Ihan pakko tulla tännekin tuulettamaan tämän masupallon täysiaikaisuutta. :D
Raskasviikkoja kasassa tasan 37.
Kolme, siis KOLME viikkoa enää jäljellä laskettuun aikaankin.
Niin loistavaa. :D
Tämä on ollut nyt tämän raskauden viimeinen saavutettava välietappi ennen syntymää ja nyt niin turvallisin, kuin hyvin mielin toivottaa pikku-Pirpanan tervetulleeksi maailmaan iiiiiiiiiiiiiiihan koska tahansa.
♥ Rakas pieni vauvamme, pikkusisko ja kuopuksemme. Tervetuloa maailmaan ♥
Tokihan tässä menee varmasti vielä hyvässä lykyssä viikkoja ja toivonkin, että nyt ainakin sen yhden viikon pysyy vielä masussa, mutta malttamattomuus on kyllä myönnettävä.
Perjantain neuvolakuulumisetkin on vielä päivittämättä, mutta niiden kanssa palailen sitten huomenissa astialle.
Jospa ottaisi sen masukuvankin taas vaihteen vuoksi ;)
Nyt pitää kuitenkin taas liitää, joten adios!
Jippu, 37+0
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Loppuraskauden lääkärikäynti
Eilen, 35+5 kävin siellä loppuraskauden lääkärintarkastuksessa ja siellähän oli kaikki ihan hyvin.
Ensin vähän kurkittiin Pirpanaa ultralla ja otettiin mittoja.
Tarkkojen mittojen ottaminen oli aluksi vähän hankalaa, koska vauvalla oli menossa juuri kovat hengitysharjoitukset ja oli se vaan älyttömän suloista nähdä pieni rintakehä, joka nousi ja laski aivan kuten pitääkin. ♥
Lääkärin mukaan vauva teki tuota harjoitteluaan tosi pitkään ja lausunnossakin lukee; "sikiö tekee pitkää hengitysharjoitussarjaa".
Mittoja sitten lopulta otettiinkin muutamaan otteeseen aina jokaisesta tarvittavasta ruumiinosasta ja lopulta Pirpanalle saatiin viikkoja vastaavat (35+) lukemat.
Painoarvio eiliselle päivälle oli niinkin tarkka kuin 2677g. :D
Lääkäri arvioi, että mikäli vauva kasvattaa massaa loppuviikkojen ajan sillä 150-200g viikkovauhdilla, niin lasketun ajan syntymäpainoarvio on 3,3 kg - 3,5 kg.
Hyvin samankokoista vauvelia tässä siis ilmeisesti odotellaan, mitä neiti M.syntyessään oli (3,3kg).
Se niistä minun sirompi vauva kuin M. -epäilyistäni siis. ;)
Ultralla tsekattiin myös vauvan tarjonta, lapsiveden määrä ja sainpahan varmistuksen, että tyttö tuo edelleen on. :)
Raivotarjonnassa majaillaan ja tuskinpa sieltä enää ympäri käännytään. Vauvan pään lääkäri sai myös vielä nousemaan lantiosta, mutta totesi myös, että usein toiskertalaisilla se pää voi kiinnittyä vasta synnytyksen aikanakin.
Lapsivettä ei lääkärin mukaan ole mitenkään hurjan paljon kohdussa, mutta kuulemma ihan riittävästi. Sillä saattaisi selittyä tuo pienempi SF-mittakin, kun esikoisesta masu oli kuitenkin isompi.
Sisätutkimuksessakin kaikki oli oikein hienosti.
Kohdunkaula oli pehmennyt ja noin sormelle auki. Kaulaa oli kuitenkin vielä "täydet" jäljellä ja se sijaitsi vielä ihan takana, joten ei tässä ainakaan hetkeen taida olla lähtö lähellä. :)
Eihän mistään koskaan mitään tiedä, mutta kun tuo esikoisneitikin viihtyi yksiössään yli lasketun ajan, niin olen kyllä psyykannut itseni jo tosiaan sinne 41+0 aikaan.
Kaikki, mitä ennen tuota sitten tapahtuukaan, on vain plussaa. ;)
Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!
- Jippu & co.
Ensin vähän kurkittiin Pirpanaa ultralla ja otettiin mittoja.
