkyys, että tuossa vaiheessakaan ei halua tehdä suunnanmuutosta elintavoissa ja nähdä lastensa, lastenlastensa ja tulevien lastenlastensa kasvua mahdollisimman hyvävointisena.
"kerran täällä vaan eletään" ja "tulee se lähtö ennemmin tai myöhemmin" -kuulen vain sanottavan.
Mun läheiset tietävät mun tupakkavastaisuudesta. Ja minä kun elän tunteella, niin tästä uutisestakin suuttuneena lupasin olla ilmaantumatta yhdenkään läheisen monttubileisiin, jos ovat kuolemansa viinasta tai tupakasta johtuvilla aiheuttaneet.
Sanokaa lapselliseksi. Niin ovat lapsellisia nuo yhteiskunnassa kovinkin itsekkäästi elävät ihmiset. Eihän lähimmäisistä tarvitse välittää, kunhan itsellä on vaan hyvä olla.
Ja se toinen ryhmä. Näin viikolla kaupungilla raskaana olevan naisen rööki suussa. Se viha, mikä tätäkin vain itseään ajattelevaa ihmistä kohtaan syntyi, oli jotain niin suurta. Mun teki mieli mennä kuristamaan sitä. Huutamaan, että tajuaako tämä aiheuttavansa tälle syntymättömälle sikiölle hengityskatkoksia jokaisen imaisunsa aikana. Pienelle viattomalle ihmisenalulle, joka ansaitsisi vain parasta elämänsä alkuun.
Saati niitä seurauksia, jotka näkyvät vasta myöhemmin, jos näkyvät. Mahdollinen keskenmeno, kohtukuolema, ennen aikainen syntymä, vieroitusoireet syntymän jälkeen. (toki tämä äiti imettää ja tupakoi, joten vauva saa kyllä annoksensa)kehityshäiriöt, astma, ylivilkkaus, oppimisvaikeudet, ynnä ynnä muut.
Nämä vähä-älyiset usein puolustavat toimiaan sillä stressillä, jota äiti lopettaessa kokee ja sen stressin vaikutusta sikiöön.
Paskapuhetta. Sen stressin täytyy kyllä olla jotain niin jumalattoman suurta, että henkinen mielentila vaikuttaa niin pahasti sikiön hyvinvointiin, mitä tupakointi ei.
Melkein toivon näille itsekkäille ihmisille hankalaa alkua tekojensa vuoksi. En lapsen kannalta missään nimessä tosin, mutta että nämä tajuaisivat miettiä, olisiko toisenlaisella valinnalla voinut käydä toisin.
Lähisukulaisellani on adoptoituna kaksi päihdevanhempien lasta ja molemmissa näkyvät äidin valinnat.
Tämä on toki useamman eri päihdelaadun seurausta, mutta silti.
Siskoni ystävän lapsi on lievästi..no, kehityksessä jäljessä/vammainen. Ja tämä äiti huolehti lapsen nikotiiniannoksesta läpi raskauden ja imetysajan. Olisi sitä keskushermostoa voinut terveellisimmilläkin valinnoilla ravita sen tärkeimmän kehitysjakson ajan. Voi luoja, kuinka mun tekee pahaa.
Ja vielä kolmas tapaus. Tuttavan mies päätti omat päivänsä hetki sitten oman käden toimesta. Suremaan jäi lähiomaisten lisäksi kaksi pientä lasta. Nuorin vasta kasteessa nimen saanut. Tällä hetkellä ongelmienlaatua ei vielä tarkemmin tiedetä, mutta tässä herää vain se kuuluisia kysymys. Miksi? Miksi apua ei haeta ajoissa? Edes lasten vuoksi. Miksi oman itsekkäistä itsekkäimmän teon vuoksi pitää jättää niin paljon pulaan?
Täysin hukkaan? En voi muuta, kuin toivottaa hurjasti voimia ja toivoa, että aurinko jälleen paistaa.
Oman miehenkin kanssa oli pakko jutella näistä kaikista. Minua itseäni on viimeaikoina vaivannut hurja menettämisen pelko, eikä mikään näistä helpota sitä. Neuvolassakin tästä puhuin (ja itkin). Sain käteeni voimavarakyselyn ja kysymyksen, "koenko olevani masentunut". En varmasti masentunut, mutta lähinnä mietin, että mihin asti omat mietteet on normaaleja. Onko perheenäidille tyypillistä miettiä useamman kerran viikossa, mitä jos jotain tapahtuu. Mitä, jos minä kuolen. Mitä, jos mies kuolee. Mitä, jos mies ja lapset kuolevat.
