29.12.2013

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Äitiyslomakin on lopuillaan. Alle kaksi kuukautta jäljellä.
Ja koska olen näitä viimetipan -ihmisiä, niin hoitovapaailmoitukset, kotihoidontukihakemukset sun muut ovat vielä jossain pääkopan perukoilla. Voi ketale sentään. Jospas sitä vaikka tänä iltana tsemppaisi ja tutkailisi, miten nuo voisi sähköisesti hoitaa. :D

Joulu tosiaan tuli ja meni. Vallitsevasta säätilasta huolimatta pyhät sujuivat mukavasti ja meillä oli oikein kivaa. Neiti M. oli ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli ihan liikaa. (ainakin äidin ja isin mielestä)
Ihan kaikki eivät myöskään olleet kunnioittaneet meidän vanhempien toivetta siitä, että sitä muovikrääsää ja ihme tilpehööriä ei hankittaisi, vaan mieluummin kestävää ja pitkäksi aikaa riemua tuottavaa juttua.
No, taidetaan miehen kanssa käydä nuo lelulaatikot vaan raa´asti läpi ja laittaa kaikki vanhat lelut kiertoon. :)

Kaikkein pienin täytti joulupäivänä seitsemän kuukautta. <3 Neiti A. ei vieläkään istu, mutta selkälihaksia vahvistetaan nousemalla konttausasentoon. 

Hampaita löytyy alhaalta kaksi kappaletta.
Kiinteitä syödään edelleen hyyyyyyyvin laiskasti. Karkeasti laskien neiti taisi kuluneen kuukauden sisällä saada 12 kertaa kiinteitä. *nolotus*
Aamupuuroa on maisteltu kahtena aamuna, kasviksista on testattu, bataatti, kukkakaali, porkkana, palsternakka, parsakaali ja peruna. Hedelmistä on maisteltu banaania ja hedelmäsoseista päärynää, luumua ja jotain marjasekoitusta.
Eipä tässä silti mikään kiire ole. Neiti on tyytyväinen ja maitohan se on alle yksveen pääasiallinen ravinnonlähde, mikäli noita ohjeistuksia on uskominen. ;)

Loppuun vielä päivän luontokuva. Meillä nimittäin kukkivat villiorvokit! :D

"No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..."

Aurinko paistaa heikosti pilvien takaa ja lämpöasteita on lähes viisi.
Mikä mainio keli näin Joulun aikaan. Heja ilmastonmuutos, vai miten se meni..

Se on siis myönnettävä, että äiti-ihmisen joulutunnelma on varmaan siellä Napapiirillä asti, mutta lasten takia edes yritän sitä pitää yllä.
Keskiviikkona koin kyllä hetkellisen henkisen romahduksen muutamankin asian vuoksi ja luojan kiitos esikoinen oli hoidossa. Enpä tainnut paljon muuta tehdä, kuin itkeä vähän väliä. Ketutusta, väsymystä ja sen sellaista. 

Kaikesta huolimatta meidän perheestä toivotetaan oikein ihanaa Joulun aikaa ihan kaikille lukijoille! <3

puoli vuotta vauva-arkea takana

Onpahan vähän jäänyt tämä blogin päivittely kaiken arjen keskellä vähiin.
Ehkäpä nyt olisi hyvä väli kertoa hieman kuulumisia, kun esikoinen katselee lastenohjelmia ja vauva on unilla. ;)

Suurin syy omaan blogihiljentymiseen on tuo lyhyenkin oman hetken käyttäminen käsitöihin.
Olen elvyttänyt kutomistaitoni ja rakkaan äidin opastuksella parit villasukat on jo valmiina.
Ompelukone on surrannut kestovaippoja ommellessa ja sekös vasta on hauskaa ajanvietettä.
Keittiössä sijaitsee jo pienen kangaskaupan sivupiste. ;)

No, se noista omista  puuhailuista..
Perheen kuopus se tosiaan kasvaa ja kehittyy. Puolivuotisneuvolassa painoa oli kasassa 7,4kg ja pituutta 68cm. Keskikäyrän vauva, kuten terkka totesi. Omasta mielestä tietty ihan mini, kun esikoinen oli samassa iässä jo yli kilon painavampi. ;)
Ihana pieni kuitenkin! <3

Pieni neiti kierii jo paikasta toiseen ja pakittelee milloin mihinkin. "suukkoja" satelee niitä haluaville, ja mikäs sen ihanampaa kuin pieni kuolainen vauvan suu, joka lähestyy ammollaan kohti kasvoja <3.
Istua hän ei kyllä vielä osaa, eikä siihen neuvolassakaan saatu lupaa. Hiemanhan tuo oli tylsä, joskin tiedostettu juttu, mutta häiritsee kyllä meidän suunnitelmia kiinteiden eväiden suhteen. Päätin nimittäin tällä kierroksella jättää sen sosevaiheen kokonaan välistä ja aloitettiin ruokailu täysin sormiruualla. Sen edellytys kun on istumistaito, sillä vauvan täytyy olla ruokaillessa suorassa. No, sujuihan ne ekat maistelut sylissäkin.
Neiti on nyt tosiaan kahdesti saanut kiinteitä ja veikkaampa, että tällä tahdilla meillä ollaan vuosikkaita ennen kuin päivässä on viisi kiinteää ateriaa. :D Äidin pitäisi ehkä hieman tsempata ja tarjota sitä kiinteää useammin, kuin kaksi kertaa viikossa ;) Mutta kun mä en oo vielä valmis! :D Ei mun tissivauvani voi/saa olla vielä niin iso. Nyyh. <3
Täässä kuitenkin tunnelmia ekoista kiinteistä eväistä:

Tänä viikonloppuna vietetäänkin sitten ekaa adventtia ja niin se tämänkin vauvan eka joulu lähestyy hurjaa vauhtia! <3

Leppoisaa ja lämminhenkistä viikonloppua kaikille!!

Pikkusisko 4kk

Meidän siskovauva täytti juuri neljä kuukautta. 
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.

Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon  verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä. 

Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)

Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa. 

M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)

No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)

Mitä jäljelle jää..

Lähiaikojen tapahtumat tuttavapiirissä ovat saaneet tämän äidin melko surulliseksi ja vihaiseksi. Vihaiseksi ihmisten itsekkyydestä.

