Välipäivää!

Minä olen ollut ihan veto pois koko viimeisen viikon.
Ei siitä jouluaatosta selvitty sitten ilman oksentamista. Allekirjoittanut ihan itse onnistuikin sitten nappaamaan tuon pirullisen taudin itselleen.
Sitä aina sanotaan, että ottaisi kärsimykset mieluummin itselleen, kuin katsoisi lapsen sairastelua, mutta enää en olekaan ihan varma tästä. ;)
M. oli paljon reippaampi kuin äitinsä oksentamisen välillä ja jaksoi leikkiä suht normaalisti. Minulta itseltä voimat pakenivat jo parin ekan laatoitushetken jälkeen ja olin sänkyvalmis.
Muuten ihan ok, mutta kun sattui olemaan se pirun jouluaatto.

Ei ollut kovin antoista aatto tässä pirtissä. Isimies ja neiti touhuilivat pääasiassa omiaan. Kävivät läheisellä rannalla pulkkailemassa, kyläilivät ja taas vähän ulkoilivat.
Ensi kertaa ei tässä taloudessa katettu joulupöytää, vaan itku silmäkulmassa kuuntelin sängynpohjalta kuinka Isimies ja M.lämittelivät itselleen ruokaa sieltä sun täältä.
Minua harmitti ihan suunnattomasti. Sen verran tuli kuitenkin nähdyksi vaivaa kaikkien ruokien tekemiseen ja sitä oikein odotti, että saa kattaa pöydän kauniiksi.
Nukuin käytännössä koko sen päivän. Joskus kahden ja kolmen välillä päätin, että pakko nousta ja edes pukeutua. Neidin isovanhemmat ja minun sisarukseni tulivat alkuillasta kaiken uhalla piristimään pikkuneitiä ja availemaan tämän kanssa paketteja.
Olo oli ihan tosi heikko, mutta kyllä minusta vaan muutama kuva on, missä jopa hymyilen. :)

Oksennustaudista raskausaikana en ollut huolissani. Eihän se nyt kovin paljon eroa raskauspahoinvoinnista. ;) Vatsalaukku siinä molemmissa tapauksissa tyhjenee ja noista ykätaudeista selviää usein vuorokaudella.
Kohtua kyllä supisteli aina hurjasti joka oksennuksen jälkeen, mutta täysin kivuttomasti.
Sykkeitä oli silti pakko kuunnella, että pieni ihan varmasti on vielä hengissä.

No, ykätaudista on nyt selvitty, niin eiköhän sitä sitten pitänyt napata itselleen flunssan. Eilen, vai jo toissapäivänä heräsin siihen, että kurkkua särkee. Nyt sitten vuorostaan yskitään keuhkoja pellolle ja aamuisin on aika huvittavaa, kun pihahdustakaan ääntä ei tule.
Onni neiti M:lle. Äiti ei voi komentaa. ;)

Sairastupa kuittaa. 
- Jippu 19+5

Jouluvalmisteluja ja vatsatautia

Tässä pirtissä joulun valmistelu sai ihan uuden käänteen M.:n napattua itselleen jostain (piip) oksennustaudin.
Tänään on kolmas päivä neidin osalta oksentelua ja ripulointia takana ja äitiä ei ihan hirmuisesti enää naurata.
Ekat kaksi päivää tuo oli tavallaan hellyyttävää. Pienen neidin eka ykätauti. ♥
Suunnitelmia ja kyläilyjä siis urakalla pipariksi ja etenkin joulusiivous sai uuden merkityksen.
Lattiat ja vessa on höyrypesty viimeisen päälle, olkkarin parkettia innostuin jopa kuluneemmita kohdilta vahamaan. Kaksi mattoa meni pesuun ja niitä saunassa jynssätessä, innostuin sitten pesemään koko saunankin samalla.
Taitaa tähän yllättävään energisyyteen liittyä myös maaginen keskiraskaus. ;)
En ikimaailmassa olisi ilman tuota mahapöpöä ryhtynyt puoliinkaan hommista.
Pyykkäämiseen olen tosin kyllästynyt.
Kone on muutaman päivän aikana pyörinyt aika lailla non-stoppina ja nyt ovat viimeiset pyykit viittä vailla kuivia. (mun tämän hetken suurin toive on muuten kuivausrumpu ;) )
Luojan kiitos, M. ei ole ykäillyt aamun jälkeen ja ruoka on maistunut edes jotenkuten. Tai ainakin neidin teki koko illan mieli napostella jotain, mutta pieni vatsalaukku on varmaan sen verran kutistunut, että pari suupalallista riittää. Loput voikin antaa koiralle...
Nyt hurjan paljon peukkuja, että huomisesta selvitään jo ilman oksennusta.

Huomenna, tai laskentatavasta riippuen tänään, viikot poksuvat ja alkaa jo 20. raskausviikko.
Mahtavaa. ♥
Masuvauvan voimakkaimmat potkut näkyvät jo vatsanpäälle ja isimieskin sai eilen todistaa tämän.
Silti tuntuu, että niitä tulee ihan tosi harvakseltaan ja joudun oikein keskittymään, sekä useinmiten tönimään toisen liikkeelle.
Ja edelleen tiedän, että tämä on täysin normaalia, eikä saisi verrata edelliseen raskauteen, mutta silti..
Ehkäpä Pirpana on vain rauhaisampi tapaus tai kuten todennäköisempää, istukka on edessä vaimentamassa hentoisemmat liikkeet.

Noh, näissä tunnelmissa katsomaan, onko joulupöydän keskipiste valmis viettämään yön uunin lämmössä. ;)

Leppoisaa joulumieltä kaikille lukijoille! ♥

Kohti puoltaväliä

Ei siis enää kahtakaan viikkoa, kun raskautta on takana puolet ja toinen mokoma edessä.
Uskon, että tämä puoliväliin kulkeva aika menee nopeasti, koska välissä on joulu ja pitkät pyhät ja sitten onkin yhtäkkiä uuden vuodenaatto ja 20+0 poks. Huih. Siitä onkin sitten enää yhdeksän yötä odotettuun rakenneultraan. 

Tällä viikolla olen miettinyt tätä raskautta enemmän. Tämä saattaa olla se viimeinen raskaus, minkä saan elää. Ei niistä kahdesta alkionruppanasta siellä pakkasessa tiedä. Luomuihme oli käytännössä mahdoton.
Olenko varmasti nauttinut tästä nyt täysillä?
Mahaikävä on iskenyt, ennen kuin vatsa on ehtinyt edes kasvaa kunnolla. 
Saati nuo pienet liikkeet.
Ja samalla olen äärimmäisen kiitollinen tästä kaikesta, mitä olen jo saanut kokea.
Minä olen äiti.

