Rakenneultrakuulumisia

Noin kaksi viikkoa sitten päästiin tosiaan kurkkamaan melkoisen vilkkaan vauvan kuulumisia vatsanahan toiselle puolelle ja hänellä oli kaikki vallan mainiosti!
Vau-kirjasta lainaten: "pieni vallaton napero, joka elää ihan omaa elämäänsä..." piti täysin paikkansa ja kätilö sai tehdä ihan todella töitä, jotta saatiin kaikki tärkeä tarkastettua & mitattua.
Välillä katseltiin ihan "ajan kuluksi" vauvan menoa 4D:nä, jotta pieni asettuisi parempaan asentoon ja oli se vaan ihan todella suloista nähdä, kuinka toinen availi suutaan ja heilutteli käsiään kasvojen edessä. Todella hienoja kuviakin saatiin vauvasta mukaan.

Meidän tuleva pikkuvelivauva vastasi täysin viikkoja ja painoarvioksi raskausviikolla 20+4 saatiin 392 g. Ihan keskikäyrän mittoja. :)

Tulevalle isommalle isosiskollekin saatiin sitten lopulta kerrottua vauvasta ja aluksi neiti veti jännän hiljaiseksi. Hetken aikaa meni ilmeisesti totutellessa tulevaan vauvaan ja ennen kaikkea pikkuveljeen.
Nyt neiti kyllä jo kovasti odottaa vauvaa ja kertoo usein, kuinka sitten aina suihkun jälkeen rasvaa vauvan, vaihtaa sille vaipan ja hoitaa tietty myös. <3
Tänään tuntui kyllä jo tästä äidistä vähän siltäkin, että kerrottiinkohan kuitenkin liian aikaisin, sillä M. kärtti jo tänään sitä, että koska se vauva oikein syntyy!?! Yritin sitten lohdutella, että nautitaan nyt kivasta, piiiiiiiitkästä kesästä retkineen kaikkineen ilman vauvaa. ;)

Pakko se on kyllä myöntää, että kävin minä itsekin läpi niitä tyttöhaikailuja, vaikka kaksi jo löytyykin. Outoja tunteita, mutta varmaan ihan normaalia. Itsellä oli kaikesta huolimatta niin tyttöolo ja olin säästellyt paljon juttuja sillä ajatuksella, että jos tulokas on tyttö. Ehkä se oli vain sitä luopumisentuskaa, kun piti lahjoittaa paljon tunnearvoa sisältäviä juttuja eteenpäin.
Pikkuvelivarustelu on kuitenkin jo lähtenyt käyntiin ja kangaskauppoja olen tyhjännyt jo sillä silmällä.
Nimipohdinnatkin ovat jo käynnissä, mutta tuntuu olevan se touhu aika takkuista. Kummipohdinnoista puhumattakaan. Huoh.. onneksi on vielä tovi aikaa miettiä tätäkin...

Neiti A. onkin sitten tässä lähipäivinä meidän perheen keskipiste, kun tuleva syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Miten minun pieni vauvani täyttää jo kaksi vuotta? Minulla on kaveripiirissäkin paljon saman vuoden lapsia ja puhutaan näistä kuopuksistamme edelleen vauvoina. Isosisaruksetkin aina muistuttavat, että ei saa päästää vauvoja häiritsemään leikkejä :D
Mutta ei hän kyllä enää vauva ole. A. on ihan järjettömän energinen ja omatoiminen pakkaus. Sanoja edelleen vähän ja menoa paljon. Melko temperamenttinenkin ja selvästi äitinsä tyttö luonteeltaan. Ihannoi isäänsä aivan järjettömästi ja kyllä jää meidän perheessä koirakin kakkoseksi, kun isi tulee kotiin ja mitataan riemua tästä isimiehen saapumisesta.
A. on myös kova matkimaan isosiskoaan ja luonnollisesti ihannoi myös siskoa kaikessa. Hyvässä ja pahassa.