Pitkäaikaisella perhetutulla, jo 5-kympin ylittäneellä henkilöllä oli pitkin kesää flunssaa, joka sitten äityi keuhkokuumeeksi. Kuvauksissa keuhkoista löytyi kasvaimia. Koepala otetaan ensi viikolla.
Röökiä tällä henkilöllä palaa oikein mukavaa päivävauhtia. Monestiko yli 30 vuotta tupakoineella löytyy hyvänlaatuisia kasvaimia keuhkoista? 
Henkilö noudettiin sairaalasta ja kotimatkalla piti pysätä ärrälle ostamaan pari (isoa) askia tupakkaa.
Ei ole kauaa, kun totesin vauvalle, tälle tyypille ja äidilleni, heidän mennessä tupakalle, että "niin se mummukin lupasi lastenlasten tultua lopettaa itsensä myrkyttämisen, mutta sanoiksi jäivät" "tekevät vain hidasta itsemurhaa"
Ärsyttää. Se itsekkyys, että tuossa vaiheessakaan ei halua tehdä suunnanmuutosta elintavoissa ja nähdä lastensa, lastenlastensa ja tulevien lastenlastensa kasvua mahdollisimman hyvävointisena.
"kerran täällä vaan eletään" ja "tulee se lähtö ennemmin tai myöhemmin" -kuulen vain sanottavan.
Mun läheiset tietävät mun tupakkavastaisuudesta. Ja minä kun elän tunteella, niin tästä uutisestakin suuttuneena lupasin olla ilmaantumatta yhdenkään läheisen monttubileisiin, jos ovat kuolemansa viinasta tai tupakasta  johtuvilla aiheuttaneet.
Sanokaa lapselliseksi. Niin ovat lapsellisia nuo yhteiskunnassa kovinkin itsekkäästi elävät ihmiset. Eihän lähimmäisistä tarvitse välittää, kunhan itsellä on vaan hyvä olla.

Ja se toinen ryhmä. Näin viikolla kaupungilla raskaana olevan naisen rööki suussa. Se viha, mikä tätäkin vain itseään ajattelevaa ihmistä kohtaan syntyi, oli jotain niin suurta. Mun teki mieli mennä kuristamaan sitä. Huutamaan, että tajuaako tämä aiheuttavansa tälle syntymättömälle sikiölle hengityskatkoksia jokaisen imaisunsa aikana. Pienelle viattomalle ihmisenalulle, joka ansaitsisi vain parasta elämänsä alkuun.
Saati niitä seurauksia, jotka näkyvät vasta myöhemmin, jos näkyvät. Mahdollinen keskenmeno, kohtukuolema, ennen aikainen syntymä, vieroitusoireet syntymän jälkeen. (toki tämä äiti imettää ja tupakoi, joten vauva saa kyllä annoksensa)kehityshäiriöt, astma, ylivilkkaus, oppimisvaikeudet, ynnä ynnä muut.
Nämä vähä-älyiset usein puolustavat toimiaan sillä stressillä, jota äiti lopettaessa kokee ja sen stressin vaikutusta sikiöön.
Paskapuhetta. Sen stressin täytyy kyllä olla jotain niin jumalattoman suurta, että henkinen mielentila vaikuttaa niin pahasti sikiön hyvinvointiin, mitä tupakointi ei.
Melkein toivon näille itsekkäille ihmisille hankalaa alkua tekojensa vuoksi. En lapsen kannalta missään nimessä tosin, mutta että nämä tajuaisivat miettiä, olisiko toisenlaisella valinnalla voinut käydä toisin.
Lähisukulaisellani on adoptoituna kaksi päihdevanhempien lasta ja molemmissa näkyvät äidin valinnat.
Tämä on toki useamman eri päihdelaadun seurausta, mutta silti.
Siskoni ystävän lapsi on lievästi..no, kehityksessä jäljessä/vammainen. Ja tämä äiti huolehti lapsen nikotiiniannoksesta läpi raskauden ja imetysajan. Olisi sitä keskushermostoa voinut terveellisimmilläkin valinnoilla ravita sen tärkeimmän kehitysjakson ajan. Voi luoja, kuinka mun tekee pahaa.

Ja vielä kolmas tapaus. Tuttavan mies päätti omat päivänsä hetki sitten oman käden toimesta. Suremaan jäi lähiomaisten lisäksi kaksi pientä lasta. Nuorin vasta kasteessa nimen saanut. Tällä hetkellä ongelmienlaatua ei vielä tarkemmin tiedetä, mutta tässä herää vain se kuuluisia kysymys. Miksi? Miksi apua ei haeta ajoissa? Edes lasten vuoksi. Miksi oman itsekkäistä itsekkäimmän teon vuoksi pitää jättää niin paljon pulaan?
Täysin hukkaan? En voi muuta, kuin toivottaa hurjasti voimia ja toivoa, että aurinko jälleen paistaa.

Oman miehenkin kanssa oli pakko jutella näistä kaikista. Minua itseäni on viimeaikoina vaivannut hurja menettämisen pelko, eikä mikään näistä helpota sitä. Neuvolassakin tästä puhuin (ja itkin). Sain käteeni voimavarakyselyn ja kysymyksen, "koenko olevani masentunut". En varmasti masentunut, mutta lähinnä mietin, että mihin asti omat mietteet on normaaleja. Onko perheenäidille tyypillistä miettiä useamman kerran viikossa, mitä jos jotain tapahtuu. Mitä, jos minä kuolen. Mitä, jos mies kuolee. Mitä, jos mies ja lapset kuolevat.
Mulla on kaikki nyt niin hyvin ja olen saanut niin paljon. <3

Tämän tunneryöpsähdyksen jälkeen, näihin tunnelmiin..

Siskovauva 3kk.

Eikös nyt ole se ihan pikkuvauva-aika taaksejäänyttä aikaa? Arki saa uudenlaista rytmiä ja pienestä ameebasta on kasvanut hurjasti ympäristöään tarkkaileva pieni ihminen.

Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.

Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.

Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana. 

Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan. 

Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon. 
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)

"Ääälä iiitke, ei mitään hätää. Isosisko on tässä"..

..Kuulu meidän auton takapenkiltä tai kotoakin, kun vauvaa jostain syystä itkettää.
Aika hellyyttävää, ainakin äidin ja isin mielestä. Usein minua jopa hieman naurattaakin tuo Isosiskon empatia pientä siskoaan kohtaan.
Jatkuukohan tuota vielä pitkään? Toivottavasti edes jossain määrin - jopa läpi elämän.

