Migreeniä, migreenin perään.

Tyydyn tiivistämään viime viikon ja tämän viikon alun toteamalla, että tämän raskauden (suoraan sanottuna) paskimpia päiviä takana.
Oksentamista, vatsataudin tynkää, lisää oksentamista ja viisi päivää kestänyt migreeni, johon vedin sallitut Panadol annokset / pvä, ja joka aamu otin sen grammaisen Panadolin lisäksi 600mg Buranaa. ( lääkärin luvalla)
Eikä mitään apua. Ihan sieltä ja syvältä.
Asiaa ei mitenkään helpottanut energinen taapero ja viikonlopun reissussa ollut mies.
Ensi kertaa tässä raskaudessa tuntui, että nyt riittää. 

Tänään (15+2) päänsärkyä ei ole näkynyt ja Luojalle kiitos. Perjantaina olisi pikkujoulukeikkaa kokin roolissa ja se on työllistänyt tästä päivästä alkaen.
Neiti M. piti silloin raskausaikana huolen, että rv:ko 16 oli kamalin, joten Pirpana säästi minulta toivottavasti viikon. :D 

Masun pullahtamista odotan kovasti. Kohtu tuntuu ihan tosi ylhäällä, lähes navan korkeudella, mutta ei vaan nouse esiin. Minua pissattaa harva se tunti ja yölläkin saa nousta kahdesti. Sekin virhe on tehty, että en nouse ja aamulla kohtu kiittää supistuksella, joka jopa vähän tuntuu.

Pirpanan liikkeet ovat edelleen hentoiset, mutta eilen (vai toissapäivänä) tunsin pienen jo ensi kertaa ihan istuessa ja illalla tuntui sellainen terävämpikin liike. Ehkä jopa jalka..

Tässä vielä masukuvaa raskausviikolta 15+0

Viidestoista viikko

Nyt tuntuu jotenkin jo siltä, että kyllä tämä raskausaika vaan meneekin eteenpäin. Tuntuu kuin olisi jo pitkälläkin, kun käynnissä on viidestoista viikko. Hieman reilu viisi viikkoa siis etiäpäin ja ollaan jo puolivälissä. Ihanaa <3

Tämä raskausviikko alkoikin sitten todella lupaavasti. Heti maanantaina 14+0 piti aamu aloittaa oksentamisella ja sama piti siinä päivän mittaan toistaa vielä kolme kertaa. Jessus. Miksi ihmeessä tämä alkoi vasta nyt....Kun välillä on jo ihan oikeasti tuntunut siltä, että pahoinvointi on helpottamaan päin ja olen joinain päivinä saanut ihan oikeaa ruokaakin syödyksi. No, jos tämä menee samaa kaava kuin neidistä, niin ensi viikon jälkeen alkaa helpottamaan.;)

Tässä on myös muutamana iltana ollut sellaisia olikohan tuo liike-hetkiä. Neiti M. ilmoitti ensi kerran liikkein itsestään 14+5 ja siihen ei ole enää montaa päivää tässä raskaudessa. Viime lauantaina nukkumaan mennessä   pidin käsiä siinä kohdun kohdilla ja vähän painelin sitä, niin hetken päästä tuntui sellainen jännä tunne, aivan kuin vauva olisi kääntynyt vatsassa. Sitä tuntui hetken aikaa. Olen nyt toistanut tuota joka ilta ja tuota samaa muljumisen tunnetta tuntuu, kun tökin kohtua. Se on vielä ihan tositosi hentoista ja välillä mietin, kuvittelenko kaiken. :D
Eilen illalla, taas nukkumaan mennessä, tunnustelin kohtua ja nyt pystyin ensi kertaa paikallistamaan päälle päin, missä kohtaa Pirpana majaili. Toisella puolella kohtua oli sellainen jännä kovempi kohouma ja piti oikein miestäkin pyytää kokeilemaan. No, tämä ilkeä äiti sitten taas tökkäisi pientä pariin otteeseen, eikä mennyt kauaa, kun tuntui taas sellainen hassun hento muljahtaminen.
Nyt pitää sitten vaan seurailla tuntemuksia ja pysähtyä aina hetkeksi kuulostelemaan oloa. Melko nopeasti nuo liikkeet kuitenkin vahvistuvat, jos tosiaan olivat niitä <3

