Ihan pieniä hankintoja

Hiljalleen olen tässä jo uskaltanut tehdä jonkinlaisia hankintoja uutta tulokastakin ajatellen.

Se hyvä puoli toisen lapsen saamisessa on, että ne kaikkein eniten rahaa vievät jutut on jo tullut hommattua esikoisen odotuksen aikana. 

On vaunuja, matkarattaita, turvakaukaloa, pinnasänkyä, ensisänkyä, hoitopöytää, ammetta jalkatuella, ammetta liukuesteellä (huraa Ikea), yms.

Sitterin tosin kauppasin jo edelleen, koska minua itseä häiritsi se, että sitä ei saanut makuuasentoon.

Eli tälle tulevalle painokselle hankinnat ovat sitten niitä selvästi huokeampia, eivätkä kaikki edes välttämättömiä, mutta kuitenkin sellaisia, että haluan vain ostaa-juttuja. Kuten vaikkapa oikean värisiä vaatteita, mikäli Pirpana on  poika.

Tuplakärryjen hankinta tulee kyllä eteen, mutta niitä ehtii vielä kaikeksi onneksi miettiä.

Viime viikolla kävin anopin kanssa hullaantumassa ihan koko rahan edestä Reiman tehtaanmyymälän poistomyynnissä. Neiti M. sai jos minkänäköistä vaatetta niin sisä-, kuin ulkokäyttöön ja napattiinpa sieltä jotain ihan pientäkin. ;)

Pirpana sai itselleen 56 cm fleecehaalarin ja 50 cm unihaalarin, bodyn ja puolipotkarit. Kaikki olivat valkoisia. Niihin voi sitten yhdistellä muita värejä.

Itseni mielestä valloittavimmat hankinnat ovat olleet nämä nb-kokoiset vaipat, joiden käyttöönottoa en malta odottaa. Kuvassa suloinen Nalle Nöttösen sisävaippa ja Muksujen nb-kokoinen tasku. Iiiihanat! <3

Kaiken tämän lisäksi, rakas ystävä oli kutonut minulle Pirpanalle aivan ylisuloiset vastasyntyneelle sopivat villikset. Saadaan alkaa sitten ihan todenteolla kestoilla öitä myöten. (Neidin kanssa en koskaan, suureksi harmiksi, tutustunut villiksiin, vaan yöt kertisteltiin)

Kantoliinoihin pitäisi vielä ajan kanssa tutustua, sillä jos Pirpana on Neidin tapaan kannettava versio ekat kolme kuukautta, niin toimiva kantosysteemi on löydettävä. Onneksi tässäkin voin luottaa ihanan ystävän apuun ja alueelta löytyy myös tukihenkilöitä liinailuun. :)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!

Jippu 13+2

Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.