Meidän arki se vaan edelleen sujuu oikein mallikkaasti. Kesä tuntuu kääntyvän hiljalleen syksyyn. Tämän huomaa siitäkin, että metsästyskausikin alkoi taas ja sehän tietää minulle parin seuraavan kuukauden aikana muutamaan otteeseen viikon mittaisia yh-hetkiä. Ei niin kovin kiva juttu, vaikka asia vuosien mittaan tutuksi on tullutkin. Lasten kannalta tämä tuntuu tietty aina vaan vaikeammalta, koska he, etenkin neiti M., kaipaavat isiä jo melkoisestikin.
Äidin pitääkin nyt keksiä viikonlopuille ja noille yh-viikoille hurjasti kyläilyjä ja tekemistä, jotta isin odottelu ei tunnu liian pitkältä.
Onneksi syksyn myötä alkavat taas harrastukset. Värikylpy ja uimareissut tulevat taas viikko-ohjelmistoon, joten näillä luulisi pärjäilevän. 

"Siskovauva", kuten M. A:ata nimittää, on taas kasvanut hurjasti. Millään en malttaisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä ja uusia mittoja. Juttelu on lisääntynyt ja pikkuneiti nauraa höpöttää jos millekin asialle.
Niin tyytyväinen vauva kyllä.
Nukkuminen sujuu ja nyt tämän äidin riemuksi A on ihan omasta "tahdostaan" aikaistanut yöunille nukahtamista. Eilen se tapahtui jo 20.40.
A.on siitä hauska vauva, että hänestä näkee aivan selvästi, kun väsy painaa silmiä ja sänkyynkanto on käsillä.
Ei voi pieni ihminen vain uuvahtaneemmalta silloin näyttää.
Äidin pitää vaan tajuta oikeaan aikaan aloittaa iltatoimet ja tissittelyn jälkeen sitten kantaa pieni sänkyyn nukahtamaan. ♥

A.:sta on myös kuoriutunut ihan täyspäiväinen kestopeppu. Kahteen otteeseen olen ihan puhtaasti laiskuuttani ottanut kertsit mukaan ja laskin, että kuusi kertakäyttöistä tuli tuhlattua noiden kahden reissun aikana.
Ja minä olen ihan totaalisen hurahtanut taas erilaisiin ihaniin kuoseihin.
Kotimaiset vaippayrittäjätkin ovat varmasti kiitelleet hymistellen, kun tältä rouvalta napsahtelee tilauksia tuon tuosta. :D
Puhtaasti voin siis myöntää, että taloudelliset syyt eivät ole se isoin juttu (ainakaan tällä hetkellä) tässä vaippailussa.
Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi; tästä harrastuksesta saa (ja olen jo saanutkin) rahaa takaisin päinkin, kun muutoin se rahamäärä päätyisi kaatopaikalle. Ja oikeassahan tuo on. :)

Tsau!

Pirpana 2kk

Meidän pienin vietti viime viikolla kahden ikäkuukauden täyttymistä neuvolan merkeissä ja kyllähän sitä vaan taas hurjasti oli kasvua tullut.
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)

Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D

Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina  ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa. 

Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.

Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)

Kuusi viikkoa ja risat

Jeps, tässähän vierähtikin sitten kuukausi ihan silmissä ja meidän vastasyntynyt ei olekaan enää mikään vastasyntynyt. ;)

Vauva-arki kera touhukkaan isosiskon vie sen oman ajan vain niin totaalisen minimiin, että ylimääräinen aika, niin kuin lapsiperheessä moista olisi, menee lähinnä kotitöissä. Useamman kerran on tullut myös nukuttua ne kuuluisat päiväunet noiden pikkuneitien kanssa. Viime viikon ennätys oli kolme tuntia yhtäjaksoista unta leidien välissä. :)

Pikkusiskon sopeutuminen meidän elämäämme on kyllä sujunut hurjan hienosti. Pakko myöntää, että Neiti A.  (kastejuhlaa vietettiin reilu viikko sitten) on helppo vauva. Helppo sillä tavalla, kuin vauva nyt voi ylipäänsä olla.
Pienin neiti ei paljon itke ja jos itkee, niin sitten on asiat tosi huonosti.
Toki itkuisuus lisääntyi siinä kahden viikon iässä, mutta pääasiassa meillä elelee ihan eri luontoinen naisenalku, kuin mitä M. omana vauva-aikanaan oli.
A. syö hyvin tehokkaasti ja tissillä vietetään ihan tajuttoman lyhyitä hetkiä. Yöruokailutkin menevät lähinnä niin, että neiti imee lupsuttaa tissiä vain sen aikaa, että maitoa alkaa suihkuta ja lopettaa sitten. (Tosi kiva äidille)
Lyhyen tehokkaista imetyshetkistä huolimatta neiti on kuitenkin kasvanut oikein hienosti. Neuvolassa kävimme tosiaan silloin kahden viikon iässä ja nyt viimeksi viiden viikon iässä.
Syntymään nähden neiti oli viidessä viikossa lisännyt painoaan 1,6kg ja pituuttakin oli tullut jo seitsemän senttiä lisää.

Ekat hymyt saatiin neljän viikon iässä ja viiden viikon iässä alkoi "juttelu". Ihanan haikeaa seurata pienen kehitystä. Haikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aika on kuluvaista ja pienen lapsen kanssa se menee aina liian nopeasti. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka paljon käytän tuon pienen vauvanpään nuuskutteluun aikaa :D

No niin, nyt se "oma aika" taas loppuu. Vauva imuttelee jo sen verran tehokkaasti kättään. ;)
Nyt en lupaile mitään muuta, kuin että palailen astialle, kun taas ehdin :D

Arjen alku

Isimiehen isyyslomaviikko meni luonnollisesti vauhdilla ja on menossa jo neljäs päivä kolmin tyttöjen kanssa.
No, tänään M. on viettämässä päivää mummun kanssa ja minulla on "lomaa" vauvan kanssa ;)

Muokataanpa heti tähän väliin, että ensimmäinen kappale on kirjoitettu viime torstaina.
Näin hyvin olen siis ehtinyt jatkamaan hyvin alkanutta päivitystä. :D

Nyt on siis käynnitynyt jo toinen viikko tyttöjen kanssa kolmin.

Ekan yönkin vietin jo viime toissa viikonloppuna neitosten kanssa kolmin, kun Isi vietti varpajaisiaan kaveriporukan kesken mökillä.
Toki vedin tuosta ajankohdasta kunnon hormooni-itkut, kun mies minusta "tuhlasi" muutenkin tynkää vapaataan varpajaisiinsa. Tietty minua myös jännitti jäädä yksin.
Ihan kaikkein suurin ärsytys tuli kyllä siitä, että äijäporukan piti ängetä mökille, jonka olin juuri hetki sitten jynssännyt viimeistä nurkkaa myöden. Meidän juhannusta varten.
Ja sen nyt tietää, kuinka siististi miesporukka osaa olla....