Tänään olen taas kokenut niin syvää rakkautta tuota pientä esikoisneitiä kohtaan ja mietin kuinkahan ison "kakun" sitä saisikaan, jos rakastaisi, suukottaisi ja halisi tuon pienen ihmisen hengiltä. ;)
(M:llä meinasi kyllä mennä hermot äidin hellittelyyn :D )

Eilen, 18+0 tunsin tuon kaikkein pienimmän ihmeen potkun kädelle ja rakastuin häneenkin enemmän.
Mietin, miten tuo onkaan jo niin rakastettu ja meidän puheissa.
Minkälainen persoona sieltä tulee, tai voiko joku muu kuin neiti M. olla yhtä valloittava tapaus.

Tänään en ole mielestäni tuntenut vielä yhtään liikettä ja päässä pyörii luonnollisesti(?) ajatus sikiön menehtymisestä. Doppler siis kutsuu tämän kirjoituksen jälkeen.
Ihan hyvin tiedän, että kaikkia liikkeitä ei tässä vaiheessa vielä tunnekaan, mutta huoltahan se liikkumattomuus silti aiheuttaa.

Parempi siis lähteä vessan kautta dopplerin hakuun... ;)
Lisäys. Syke löytyi. Siellä se pieni sydän sykki 159 lyönnin minuuttivauhtia. Huoh.

Niin no, tässä masua eiliseltä 18+0.

Haaste

No niin, vihdoin pääsen tarttumaan haasteeseen, jonka OA minulle blogissaan heitti.
Kiitos siis siitä. :D

Tässä tulevat säännöt:

1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Tässä tulevat sitten kysymykset, joihin vastaan parhaani mukaan ;)

1. Biisi, jonka viimeksi kuulit? - Apua! :D Keittiössä oli kyllä radio aamupalan aikaan päällä ja biisin nimi meni kyllä ohi, mutta laulajaksi tunnistin Johanna Kurkelan.
2. Ruoka, jota viimeksi söit? - Aamupalaksi söin paahdetun ruisleivän siivun ja klementiinin.
3. Vaate, jonka viimeksi ostit? - Viimeisin ostettu vaate taitaa olla pitkästä aikaa jopa minulle ihan itselle. Yleensä hankinnat kohdistuvat tuohon nuoreen naiseen, mutta viimeisimmällä shoppailukerralla hankin itselleni kaksi hieman pidempää toppia ja yhden hieman pidemmän trikoopaidan kasvavaa vatsaa varten. Ei mitään mammavaatteita, vaan ihan tavallisia numeroa isompia ja pidemmän mallisia kuteita. :)
4. Toiveesi Joulupukille? - Isoin toiveeni joulua koskien on lumi. Sen toiveen taidan kyllä lähettää tuonne yläilmoihin, joten itse Joulupukilta taidan toivoa rauhaisaa Joulun tunnelmaa ja sitä, että meillä kaikilla olisi hyvä, rento mieli.
5. Mitä odotat ensi vuodelta? - Tuleeko ensi vuotta? ;) Minut on onnistuttu aivopesemään tuohon maagiseen 21.12 maailmanlopun tuloon ja vaikka en juttua ihan uskokaan, niin jotenkin silti alitajunnassa jännäilen tuota päivää. Ainakin minun lähipiirissä siitä puhutaan paljon. :D Toukokuun puolivälin jälkeinen aika on kuitenkin se aika, mitä eniten ensi vuodelta odotan. ♥
6. Mitä teen ensimmäisenä, kun avaan koneen? - Hah, eiköhän se ole se FB, josta tulee tuttujen uusimmat kuulumiset tsekkattua pikana. Sitten siirrynkin erinäisille vauvafoorumeille. :)
7. Kuinka isosta perheestä haaveilet? -  Minulla ei ole mitään mielikuvaa perheen koosta. Taustoista johtuen. Olen ikionnellinen siitä perheestä, mikä minulle lopulta suodaan. Toisaalta neidin jälkeen haaveilin luonnollisesti siitä sisaruksesta, koska koen asian itselleni tärkeänä. Nyt, kun tuo toinen ihme on matkalla ja suurella todennäköisyydellä täydentää perhetämme toukokuussa (ja tietty jo nyt), niin annan elmän jatkua omalla painollaan. 
8. Oletko äidin- vai isin tyttö? - Ehdottomasti äidin. Vanhemmat erosivat, kun olin yhdeksän vuotias ja  välit isään muuttuivat vieraammiksi. En muista, koska olisin esimerkiksi halannut isääni viimeksi? Halasinko häntä hänen 5-kymppisillään...? 
9. Minne haluaisit ensi vuonna matkustaa? - Lentomatkailu jäänee väliin, mutta joku kiva reissu perheen kesken olisi kiva tehdä. Minulle kävisi ihan joku kylpyläreissu, shoppailureissu tms. johonkin isompaan pitäjään. ;)
10. Piparit vai tortut? - Tortut. Piparitaikina on kyllä ihan hyvää ja piparikin aina silloin tällöin, mutta torttuja leivon jo marraskuussa ja luumuhilloa pitää olla reilusti. :D
11. Kinkku vai kalkkuna? -Kinkku! Mikään ei ole niin parasta, kun toimia kinkkuvahtina ja napata pieniä palasia siitä juuri paistetusta kinkusta ennen kuorrutusta. 

Sitten pitäisi keksiä 11 uutta kysymystä ja enpä minäkään 11 uutta haasteen vastaanottajaa keksi, mutta jospa nyt muutama. 

Tiliaa, Virva, Keväänlapsi, Suski, AnnemariKo ja HansQ. 

Olkaa hyvät, tässä tällaisia sesonkiin sopivia kysymyksiä! :)

1. Miten vietätte Joulua?
2. Joulun merkitys sinulle?
3. Lähetitkö joulukortteja?
4. Houkuttavatko alennusmyynnit välipäivinä?
5. Uusi vuosi lähenee - raketit ilmaan, vai rahat taskuun?
6. Uuden vuoden ruokailu teidän perheessänne?
7. Lupauksia ensi vuodelle?
8. Luistelu, hiihto, pulkkailu vai laskettelu?
9. Vietetäänkö teillä Nuutinpäivää? ;)
10.  Talvilomamatkoja suunnitelmissa?
11. Se pieni asia, mikä tekee arjestakin juhlaa?

Toinen neuvolakäynti

Eilen kävin toisen kerran neuvolassa ja pikkuneiti M. oli mukana menossa.
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)

Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)

Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥

Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.

Neuvolakäynti 17+2

• Paino 58,4 (58,8)
• RR 114/78 (109/68)
• Hb 105 (141)
• Sf-mitta 17cm
• Liikkeet +
• Syke + 
• Pissa puhdas 

Painon suhteen ollaan siis edelleen miinuksella, mutta ihmekös tuo taas tälläkään kertaa, kun olot olivat, mitä olivat. Verenpaineen suuempi lukema selittyneen neidin läsnäololla, tosin ihan mallikas tuo siltioli ;)
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen  lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥

Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)

Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!