A. käy myös edelleen rinnalla. Noin 1-2 kertaa päivässä ja olen jotenkin suunnattoman ylpeä myös tästä, että olen hänen kanssaan saavuttamassa myös WHO:n kahden vuoden imetyssuosituksen.
Maito tuntuu kyllä raskauden vuoksi olevan tiukassa ja toisinaan neiti imaisee kerran pari, katsoo minua vähän hassusti ja pitää sellaisen äänen, että maito maistuu varmasti vähän hassulle.
Eniten tarjoan hänelle varmasti vain läheisyyttä ja turvaa. Taitaa olla vain ajan kysymys, kun neiti itse jättää nuo viimeisetkin kerrat pois. Tandem-imettäjänä en edelleenkään itseäni näe, joten jos neiti ei vieroitu itse, niin ryhdyn sitten itse miettimään, kuinka tuo imuttelu jäisi parhaiten pois.

Tällaistä tänne nyt näin toukokuun käydessä loppuaan. Kivaa viikonjatkoa kaikille! :)

- J. rv. 22+3

Näin se homma etenee - kuukauden välein

Tarkoittaen blogin päivitystä. :D
Säälittävää. Olen antanut itseni repasahtaa ihan täysin tässä kolmannen raskauden huomioimisessa sinne "jälkipolville".
Esikoisesta löytyy hyvin tarkkaa päiväkirjaa ihan oikeana kirjana  ja blogina.
Kuopuksesta muutama merkintä ihan oikeaan kirjaan ja ehkä hieman harvempi blogipäivitys kuin esikoisesta.
Myös vatsan kasvua tuli aiemmissa raskauksissa kuvattua jokainen vaihtuva viikko.
Tämä kolmas reppana on saanut osakseen muutaman kirjoitelman, ei yhtään merkintää oikeisiin kirjoihin ja niitä masukuvia varmaan kolme.

Ihan tosi isoja ongelmia, tiedän, mutta silti itselle tulee se huono omatunto, että mitä jos nämä kyselevät isompana miksi toisella on enemmän ja erilailla kuin toisella. Huoh.
Aika paljon minua kyllä harmittaa, että en ole vielä onnistunut löytämään samanlaista odotuspäiväkirjaa, mitä löytyy esikoisen ja kuopuksen ajalta. Painos on myyty loppuun ajat sitten ja kirppareita pitäisi koluta ahkeraan, jos sellaista mielin.

Noh, ehkä minä tästä selviän. ;)

Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 18+6 ja olo alkaa olla jo melko hyvä!
Ruokahalu tuntuu palanneen, eikä tule enää niin paljon ällötyksiä kuin aiemmin.
Liian pitkä ( yli kaksi tuntia :D ) ruokailuväli aiheuttaa vähän pahoinvointia, mutta se on varmasti ihan normaalia.
Painohan se taas putosi pari kiloa tuossa alussa ja lähtöpainossa ollaan nyt tällä hetkellä.
Muutoin kuluneen viikon neuvolakäynnillä oli kaikki ihan hyvin.
Vatsa kasvaa hurjaa vauhtia ja terkka oli vähän ihmeissään isosta sf-mitasta. Heilahti nimittäin heti ensi mittauksella yläkäyrän yläpuolelle, ollen 21 cm.
Saapa siis nähdä, minne tuo asettuu raskauden kuluessa eteenpäin.

Rakenneultraan on aikaa vielä vajaa pari viikkoa ja sitä tietysti odotellaan jo kovasti. Itse olen saanut päähäni taas vaikka mitä kauheuksia, kun liikkeet ovat edelleen viikosta toiseen ihan hurjan hentoisia ja tulevat hyvin harvakseltaan. Ei edes joka päivä tunnu mitään, eikä välttämättä joka toinenkaan.
Taitaa tuo edessä oleva istukka olla tällä kertaa niin hyvässä paikassa, että vaimennusteho on melkoinen!
Odotan jo kovasti vahvistumista!

Oleva ja tuleva isosisko ovat edelleen tietämättömiä tulevasta vauvasta. Esikoiselle kerrottaneen vasta tuon ultran jälkeen ja taitaa se odotus silti olla pitkä. ;)
Tokihan tuo kuopus siis jo "tietää", onhan hän ollut mukana neuvolassa ja kuullut sydänääniä, mutta ei tuo pienineiti ymmärrä yhtään mitään. :D

Neiti A. puhuu edelleen vain muutaman sanan, joista uusimpana tällä viikolla kuultu Äiti. <3
Kyllähän siinä taas sydän suli, kun sen kuuli.
Ensi kuussa on luonnollisesti 2-vuotisneuvola, joten jännä sitten kuulla, mitä tuosta puhumattomuudesta sanotaan.. Ymmärrystä kuitenkin riittää ihan lähes jokaiselle asialle.

