lauantai 29. joulukuuta 2012

Välipäivää!

Minä olen ollut ihan veto pois koko viimeisen viikon.
Ei siitä jouluaatosta selvitty sitten ilman oksentamista. Allekirjoittanut ihan itse onnistuikin sitten nappaamaan tuon pirullisen taudin itselleen.
Sitä aina sanotaan, että ottaisi kärsimykset mieluummin itselleen, kuin katsoisi lapsen sairastelua, mutta enää en olekaan ihan varma tästä. ;)
M. oli paljon reippaampi kuin äitinsä oksentamisen välillä ja jaksoi leikkiä suht normaalisti. Minulta itseltä voimat pakenivat jo parin ekan laatoitushetken jälkeen ja olin sänkyvalmis.
Muuten ihan ok, mutta kun sattui olemaan se pirun jouluaatto.

Ei ollut kovin antoista aatto tässä pirtissä. Isimies ja neiti touhuilivat pääasiassa omiaan. Kävivät läheisellä rannalla pulkkailemassa, kyläilivät ja taas vähän ulkoilivat.
Ensi kertaa ei tässä taloudessa katettu joulupöytää, vaan itku silmäkulmassa kuuntelin sängynpohjalta kuinka Isimies ja M.lämittelivät itselleen ruokaa sieltä sun täältä.
Minua harmitti ihan suunnattomasti. Sen verran tuli kuitenkin nähdyksi vaivaa kaikkien ruokien tekemiseen ja sitä oikein odotti, että saa kattaa pöydän kauniiksi.
Nukuin käytännössä koko sen päivän. Joskus kahden ja kolmen välillä päätin, että pakko nousta ja edes pukeutua. Neidin isovanhemmat ja minun sisarukseni tulivat alkuillasta kaiken uhalla piristimään pikkuneitiä ja availemaan tämän kanssa paketteja.
Olo oli ihan tosi heikko, mutta kyllä minusta vaan muutama kuva on, missä jopa hymyilen. :)

Oksennustaudista raskausaikana en ollut huolissani. Eihän se nyt kovin paljon eroa raskauspahoinvoinnista. ;) Vatsalaukku siinä molemmissa tapauksissa tyhjenee ja noista ykätaudeista selviää usein vuorokaudella.
Kohtua kyllä supisteli aina hurjasti joka oksennuksen jälkeen, mutta täysin kivuttomasti.
Sykkeitä oli silti pakko kuunnella, että pieni ihan varmasti on vielä hengissä.

No, ykätaudista on nyt selvitty, niin eiköhän sitä sitten pitänyt napata itselleen flunssan. Eilen, vai jo toissapäivänä heräsin siihen, että kurkkua särkee. Nyt sitten vuorostaan yskitään keuhkoja pellolle ja aamuisin on aika huvittavaa, kun pihahdustakaan ääntä ei tule.
Onni neiti M:lle. Äiti ei voi komentaa. ;)

Sairastupa kuittaa. 
- Jippu 19+5

5 kommenttia:

  1. Voi kurjuus. Melkein voisin taas itsekin alkaa itkeä teidän kohtaloa. Joulu on kuitenkin kerran vuodessa. Ehkä voitte pitää joulun vaikka kesäkuussa, juhannuksena. Isoveli tapaa tehdä usein kavereiden kanssa niin. :D Meillä oltiin myös kipeitä joulunaika. Minä sail viime lauantaina ilmeisesti Alinalta flunssapöpön, nyt olen onneksi jo tukkeeton. Alinalta valuu edelleen räkäjo kolmatta viikkoa. Ja mikä kurjinta myös Elli on aivan tukossa ja yökkäilee limaa. Onneksi pahin nuha iski mulle vasta aaton jälkeen, niin maistoin edes ruuan maun kun sitä söin. :D

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista flunssan kourista.
    Tosi kurjaa, että teidän jouluateria meni tuolleen pipariksi. :( Mutta onneksi(?) joulu on joka vuosi, ens kerralla paremmalla onnella ja kahden pikkuisen voimin. ;)
    Meillä juhlitaan joulua seuraavan kerran 2016...siis ainakin noin virallisena jouluna,silloin ollaan seuraavan kerran molemmat pois töistä. Lapsiparat.

    Ja hei, sehän alkaa puoliväli kolkutteleen. :D

    VastaaPoista
  3. ONNITTELUT puolivälietapista!!!! :):)

    VastaaPoista
  4. Kiitos! :))
    Ihanaa olla jo puolimatkassa ♥
    Pian on kevät!

    VastaaPoista
  5. Jeeeee, puoliväli!! \o/
    Paranemista uudestakin taudista. Mä taidan myös herätä aamulla tukossa tästä kurkkukivusta ja aivastelusta päätellen...

    VastaaPoista

Tuliko jotain mieleen?