16+3

Kiirettä pitänyt taas alkuviikon täällä päin.
Kyläilyä, työskentelyä, leipomista ja taas kyläilyä. Ihan siinä oikeassa virallisessa leipätyöpaikassakin tuli käytyä sopimassa kevään suunnitemista.
Näillä näkymin menen kevään korvalla noin kudeksi viikoksi töihin. Teen tosin vain muutamaa päivää viikossa ja nuokin päivät on sumplittu niin, että Neiti M:n ei tarvitse vielä koputella päiväkodin ovia, vaan hoidosta vastaavat Isimies ja arki-iltapäivisin muutaman tunnin ajan, ennen Isimiehen kotiutumista, joko vaari tai sitten mummu.
Minulla on tästä ihan tosi hyvä mieli ja töissä poikkeaminen tuntuu suorastaan rentoutumiselta. ;)

Tänään tuli muuten kuluneeksi tasan kaksi vuotta, kun viimeksi olin töissä.
Aika on mennyt hurjan nopeasti ja tuo kulunut aika on täynnä ikimuistoisia hetkiä.
Seuraavat kaksi vuotta tuovat taas omat haasteensa ja muistonsa. Toiveissa olisikin siis tuon työssäolopyähdyksen jälkeen olla kotiäitinä jälleen ainakin se kaksi vuotta ja pukeutua työasuun sitten jossain vaiheessa vuotta 2015.
Kuulostaa aika hurjalta, eikös? :)

Raskausoireet ovat nyt totta vieköön helpottaneet ja tilalle on tullut lähes oireeton olo.
Vatsaa kiristelee aina silloin tällöin ja kivuttomia supistuksia on nyt tullut kuvioihin ihan päivittäin.
Kohtu tuntuu kovettuvan jos touhuan kiireessä jotakin ja kanniskelen painavampia juttuja paikasta A paikkaan B. Varmasti ihan normaalia. Tuntuvat vain aika jänniltä.
Ruokahalu alkaa olla lähes ennallaan, mutta edelleen tietyt ruoka-aineet saavat karvat pystyyn.
Nuudeleita en syö varmaan enää koskaan :D
Muutenkin tuntuu, että napostelen nyt koko ajan jotain ja aina tulee vilkuiltua sinne jääkaapin suuntaan.
Saapa nähdä, mitä ensi viikon neuvolakäynnillä vaaka sitten sanoo. :)

Tässäpä vielä toissapäivänä (16+1) kuvattua vatsanseutua.
Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! 

Ehkäpä, ehkäpä...

...tässä kohtaa voisi jo todeta, että alkuraskauden olotilat ovat (nyt sormet ristiin) taaksejäänyttä aikaa.
Koko tämä 16. raskausviikko on mennyt loppa kohti aina vaan paremmin ja viime päivinä on tullut tasan yksi laatta lentää-hetki ja päätäkin särki enää vain lauantaina.
Ruokia olen pystynyt nyt viikonlopun aikana syömään, ihan aikuisten annoksia, ja parina aamuna on tullut se kahvikupponenkin keitettyä.
Kerrassaan loistava loppuviikko siis takana.

Eilinen päivä oli aivan ihana (pienestä pään jomotuksesta huolimatta), kun perjantain työkeikka oli saatu kehujen kera hoidetuksi, niin mieli oli taas rento ja neidin kanssa touhuiltiinkin koko päivä kaikkea mukavaa.
Avattiin se joulukalenterin eka luukku, käytiin ruokkimassa lintuja, lämmitettiin takkaa, syötiin oikein kunnon aamupala. Sitten lähdettiinkin kaupungille tuhlaamaan rahoja kaikkeen jouluhömpötykseen. ;)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin hänen työpaikkansa pikkujouluihin ja olipahan taas mahtavat kekkerit.
Ruoka oli aivan loistavaa, paikallisen "paremman" ravintolan hoitamaa ja kokkikin telkkarista tuttu.
Harmiksi minulta jäivät tälläkin kertaa avoimen baarin tarjoilut fantaa lukuunottamatta korkkaamatta, mutta ehkä taas parin vuoden päästä.
Pukuongelma ei ollut ihan yhtä suuri, mitä neidistä alkutalvella -10, kun viikkoja oli silloin yli 30, mutta tällä kertaa tunsin itseni vain keskivartalostaan hieman plösähtäneeltä, kuin raskaanaolevalta ja sekös vähän ärsytti.
Yritin välttää peilejä siinä pikkumustissani :D

Neiti M.vietti sillä aikaa koti-iltaa mummun kanssa ja kaikki oli mennyt oikein hienosti. Totta kai kaikki temput oli pitänyt näyttää ja käyttää mummua vähän "hyväksikin", mutta niinhän se taitaa olla ihan sallittua isovanhempien kanssa. :)
Neiti oli lopulta nukahtanut hieman yhdeksän jälkeen ja itse olin kotona heti puoli kymmenen jälkeen. 

Mukavaa ensimmäisen advntiniltaa kaikille. <3

Jippu 15+6

Migreeniä, migreenin perään.

Tyydyn tiivistämään viime viikon ja tämän viikon alun toteamalla, että tämän raskauden (suoraan sanottuna) paskimpia päiviä takana.
Oksentamista, vatsataudin tynkää, lisää oksentamista ja viisi päivää kestänyt migreeni, johon vedin sallitut Panadol annokset / pvä, ja joka aamu otin sen grammaisen Panadolin lisäksi 600mg Buranaa. ( lääkärin luvalla)
Eikä mitään apua. Ihan sieltä ja syvältä.
Asiaa ei mitenkään helpottanut energinen taapero ja viikonlopun reissussa ollut mies.
Ensi kertaa tässä raskaudessa tuntui, että nyt riittää. 

Tänään (15+2) päänsärkyä ei ole näkynyt ja Luojalle kiitos. Perjantaina olisi pikkujoulukeikkaa kokin roolissa ja se on työllistänyt tästä päivästä alkaen.
Neiti M. piti silloin raskausaikana huolen, että rv:ko 16 oli kamalin, joten Pirpana säästi minulta toivottavasti viikon. :D 

Masun pullahtamista odotan kovasti. Kohtu tuntuu ihan tosi ylhäällä, lähes navan korkeudella, mutta ei vaan nouse esiin. Minua pissattaa harva se tunti ja yölläkin saa nousta kahdesti. Sekin virhe on tehty, että en nouse ja aamulla kohtu kiittää supistuksella, joka jopa vähän tuntuu.

Pirpanan liikkeet ovat edelleen hentoiset, mutta eilen (vai toissapäivänä) tunsin pienen jo ensi kertaa ihan istuessa ja illalla tuntui sellainen terävämpikin liike. Ehkä jopa jalka..