Minä olen kuitenkin pärjännyt oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Meidän arki sujuu vähän liiankin mutkattomasti kolmistaan, kun ne turhat taistelut M.:n kanssa siitä, saako Isi tehdä arvon neidin kanssa jotain ovat jääneet välistä.
Nyt, kun minä joudun neidin toiminnoissa olemaan apuna, eikä vaihtoehtoja siis ole, niin meillä on paljon vähemmän konflikteja.
Toki tuon uhmiksen kanssa yhteenkin otetaan ja monta kertaa päivässä, mutta niistäkin selvitään, kun jaksaa pitää oman päänsä viileämpänä. ;)

Ja kuinka luksusta. Nämä kaksi neitiä ovat tähän asti, eli yli kaksi viikkoa, nukkuneet joka päivä noin tunnin ja jopa kaksikin yhtä aikaa päikkäreitä. En laita yhtään pahakseni, sillä muutamaan otteeseen olen itsekin kivunnut neitosten kanssa unille. ♥
Se kyllä tiedetään, että tämä herkku saattaa loppua koska tahansa, joten nyt pitää nauttia.

Viime postaukeen palatakseni ja pariin siellä esitettyyn kysymykseen vastatakseni, tässä vielä juttua synnytyksestä ja neidin suhtautmisesta vauvaan.

Tuuli kyseli kivuista, ja täytyy kyllä todeta, että aika hyvin ne hukkuivat siihen vauhtiin. :D
Siis kyllähän se sattui, mutta se kipu on jotain niin omanlaistaan, että en osaa edes selittää. Ja kaikki kuitenkin kokevat kivun erilailla. Minulla on korkea kipukynnys ja tässä(kään) synnytyksessä en huutanut kertaakaan. Scheisset ja muutamat muut kirosanat kyllä lausuin. Myös siinä vaiheessa, kun kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa muistan ajatelleeni, että "ou fuck-ou fuck" :D
Mies sanoi minun muutaman kerran vähän kovemmin äännelleen siinä ponnistuksen tiimellyksessä.

Pisang ja Reine kyselivät neidin suhtautumista vauvaan ja yllättävän hyvin on mennyt. Ekalla viikolla M. oli ihan tosi neutraali vauvaa kohtaan ja sama linja tuntuu jatkuvan. Välillä hän käy suukottelemassa ja silittämässä vauvaa ja ylpeänä kertoo/esittelee vieraille "meidän vauvan" ♥
Kun vauva itkee, neiti tulee heti luokseni kertomaan, kuinka "meidän vauva itkee".
Osaa M. myös komentaa minua, kun haluaa huomiota. ;)
Olen saanut muutamaan otteeseen kuulla, että "laita se vauva sitteriin". Hyvin topakasti ilmaistuna.
Tai kun vauva nukkui ja neiti olisi halunnut toisin päin, niin neiti komensi minua, että "ota se vauva pois peiton alta."
Minkäänlaista väkivaltaa tai suurta mustasukkaisuutta neidillä ei vielä vauvaa kohtaan tunnu olevan.
Mustasukkaisuus ilmenee vielä aika mitättöminä juttuina.

Nyt pitää taas mennä. Koitan vielä tällä viikolla palata takaisin ja kertoa vähän vauvastakin enemmän.
Huomenna on eka neuvolakin. :)

Pirpanan kestoilu-ura alkoi neljän päivän ikäisenä ♥

Synnytyskertomus

Tässäpä nyt sitten meikäläisen synnytyskertomusta. :)

Tässä postauksessa kerroinkin vähän synnytystä edeltävistä tunnelmista. No, noiden tuntemusten perusteella ajateltiin miehen kanssa, että taidetaan varuiksi pakata esikoisneidin yökyläkassi ja viedä hänet tädilleen yöksi, jos se lähtö vaikka sattuisi sitten yön aikana tulemaan.

Isimies lähti siis viemään neitiä tädilleen ja minä meni suihkuun lieventämään supistusten pahinta poltetta. Se helpotti ja supistukset tuntuivat taas hiipuvan lähes olemattomiin. Tuli totaalisesti sellainen olo, että nyt se neiti on viety turhaan yökylään ja samassa paketissa herätään vielä aamullakin.
Iltayhdeksältä lähdin vielä uuden kerran lenkillekin, sillä ajatuksella, että jospas niihin hiipuviin suppareihin tulisikin taas tuntua ja se ehkä vähän tehosikin.
Lenkin loppupuolella saikin jo vähän irvistellä supistuksille. 

Kotona tiukat supistelut jatkuivat, mutta edelleen sillä voimakkuudella, että oma liikehdintä auttoi ja välitkin olivat mitä sattuu.
Kymmenen aikaan supistuksia alkoi taas tulla noin kuuden minuutin välein ja puoli yhdeltätoista laitoin itseni nukkumakuntoon ja menin panadolin voimin unille. Supistusten välitkin tuntuivat taas pidentyvän ja olivat jo noin 10 minuuttia.
23.30 nousin kuitenkin sängystä, kun sen verran poltti alaselkää, että uni ei tullut.
Herättelin miehen ja päätettiin lähteä käymään ainakin näytillä ja itse ajattelin, että saanpahan ainakin hieman osviittaa siitä, mikä on alakerran tilanne.

Auto starttasi kotipihasta 00.05 ja synnärille meidät kirjattiin 00.20.
Kaikessa rauhassa juteltiin siinä todella mukavan kätilön kanssa, joka oli ollut myös esikoisen synnytyksessä mukana. Minut laitettiin käyrille ja sitten täyteltiin paperihommia. Ilmeisesti naimisiinmeno vähän sekoitti papereita ja moni paperi meni uusiksi.

No, noin. 10 min käyrillä oltuani, 00.35 tunsin poksahduksen ja lämmin vesi holahti vaatteilleni.
Paperihommia jatkettiin, mutta saman tien vesien menosta, supistusten voimakkuus muuttui potenssiin tuhat ja yhdessä melkoisen paineen kanssa teki ihan hemmetin kipeää.
Kätilölle tuli vähän kiire ja minun tuntemusteni perusteella juoksi infoamaan tilanteesta toisella kätilölle, varasi salin kaksi ja huuteli jotain kohdunkaulapuudutteesta.

