Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen tunti käynnissä ja aiemmin illalla keskusteltiin esikoisen kanssa siitä, kuinka koko vuosi vaihtuu vain yhdessä yössä ja pian mennään vauhdilla kohti kevättä. Ei se pieni mieli vaan käsittänyt asiaa ihan täysin. Kerroin uuden vuoden perinteistä ja mm. uuden vuoden lupauksista.
- M. lupasi lähteä Kiinaan. ;) :D

Äiti lupasi olla hermoilematta ihan koko vuotta. Isimies lupasi olla metsästämättä touko-, kesä- ja heinäkuussa :D
Neiti A. putosi tänään tuolilta niin, että äidiltä tuli itku ja lanssin soitto oli lähellä. Voisiko tuo pikkusisko luvata olla rauhallisempi? Miksi kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Nyt seuraillaan yökin vielä unta. Uskallankohan nukkua tänä yötä?

Oli hän silti jo illalla oma puuhakas itsensä, mutta paikoitellen saapui kainaloon ja nojasi ihan hiljaa minuun. Ei jaksanut edes imeä rintaa. Ehkä päätä särki? Kipulääkettä tuo ei suostunut ottamaan, eikä suppoja ollut. :(
Äitinä on ihan hurjan kamala katsoa pienen ihmisen tutustumista elämään. Etenkin, kun se tuntuu tapahtuvan ilman itsesuojeluvaistoa.

Uusia sanoja on onneksi muutamia ilmaantunut Joulunpyhien aikaan ja sekös riemastuttaa. Neiti M.:kin totesi "A. puhuu!! Kerrotaan kaikille ystäville A.:n uusista sanoista!" :D

Joulu meni muuten upeasti! Miten viime tipassa se valkoinen Joulu tulikaan, mutta tuli!!
Tunnelma oli ihana ja lämpöinen. <3 En malta odottaa tulevia Jouluja, kun neidit osaavat jo yhdessä jännittää tuota aikaa.
Lahjoja tuli äidin mielestä tietysti liikaa, mutta pakkohan se on myöntää, että esikoisen riemua ja reaktioita katsoessa oli kyynel silmässä.

Mukavaa uutta vuotta 2015 kaikille! <3