Tässä vielä masukuvaa raskausviikolta 15+0

Viidestoista viikko

Nyt tuntuu jotenkin jo siltä, että kyllä tämä raskausaika vaan meneekin eteenpäin. Tuntuu kuin olisi jo pitkälläkin, kun käynnissä on viidestoista viikko. Hieman reilu viisi viikkoa siis etiäpäin ja ollaan jo puolivälissä. Ihanaa <3

Tämä raskausviikko alkoikin sitten todella lupaavasti. Heti maanantaina 14+0 piti aamu aloittaa oksentamisella ja sama piti siinä päivän mittaan toistaa vielä kolme kertaa. Jessus. Miksi ihmeessä tämä alkoi vasta nyt....Kun välillä on jo ihan oikeasti tuntunut siltä, että pahoinvointi on helpottamaan päin ja olen joinain päivinä saanut ihan oikeaa ruokaakin syödyksi. No, jos tämä menee samaa kaava kuin neidistä, niin ensi viikon jälkeen alkaa helpottamaan.;)

Tässä on myös muutamana iltana ollut sellaisia olikohan tuo liike-hetkiä. Neiti M. ilmoitti ensi kerran liikkein itsestään 14+5 ja siihen ei ole enää montaa päivää tässä raskaudessa. Viime lauantaina nukkumaan mennessä   pidin käsiä siinä kohdun kohdilla ja vähän painelin sitä, niin hetken päästä tuntui sellainen jännä tunne, aivan kuin vauva olisi kääntynyt vatsassa. Sitä tuntui hetken aikaa. Olen nyt toistanut tuota joka ilta ja tuota samaa muljumisen tunnetta tuntuu, kun tökin kohtua. Se on vielä ihan tositosi hentoista ja välillä mietin, kuvittelenko kaiken. :D
Eilen illalla, taas nukkumaan mennessä, tunnustelin kohtua ja nyt pystyin ensi kertaa paikallistamaan päälle päin, missä kohtaa Pirpana majaili. Toisella puolella kohtua oli sellainen jännä kovempi kohouma ja piti oikein miestäkin pyytää kokeilemaan. No, tämä ilkeä äiti sitten taas tökkäisi pientä pariin otteeseen, eikä mennyt kauaa, kun tuntui taas sellainen hassun hento muljahtaminen.
Nyt pitää sitten vaan seurailla tuntemuksia ja pysähtyä aina hetkeksi kuulostelemaan oloa. Melko nopeasti nuo liikkeet kuitenkin vahvistuvat, jos tosiaan olivat niitä <3

Tässä vielä tämän viikon kuvatus vatsasta, jännitettynä. ;)

Ja tässä alla kuva vatsasta ihan normitilassa samana päivänä kuvattuna, ilman "lihasten" jännittämistä.
(mitäs menitte viimeksi mainitsemaan jotain timmistä vatsasta, sitä se ei kyllä ole :D )

Jippu 14+2

Ihan pieniä hankintoja

Hiljalleen olen tässä jo uskaltanut tehdä jonkinlaisia hankintoja uutta tulokastakin ajatellen.

Se hyvä puoli toisen lapsen saamisessa on, että ne kaikkein eniten rahaa vievät jutut on jo tullut hommattua esikoisen odotuksen aikana. 

On vaunuja, matkarattaita, turvakaukaloa, pinnasänkyä, ensisänkyä, hoitopöytää, ammetta jalkatuella, ammetta liukuesteellä (huraa Ikea), yms.

Sitterin tosin kauppasin jo edelleen, koska minua itseä häiritsi se, että sitä ei saanut makuuasentoon.

Eli tälle tulevalle painokselle hankinnat ovat sitten niitä selvästi huokeampia, eivätkä kaikki edes välttämättömiä, mutta kuitenkin sellaisia, että haluan vain ostaa-juttuja. Kuten vaikkapa oikean värisiä vaatteita, mikäli Pirpana on  poika.

Tuplakärryjen hankinta tulee kyllä eteen, mutta niitä ehtii vielä kaikeksi onneksi miettiä.

Viime viikolla kävin anopin kanssa hullaantumassa ihan koko rahan edestä Reiman tehtaanmyymälän poistomyynnissä. Neiti M. sai jos minkänäköistä vaatetta niin sisä-, kuin ulkokäyttöön ja napattiinpa sieltä jotain ihan pientäkin. ;)

Pirpana sai itselleen 56 cm fleecehaalarin ja 50 cm unihaalarin, bodyn ja puolipotkarit. Kaikki olivat valkoisia. Niihin voi sitten yhdistellä muita värejä.

Itseni mielestä valloittavimmat hankinnat ovat olleet nämä nb-kokoiset vaipat, joiden käyttöönottoa en malta odottaa. Kuvassa suloinen Nalle Nöttösen sisävaippa ja Muksujen nb-kokoinen tasku. Iiiihanat! <3

Kaiken tämän lisäksi, rakas ystävä oli kutonut minulle Pirpanalle aivan ylisuloiset vastasyntyneelle sopivat villikset. Saadaan alkaa sitten ihan todenteolla kestoilla öitä myöten. (Neidin kanssa en koskaan, suureksi harmiksi, tutustunut villiksiin, vaan yöt kertisteltiin)

Kantoliinoihin pitäisi vielä ajan kanssa tutustua, sillä jos Pirpana on Neidin tapaan kannettava versio ekat kolme kuukautta, niin toimiva kantosysteemi on löydettävä. Onneksi tässäkin voin luottaa ihanan ystävän apuun ja alueelta löytyy myös tukihenkilöitä liinailuun. :)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!

Jippu 13+2

Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.

Parempi myöhään kuin milloinkaan...kai?

Ja tällä myöhäisellä ajankohdalla tarkoitan tällä kertaa oksentamisen aloittaista.
12+5 sai nyt siis olla se päivä, kun laatta lensi ihan kunnolla. Tilanne oli jotenkin niin surkuhupaisa, että en ollut varma, olisiko siinä pitänyt siis itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa toivon silti, että uusintaa ei tarvitse ottaa ja tämä pahoinvointi loppuisi muutenkin pian. Viimeistään jouluksi olisi mukavaa saada tuo ruokahalu takaisin.
Painon puolesta en ole silti yhtään huolissani. Tällä kertaa olen vain noin kilon verran miinuksella lähtöpainoon verrattuna. Esikoisen aikaan painoa putosi se 3,5kg ekan puoliskon aikana ja tällä kierroksella lähtöpainoa oli kaksi kiloa enemmän.