Kätilö juoksi takaisin ja käski miehen riisua minulta vaatteita, jotta saadaan sairaalakuteet niskaan. Tämän jälkeen kätilö käski minut laverille sisätutkimusta varten, mutta sekin oli jo suoritus, sillä supistukset tekivät tosi kipeää ja paineentunne oli ihan tajuton.
Tulos, kahdeksan senttiä auki ja vauva ihan hollilla. Seuraava supistus perään ja täysin auki.
Tässä vaiheessa tuli jo kiire saliin ja kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa. :D

Saliin oli varmasti matkaa 20 metriä, mutta puolivälissä supistuksen tullessa oli pakko pysätä nojaamaan pöytään ja samalla iski ihan tajuton ponnistamisentarve. Huusin siinä sitten miehelle, että nyt ponnistuttaa ja täältä tulee joko vauva tai kakka. :D Kätilö huutaa salista, että kävele nainen tänne, mutta en pystynyt.
Mies juoksee hakemaan kätilön ja he yhdessä taluttavat minut saliin ja kampeavat vuoteelle.
Sitten ponnistettiinkin vauva maailmaan, jossain X-ajassa, sillä neiti oli pihalla 00.59.
Eli, lapsiveden mentyä tuo kaikki ylläkirjoitettu tapahtui 24 minuutin aikana :D

Minä selvisin kahdella tikillä vanhaan epparinarpeen ja yhdellä nirhaumalla. Vauva oli kaikin puolin täydellinen ja seuraavat seitsemän tuntia vietimmekin totaalisessa ihokontaktissa. Välissä neiti toki pestiin ja mitattiin ja saimme myös syötävää. Minun ruokailuni ajaksi pikkuneiti pääsi isin paidan alle kenguilemaan.♥

Synnytys kirjattiin papereihin syöksysynnytykseksi ja kestoksi kertomieni kipeämpien supistusten alettua noin kolme tuntia / vesien menosta 24 min. 
:D

Tyttö täydenkuun

Meidän perheen pienin on viimein maailmassa. ♥

25.5.2013, klo 00.59 täydenkuun loisteessa, syntyi toinen pieni ihmeemme.
Toinen tyttäremme.
Kuopuksemme.
Pikkusiskomme.

Niin täydellinen. ♥

Mittaa neitosella oli syntyessään 3110g ja 49,5cm.
Synnytys oli vauhdikas, mutta kaikki meni hienosti. Kotiinkiin päästin jo eilen. Neidin ollessa 1,5 vrk:n ikäinen.
Nyt opetellaan uudenlaisen arjen sujumista. :)
Palailen myöhemmin lyhyen, mutta ytimekkään synnytyskertomuksen kanssa ;)

Kiitos kaikille Pirpanan odotusaikaa seuranneille ja kommentteja antaneille. Tästä on hyvä jatkaa vauvakuulumisin.

Jokohan jo?

Mahtaisikohan se Pirpana nyt viimein pakkailla tavaroitaan ja tehdä lähtöä tuolta yksiöstään...?
Eilen illalla alkoi supistella ihan lupaavasti ja kellottelin iltasella tunnin ajan noin viiden minuutin välein ja kestoltaan noin minuutin mittaisia, ihan mukavasti tuntuvia, supistuksia.
Yöksi otin 1g Panadolia, jotta saisin lantion poltteelta nukutuksi ja muutamia supistuksia ja yhtä pidempää valvomishetkeä lukuunottamatta yö menikin kohtalaisesti ja aamuun mennessä supistukset olivat hiipuneet.

Nyt päivän mittaan supistuksia on tullut harvakseltaan, kunnes hetki sitten kävin vähän hakemassa lenkkipolulta vauhtia suppareihin ja taisi tehota.
Tällä hetkellä supistelee noin seitsemän minuutin välein ja viimeisimmät ovat tehneet jo ihan oikeasti kipeää.
Iskipä jopa se pieni paniikki, että "ai juu, synnyttäminen muuten sattuu" :D

Vähän harmittaa, että mulla ei täällä kotona ole oikein kivunlievitykseen muuta kuin Panadolia, suihkua ja sitten oman liikkumisen ja hengittelyn avut. Joku kaurapussin tyylinen saattaisi nyt olla kova sana.
Sen verran on lantion seutu tulessa supistuksen tullessa.

Pitäkäähän peukkuja, jotta tästä vielä päästää Pirpanan hakureissulle. ♥

Laskettu aika

Niinhän se tämä maaginen päivämäärä on (odotetusti) täällä ja päivä pian päätöksessä.
Ei merkkejä vauvan halusta tulla ihmettelemään maailmaa masunahan tälle puolen. :)

Tämä päivä kulutettiin (vihdoin ja viimein) mökillä. Aika täpärälle tämäkin veti, mutta nyt on mökki jynssätty ja puunatu kesäkuntoon. Puhtaan petivaatteet jokaisen petipaikalla ja pihahommistakin melko paljon suoritettu. Pihasaunan pesu jäi nyt tällä erää suorittamatta, sillä kyllä tämän naisen puhti vaan hyytyikin, kun oli neljättä tuntia siivonnut. ;)
Juhannustahan tuonne (sähköttömään & vedettömään vauvaperheen unelma- ;) ) mökkiin olisi sitten tarkoitus mennä koko perheen kesken viettämään. Toivottavasti vaan kaikki menee hyvin ja suunnitelmat toteutuvat. :)

Tässä vielä kuvaa täydet 40 raskausviikkoa venyneestä vauvamasusta. ♥

Neuvolakuulumisia ja raskausajan yhteenvetoa

Eilen tuli pyörähdettyä sitten viimeisellä neuvolakeikalla ennen laskettua aikaa, mutta mukaan saatiin tietty uusi aika ensi viikolle, jos ja kun sinne luultavasti joutuu vielä vaivautumaan.
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D

Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:

Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4

• Paino 63,2 (-600g edelliseen käyntiin)
• RR 122/77
• Pissa puhdas
• HB ei mitattu
• SF-mitta 35 (taas tultiin hypättiin sinne hieman keskikäyrän yläpuolelle)
• RT
• Syke +, liikkee ++

Tähän asti siis raskauskiloja on ensikäyntiin nähden tullut 4,4 kg. Raskausviikolle 16 asti kestänyt pahoinvointi ja lähes totaalinen ruokahaluttomuus pitivät huolen, että paino putosi taas alussa ja muutenkin sillä saralla on seilattu ees taas. Minun raskauskilojani ihmetteleville olenkin nyt todennut, että "ilmankin pärjää, mitä niitä turhia keräämään ;)" Vauva on kuitenkin kasvanut normaalisti ja voinut oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet oikein loistavat läpi raskauden.