Tarkkojen mittojen ottaminen oli aluksi vähän hankalaa, koska vauvalla oli menossa juuri kovat hengitysharjoitukset ja oli se vaan älyttömän suloista nähdä pieni rintakehä, joka nousi ja laski aivan kuten pitääkin. ♥
Lääkärin mukaan vauva teki tuota harjoitteluaan tosi pitkään ja lausunnossakin lukee; "sikiö tekee pitkää hengitysharjoitussarjaa".
Mittoja sitten lopulta otettiinkin muutamaan otteeseen aina jokaisesta tarvittavasta ruumiinosasta ja lopulta Pirpanalle saatiin viikkoja vastaavat (35+) lukemat.
Painoarvio eiliselle päivälle oli niinkin tarkka kuin 2677g. :D
Lääkäri arvioi, että mikäli vauva kasvattaa massaa loppuviikkojen ajan sillä 150-200g viikkovauhdilla, niin lasketun ajan syntymäpainoarvio on 3,3 kg - 3,5 kg.
Hyvin samankokoista vauvelia tässä siis ilmeisesti odotellaan, mitä neiti M.syntyessään oli (3,3kg).
Se niistä minun sirompi vauva kuin M. -epäilyistäni siis. ;)
Ultralla tsekattiin myös vauvan tarjonta, lapsiveden määrä ja sainpahan varmistuksen, että tyttö tuo edelleen on. :)
Raivotarjonnassa majaillaan ja tuskinpa sieltä enää ympäri käännytään. Vauvan pään lääkäri sai myös vielä nousemaan lantiosta, mutta totesi myös, että usein toiskertalaisilla se pää voi kiinnittyä vasta synnytyksen aikanakin.
Lapsivettä ei lääkärin mukaan ole mitenkään hurjan paljon kohdussa, mutta kuulemma ihan riittävästi. Sillä saattaisi selittyä tuo pienempi SF-mittakin, kun esikoisesta masu oli kuitenkin isompi.
Sisätutkimuksessakin kaikki oli oikein hienosti.
Kohdunkaula oli pehmennyt ja noin sormelle auki. Kaulaa oli kuitenkin vielä "täydet" jäljellä ja se sijaitsi vielä ihan takana, joten ei tässä ainakaan hetkeen taida olla lähtö lähellä. :)
Eihän mistään koskaan mitään tiedä, mutta kun tuo esikoisneitikin viihtyi yksiössään yli lasketun ajan, niin olen kyllä psyykannut itseni jo tosiaan sinne 41+0 aikaan.
Kaikki, mitä ennen tuota sitten tapahtuukaan, on vain plussaa. ;)
Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!
- Jippu & co.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Rv. 35+3
Äitiysvapaa on tosiaan lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kunhan tämä viikko saadaan päätökseen, en taida sopia enää mitään suurempia menoja, jotka vaatisivat koko päivän reissaamista, sillä pakko vaan edelleen todeta, että puuhaa riittää.
Luojan kiitos, lumet tuntuvat nyt parin päivän sateiden, auringon ja tuulen voimasta sulavan vauhdilla, joten pientä tsäänssiä pihahommiin voisi ollakin ennen vauvaa :D
Oma kunto tuntuu vaan alkuviikon touhottamisen jälkeen olevan ihan nollissa.
Toissailtana supisteli, kylläkin kivuttomasti, varmaan kolme tuntia putkeen ja välit olivat sellaista viittä minuuttia. Supistukset eivät edelleenkään tuntuneet epämiellyttävää kiristelyä hassummalta, niin en usko niillä olevan mitään vaikutusta.
Tänään pääsen vihdoin sinne Ikeaan hakemaan viimeisiä kalusteita uudelleensisustusta varten ja olipahan pakko tehdä oikein "kauppalista", että varmasti muistaa kaiken. :D
Raskausdementia tuntuu olevan nimittäin huipussaan ja pienessä kiireessä kun säheltää, tahtoo puolet niin omasta, kuin muidenkin omaisuudesta jäädä mihin sattuu.
Anoppi kävi eilen kylässä ja oli sitä mieltä, että vatsa on tipahtanut alaspäin. Ja saattaahan tuo ollakin, kun oikein tarkastelee ja miettii.
Alakerran vihlonnat ovat lisääntyneet ja vessassa saa ravata tiheämpään.
Närästyskään ei ehkä ole enää niin kamalaa, vaikka päivittäistä onkin.
Perjantaille sain varailtua nyt sitten sen loppuraskauden lääkärin ja luulenpa, että seuraavan kerran palailen silloin astialle.