Huomenna olisi sitten isäinpäivä ja neidin kanssa yllätetään Isi ainakin kortilla ja aamiaisella.
Isimies itse olisi halunnut kyllä lähteä hirvijahtiin, mutta kun muistutin miestä siitä, että tämä missasi ekan isäinpäivänsä olemalla ulkomailla jahtireissulla, niin lupasi sitten olla aamulla kotona.
Huomenna mennään myös oman isäni luokse päivälliselle ja samalla olisi sitten tarkoitus kertoa raskaudesta hänelle.
Tavallaan en vieläkään haluaisi ja olen muutenkin viimeiset viikot ollut maltillinen kertomisen suhteen.
Kukaan ns. uusi henkilö ei tiedä raskaudesta. Liekö ne vuotelut saaneet tämän äidin vähän takajaloilleen ja olemaan ihan hissukseen.
Ultrakin on vasta maanantaina.
No, ehkä tarkistan vielä sykkeet tänä iltana, niin kaipa sitä uskaltaa sitten kertoa uutisen.

Sykkeitä olen tosiaan muutamaan otteeseen kuunnellut ja parina viime kertana ovat olleet jo niin vahvoja ja pieni on pysynyt sen verran paikallaan, että sykelukemakin on piirtynyt näytölle.
Pirpanan sydän tuntuu sykkivän sellaisella 160 lyönnin keskinopeudella. :)

Tällä  13. viikolla olo on ollut muutoin hyvin vaihteleva. Alkuviikolla oli pari tosi energistä päivää ja touhusin ihan älyttömän paljon kaikkea. Puunasin ja järjestelin sellaisiakin paikkoja, joita yleensä kerran pari vuodessa tulee tarkistettua.
Sitten on ollut pari huonompaa päivää, tämä oksennuspäivä mukaan laskien. Kaiken kaikkiaan tämän ekan kolmanneksen olotila on hyvin saman tyylinen kuin mitä Neiti M.:stä oli.

Ja itse Neitiin liittyen on vielä kirjattava ylös pottatouhuissa edistyminen. Kahtena päivänä on saatu kakat pottaan! Kuivaksi oppinen on siis täälläkin vielä täysin mahdollinen vaihtoehto. ;)

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ihanaa isäinpäivää huomisen johdosta.

Jippu ja co. 12+5

Niin, ja tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti tukilääkityksen loppuminen.
Ei enää valuvaa lugemössöä! Wuhuu! :)

Meinasi myös ihan unohtua, tervetuloa uudet lukijat <3

11+6

Täytyy nyt tulla vielä nopeaan lataamaan tuo tämän viikon kuvatus vatsasta, ennen kuin viikot vaihtuvat. ;)

Mainittakoon myös se, että perjantaina (11+4) tuli sitten kärsittyä tämän raskauden tähän astisesti kamalin päivä pahoinvoinnin kannalta. Olo oli kuin tiejyrän alle jääneellä oravalla, joka oli ryypännyt viikon. ;)
Kamala olo alkoi heti aamulla ja vesilasillinenkin nosti oksennuksen tunteen. Päivän ruokasaldoksi jäikin lopulta siivu omenaa, puolikas luonnonjugu ja yksi paahtoleipä.
(mahtaa neuvolantäti taas riemastua, jos vaa`an lukema on alaspäin edelliseen kertaan nähden)
Koko päivänä ei kuitenkaan tarvinnut laatoittaa, vaikka vessaan tulikin juostua kiireellä varmaan kymmenen kertaa.

Ihanaa, huomenna jo 12 viikkoa täynnä, mutta se pirun viikko pitää vielä kärvistella ultraa odotellen.


No, tässä nyt kuitenkin tämä kuva, joka on siis päivältä 11+0. Ei eroa edelliseen kuvaa, ainakaan mielestäni. :)

Himotuksia

Eilisen illan pakko saada just nyt tätä tai kuolen -hetki  on kai parempi kirjata ihan ylös, niin saan sitten myöhemmin taas naureskella sille, mitä kaikkea raskauden tila voikaan saada aikaan.
(kun sitä ihan oikeaa päiväkirjaa ei vaan vieläkään ole löytynyt...hemmetin WSOY)

Mun oli vaan ihan pakko juoda kuohukermaa suoraan purkista ennen nukkumaanmenoa. Se pieni tetra oikein kutsui nimeäni ja kehotti nauttimaan. Ja olihan se hyvää. Mmmmm. :)
Joku pieni mielleyhtymäkin tuosta kermasta syntyi, sillä heti perään alkoi tehdä ihan älyttömän paljon mieli mämmiä. Tänään en jaksanut vaivautua isompaa markettiin sitä etsimään, mutta se on selvää, että mämmiä on saatava tai sieluparkani ei saa rauhaa. :D

Tänään on menossa viikot 11+1 ja alavatsaa on jomotellut ja kiristellyt aikalailla pitkin päivää.
Lugesteronien valuminen ja tuo pieni jomottelu tietty ärsyttää ja olen taas kurkkinut pöksyihin vähän väliä.
Mitään hälyttävää ei ole onneksi näkynyt ja tuo kiristelykin taitaa johtua vain kohdun kasvamisesta.

Eilen napsaisin uuden kuvan vatsastakin alkaneen raskausviikon kunniaksi, mutta vielä olen ollut liian laiska siirtääkseni kuvaa koneelle :P

Ruokahalua ei edelleenkään ole ja eilen tuli kärvisteltyä vaihteeksi päänsäryn kanssa ja olikohan kolmas Panadol, joka lopulta auttoi. :/ 

Kuulumisiin,

Jippu

Sydänääniä

Eilen illalla, 10+5, sain vihdoin vauvan sydänäänet kuuluviin dopplerilla.
Ihana hetki <3
Yllätyin melko paljon siitä, kuinka ylhäältä ne jo löytyivät. Vain noin kämmenen leveyden verran navan alapuolelta. Hurjaa.
Ei varmasti mene kauaa, kun vatsa alkaa näkyä. 

Tällä viikolla Pirpana on myös virallisesti sikiö. Hetkittäin tuntuu siis jo siltä, että kyllä tämä raskaus vaan eteneekin, vaikka vielä en allekirjoita sitä, että toisen lapsen odotus menee "siinä sivussa". Nounou. Ihan yhtä innolla olen taas mukana ja jaksan lukea iltaisin kirjoja odotuksen ihmeellisyydestä. VAU-kirjastakin tarkistan joka sunnuntai alkavan viikon tapahtumat tuolla kohdussa. :D

Muutoin täällä on nautittu talvesta. Lunta on satanut melkoisen paljon ja mittarin mukaan lumensyvyys on yhdeksän senttiä. On ollut ihana ulkoilla talvisäässä ja olenkin koittanut taltioida näitä tunnelmia mieleeni. Se on vain selvää, että vielä tässä tullaan kiroamaan märkää ja synkkyyttä ennen vuodenvaihdetta.

Nyt nukkumaan. Öitä!