Pissanäytteet aina puhtaita, mutta hemppa on tässäkin raskaudessa seilannut aina alun 141 sinne 100 lukemiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.

SF-mitan kanssa onkin tässä raskaudessa mennyt vähän niin ja näin. Neiti M. kasvatti masunmittaa koko raskauden ajan siellä yläkäyrällä ja linja oli tasaista, mutta tämä tuleva pikkuneiti on kiusannut mittaajaa niin, että raskausviikolta 28+ käyrä näyttää lähinnä Singerin tuottamalta siksak-ompeleelta. :D

Niukempi lapsiveden määrä selittänee tämän siinä samalla, kuin Pirpanan mittaushetkellä ottama asentokin. ;)

Närästys on tässä(kin) raskaudessa ollut se inhottavin vaiva. Vaikka ihan hurjan paljon koitan katsoa, mitä suuhuni laitan ja joskus jätän ihan tarkoituksella väliin niitä ruoka-aineita, jotka närästystä selvästi aiheuttaa. Useinmiten minun on silti vaikeaa hillitä näitä ruokahimoja ja sitä yhtä kupillista kahvia, jonka tiedän olevan totaalista itsekidutusta. :D

Jotain kertonee se, että Vappuna ostamastani 96kpl Rennie-pakkauksesta on nyt jäljellä noin 10 nappia. :D

Koko raskausajalle tuo oli kolmas moinen paketti, eli onpahan tullut sitten vedeltyä tämän raskauden ajan lähes 300 kpl Rennietä. :D Ja alkoikohan tämä vaiva muistaakseni siinä puolivälin paikkeilla/jälkeen..

Nyt loppuraskaudessa on ollut huomattavasti vähemmän kolotuksia, liitoskipuja ja supituksia, mitä M.:n aikana oli. Tästä olen tosi iloinen, sillä läheskään joka yö eivät ne pirulliset lonkkakivut ole vaivana. Yöllisiä pohjekramppeja on ollut muutamia, mutta olen koittanut muistaa napata sen magnesiuminkin aina silloin tällöin, sekä vältellä venyttelemistä, niin nyt niitäkään ei ole viikkoon/kahteen ollut.

Supistuksia sitä tietty toivoisi jo nyt enemmän. Tietenkin sitten niitä, jotka kunnolla tuntuisivat ja antaisivat ymmärtää. :D

Vauvan liikkeet olivat alussa hurjan paljon hentoisempia, mitä esikoisesta, mutta tässä raskaudessa tuo selittyi osittain edessä olevalla istukalla. Nyt loppuraskaudessa tämä vauva on kyllä päihittänyt esikoisen myllerryksen ja mietinkin, että tämäkin voisi selittyä tuolla lapsiveden osuudella. Maha heiluu ihan hulluna joka suuntaan, eikä kyse ole mistään pienestä muljumisesta ja asennonvaihdosta näin lopussakaan

Tänäänkin on ollut ihan tajuton ralli masussa pitkin päivää ja välillä oikein kauhistuttaa katsella, kun pieni jalkapohja työntyy ihan kunnolla läpi vatsan. Niitä hetkiä, kun siitä saattaisi jopa napata kiinni.

Ja tekee muuten ihan oikeasti jo kipeääkin ;)

Mielenmyllerrykset ovat olleet osittain vähäisempiä. Ehkäpä tämä jo yhden lapsen äitinä olo on hieman tasannut tämän naisen pahimpia särmiä ja olen osannut (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) hillitä itseäni enemmän. Samanlaista itkuherkkyyttä ei myöskään ole ollut ilmassa, mitä M.:n aikaan.

Uhmaikäisen taaperon kasvattaminen vaatii luonteenlujuutta, eikä siinä äidin sovi kovin usein taantua samalle tasolle. Saattaisi tuo katu-uskottavuus hieman horjua pikkuneidin silmissä ;)

Suurimmalta osin tämä raskaus on kyllä ollut kuin kopio neidin raskausajasta. :)

Näihin tunnelmiin. Hyviä öitä!

- Jippu 39+5

Rv. 39+0 ja vauvaveikkausta

Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa pyörähti tänään käyntiin ja olo on oikein loistava. Mielikin melko tyyni. ;)
Toivon aina hetkittäin, että vauva syntyisi pian. Vaikka jo ensi viikon aikana.
Toisaalta minua ei kuitenkaan stressaa mahdollinen ylimenevä aika kovinkaan paljon, enkä ole ollenkaan niin malttamaton saamaan tätä odotusta päätökseen, mitä esikoisneidistä aikanaan olin.
Varmasti monen tekijän aikaansaamaa nämä hassun ristiriitaiset ajatukset. :D

Siitä huolimatta, että omissa toiveissa on vauvan ulkoistuminen lähipäivien aikana, veikkaan Pirpanan syntymäpäiväksi vasta 26.5. Eli sen raskausviikon 41+0. :D
En vaan jaksa uskoa, että tämä painos olisi aikaisempaa sorttia, mitä M. oli. ;)

Jos tässä nyt jotain ennakoivia merkkejä voisin kirjoitella ylös, niin nämä iki-ihanat "sukkapuikkovihlaisut" ovat lisääntyneet ja onkohan tämä nyt kolmas päivä, kun vauva tuntuu kairaavan tuota päätään aika voimalla kohti alakertaa.
Kivuttomia supistuksia tulee joka päivä ja paaaaaaaljon. Ihan muutamia kertoja on supistuksissa ollut jo vähän enemmän potkua, mutta ihan tosi kevyitä ovat olleet. Eilen kaupungilla ollessa supisti kerran niin, että se tuntui jopa selässä ja päivän aikana alavatsalla oli sellainen menkat alkaa ihan just -olo.
Summa summarum. Toivon, että ainakin alaosastolla olisi tapahtunut toivottavaa edistystä ja kun synnytys sitten joskus käynnistyy, etenisi se nopeammin, mitä esikoisesta.

Tässä masukuvaakin tältä päivältä ja monien mielestä masu on jo aika alhaalla, vaikka ei kyllä minun mielestä vielä sillä tietyllä tavalla tipahtanut... ;)

Mielenkiinnosta voisin ottaa lukijoitakin vastaan arvailuja siitä, koska tämä pienin neiti päättää saapua täydentämään elämäämme. :)
Mukaan voi laittaa vaikka niitä mittojakin, niin lisäilen niitä tähän postaukseen.