Nyt virittämään tukivyö masulle ja valmistautumaan Ikean reissuun ;)
Luojan kiitos, lumet tuntuvat nyt parin päivän sateiden, auringon ja tuulen voimasta sulavan vauhdilla, joten pientä tsäänssiä pihahommiin voisi ollakin ennen vauvaa :D
Oma kunto tuntuu vaan alkuviikon touhottamisen jälkeen olevan ihan nollissa.
Toissailtana supisteli, kylläkin kivuttomasti, varmaan kolme tuntia putkeen ja välit olivat sellaista viittä minuuttia. Supistukset eivät edelleenkään tuntuneet epämiellyttävää kiristelyä hassummalta, niin en usko niillä olevan mitään vaikutusta.
Tänään pääsen vihdoin sinne Ikeaan hakemaan viimeisiä kalusteita uudelleensisustusta varten ja olipahan pakko tehdä oikein "kauppalista", että varmasti muistaa kaiken. :D
Raskausdementia tuntuu olevan nimittäin huipussaan ja pienessä kiireessä kun säheltää, tahtoo puolet niin omasta, kuin muidenkin omaisuudesta jäädä mihin sattuu.
Anoppi kävi eilen kylässä ja oli sitä mieltä, että vatsa on tipahtanut alaspäin. Ja saattaahan tuo ollakin, kun oikein tarkastelee ja miettii.
Alakerran vihlonnat ovat lisääntyneet ja vessassa saa ravata tiheämpään.
Närästyskään ei ehkä ole enää niin kamalaa, vaikka päivittäistä onkin.
Perjantaille sain varailtua nyt sitten sen loppuraskauden lääkärin ja luulenpa, että seuraavan kerran palailen silloin astialle.
Nyt virittämään tukivyö masulle ja valmistautumaan Ikean reissuun ;)
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Äitiyslomalla
Niin no, lomalla ja lomalla. ;)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä.
Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)
Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D
Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti.
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.
Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä.
Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)
Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D
Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti.
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.
Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Vihdoinkin!
No niin, nyt täällä ruudun takana kirjoittelee sitten viimein rouva-ihminen.
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D
Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.
Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.
Olet puolisoni nyt
Iloa kaikille tähän päivään ♥
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D
Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.
Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.
Olet puolisoni nyt
Iloa kaikille tähän päivään ♥
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Seitsemäs neuvolakäynti
Sen seitsemän kertaa on nyt tosiaan jo neuvolassakin pyörähdetty ja ekaa kertaa tuntui, että "eilenhän täälläkin vasta oltiin". Onneksi sain puhuttua seuraavan käynnin vasta kolmen viikon päähän, kun tiedän, että sen jälkeen siellä käydäänkin sitten jo viikottain.
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
No, tähän väliin pitäisi nyt varailla vielä loppuraskauden lääkärikin ja tuonne omalle tutulle gynelle meinaan taas mennä. Terkalle lupasin, että varaan sen ajan viimeistään 36+ viikon alkuun, joten siihen on sitten noin kaksi viikkoa.
Ihanaa päästä kurkkimaan pikkuista ultran kautta vielä kertaalleen ennen syntymää ja saamaan jonkinlaista painoarviota sille hetkelle ja toivottavasti arvailua syntymäpainoonkin. <3
Ihan kiva on tietty myös tietää tuo alakerran tilannekin. :D
Tässä viikon sisällä on alkanut ilmaantua niitä ihania sukkapuikkovihlaisuja ja supistukset ovat muuttuneet selvästi tiukemmiksi. Ihan mahtavaa! (siis ihan aikuisten oikeasti mahtavaa)
Toki tämä on vaikuttanut omaan kuntoon negatiivisesti, mutta mä oon vaan iloinen, että lopun merkkejä on ilmassa.
Tuossa pari iltaa sitten supisteli varmaan kahden tunnin ajan, vaikka vain istuin ja lopussa alkoi tuntua jo vähän...no, ei nyt kipeältä, mutta epämiellyttävältä ja piti oikein hieroa masua.
Töitä olisi vielä jäljellä neljä iltavuoroa, mutta alustavasti olen jo "kaupannut" viimeisen vuoron toiselle työkaverille. (mikä lusmu! :D) Onhan se nyt noin 70 euroa vähemmän käteen tilipäivänä, mutta enköhän mä selviä.. Tuntuu vaan itsestä kivemmalle lopettaa työt tähän viiden illan putkeen, kuin olla välissä päivän vapaalla ja sitten mennä tekemään vielä yksi vuoro.. seli seli, vai? ;)
Enivei, tässä nyt kuitenkin sen neuvolakäynnin faktat:
Seitsemäs neuvolakäynti rv. 33+5
- Paino 62,4kg ( ei muutosta edelliseen käyntiin)
- RR 118/68
- Pissa puhdas
- Hemppa 125
- SF-mitta 29 cm (laskenut viime kerrasta sentillä!)