Jippu ja Pirpana 10+6

Tasaviikkoja

Vihdoin on kasassa eka kymppi. Wuhuu!
Tää on ollut yksi oma etappini tässä raskaanaolossa. Nyt tuntuu, että voi alkaa odottaa vatsan kasvua ja pian kuuluvat varmasti sydänäänetkin dopplerilla. Nt-ultraan on kyllä vielä kolme pitkää viikkoa.

Vuotoja ei ole nyt sitten viime torstain jälkeen näkynyt ja se on kyllä hyvä juttu.
Sydämentykytyksiä tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja päätäkin särki parina päivänä, kun oikein mietti tilannetta.
Oireetkin ovat ennallaan, joten eiköhän tuolla kaikki ole hyvin.

Tänä aamuna oli muuten aivan ihana kuura täällä rannikollakin. Pakkasta oli aamulla -4 ja vielä puoliltapäivinkin digimittari näytti -0,2.
Voi kunpa tänä vuonna saataisiin taas kunnon talvi ja ennen kaikkea Joulu, kuten oli talvena 2010-2011. ♥

Tänään aloitin myös vatsanseudun ikuistamisen. Hauska sitten taas seurata, kuinka tuo maha muuttaa muotoaan viikkojen kuluessa.
Tässä ensimmäinen kuva raskausviikolta 10+0

Rv. 10+0

Neiti M. viettää tänään muuten 1v.9kk. -päiväänsä. Äidin rakas, iso pieni tyttö ♥

Iloista viikon alkua!

Jippu & Pirpana 10+0

Ja taas...

Mistä hemmetistä tuota vuotoa taas tänään ilmaantui.
Mulle riitti jo tiistain rytmihäiriöt ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.
Samanlaista paniikkia en nyt saanut aikaan ja ihan tarkkailulinjalla ajattelin jatkaa päivääni.

Ärsyttää vaan tietty suunnattomasti, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.
Kaikki kauhuskenaariot on vaan mielessä.
Ja silti samalla tiedostan, kuinka yleisiä alkuraskauden vuodot ovat. Olenhan itsekin lohdutellut muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Huoli omasta pienestä on vaan niin iso.

Pirpana, pysyhän kyydissä.

Rv. 9+3

Vuotoa.

Sellaista punertavanruskeaa vuotoa lorahteli pöksyihin aamun mittaan ihan kunnolla.
Ajattelin ensin, että varmaan sitä lugemössöä, mutta kun sitä vaan jatkui, niin oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.
Paniikki ja itku.
Soitto miehelle ja soitto polille.
Onneksi siellä ymmärretään tällaiset paniikkiodottajat ja pääsen klo. 13 tarkistamaan tilanteen.
Mitään jäätäviä kipuja ei ole. Sellainen kevyt menkkamainen tunne ja alaselkää vähän pakottaa.
Tänään pitäisi olla 9+1. 



**********

Paniikkiultra takana ja pieni, vimmatusti sykkivä sydän löytyi. <3
Pirpana vastasi viikkoja, mutta vuodolle ei löytynyt ulkoista syytä.
Noin viikon verran pitää nyt ottaa rauhassa.
Seksi ja ylimääräiset rehkimiset pitää jättää väliin.

Miehen kanssa kevennettiin siinä odotusaulassa tunnelmaa ja totesin, että Pirpanaa saa varmaan kutsua trouble makeriksi, kun aiheuttaa jo nyt äidille huolta ja harmaita hiuksia. ;)

Eka neuvola

Eilen kävin neuvolan ensikäynnillä ja sehän lähti varsin hienosti käyntiin. Käynti oli oikein miellyttävä ja terkkakin ihan rentona. Tuohon saattaa tietty vaikuttaa se, että ollaan nyt kuitenkin oltu tuon tätösen kanssa tekemissä jo yli kaksi vuotta. Näin toisella kierroksella tunnelmasta puuttui myös se jännitys ja nuiva asiallisuus, mitä silloin neidistä aikanaan oli havaittavissa.

Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.

Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)

Ensimmäinen neuvola 8+2

• paino 58,8 kg (lähtöpainoksi ilmoitin 58 kg)
• Verenpaine 109/68
• Pissa puhdas
• Hemppa 141

Audit-testistä sain sen kolme pojoa, verikokeet otettiin ja pissa meni vielä viljelyyn. 
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44. 

Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P

Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis). 
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.

Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..

Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi,  tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...

Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Jippu + Pirpana 8+3

Treffeillä

Me käytiin tänään miehen kanssa treffeillä. Tavattiin meidän pieni Pirpana ihan ekaa kertaa.
Raukkaparalla ei vaan ollut mitään tietoa, että häntä vähän vakoiltiin.
Mutta siellä hän oli, ruudun takana.
Niin kaukana, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä.

Pienellä oli mittaa hurjat 9mm, eli ihan piirun vajaa sentti. Sydän sykki oikein hienosti ja kaikki näytti yksiössä  muutenkin mallikkaalta. Tästä on hyvä jatkaa, pelko persuksissa kohti seuraavaa ultraa. :P

Olo on tosi helpottunut, vaikka en kyllä vieläkään tajua, että meille on tulossa vauva.
Toukokuu on vielä niin pitkällä.

Polin laskujen mukaan näillä mittauksilla laskettu aika osuu juurikin sinne toukokuun 21.-25. välille, mutta tarkentukoon sitten nt-ultrassa.
Ensi viikon keskiviikkona, eli 10.10 klo. 10 on eka neuvola. Saadan rattaat pyörimään ja raskaus muuttunee taas astetta konkreettisemmaksi.

Nyt taidan mennä tutkailemaan mammavaatemallistoja, sekä laittamaan dopplerin tilaukseen ;)

Leppoisaa sadepäivää ainakin suurinpaan osaan Suomea!

Jippu & Pirpana 7+4

P.s. tällä kertaa en saanut kuvaa mukaan, kun näkymä oli vähän sumea. Harmittaa, mutta enköhän mä tästä selviä..

Kuvotusta

Seitsemäs viikko käynnistyi ja kyllähän se kuvottava olokin sitten lisääntyi.

Viime yönä heräsin joskus kahden maissa ihan tajuttoman huonoon oloon. Oli ihan pakko suunnata vessaan puhaltelemaan oloa paremmaksi, kun tuntui, että oksennus tulee varmasti.
No, ei onneksi tullut ja sainkin vähän mehua juoduksi, kun olo helpotti.
Aamullakin olo oli vähän heikko, mutta reippaana keittelin kahvit valmiiksi ja laitoin aamiaista.
Kahvit jäivät kuitenkin juomatta, kun jo kahvin tuoksu tuntui jotenkin ihan älyttömän pahalle.
Aamupala sentään upposi, mutta kuvottava olo tuntui puskevan koko ajan läpi ja taisinkin aamun mittaan syödä varmaan kolme leipää, neljä klementiiniä, jogurttia ja pari kuppia teetä. :D

Tänään on kyllä koko päivän ollut sellainen ontto olo ja olin ihan varma, että paljastun isälleni ja hänen vaimolleen päivällä, kun nämä poikkesivat katsomaan Neiti M:ää tuliaisinaan laatikollinen munkkeja.
Asiaa ei todellakaan helpottanut hetkeä aiemmin jäätelön ja viinerirasian kanssa sisään lampsinut anoppi.
Meinasin oksentaa siihen paikkaan. :D
Väkisin pistelin poskeeni vähän jäätelöä ja vajaan puolikuppia kahvia.