Pirpanan vuokrasopimuksen päättymispäivä:

• Reine, 19.5. (3190g, 51cm) (huti)
• Ämpee, 20.5. (3350g, 50cm) (huti)
• Leila ja Sini, 21.5. (3420g, 51cm) (huti)
• Tiliaa 22.5. (3100g, 50cm) (huti)
• S, 23.5. (3085g, 50cm)
• Ama L, 24.5.
• Pisang, 25.5 (3150g, 49cm) (osui ja upposi,lähes mitatkin kohdillaan :D )
• Jippu, 26.5. (3kg, 50cm)
• Evelyn, 27.5. (3020g, 49cm)
• Hanski79, 29.5. (3310, 50cm)

Neuvolarästit

Hienostipa sitä sitten tulinkin tänne päivittämään niitä neuvolakuulumisia. :D
Nyt onkin sitten luvassa kahden käynnin tiedot ylöskirjattavaksi. ;)

Kahdeksas (rv. 36+5) ja yhdeksäs (rv.38+1) neuvolakäynti.

• Paino 62 kg, 63,8 kg
• RR 118/68, 117/70
• Pissa puhdas, puhdas
• Hemppa -, 115
• SF-mitta 34 cm, 31 cm
• Syke +, liikkeet ++
• Raivotarjonta, rt

Eli edellisellä kerralla olin onnistunut jopa laihtumaan ja siihen mennessä oli kertynyt siis huimat 3,2 raskauskiloa. No, tälle käynnille olinkin sitten 10:ssä päivässä onnistunut nappaamaan 1,8 kg ja sepäs vasta aiheutti ihmetystä.:D Tutkimattomat ovat nämä painoasiat, mutta olipahan kiva kerrankin ilmoittaa se vaa´an lukema. ;)

Hemppa oli taas laskenut, vaikka se välissä oli jo sen 125. Olen kyllä lopettanut lisäraudan ja koittanut pärjätä pelkän mammavitamiinin voimalla. Nyt ei kyllä ole mitenkää erityisesti edes väsyttänyt, vaan virtaa tuntuu olevan, joten terkka jätti lisäraudan ottamisen omaan päätökseeni.

Edellisellä kerralla sf-mittakin oli hypännyt sieltä 29 cm --> 34 cm, mutta nyt se oli taas laskenut. :/

Viime kerralla terkka jo tiedusteli, olinko saanut lääkäriltä jotain infoa lapsiveden määrästä, kun terkankin käteen vauva tuntuu tosi hyvin ja selitin silloin sen mitä siitä tiesin.

No, nyt sitten ihmeteltiin taas tipahtanutta masunmittaa. Vauva oli ehkä ihan alempana, mutta ei kyllä missään määrin laskeutunut. Silti terkka sai lukemia vain 30 ja ihan väkisin mittaamalla 32cm väliltä.

Kyseli sitten liikkeistä ja ihan normaalisti niitä kyllä tunnen. 

Veikkaili sitten vain pienempää vauvaa, mitä M. oli, mutta sehän jää vain nähtäväksi. Onhan tuo Pirpanan koko jo kertaalleen ultralla arvioitu ihan keskivertoisen kokoiseksi vauvaksi.

Ja eihän se SF-mitta kerro koko totuutta.

Tokihan se nyt itseäkin ihmetyttää, että käyrä tekee sahalaitaa ja taas ollaan siellä alakäyrän tuntumassa, mutta ei tässä muu auta, kuin luottaa että kaikki on hyvin, kun siltä kerran vaikuttaa ja tuntuu.

Onko muita, joilla SF-mitta on heitellyt ihan kummallisesti?

Muutoin tässä tuntuukin nyt se kuuluisa aikapula iskevän ihan todenteolla. :D

Ollaan kyllä miehen kanssa saatu ihan tosi paljon noita pihahommia tehdyksi, mutta hurjasti on vielä tekemistä  jäljellä.

"Järkytyin" vaan siitä tosiasiasta, kun varattiin seuraava neuvolakäynti ensi viikolle, 16.5 ja tajusin, että se onkin sitten viimeinen käynti ennen laskettua aikaa!! 

Tämän vauvan laskettu aika on tosiaan ensi viikon sunnuntai!

Olenko nyt oikeasti sitten valmis? :D

Tuohan saattaa olla vaikka viimeinen raskauden seurantakäynti. Tai saattoi se tietty olla tämäkin, kun kaikki on tietty mahdollista.

Mutta silti.

Tuon ensi viikon käynnin jälkeen varataan jo 40+ käynnit, jos mitään ei tapahdu.

OMG!

Mihin tämä raskausaika meni? :D

Näihin lopun ajan tunnelmiin siis hyvät yöt kaikille! 

Jippu, 38+1

Rv. 37+0 *\O/*

Ihan pakko tulla tännekin tuulettamaan tämän masupallon täysiaikaisuutta. :D
Raskasviikkoja kasassa tasan 37.
Kolme, siis KOLME viikkoa enää jäljellä laskettuun aikaankin.
Niin loistavaa. :D
Tämä on ollut nyt tämän raskauden viimeinen saavutettava välietappi ennen syntymää ja nyt niin turvallisin, kuin hyvin mielin toivottaa pikku-Pirpanan tervetulleeksi maailmaan iiiiiiiiiiiiiiihan koska tahansa.

♥ Rakas pieni vauvamme, pikkusisko ja kuopuksemme. Tervetuloa maailmaan ♥

Tokihan tässä menee varmasti vielä hyvässä lykyssä viikkoja ja toivonkin, että nyt ainakin sen yhden viikon pysyy vielä masussa, mutta malttamattomuus on kyllä myönnettävä.

Perjantain neuvolakuulumisetkin on vielä päivittämättä, mutta niiden kanssa palailen sitten huomenissa astialle.
Jospa ottaisi sen masukuvankin taas vaihteen vuoksi ;)

Nyt pitää kuitenkin taas liitää, joten adios! 

Jippu, 37+0

Loppuraskauden lääkärikäynti

Eilen, 35+5 kävin siellä loppuraskauden lääkärintarkastuksessa ja siellähän oli kaikki ihan hyvin.

Ensin vähän kurkittiin Pirpanaa ultralla ja otettiin mittoja.
Tarkkojen mittojen ottaminen oli aluksi vähän hankalaa, koska vauvalla oli menossa juuri kovat hengitysharjoitukset ja oli se vaan älyttömän suloista nähdä pieni rintakehä, joka nousi ja laski aivan kuten pitääkin. ♥
Lääkärin mukaan vauva teki tuota harjoitteluaan tosi pitkään ja lausunnossakin lukee; "sikiö tekee pitkää hengitysharjoitussarjaa". 