Mulla on kaikki nyt niin hyvin ja olen saanut niin paljon. <3
Tämän tunneryöpsähdyksen jälkeen, näihin tunnelmiin..
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Pirpana 2kk
Meidän pienin vietti viime viikolla kahden ikäkuukauden täyttymistä neuvolan merkeissä ja kyllähän sitä vaan taas hurjasti oli kasvua tullut.
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)
Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D
Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa.
Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.
Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)
Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D
Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa.
Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.
Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)
perjantai 17. toukokuuta 2013
Neuvolakuulumisia ja raskausajan yhteenvetoa
Eilen tuli pyörähdettyä sitten viimeisellä neuvolakeikalla ennen laskettua aikaa, mutta mukaan saatiin tietty uusi aika ensi viikolle, jos ja kun sinne luultavasti joutuu vielä vaivautumaan.
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D
Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:
Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D
Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:
Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4
- Paino 63,2 (-600g edelliseen käyntiin)
- RR 122/77
- Pissa puhdas
- HB ei mitattu
- SF-mitta 35 (taas tultiin hypättiin sinne hieman keskikäyrän yläpuolelle)
- RT
- Syke +, liikkee ++
Tähän asti siis raskauskiloja on ensikäyntiin nähden tullut 4,4 kg. Raskausviikolle 16 asti kestänyt pahoinvointi ja lähes totaalinen ruokahaluttomuus pitivät huolen, että paino putosi taas alussa ja muutenkin sillä saralla on seilattu ees taas. Minun raskauskilojani ihmetteleville olenkin nyt todennut, että "ilmankin pärjää, mitä niitä turhia keräämään ;)" Vauva on kuitenkin kasvanut normaalisti ja voinut oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet oikein loistavat läpi raskauden.
Pissanäytteet aina puhtaita, mutta hemppa on tässäkin raskaudessa seilannut aina alun 141 sinne 100 lukemiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.
SF-mitan kanssa onkin tässä raskaudessa mennyt vähän niin ja näin. Neiti M. kasvatti masunmittaa koko raskauden ajan siellä yläkäyrällä ja linja oli tasaista, mutta tämä tuleva pikkuneiti on kiusannut mittaajaa niin, että raskausviikolta 28+ käyrä näyttää lähinnä Singerin tuottamalta siksak-ompeleelta. :D
Niukempi lapsiveden määrä selittänee tämän siinä samalla, kuin Pirpanan mittaushetkellä ottama asentokin. ;)
Närästys on tässä(kin) raskaudessa ollut se inhottavin vaiva. Vaikka ihan hurjan paljon koitan katsoa, mitä suuhuni laitan ja joskus jätän ihan tarkoituksella väliin niitä ruoka-aineita, jotka närästystä selvästi aiheuttaa. Useinmiten minun on silti vaikeaa hillitä näitä ruokahimoja ja sitä yhtä kupillista kahvia, jonka tiedän olevan totaalista itsekidutusta. :D
Jotain kertonee se, että Vappuna ostamastani 96kpl Rennie-pakkauksesta on nyt jäljellä noin 10 nappia. :D
Koko raskausajalle tuo oli kolmas moinen paketti, eli onpahan tullut sitten vedeltyä tämän raskauden ajan lähes 300 kpl Rennietä. :D Ja alkoikohan tämä vaiva muistaakseni siinä puolivälin paikkeilla/jälkeen..
Nyt loppuraskaudessa on ollut huomattavasti vähemmän kolotuksia, liitoskipuja ja supituksia, mitä M.:n aikana oli. Tästä olen tosi iloinen, sillä läheskään joka yö eivät ne pirulliset lonkkakivut ole vaivana. Yöllisiä pohjekramppeja on ollut muutamia, mutta olen koittanut muistaa napata sen magnesiuminkin aina silloin tällöin, sekä vältellä venyttelemistä, niin nyt niitäkään ei ole viikkoon/kahteen ollut.