Anopille tosin "paljastuin" myöhemmin iltapäivästä, kun tämä ulkona ollessamme kyseli tulevien hoitojen laitaa.
Minä kun en osaa huijata kovinkaan mallikkaasti, niin totesin sitten hyviä uutisia olevan. 
Onneksi anoppi ymmärsi, että vielä on tosi aikaista ja ar-ultrakin vielä edessä, niin vannoi olevansa ihan hissukseen. 

Tällä hetkellä siis kaikki mahdollinen kunnon ruoka ällöttää ja voisin elää pelkillä klementiineillä. Kahvi ei uppoa, joten teepannu on kaivettu esiin. Myöskään mitään makeaa leivonnaista tai suklaata ei tee yhtään mieli.
Irtokarkit/salmiakit ja pikkusuolaiset on jees. Eilen söin salaattijuustokuutioita suoraan purkista ja hörpin taas lusikalla sitä suolalientä päälle.
Tosi täyspäistä toimintaa siis.

Lisäksi käyn vähän herkillä. Neiti on ollut jotenkin ihan tosi hellyyttävä ja hänen touhuamistaan katsellessa on kyynel silmässä.
Koiriakin tulee halipusittua aika paljon. 
Tänään myös väsytti ihan tosi paljon ja olikin ihanaa mennä neidin kanssa yhtä aikaa päikkäreille isoon sänkyyn <3

Jippu + Pirpana 6+1

Pientä paniikkia

Aiheutti eilen aamulla pöksyistä bongaamani vaaleanpunertava vuoto.
Kyllähän siinä tilanteessa pienessä mielessä kävi jos mitkä kauhukuvat. Raskaus ja punertava vuoto ei vaan sovi yhteen. Ei sitten millään. Alavatsalla oli päivän aikana sellaista menkkamaista jomottelua ja loppupäivän vessakäynnit olivatkin paljolti paperin tuijottelua.
Onneksi tuota vuotoa ei nyt ole eilisen jälkeen näkynyt ja kyllähän minäkin sen tiedän, että se on ihan normaalia ja voi johtua niin lukemattomasta määrästä eri syitä.
Jälkeenpäin mietittynä tässäkin tilanteessa edellisen illan tapahtumat makuuhuoneessa saattoivat olla syynä vuotoon. Limikset on jotenkin tosi herkillä.

Mitäköhän mieltä mies olisi, jos tässä oltaisiin nyt kaksi viikkoa ihan selibaatissa. Eli sinne ultraan asti.
Kamalaa hätävarjelun liioittelua, mutta kun en millään haluaisi taas panikoida vuodon syytä.
Sitten mietin sitäkin, että jospa tuon Pirpanan ravinnonlähde, eli istukka on kiinnittymässä jonnekin kohdunsuun tietämille...
Ei kyllä olisi mukavaa sekään..

No, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä ja olen kyllä taas ihan luottavaisin mielin.
Tänään tein sen digidigin ja tulihan se 3+ tulos sieltä. Ihan oikeissa lukemissa ollaan ja testailut saavat nyt jäädä. Kahdeksaan sitä tulikin varmaan pissittyä. :D

Eilen luin VAU-kirjasta, että pienen sydän olisi nyt alkanut lyödä. Ihan uskomatonta, kun ei vaan voi käsittää, miten pienestä sydämestä onkaan kyse. 
Vaikka tässä ollaan nyt toista kertaa matkalla, niin ihan yhtä uskomattomalta pienen elämän alku tuntuu. 
Mittaa Pirpanalla on 1-3mm ja aivan tajuttoman isoja juttuja tapahtuu tällä viikolla..

 "Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan.

Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha (hedelmöittymisestä), eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!"

Lähde: Vau.fi

Tässähän ihan herkistyy :)

Kivaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Jippu ja Pirpana 5+5

Kylmä-kuuma-kylmä-kuuma

Pari päivää on tuntunut siltä, että ketä minä tässä nyt huijaan, enhän minä nyt oikeasti ole raskaana.
En ole vielä rohjennut edes soittaa neuvolaan.
Ihan kuin ei olisi mitään oireitakaan, mutta sitten kun pysähdyn hetkeksi tarkkailemaan itseäni, niin onhan niitä nyt jotain;

- Kylmä ja kuuma vuorottelevat mukavasti. Ensin tärisen kylmästä ja haen paksumpaa neuletta päälle. Annapa olla, niin takin oltua minuutin päällä, riisun sitä jo pois. Hiki tuntuu oikein puskevan läpi.
- Nälkä olisi, mutta mitään ruokaa ei sitten teekään mieli. Ainakaan lämmintä ruokaa.
Ajatus syömisestä ällöttää, vaikka pahoinvointia ei (vielä) olekaan.
Ole tässä nyt sitten esimerkkinä taaperolle, joka taas vaihteeksi osoittaa ruokahaluttomuutta puhkeavien alakulmahampaiden vuoksi.
- Vatsaa taasen toimii joko liian nopeasti, tai sitten liian hitaasti.
- Iltaisin vatsaa tuntuu turvottavan ihan älyttömästi.

Kävin sitten ihan varmuuden vuoksi tuhlaamassa miehen rahoja ja ostin nyt toisen CB:n digin.
Siihen pitäisi nyt tällä viikolla tulla se maaginen 3+. Ja minua jännittää. Mitä jos ei tulekaan?
Ihan varuiksivaruiksi tilasin sitten pari halpistestiä netistä, jotta teen ne ensin. Ja kun niihin ilmestyy kirkuvan punaiset viivat, niin sitten taidan tehdä sen digin.
Ja uskallan soittaa neuvolaan. ;)

Ihan kiva olla tällainen puupää.