Tässä vielä tämän viikon kuvatus vatsasta, jännitettynä. ;)

Ja tässä alla kuva vatsasta ihan normitilassa samana päivänä kuvattuna, ilman "lihasten" jännittämistä.
(mitäs menitte viimeksi mainitsemaan jotain timmistä vatsasta, sitä se ei kyllä ole :D )

Jippu 14+2

Ihan pieniä hankintoja

Hiljalleen olen tässä jo uskaltanut tehdä jonkinlaisia hankintoja uutta tulokastakin ajatellen.

Se hyvä puoli toisen lapsen saamisessa on, että ne kaikkein eniten rahaa vievät jutut on jo tullut hommattua esikoisen odotuksen aikana. 

On vaunuja, matkarattaita, turvakaukaloa, pinnasänkyä, ensisänkyä, hoitopöytää, ammetta jalkatuella, ammetta liukuesteellä (huraa Ikea), yms.

Sitterin tosin kauppasin jo edelleen, koska minua itseä häiritsi se, että sitä ei saanut makuuasentoon.

Eli tälle tulevalle painokselle hankinnat ovat sitten niitä selvästi huokeampia, eivätkä kaikki edes välttämättömiä, mutta kuitenkin sellaisia, että haluan vain ostaa-juttuja. Kuten vaikkapa oikean värisiä vaatteita, mikäli Pirpana on  poika.

Tuplakärryjen hankinta tulee kyllä eteen, mutta niitä ehtii vielä kaikeksi onneksi miettiä.

Viime viikolla kävin anopin kanssa hullaantumassa ihan koko rahan edestä Reiman tehtaanmyymälän poistomyynnissä. Neiti M. sai jos minkänäköistä vaatetta niin sisä-, kuin ulkokäyttöön ja napattiinpa sieltä jotain ihan pientäkin. ;)

Pirpana sai itselleen 56 cm fleecehaalarin ja 50 cm unihaalarin, bodyn ja puolipotkarit. Kaikki olivat valkoisia. Niihin voi sitten yhdistellä muita värejä.

Itseni mielestä valloittavimmat hankinnat ovat olleet nämä nb-kokoiset vaipat, joiden käyttöönottoa en malta odottaa. Kuvassa suloinen Nalle Nöttösen sisävaippa ja Muksujen nb-kokoinen tasku. Iiiihanat! <3

Kaiken tämän lisäksi, rakas ystävä oli kutonut minulle Pirpanalle aivan ylisuloiset vastasyntyneelle sopivat villikset. Saadaan alkaa sitten ihan todenteolla kestoilla öitä myöten. (Neidin kanssa en koskaan, suureksi harmiksi, tutustunut villiksiin, vaan yöt kertisteltiin)

Kantoliinoihin pitäisi vielä ajan kanssa tutustua, sillä jos Pirpana on Neidin tapaan kannettava versio ekat kolme kuukautta, niin toimiva kantosysteemi on löydettävä. Onneksi tässäkin voin luottaa ihanan ystävän apuun ja alueelta löytyy myös tukihenkilöitä liinailuun. :)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!

Jippu 13+2

Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.

Parempi myöhään kuin milloinkaan...kai?

Ja tällä myöhäisellä ajankohdalla tarkoitan tällä kertaa oksentamisen aloittaista.
12+5 sai nyt siis olla se päivä, kun laatta lensi ihan kunnolla. Tilanne oli jotenkin niin surkuhupaisa, että en ollut varma, olisiko siinä pitänyt siis itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa toivon silti, että uusintaa ei tarvitse ottaa ja tämä pahoinvointi loppuisi muutenkin pian. Viimeistään jouluksi olisi mukavaa saada tuo ruokahalu takaisin.
Painon puolesta en ole silti yhtään huolissani. Tällä kertaa olen vain noin kilon verran miinuksella lähtöpainoon verrattuna. Esikoisen aikaan painoa putosi se 3,5kg ekan puoliskon aikana ja tällä kierroksella lähtöpainoa oli kaksi kiloa enemmän.