Supistuksia sitä tietty toivoisi jo nyt enemmän. Tietenkin sitten niitä, jotka kunnolla tuntuisivat ja antaisivat ymmärtää. :D
Vauvan liikkeet olivat alussa hurjan paljon hentoisempia, mitä esikoisesta, mutta tässä raskaudessa tuo selittyi osittain edessä olevalla istukalla. Nyt loppuraskaudessa tämä vauva on kyllä päihittänyt esikoisen myllerryksen ja mietinkin, että tämäkin voisi selittyä tuolla lapsiveden osuudella. Maha heiluu ihan hulluna joka suuntaan, eikä kyse ole mistään pienestä muljumisesta ja asennonvaihdosta näin lopussakaan
Tänäänkin on ollut ihan tajuton ralli masussa pitkin päivää ja välillä oikein kauhistuttaa katsella, kun pieni jalkapohja työntyy ihan kunnolla läpi vatsan. Niitä hetkiä, kun siitä saattaisi jopa napata kiinni.
Ja tekee muuten ihan oikeasti jo kipeääkin ;)
Mielenmyllerrykset ovat olleet osittain vähäisempiä. Ehkäpä tämä jo yhden lapsen äitinä olo on hieman tasannut tämän naisen pahimpia särmiä ja olen osannut (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) hillitä itseäni enemmän. Samanlaista itkuherkkyyttä ei myöskään ole ollut ilmassa, mitä M.:n aikaan.
Uhmaikäisen taaperon kasvattaminen vaatii luonteenlujuutta, eikä siinä äidin sovi kovin usein taantua samalle tasolle. Saattaisi tuo katu-uskottavuus hieman horjua pikkuneidin silmissä ;)
Suurimmalta osin tämä raskaus on kyllä ollut kuin kopio neidin raskausajasta. :)
Näihin tunnelmiin. Hyviä öitä!
- Jippu 39+5
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Rv. 39+0 ja vauvaveikkausta
Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa pyörähti tänään käyntiin ja olo on oikein loistava. Mielikin melko tyyni. ;)
Toivon aina hetkittäin, että vauva syntyisi pian. Vaikka jo ensi viikon aikana.
Toisaalta minua ei kuitenkaan stressaa mahdollinen ylimenevä aika kovinkaan paljon, enkä ole ollenkaan niin malttamaton saamaan tätä odotusta päätökseen, mitä esikoisneidistä aikanaan olin.
Varmasti monen tekijän aikaansaamaa nämä hassun ristiriitaiset ajatukset. :D
Siitä huolimatta, että omissa toiveissa on vauvan ulkoistuminen lähipäivien aikana, veikkaan Pirpanan syntymäpäiväksi vasta 26.5. Eli sen raskausviikon 41+0. :D
En vaan jaksa uskoa, että tämä painos olisi aikaisempaa sorttia, mitä M. oli. ;)
Jos tässä nyt jotain ennakoivia merkkejä voisin kirjoitella ylös, niin nämä iki-ihanat "sukkapuikkovihlaisut" ovat lisääntyneet ja onkohan tämä nyt kolmas päivä, kun vauva tuntuu kairaavan tuota päätään aika voimalla kohti alakertaa.
Kivuttomia supistuksia tulee joka päivä ja paaaaaaaljon. Ihan muutamia kertoja on supistuksissa ollut jo vähän enemmän potkua, mutta ihan tosi kevyitä ovat olleet. Eilen kaupungilla ollessa supisti kerran niin, että se tuntui jopa selässä ja päivän aikana alavatsalla oli sellainen menkat alkaa ihan just -olo.
Summa summarum. Toivon, että ainakin alaosastolla olisi tapahtunut toivottavaa edistystä ja kun synnytys sitten joskus käynnistyy, etenisi se nopeammin, mitä esikoisesta.
Tässä masukuvaakin tältä päivältä ja monien mielestä masu on jo aika alhaalla, vaikka ei kyllä minun mielestä vielä sillä tietyllä tavalla tipahtanut... ;)
Mielenkiinnosta voisin ottaa lukijoitakin vastaan arvailuja siitä, koska tämä pienin neiti päättää saapua täydentämään elämäämme. :)
Mukaan voi laittaa vaikka niitä mittojakin, niin lisäilen niitä tähän postaukseen.
Pirpanan vuokrasopimuksen päättymispäivä:
Toivon aina hetkittäin, että vauva syntyisi pian. Vaikka jo ensi viikon aikana.
Toisaalta minua ei kuitenkaan stressaa mahdollinen ylimenevä aika kovinkaan paljon, enkä ole ollenkaan niin malttamaton saamaan tätä odotusta päätökseen, mitä esikoisneidistä aikanaan olin.