Kuivaksi oppiminenkin odotuttaa itseään. Kahdesti on eksytty potalle tietoisesti, mutta muuten neitiä ei kiinnosta yhtään.
Motoristen taitojen kehittäminen on vain SE juttu. Pikkuapina treenaa kuperkeikkoja, hyppelyä ja tekipä käsistä pitäen jo ilmassa kuperkeikan, "kiiveten" ensin jalkojani pitkin ylös. :D
Isosisko toimii suurena esimerkkinä ja ihailun kohteena.

Hävettävä blogihiljaisuus!

joo-o ja jeps jeps.. Tänne on selvästi iskenyt kirjoitusjumi. Pätee kyllä ihan kaikkeen kirjoittamiseen.
Vapaa-aika menee edelleen käsitöiden parissa ja arki on (muka) niin kiireistä, että ei vaan ole ollut aikaa, eikä kiinnostusta kirjoitella mitään.

Meidän taapero on nyt jo 1,5-vuotias. Aika minikirppu edelleen. Käytiin pari viikkoa sitten neuvolassa ja saatiin mitoiksi 9,8kg, sekä pituutta 80.2 cm. Neiti kasvaa omalla käyrällään kuitenkin tasaisesti ja taitaa geneettisesti seurailla enemmän äitiään, kuin mitä Neiti M. isäänsä.

Neiti A.:sta on kuoriutunut synttärien jälkeen, ystävääni lainaten, " melkoisen tehokas ".
Oikeasti.
Taaperolla ei ole minkään valtakunnan itsesuojeluvaistoa ja neidin ominta aluetta on kiipeäminen ja erilaiset äidille sydänkohtausta ennakoivat ketteryyttä harjoittavat toimenpiteet.
En vaan käsitä. Mistä tuo pieni tyttö peri apinageeninsä..?? :D
Meillä on siis usein silmä mustana, otsa ruhjeilla ja itku silmässä. Äitinikin ehdotti jo leikkikehää tai pehmeää pyöreää huonetta meille. :D

Ja jäihän se kielikin sinne kantapään alle.
Jos Neiti M. puhui tässä iässä jo lauseita, niin A.:n kohdilla meillä on kokonaista kolme sanaa käytössä.
*koiran nimi*, pappa ja papa (=napa). That`s it.
Terkka jo neuvolassa puheli, että jos 2-vuotistarkastuksessa ei tule puhetta, niin mietitään jatkoa.
Ihan vielä en kyllä ole huolissani. Tämän ikäiselle se puolivuotta on melkoinen ikä elettäväksi. ;)

Neiti A. osoittaa kyllä kiinnostusta pottaa kohtaan ja riisuu itsensä mielellään ilman vaippaa. Pottaan on saalistettu muutamat pissat, mutta vaipattomuushaluista huolimatta, kypsyys kuivaksi on äidin mielestä vielä kaukana. Neidin halu ei vaan riitä. ;)
Toisaalta on kyllä tylsää olla tyhmä äiti ja kieltää pottaistumiset "huvin vuoksi", kun se vaippa on vaan pakko vielä laittaa. Parhaillaan pesulassa olevalla olkkarin matolla on ainakin kolmet pissat. ;)

Neiti A. on myös nykyisin melkoinen unien vastustaja. kiipeää pinnasängystä Houdinin lailla ( täysin ääneti ) pois ja välillä riisui itsensä ( vanhempien riemuksi ) täysin nakuksi, ennen sängystä karkaamista. Riisumisongelmiin saatiin loistokas vinkki pukea yöpuku nurinpäin ja se onneksi toimii!
Karkailuun on auttanut sen 5000 palautuksen sijaan olla pinniksen vierellä neidon nukahtamiseen asti.
Meidän tilojen vuoksi neiti myös edelleen nukkuu vanhempien huoneessa pinniksessä ja sitten kun aika tuntuu meistä vanhemmista kypsältä, niin hankintalistalla on kerrossänky neiti M.:n huoneeseen.
En pelkää M.:n puolesta asian luonnistamista, vaan lähinnä tuo pikku-apina aiheuttaa pohdintoja..