Jippu ja Pirpana 5+1

Raskausviikkoja

Voi elämän kevät, kun tuntuukin taas hassulta puhua oman navan tapahtumista raskausviikkoina.
Ihan älyttömän epäuskoista! Ihanaa, mutta niin epätodellista. :D

Tänään soittelin Tays:siin ilmoittaakseni testin tuloksen ja eipä siinä sitten mitään. Toivotettiin onnea ja menestystä odotukseen.
Aika kiireisen kuuloinen hoitaja oli puhelimessa, joten raskausviikkojen laskemisesta en nyt saanut infoa.
Onneksi on olemassa myös ikiihana Dr. Google, jolta voi kysyä ihan mitä vaan.
Eli siirtopäivästä nyt sitten vähensin tosiaan sen kolme päivää, mikä oli alkioiden ikä siirtohetkellä, eli kolme päivää aiemmin, oli hedelmöittyminen.
Tuosta laskentatavasta nyt löytyi vähän vaihtelevasti tietoa, mutta eipä tällä mun laskutavalla nyt montaa päivää sitten heitä, jos vähän sinnepäin meni.
Kaiken matemaattisen toiminnan jälkeen sain tosiaan lasketuksi ajaksi 20.5.
Eli tänään on raskausviikko 4+3. Hurjan pitkä matka siis edessä vielä siihen, että tuo Pirpana saadaan tuolta syliin asti.

Kerroin asiasta eilen äidilleni. Ihan pakko vaan oli sanoa tämä asia ääneen.
Mies on edelleen matkalla ja sisin pakahtuu, kun en voi tästä ääneen puhua.
Kysyin sitten samalla äitiäni neidin hoitajaksi sen varhaisultran ajaksi, mutta tänään selvisi, että ei hän saa vuorojaan soviteltua.
Ääh, pitää siis kysyä neidille toista hoitajaa käynnin ajaksi ja sanoa sitten menevänsä vaikka hammaslääkäriin. Pöh!

Ei ole uusia oireitakaan ilmaantunut, mutta unet muuttuivat kyllä jo raskausaiheisiksi. Viime yönä tein testiä ja siihen ei tullutkaan viivoja. Hitsi, kun olin unessa paniikissa.
Aamulla piti sitten tehdä testi nro. neljä ja tulihan ne viivat, vahvempina kuin toissapäivänä.
Toissa yönä näin jo vauva-aiheistakin unta ja unessa seikkaili kai kaksikin vauvaa, joista toinen oli tyttö. :)
Ei kun hei, olipas vähän muutosta olotilassa. Masua turvottaa illalla enemmän.
Tuo voi kyllä johtua tästä suolaisen ruuan himotuksesta. ;)

Jippu ja Pirpana 4+3 ;)

Testihuumaa

Meinasin tosiaan, että teen tänään vielä varmistustestin ennen polille soittoa.
Tein sen sitten jo eilen, iltapisusta.
Kaksi selkeää viivaa.
No, pitihän mun kuitenkin saada niin sanotusti mustaa valkoiselle ja tänään aamulla tein CB:n digin.
Gravid - Raskaana 1-2.
Jokohan blondi uskoo?
Kaapissa on vielä pari testiä, mutta en mä niitä vielä huomenna tee. Teen vasta torstaina, niin onpahan sitten taas vähän tummemmat viivat. ;)

Se on vaan jotain niin äärettömän maagista nähdä niiden kahden viivan piirtyvän tikkuun. Ja jos mitään oireita ei ole/tule, niin siihen pieneen tikkuun kiteytyy se suuri ihme.
Mun sisällä kasvaa uusi elämä.
Vielä tänä päivänäkin, kun katselen Neiti M.:n touhuja, en voi käsittää, että hän on minusta. Meistä.
Sydän pakahtuu onnesta tuota pientä ihmistä kohtaan. Melkein pelottaa se, että kaiken mennessä hyvin, tuo tunne vain kasvaa. Miten minun pääni kestää sen kaiken rakkauden.
Niin ehdottoman ja aidon rakkauden. Rakkauden, jonka puolesta voisi itse kuolla.

No, testejä on siis tehtynä nyt kolme ja tuosta rohkaistuneena soitin aamulla polille.
Hoitaja onnitteli ja oli lähes yhtä "aidosti" iloinen, kuin silloin negaa ilmoittaessani oli puolestani pahoillaan. ;)
Sovittiin varhaisultran päivämääräksi 5.10, kun tarkoista viikoista ei vielä ole täysin käryä.
Jos mä nyt vieläkään osaan yhtään laskea, niin silloin saattaisi olla menossa viikko 7+4.
Sykkeen pitäisi näkyä hyvin ja Pirpanasta tulla jotain mittojakin esille.
Voi hyvä Luoja, anna kaiken olla mallikkaasti..
Toivottavasti saan sitten sen tarkemman lasketunkin, jolleivät sitten osaa Tayssista sanoa mitään, kun sinne koitan muistaa soittaa. (tänään unohdin sen jossain euforiassani)

Loppuun vielä vähän oireita näin pp12 ;)
- alavatsalla menkkamaista tuntemusta
- tietoisuus tissivarustuksesta
- iltaa kohden lisääntyvät ällötys
- nälkä ja kaikkea tekisi vähän mieli

Tuo hormoonitoiminnan muutos/lisääntyminen on nyt vaikuttanut myös siihen, että vetelin tuossa hetki sitten purkillisen piripiri-täytteisiä oliiveja ihan sellaisenaan ja hörpin sitä lientä suoraan purkista perään. Haluaisin niitä vieläkin, mutta kun ei ole. Jalapenoja kyllä löytyis....

Piinapäivä 11

Eikä sanoja varmasti tarvita ;)

















Joku pirpana sinne näytti nyt sitten jääneen. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti.
Päälimmäinen tunne on kiitollisuus.
Kiitollisuus siitä, että näyttäisi onnistuneen.
Olen myös onnellinen.
Ja kuitenkin olen hieman surullinen.
Surullinen niiden puolesta, joilla matka edelleen kestää.
Matkalaisille toivon vain hurjan paljon voimia.

Toivon, että pirpana pysyy matkassa aina kesän korvalle asti.
Kasvaa ja kehittyy täydelliseksi pieneksi vauvaksi.
Meidän vauvaksemme. <3

Tänään minun päiväni on täynnä iloa. Mieskin sai kuvalla varustetun viestin heti aamutuimaan, ei taida olla vielä herännyt.
Neiti M. nyt ei ymmärrä vielä mitään. Elää hetkessä äidin rinnalla.

Ja sitten niitä oloja.
Pp8 ei tosiaan ollut mitään oireen tynkää.
Pp9 alkaen olen tuntenut sellaista jatkuvaa pientä näläntunnetta ja illan mittaan väsymyksen kasvaessa tuli sellainen kevyen kuvottava olo.
Eilen, pp10 se sama näläntunne jatkui. Illalla tuntui taas kuvotusta ja aamun testaus jännitti niin paljon, että tuo myöhäisen illan kuvotus oikein voimistui. Tissitkin tuntuivat vähän erilaisemmilta
Tänään repäisi ekan kerran tuolta alhaalta. Tissit tuntuvat edelleen hassuilta.
Saapa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.

Kivaa alkuviikkoa kaikille!
Jippu ja pirpana pp11