Mittoja sitten lopulta otettiinkin muutamaan otteeseen aina jokaisesta tarvittavasta ruumiinosasta ja lopulta Pirpanalle saatiin viikkoja vastaavat (35+) lukemat.
Painoarvio eiliselle päivälle oli niinkin tarkka kuin 2677g. :D
Lääkäri arvioi, että mikäli vauva kasvattaa massaa loppuviikkojen ajan sillä 150-200g viikkovauhdilla, niin lasketun ajan syntymäpainoarvio on 3,3 kg - 3,5 kg.
Hyvin samankokoista vauvelia tässä siis ilmeisesti odotellaan, mitä neiti M.syntyessään oli (3,3kg).
Se niistä minun sirompi vauva kuin M. -epäilyistäni siis. ;)
Ultralla tsekattiin myös vauvan tarjonta, lapsiveden määrä ja sainpahan varmistuksen, että tyttö tuo edelleen on. :)
Raivotarjonnassa majaillaan ja tuskinpa sieltä enää ympäri käännytään. Vauvan pään lääkäri sai myös vielä nousemaan lantiosta, mutta totesi myös, että usein toiskertalaisilla se pää voi kiinnittyä vasta synnytyksen aikanakin.
Lapsivettä ei lääkärin mukaan ole mitenkään hurjan paljon kohdussa, mutta kuulemma ihan riittävästi. Sillä saattaisi selittyä tuo pienempi SF-mittakin, kun esikoisesta masu oli kuitenkin isompi.

Sisätutkimuksessakin kaikki oli oikein hienosti.
Kohdunkaula oli pehmennyt ja noin sormelle auki. Kaulaa oli kuitenkin vielä "täydet" jäljellä ja se sijaitsi vielä ihan takana, joten ei tässä ainakaan hetkeen taida olla lähtö lähellä. :)
Eihän mistään koskaan mitään tiedä, mutta kun tuo esikoisneitikin viihtyi yksiössään yli lasketun ajan, niin olen kyllä psyykannut itseni jo tosiaan sinne 41+0 aikaan.
Kaikki, mitä ennen tuota sitten tapahtuukaan, on vain plussaa. ;)

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!

- Jippu & co. 

Rv. 35+3

Äitiysvapaa on tosiaan lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kunhan tämä viikko saadaan päätökseen, en taida sopia enää mitään suurempia menoja, jotka vaatisivat koko päivän reissaamista, sillä pakko vaan edelleen todeta, että puuhaa riittää. 
Luojan kiitos, lumet tuntuvat nyt parin päivän sateiden, auringon ja tuulen voimasta sulavan vauhdilla, joten pientä tsäänssiä pihahommiin voisi ollakin ennen vauvaa :D 
Oma kunto tuntuu vaan alkuviikon touhottamisen jälkeen olevan ihan nollissa.
Toissailtana supisteli, kylläkin kivuttomasti, varmaan kolme tuntia putkeen ja välit olivat sellaista viittä minuuttia. Supistukset eivät edelleenkään tuntuneet epämiellyttävää kiristelyä hassummalta, niin en usko niillä olevan mitään vaikutusta. 

Tänään pääsen vihdoin sinne Ikeaan hakemaan viimeisiä kalusteita uudelleensisustusta varten ja olipahan pakko tehdä oikein "kauppalista", että varmasti muistaa kaiken. :D
Raskausdementia tuntuu olevan nimittäin huipussaan ja pienessä kiireessä kun säheltää, tahtoo puolet niin omasta, kuin muidenkin omaisuudesta jäädä mihin sattuu.

Anoppi kävi eilen kylässä ja oli sitä mieltä, että vatsa on tipahtanut alaspäin. Ja saattaahan tuo ollakin, kun oikein tarkastelee ja miettii.
Alakerran vihlonnat ovat lisääntyneet ja vessassa saa ravata tiheämpään.
Närästyskään ei ehkä ole enää niin kamalaa, vaikka päivittäistä onkin.

Perjantaille sain varailtua nyt sitten sen loppuraskauden lääkärin ja luulenpa, että seuraavan kerran palailen silloin astialle.
Nyt virittämään tukivyö masulle ja valmistautumaan Ikean reissuun ;)

Äitiyslomalla

Niin no, lomalla ja lomalla. ;)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä. 

Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)

Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D 

Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti. 
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.

Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)

Vihdoinkin!

No niin, nyt täällä ruudun takana kirjoittelee sitten viimein rouva-ihminen.
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D

Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.

Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.

Olet puolisoni nyt

Iloa kaikille tähän päivään ♥

Seitsemäs neuvolakäynti

Sen seitsemän kertaa on nyt tosiaan jo neuvolassakin pyörähdetty ja ekaa kertaa tuntui, että "eilenhän täälläkin vasta oltiin". Onneksi sain puhuttua seuraavan käynnin vasta kolmen viikon päähän, kun tiedän, että sen jälkeen siellä käydäänkin sitten jo viikottain.

No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D

Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua. 

Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)

Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:

Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5

• Paino 62,4kg ( ei muutosta edelliseen käyntiin)
• RR 118/68
• Pissa puhdas
• Hemppa 125 
• SF-mitta 29 cm (laskenut viime kerrasta sentillä!)
• Syke +156, liikkeet ++
• Raivotarjonta :)

Vähän siinä terkan kanssa mietittiin tuota tipahtanutta masunmittaa, kun se tosiaan viimeksi silloin kaksi viikkoa sitten oli 30 cm. Mittaaja on kuitenkin ollut aina sama. 

Terkka ei nyt ollut asiasta huolissaan ja miettikin vain mitanneensa vähän huonosti, ja että ehkä ensi kerralla on sitten jo taas enemmän mittaa.

No, pakkohan se on olla. 

Itseä vähän jäi mietityttämään tuo, kuten varmaan ylihuolehtivia äiti-ihmisiä yleensäkin, ja mielessä on kaikki kasvun hidastumiset ja lapsiveden vähentymiset.

Vauva kuitenkin liikkuu normaalisti ja syke on hyvä, niin ehkäpä tuo menee mittavirheen piikkiin.

Ja muistaakseni minulla kävi neidistä samoin suurin piirtein samoilla viikoilla.. eikös laskeutuminenkin voi vaikuttaa noin?

Ainakin tuo pieni pää tuntuu kairautuvat toisiaan melko alas.. 

Näihin tunnelmiin, hyviä öitä kaikille,

Jippu 33+6