Neiti M:stä on kyllä kasvanut mahtava tapaus ja pahimmat uhmat ovat nyt tiessään. M. tosin raivoaa pikkusiskolleen aika paljon kun hermostuu ja luulen, että tästä voin syyttää vain itseäni. :(
Syksystä lähtien ovat omat hermoni olleet kireällä väsymyksen ja unettomuuden vuoksi.
Neiti A. siis syö edelleen rintaa ( aika useinkin ) ja toisinaan läpi yön.
Tämä alkaa siis näkyä jo minun jaksamisessani. Kaikkea on kokeiltu ja ainoa jäljellä oleva vaihtoehto taitaa olla poismuuttaminen huudatus. :(
Minun tulee siis todella herkästi hermostuttua ja raivottua lapsille ja eiköhän tuo ensimmäinen kodin peili ole omiaan mallintamaan äidin käytöstä. " voi heevetin peekele" " nyt tuupa tukkoon" jne. :( :(
Sen voin kyllä sanoa, että viimeisen lähes kuukauden olen kaikesta huolimatta parantanut omaa käytöstäni ja koitan karsia tuon ikävän raivoamisen isosiskolta pois.

No, tällainen pikapäivitys nyt tänne näin puolen vuoden jälkeen. :)

Ehkä kuullaan pian!

siskokset värikylvyssä. :)

8kk

Hups! :D
Hieman on päivittely taas jäänyt arjen kiireiden keskellä!
Tässäpä pätkä jo viime viikolla (vai toissa viikolla) aloitettua kirjoutusta, jota piti täydentää ja jatkaa, mutta joka jäi. *voinolo*


Pikkusiskovauva täytti hiljan 8kk ja arki on kuopuksen osaltakin jo melkoista tohinaa.
Neiti on nimittäin kontannut jo reilut kaksi viikkoa ja nyt kuluneen viikonlopun aikana vauhti tuntuu lisääntyneen.
Herttaisia konttausspurtteja vedellään paikasta A paikkaan B. :D
Se perinteinen ryömimisvaihe jäi siis välistä ja neiti siirtyi hetken peruuttelun jälkeen suoraan konttailemaan.
Mikäs siinä, turhahan sitä lattiaa on ylimääräisiä mopata. ;)

Tammikuu jäikin kokonaan vailla päiviyksiä, mutta kyllä tässä on kiirettä taas pitänytkin.
On vietetty syntymäpäiviä, aloitettu harrastuksia ja kerho, ajeltu sinne tänne erinäisen syiden vuoksi ja koitettu ottaa sitä omaakin aikaa. ;)

Kuopus kävi tietenkin myös neuvolassa ja mitoiksi reilun 8kk iässä saatiin 8kg ja 72cm.
Kyseessä oli lääkärineuvola, mutta kun koko käyntiin uhrautui aikaa noin. 7min., niin ei siellä kovin syvällisiä käyty läpi. Lääkäri kysyi minulta vain, että "onko kysymyksiä" ja kun ei ollut, vauva vain mitattiin ja kroppaa vähän väänneltiin. Noh, 10kk iässä sitten taas omalle terkalle. :)

Hampaita löytyy edelleen ne hiukan päälle 6kk iässä puhjenneet kaksi alahammasta, mutta jospa tuonne ylöskin olisi nyt tulossa täytettä. Neiti on muutaman päivän ollut vähän kärttyinen, ilta-aikaan tuntuu räkäisyys lisääntyvän ja yläikenet pullottavat aikalailla.

Kiinteitä syödään edelleen lähes täysin sormiruokaillen ja se on kyllä osoittautunut tosi hauskaksi puuhaksi.
Lihojakin ollaan maisteltu muutamasti ja kana on nyt mukana ruokavaliossa. Kalaa maisteltiin viime keskiviikkona, kun isimies toi pilkkireissultaan madetta.
Ruokailutahti on siis vieläkin hyvin rauhallinen ja lapsentahtinen.