Varmasti monen tekijän aikaansaamaa nämä hassun ristiriitaiset ajatukset. :D
Siitä huolimatta, että omissa toiveissa on vauvan ulkoistuminen lähipäivien aikana, veikkaan Pirpanan syntymäpäiväksi vasta 26.5. Eli sen raskausviikon 41+0. :D
En vaan jaksa uskoa, että tämä painos olisi aikaisempaa sorttia, mitä M. oli. ;)
Jos tässä nyt jotain ennakoivia merkkejä voisin kirjoitella ylös, niin nämä iki-ihanat "sukkapuikkovihlaisut" ovat lisääntyneet ja onkohan tämä nyt kolmas päivä, kun vauva tuntuu kairaavan tuota päätään aika voimalla kohti alakertaa.
Kivuttomia supistuksia tulee joka päivä ja paaaaaaaljon. Ihan muutamia kertoja on supistuksissa ollut jo vähän enemmän potkua, mutta ihan tosi kevyitä ovat olleet. Eilen kaupungilla ollessa supisti kerran niin, että se tuntui jopa selässä ja päivän aikana alavatsalla oli sellainen menkat alkaa ihan just -olo.
Summa summarum. Toivon, että ainakin alaosastolla olisi tapahtunut toivottavaa edistystä ja kun synnytys sitten joskus käynnistyy, etenisi se nopeammin, mitä esikoisesta.
Tässä masukuvaakin tältä päivältä ja monien mielestä masu on jo aika alhaalla, vaikka ei kyllä minun mielestä vielä sillä tietyllä tavalla tipahtanut... ;)
Mielenkiinnosta voisin ottaa lukijoitakin vastaan arvailuja siitä, koska tämä pienin neiti päättää saapua täydentämään elämäämme. :)
Mukaan voi laittaa vaikka niitä mittojakin, niin lisäilen niitä tähän postaukseen.
Pirpanan vuokrasopimuksen päättymispäivä:
Reine, 19.5. (3190g, 51cm)(huti)Ämpee, 20.5. (3350g, 50cm)(huti)Leila ja Sini, 21.5. (3420g, 51cm)(huti)Tiliaa 22.5. (3100g, 50cm)(huti)S, 23.5. (3085g, 50cm)Ama L, 24.5.- Pisang, 25.5 (3150g, 49cm) (osui ja upposi,lähes mitatkin kohdillaan :D )
- Jippu, 26.5. (3kg, 50cm)
- Evelyn, 27.5. (3020g, 49cm)
- Hanski79, 29.5. (3310, 50cm)
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Rv. 35+3
Äitiysvapaa on tosiaan lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kunhan tämä viikko saadaan päätökseen, en taida sopia enää mitään suurempia menoja, jotka vaatisivat koko päivän reissaamista, sillä pakko vaan edelleen todeta, että puuhaa riittää.
Luojan kiitos, lumet tuntuvat nyt parin päivän sateiden, auringon ja tuulen voimasta sulavan vauhdilla, joten pientä tsäänssiä pihahommiin voisi ollakin ennen vauvaa :D
Oma kunto tuntuu vaan alkuviikon touhottamisen jälkeen olevan ihan nollissa.
Toissailtana supisteli, kylläkin kivuttomasti, varmaan kolme tuntia putkeen ja välit olivat sellaista viittä minuuttia. Supistukset eivät edelleenkään tuntuneet epämiellyttävää kiristelyä hassummalta, niin en usko niillä olevan mitään vaikutusta.
Tänään pääsen vihdoin sinne Ikeaan hakemaan viimeisiä kalusteita uudelleensisustusta varten ja olipahan pakko tehdä oikein "kauppalista", että varmasti muistaa kaiken. :D
Raskausdementia tuntuu olevan nimittäin huipussaan ja pienessä kiireessä kun säheltää, tahtoo puolet niin omasta, kuin muidenkin omaisuudesta jäädä mihin sattuu.
Anoppi kävi eilen kylässä ja oli sitä mieltä, että vatsa on tipahtanut alaspäin. Ja saattaahan tuo ollakin, kun oikein tarkastelee ja miettii.
Alakerran vihlonnat ovat lisääntyneet ja vessassa saa ravata tiheämpään.
Närästyskään ei ehkä ole enää niin kamalaa, vaikka päivittäistä onkin.
