Viikkoja ja raskausviikkoja

Olen, tai olemme nyt reilun viikon verran totutelleet tähän (uskomattomaan) ajatukseen, että olen raskaana ja syyskuun loppupuolella meillä on täällä ehkä vauva. Eikä me vaan edelleen tajuta tätä :D
Yhä allekirjoitan myös sen, että päivät matelee heti hitaammin, kun on kyse raskausviikoista. Varhaisultra on vasta ensi viikolla! Mä haluan jo nähdä, että onko tuolla elämää.

Tänään sain kerrottua uutisen myös neuvolatädille, kun olimme M:n neuvolakäynnillä.
Terkka kysyi lopuksi, että mitäs mulla on tulevaisuudelle nyt suunnitelmissa ja yllättyi kyllä hänkin melkoisesti, kun kerroin äitiysneuvolalle olevan tarvetta. :D
Ensimmäinen neuvolakäynti on nyt sitten varattuna noin kahden viikon päähän, 8 + jtn viikolle.
Sopiva hetki kyllä ja ehtii sitten peruakin, jos ultrassa tulee ikäviä uutisia tai käy muuten huonosti.
Oma skeptisyys kun ei tunnu hellittävän vielä lainkaan.

Jotain lupaavia oireita kyllä löytyy. Olen palellut tässä ihan hervottomasti nämä viimeiset kaksi viikkoa. Yhtenä iltana sain selkänikin jumiin, kun palelun vuoksi jännitin koko kroppaani.
parina päivänä on myös hieman etonut ja tänään vähän enemmänkin. Tuntuu, että yhtään mitään ruokaakaan ei tee mieli. Nälkä on, mutta keittiössä vaan puistattaa.

Jos yhtään osaan laskea, niin tänään on kaiketi 6+1 :)

Näihin kuulumisiin!

Kuvotusta

Seitsemäs viikko käynnistyi ja kyllähän se kuvottava olokin sitten lisääntyi.

Viime yönä heräsin joskus kahden maissa ihan tajuttoman huonoon oloon. Oli ihan pakko suunnata vessaan puhaltelemaan oloa paremmaksi, kun tuntui, että oksennus tulee varmasti.
No, ei onneksi tullut ja sainkin vähän mehua juoduksi, kun olo helpotti.
Aamullakin olo oli vähän heikko, mutta reippaana keittelin kahvit valmiiksi ja laitoin aamiaista.
Kahvit jäivät kuitenkin juomatta, kun jo kahvin tuoksu tuntui jotenkin ihan älyttömän pahalle.
Aamupala sentään upposi, mutta kuvottava olo tuntui puskevan koko ajan läpi ja taisinkin aamun mittaan syödä varmaan kolme leipää, neljä klementiiniä, jogurttia ja pari kuppia teetä. :D

Tänään on kyllä koko päivän ollut sellainen ontto olo ja olin ihan varma, että paljastun isälleni ja hänen vaimolleen päivällä, kun nämä poikkesivat katsomaan Neiti M:ää tuliaisinaan laatikollinen munkkeja.
Asiaa ei todellakaan helpottanut hetkeä aiemmin jäätelön ja viinerirasian kanssa sisään lampsinut anoppi.
Meinasin oksentaa siihen paikkaan. :D
Väkisin pistelin poskeeni vähän jäätelöä ja vajaan puolikuppia kahvia.

Anopille tosin "paljastuin" myöhemmin iltapäivästä, kun tämä ulkona ollessamme kyseli tulevien hoitojen laitaa.
Minä kun en osaa huijata kovinkaan mallikkaasti, niin totesin sitten hyviä uutisia olevan. 
Onneksi anoppi ymmärsi, että vielä on tosi aikaista ja ar-ultrakin vielä edessä, niin vannoi olevansa ihan hissukseen. 

Tällä hetkellä siis kaikki mahdollinen kunnon ruoka ällöttää ja voisin elää pelkillä klementiineillä. Kahvi ei uppoa, joten teepannu on kaivettu esiin. Myöskään mitään makeaa leivonnaista tai suklaata ei tee yhtään mieli.
Irtokarkit/salmiakit ja pikkusuolaiset on jees. Eilen söin salaattijuustokuutioita suoraan purkista ja hörpin taas lusikalla sitä suolalientä päälle.
Tosi täyspäistä toimintaa siis.

Lisäksi käyn vähän herkillä. Neiti on ollut jotenkin ihan tosi hellyyttävä ja hänen touhuamistaan katsellessa on kyynel silmässä.
Koiriakin tulee halipusittua aika paljon. 
Tänään myös väsytti ihan tosi paljon ja olikin ihanaa mennä neidin kanssa yhtä aikaa päikkäreille isoon sänkyyn <3

Jippu + Pirpana 6+1