- Syke +156, liikkeet ++
- Raivotarjonta :)
Vähän siinä terkan kanssa mietittiin tuota tipahtanutta masunmittaa, kun se tosiaan viimeksi silloin kaksi viikkoa sitten oli 30 cm. Mittaaja on kuitenkin ollut aina sama.
Terkka ei nyt ollut asiasta huolissaan ja miettikin vain mitanneensa vähän huonosti, ja että ehkä ensi kerralla on sitten jo taas enemmän mittaa.
No, pakkohan se on olla.
Itseä vähän jäi mietityttämään tuo, kuten varmaan ylihuolehtivia äiti-ihmisiä yleensäkin, ja mielessä on kaikki kasvun hidastumiset ja lapsiveden vähentymiset.
Vauva kuitenkin liikkuu normaalisti ja syke on hyvä, niin ehkäpä tuo menee mittavirheen piikkiin.
Ja muistaakseni minulla kävi neidistä samoin suurin piirtein samoilla viikoilla.. eikös laskeutuminenkin voi vaikuttaa noin?
Ainakin tuo pieni pää tuntuu kairautuvat toisiaan melko alas..
Näihin tunnelmiin, hyviä öitä kaikille,
Jippu 33+6
maanantai 1. huhtikuuta 2013
rv. 33+0
Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää. Ainakin tickerin mukaan. :))
Todellisuus nyt voi olla mitä vaan.
Oon ollut tänään ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että huhtikuu pyörähti käyntiin ja ensi kuussa meidän vauva viimein syntyy.
Tai voihan Pirpana tietty syntyä jo tässäkin kuussa, jos haluaa apinoida äitiänsä, joka tuli maailmaan raskausviikolla 35+jtn., mutta ihan en kyllä taida itseäni tuohon psyykata ja hommiakin olisi vielä hoidettavana ennen vauvan syntymää.
Kirjoitinkohan jo siitä, että vaunujen pehmusteet ja patjat on nyt pesty ja vaunukoppa tuuletettu kunnolla, kiitos kovien yöpakkasten.
Samoin kävi rottinkikehdon pehmusteille ja myös itse rottinkikori ja patja tuulettuivat pakkasessa.
Ilmaakin täytyisi käydä vielä pumppaamassa vaunujen renkaisiin, ja miehen mukaan autotallista löytyy sopivat välineet tähän hommaan, niin ei tarvitse lähteä sitten huoltsikalle runkoa roudaamaan.
Tupliin pitäisi sen toisen ratasosan tilalle vaihtaa vaunukoppa ja testailla niiden sopivuutta tämän äidin auton takakonttiin. Itseä ei vain huvita tämän vatsan kanssa alkaa niitä kasaamaan ja nostelemaan, kun kerran tarvetta ei vielä ole. Tavallistenkin matkisten nostaminen takaluukusta tuntuu jo työläältä.
Onneksi nuo nyt ehtii hoitaa syntymän jälkeenkin, kun tuskinpa ihan heti löydän itseäni yksinäni (=lasten kanssa) shoppailemasta :D
Kauppareissuille tulee kuitenkin lähdettyä tuon travel systemin kanssa, koska neiti M. istuu kaupassa kärryissä tai sitten kävelee ja vauva kulkee kaukalossaan.
Rintapumppu aiheuttaa edelleen mietintää.
Se on jo selvää, että sellaisen hankin, mutta sähköinen vai manuaalinen?
Kummassakin on varmasti puolensa ja olenkin nyt aika paljon lukenut eri vaihtoehdoista, mutta millään en vaan osaa päättää.
laadukas manuaaliversio on varmasti kevyt, eikä rasita kättä, mutta sähkökäyttöisellä saisi sen vähäisenkin "rasituksen" poissuljettua.
Minulla on vaan niin hyvä kokemus itsellä pohjalla sähkäkäyttöisestä, kun sain esikoisen aikaan sairaalan lypsykonetta lainaksi luovuttaessani maitoa ja hommasin (mies haki) omaksi marketista halvimman mallin, joka oli kyllä niin raskas pumpata ja heruin sille paljon huonommin..