Perjantaille sain varailtua nyt sitten sen loppuraskauden lääkärin ja luulenpa, että seuraavan kerran palailen silloin astialle.
Nyt virittämään tukivyö masulle ja valmistautumaan Ikean reissuun ;)
Luojan kiitos, lumet tuntuvat nyt parin päivän sateiden, auringon ja tuulen voimasta sulavan vauhdilla, joten pientä tsäänssiä pihahommiin voisi ollakin ennen vauvaa :D
Oma kunto tuntuu vaan alkuviikon touhottamisen jälkeen olevan ihan nollissa.
Toissailtana supisteli, kylläkin kivuttomasti, varmaan kolme tuntia putkeen ja välit olivat sellaista viittä minuuttia. Supistukset eivät edelleenkään tuntuneet epämiellyttävää kiristelyä hassummalta, niin en usko niillä olevan mitään vaikutusta.
Tänään pääsen vihdoin sinne Ikeaan hakemaan viimeisiä kalusteita uudelleensisustusta varten ja olipahan pakko tehdä oikein "kauppalista", että varmasti muistaa kaiken. :D
Raskausdementia tuntuu olevan nimittäin huipussaan ja pienessä kiireessä kun säheltää, tahtoo puolet niin omasta, kuin muidenkin omaisuudesta jäädä mihin sattuu.
Anoppi kävi eilen kylässä ja oli sitä mieltä, että vatsa on tipahtanut alaspäin. Ja saattaahan tuo ollakin, kun oikein tarkastelee ja miettii.
Alakerran vihlonnat ovat lisääntyneet ja vessassa saa ravata tiheämpään.
Närästyskään ei ehkä ole enää niin kamalaa, vaikka päivittäistä onkin.
Perjantaille sain varailtua nyt sitten sen loppuraskauden lääkärin ja luulenpa, että seuraavan kerran palailen silloin astialle.
Nyt virittämään tukivyö masulle ja valmistautumaan Ikean reissuun ;)
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Äitiyslomalla
Niin no, lomalla ja lomalla. ;)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä.
Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)
Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D
Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti.
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.
Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä.
Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)
Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D
Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti.
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.
Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Vihdoinkin!
No niin, nyt täällä ruudun takana kirjoittelee sitten viimein rouva-ihminen.
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D
Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.
Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.
Olet puolisoni nyt
Iloa kaikille tähän päivään ♥
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D
Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.
Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.
Olet puolisoni nyt
Iloa kaikille tähän päivään ♥
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Seitsemäs neuvolakäynti
Sen seitsemän kertaa on nyt tosiaan jo neuvolassakin pyörähdetty ja ekaa kertaa tuntui, että "eilenhän täälläkin vasta oltiin". Onneksi sain puhuttua seuraavan käynnin vasta kolmen viikon päähän, kun tiedän, että sen jälkeen siellä käydäänkin sitten jo viikottain.
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
- Paino 62,4kg ( ei muutosta edelliseen käyntiin)
- RR 118/68
- Pissa puhdas
- Hemppa 125
- SF-mitta 29 cm (laskenut viime kerrasta sentillä!)
- Syke +156, liikkeet ++
- Raivotarjonta :)
Vähän siinä terkan kanssa mietittiin tuota tipahtanutta masunmittaa, kun se tosiaan viimeksi silloin kaksi viikkoa sitten oli 30 cm. Mittaaja on kuitenkin ollut aina sama.
Terkka ei nyt ollut asiasta huolissaan ja miettikin vain mitanneensa vähän huonosti, ja että ehkä ensi kerralla on sitten jo taas enemmän mittaa.
No, pakkohan se on olla.
Itseä vähän jäi mietityttämään tuo, kuten varmaan ylihuolehtivia äiti-ihmisiä yleensäkin, ja mielessä on kaikki kasvun hidastumiset ja lapsiveden vähentymiset.
Vauva kuitenkin liikkuu normaalisti ja syke on hyvä, niin ehkäpä tuo menee mittavirheen piikkiin.
Ja muistaakseni minulla kävi neidistä samoin suurin piirtein samoilla viikoilla.. eikös laskeutuminenkin voi vaikuttaa noin?
Ainakin tuo pieni pää tuntuu kairautuvat toisiaan melko alas..
Näihin tunnelmiin, hyviä öitä kaikille,
Jippu 33+6
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)