Huomenna olisi sitten isäinpäivä ja neidin kanssa yllätetään Isi ainakin kortilla ja aamiaisella.
Isimies itse olisi halunnut kyllä lähteä hirvijahtiin, mutta kun muistutin miestä siitä, että tämä missasi ekan isäinpäivänsä olemalla ulkomailla jahtireissulla, niin lupasi sitten olla aamulla kotona.
Huomenna mennään myös oman isäni luokse päivälliselle ja samalla olisi sitten tarkoitus kertoa raskaudesta hänelle.
Tavallaan en vieläkään haluaisi ja olen muutenkin viimeiset viikot ollut maltillinen kertomisen suhteen.
Kukaan ns. uusi henkilö ei tiedä raskaudesta. Liekö ne vuotelut saaneet tämän äidin vähän takajaloilleen ja olemaan ihan hissukseen.
Ultrakin on vasta maanantaina.
No, ehkä tarkistan vielä sykkeet tänä iltana, niin kaipa sitä uskaltaa sitten kertoa uutisen.

Sykkeitä olen tosiaan muutamaan otteeseen kuunnellut ja parina viime kertana ovat olleet jo niin vahvoja ja pieni on pysynyt sen verran paikallaan, että sykelukemakin on piirtynyt näytölle.
Pirpanan sydän tuntuu sykkivän sellaisella 160 lyönnin keskinopeudella. :)

Tällä  13. viikolla olo on ollut muutoin hyvin vaihteleva. Alkuviikolla oli pari tosi energistä päivää ja touhusin ihan älyttömän paljon kaikkea. Puunasin ja järjestelin sellaisiakin paikkoja, joita yleensä kerran pari vuodessa tulee tarkistettua.
Sitten on ollut pari huonompaa päivää, tämä oksennuspäivä mukaan laskien. Kaiken kaikkiaan tämän ekan kolmanneksen olotila on hyvin saman tyylinen kuin mitä Neiti M.:stä oli.

Ja itse Neitiin liittyen on vielä kirjattava ylös pottatouhuissa edistyminen. Kahtena päivänä on saatu kakat pottaan! Kuivaksi oppinen on siis täälläkin vielä täysin mahdollinen vaihtoehto. ;)

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ihanaa isäinpäivää huomisen johdosta.

Jippu ja co. 12+5

Niin, ja tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti tukilääkityksen loppuminen.
Ei enää valuvaa lugemössöä! Wuhuu! :)

Meinasi myös ihan unohtua, tervetuloa uudet lukijat <3

11+6

Täytyy nyt tulla vielä nopeaan lataamaan tuo tämän viikon kuvatus vatsasta, ennen kuin viikot vaihtuvat. ;)

Mainittakoon myös se, että perjantaina (11+4) tuli sitten kärsittyä tämän raskauden tähän astisesti kamalin päivä pahoinvoinnin kannalta. Olo oli kuin tiejyrän alle jääneellä oravalla, joka oli ryypännyt viikon. ;)
Kamala olo alkoi heti aamulla ja vesilasillinenkin nosti oksennuksen tunteen. Päivän ruokasaldoksi jäikin lopulta siivu omenaa, puolikas luonnonjugu ja yksi paahtoleipä.
(mahtaa neuvolantäti taas riemastua, jos vaa`an lukema on alaspäin edelliseen kertaan nähden)
Koko päivänä ei kuitenkaan tarvinnut laatoittaa, vaikka vessaan tulikin juostua kiireellä varmaan kymmenen kertaa.

Ihanaa, huomenna jo 12 viikkoa täynnä, mutta se pirun viikko pitää vielä kärvistella ultraa odotellen.


No, tässä nyt kuitenkin tämä kuva, joka on siis päivältä 11+0. Ei eroa edelliseen kuvaa, ainakaan mielestäni. :)