Tätä pitää siis edelleen miettiä.. :D
Sitterikin on edelleen hankintalistalla ja koirien vuoksi haluan sen kuitenkin jo nyt ostaa, koska vauva on vain turvallisempi laskea siihen kuin sitten lattialle neidin ja koirien armoille :D
Sitten puuttuisikin enää sitä pikkusälää.
Niin, ja tietty hoitopöydän sisälle kantaminen, uudelleen sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen asettelu.
Miten musta nyt tuntuukin, että aika ehkä loppuukin kesken. :D
Huomenna minulla on kuitenkin lupa rentoutua hetki ja pääsen rakkaan ystävän kanssa kylpylöimään <3
Tällaisia mietteitä nyt alkaneen 34. viikon kunniaksi ja tässä vielä tämän päiväinen kuvatus vauvavatsasta. ;)
Todellisuus nyt voi olla mitä vaan.
Oon ollut tänään ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että huhtikuu pyörähti käyntiin ja ensi kuussa meidän vauva viimein syntyy.
Tai voihan Pirpana tietty syntyä jo tässäkin kuussa, jos haluaa apinoida äitiänsä, joka tuli maailmaan raskausviikolla 35+jtn., mutta ihan en kyllä taida itseäni tuohon psyykata ja hommiakin olisi vielä hoidettavana ennen vauvan syntymää.
Kirjoitinkohan jo siitä, että vaunujen pehmusteet ja patjat on nyt pesty ja vaunukoppa tuuletettu kunnolla, kiitos kovien yöpakkasten.
Samoin kävi rottinkikehdon pehmusteille ja myös itse rottinkikori ja patja tuulettuivat pakkasessa.
Ilmaakin täytyisi käydä vielä pumppaamassa vaunujen renkaisiin, ja miehen mukaan autotallista löytyy sopivat välineet tähän hommaan, niin ei tarvitse lähteä sitten huoltsikalle runkoa roudaamaan.
Tupliin pitäisi sen toisen ratasosan tilalle vaihtaa vaunukoppa ja testailla niiden sopivuutta tämän äidin auton takakonttiin. Itseä ei vain huvita tämän vatsan kanssa alkaa niitä kasaamaan ja nostelemaan, kun kerran tarvetta ei vielä ole. Tavallistenkin matkisten nostaminen takaluukusta tuntuu jo työläältä.
Onneksi nuo nyt ehtii hoitaa syntymän jälkeenkin, kun tuskinpa ihan heti löydän itseäni yksinäni (=lasten kanssa) shoppailemasta :D
Kauppareissuille tulee kuitenkin lähdettyä tuon travel systemin kanssa, koska neiti M. istuu kaupassa kärryissä tai sitten kävelee ja vauva kulkee kaukalossaan.
Rintapumppu aiheuttaa edelleen mietintää.
Se on jo selvää, että sellaisen hankin, mutta sähköinen vai manuaalinen?
Kummassakin on varmasti puolensa ja olenkin nyt aika paljon lukenut eri vaihtoehdoista, mutta millään en vaan osaa päättää.
laadukas manuaaliversio on varmasti kevyt, eikä rasita kättä, mutta sähkökäyttöisellä saisi sen vähäisenkin "rasituksen" poissuljettua.
Minulla on vaan niin hyvä kokemus itsellä pohjalla sähkäkäyttöisestä, kun sain esikoisen aikaan sairaalan lypsykonetta lainaksi luovuttaessani maitoa ja hommasin (mies haki) omaksi marketista halvimman mallin, joka oli kyllä niin raskas pumpata ja heruin sille paljon huonommin..
Tätä pitää siis edelleen miettiä.. :D
Sitterikin on edelleen hankintalistalla ja koirien vuoksi haluan sen kuitenkin jo nyt ostaa, koska vauva on vain turvallisempi laskea siihen kuin sitten lattialle neidin ja koirien armoille :D
Sitten puuttuisikin enää sitä pikkusälää.
Niin, ja tietty hoitopöydän sisälle kantaminen, uudelleen sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen asettelu.
Miten musta nyt tuntuukin, että aika ehkä loppuukin kesken. :D
Huomenna minulla on kuitenkin lupa rentoutua hetki ja pääsen rakkaan ystävän kanssa kylpylöimään <3
Tällaisia mietteitä nyt alkaneen 34. viikon kunniaksi ja tässä vielä tämän päiväinen kuvatus vauvavatsasta. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)