Kyydissä on!

No niin, siellä hän nyt majailee ja toivottavasti rakentaa itselleen majan seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi.
Pieni vauvantaimemme, nyt jo äidin rakas Murunen.


Alkioita oli siis sulatettu kaksi ja toinen niistä oli ollut hieman heikompi.
Tämä heikompi yksilö oli ollut sulatuksen jälkeen kolmisoluinen, mutta oli kuitenkin jakautunut seitsemän soluiseksi. Laatupisteitä tämä ruppana sai 1,5. Meni näin ollen jatkoviljelyyn ja pakastetaan sitten uudelleen, mikäli selviää hengissä.
Siirretty alkio oli lääkärin mukaan hyvä ja jakautunut varhaiseen blastokystivaiheeseen, yhdeksän soluiseksi.


Neiti M.:kin oli siirrettäessä jo blastokysta. Jostain kumman syystä toiveet ovat siis korkealla. ;)
Kätilönkin sanat olivat siirtovaihessa oikein ihanat, mutta särähtivät silti korvaani jotenkin, no, kliseisesti.
Kätilö siis sanoi minun tuijottaessa ultraruutua ja vaaleankohdan ilmestyessä kohtuun, että "sinne se tähti nyt syttyi".
Tottahan minulla siinä vähän tippa tuli linssiin, mutta ehkä ennemminkin siitä faktasta, että nyt sisälläni on joku.
Mahdollisuus.


Pitkät kaksi viikkoa on varmasti edessä ja mietin, että miten maltan olla testaamatta ennen kesäkuun viidettä.
Uskaltaisikohan sitä kokeilla onneean jo pp10?
Neidistäkin maltoin kyllä odottaa.
Ääh! Ehkä nämä kaksi viikkoa tässä kuitenkin menevät. Ohjelmaa olen kuitenkin koittanut suunnitella päivät täyteen, eikä Neiti M.:n kanssa ole ainakaan pitkästyttävää. :)


Iso tyttöhän tuo jo on. Ainakin olevinaan. ;)
Tänään neiti kuitenkin yllätti taas omatoimisuudellaan. Tuli ennen aamu kymmentä luokseni päällisvaatteet kädessä ja puettiin ne sitten. Tämän jälkeen neiti kipitti vaunujen luokse ja halusi siis päikkäreille. :D
Siellä M. on nyt sitten nukkua posottanut jo yli tunnin.
Taisi eilinen reissaaminen ottaa pienenkin voimille.


Illalla nukkumaan mennessä tuli itsekin laskettua kädet alavatsalle ja lausuttua muutama kaunis sana.


J. & Murunen pp1