Lisäys 22.02.2014

Hampaita on tosiaan tulossa rytinällä lisää. Toissapäivänä huomasin, kuinka ylhäällä kuultaa kolme vaaleaa kohtaa ja yhden kohdalta on jo ien puhki. Voi mun vauvaani! :)

29.12.2013

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Äitiyslomakin on lopuillaan. Alle kaksi kuukautta jäljellä.
Ja koska olen näitä viimetipan -ihmisiä, niin hoitovapaailmoitukset, kotihoidontukihakemukset sun muut ovat vielä jossain pääkopan perukoilla. Voi ketale sentään. Jospas sitä vaikka tänä iltana tsemppaisi ja tutkailisi, miten nuo voisi sähköisesti hoitaa. :D

Joulu tosiaan tuli ja meni. Vallitsevasta säätilasta huolimatta pyhät sujuivat mukavasti ja meillä oli oikein kivaa. Neiti M. oli ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli ihan liikaa. (ainakin äidin ja isin mielestä)
Ihan kaikki eivät myöskään olleet kunnioittaneet meidän vanhempien toivetta siitä, että sitä muovikrääsää ja ihme tilpehööriä ei hankittaisi, vaan mieluummin kestävää ja pitkäksi aikaa riemua tuottavaa juttua.
No, taidetaan miehen kanssa käydä nuo lelulaatikot vaan raa´asti läpi ja laittaa kaikki vanhat lelut kiertoon. :)

Kaikkein pienin täytti joulupäivänä seitsemän kuukautta. <3 Neiti A. ei vieläkään istu, mutta selkälihaksia vahvistetaan nousemalla konttausasentoon. 

Hampaita löytyy alhaalta kaksi kappaletta.
Kiinteitä syödään edelleen hyyyyyyyvin laiskasti. Karkeasti laskien neiti taisi kuluneen kuukauden sisällä saada 12 kertaa kiinteitä. *nolotus*
Aamupuuroa on maisteltu kahtena aamuna, kasviksista on testattu, bataatti, kukkakaali, porkkana, palsternakka, parsakaali ja peruna. Hedelmistä on maisteltu banaania ja hedelmäsoseista päärynää, luumua ja jotain marjasekoitusta.
Eipä tässä silti mikään kiire ole. Neiti on tyytyväinen ja maitohan se on alle yksveen pääasiallinen ravinnonlähde, mikäli noita ohjeistuksia on uskominen. ;)

Loppuun vielä päivän luontokuva. Meillä nimittäin kukkivat villiorvokit! :D

puoli vuotta vauva-arkea takana

Onpahan vähän jäänyt tämä blogin päivittely kaiken arjen keskellä vähiin.
Ehkäpä nyt olisi hyvä väli kertoa hieman kuulumisia, kun esikoinen katselee lastenohjelmia ja vauva on unilla. ;)

Suurin syy omaan blogihiljentymiseen on tuo lyhyenkin oman hetken käyttäminen käsitöihin.
Olen elvyttänyt kutomistaitoni ja rakkaan äidin opastuksella parit villasukat on jo valmiina.
Ompelukone on surrannut kestovaippoja ommellessa ja sekös vasta on hauskaa ajanvietettä.
Keittiössä sijaitsee jo pienen kangaskaupan sivupiste. ;)

No, se noista omista  puuhailuista..
Perheen kuopus se tosiaan kasvaa ja kehittyy. Puolivuotisneuvolassa painoa oli kasassa 7,4kg ja pituutta 68cm. Keskikäyrän vauva, kuten terkka totesi. Omasta mielestä tietty ihan mini, kun esikoinen oli samassa iässä jo yli kilon painavampi. ;)
Ihana pieni kuitenkin! <3

Pieni neiti kierii jo paikasta toiseen ja pakittelee milloin mihinkin. "suukkoja" satelee niitä haluaville, ja mikäs sen ihanampaa kuin pieni kuolainen vauvan suu, joka lähestyy ammollaan kohti kasvoja <3.
Istua hän ei kyllä vielä osaa, eikä siihen neuvolassakaan saatu lupaa. Hiemanhan tuo oli tylsä, joskin tiedostettu juttu, mutta häiritsee kyllä meidän suunnitelmia kiinteiden eväiden suhteen. Päätin nimittäin tällä kierroksella jättää sen sosevaiheen kokonaan välistä ja aloitettiin ruokailu täysin sormiruualla. Sen edellytys kun on istumistaito, sillä vauvan täytyy olla ruokaillessa suorassa. No, sujuihan ne ekat maistelut sylissäkin.
Neiti on nyt tosiaan kahdesti saanut kiinteitä ja veikkaampa, että tällä tahdilla meillä ollaan vuosikkaita ennen kuin päivässä on viisi kiinteää ateriaa. :D Äidin pitäisi ehkä hieman tsempata ja tarjota sitä kiinteää useammin, kuin kaksi kertaa viikossa ;) Mutta kun mä en oo vielä valmis! :D Ei mun tissivauvani voi/saa olla vielä niin iso. Nyyh. <3
Täässä kuitenkin tunnelmia ekoista kiinteistä eväistä:

Tänä viikonloppuna vietetäänkin sitten ekaa adventtia ja niin se tämänkin vauvan eka joulu lähestyy hurjaa vauhtia! <3

Leppoisaa ja lämminhenkistä viikonloppua kaikille!!

Pikkusisko 4kk

Meidän siskovauva täytti juuri neljä kuukautta. 
Iso, pieni tyttömme, joka ei edelleenkään turhia kitinöi ja jaksaa olla lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella.
Aika mainio tyyppi siis tuo meidän kuopuksemme.

Aiemmin kertomastani vaippaihottumasta ollaan myös pääsemässä voiton puolelle ja pikkuneidin alaosasto on ihan oikeasti jo lähes 100 % normaalin näköinen. Aika mahtavaa. Kertiksiäkin tuli tuossa välissä nimittäin kokeiltua noin viikon  verran ja vaikka tilanne hieman rauhoittuikin, niin niin suurta apua niistä ei ollut, että peppu moisilla lärpäkkeillä olisi kokonaan parantunut. Hyviä uutisia siis senkin puolesta. :)
Lieko sitten monen tekijän sattumaa, mutta pesuaine vaihdettiin Neutraliin, luontaistuoteputiikista haettiin Providalta vaseliinia, joka on osoittautunut aivan ihmeaineeksi. Ecoverin huuhteluaine jätettiin myös pois käytöstä ja varmasti myös aika on tehtnyt tehtävänsä. 

Neljän ikäkuukauden täyttymistä viettiin myös neuvolassa ja siskovauvan uudet mitat olivat 6535g ja 64,3cm.
Pikkusisko on pitkä tyttö, mutta lähes kilon kevyempi, mitä M. omassa 4kk-neuvolassaan oli.
Hauskaa sitten tulevaisuudessa seurata, että miten pikkusiskon ruumiinrakenne eroaa isosiskostaan, kun nyt jo ollaan ihan eri kaliiberia.
Sillä parjatulla käyrästöllä siskon paino seurailee nollakäyrän tuntumassa, kun pituus menee edelleen +10-käyrällä. ;)

Isosiskon uhmailu se vaan jatkuu ja hiljalleen alkaa tällekin äidille hahmottua, että ulkoilu tuntuu olevan se avainsana. Niinä päivinä, kun ulkoilua on 4-5h, niin meillä asuu aivan erilainen neiti.
M. syö hyvin ja ruokahalua riittää, kiukkukohtauksia on tuskin nimeksikään ja käytös on muutenkin aivan eri. Yöunillekin kopsahdetaan ilman vääntöä.
Eihän se nyt kovin hääviä ole sitä uloslähtemisrumbaa käydä kolmesti päivässä, mutta onneksi pikkusisko on sen verran zen, että häntä ei vielä haittaa maata ulkotamineissa eteisen lattialla ja odottaa lähtöä.
Toimitus huomauttaa silti, että ihan joka päivä tuota ei kyllä jaksa.
Kantoliina on myös osoittautunut ihan vakiovarusteeksi, sillä ei siskovauvakaan hereillä olleessaan halua aina vaunuissa maata, joten ihan tunnin kävelylenkkejä on siinä alkuiltapäivästä tehty usein niin, että A. matkaa liinassa. 

M. ilmoitettiin myös kerhoon, josta kaikeksi onneksi sai paikan. Kerho alkaa tosin hänen osaltaan vasta tammikuussa, kun kolme vuotta on täytettynä. Neiti kaipaa ihan selvästi jo muiden lasten seuraa ja pari kertaaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan kestävä päiväkerho on varmasti oikein hyvä juttu.
Meillä vaan asuu niin "kyläluuta" neiti, että päivittäin saan vastailla kysymyksiin siitä, että "kenen luokse tänään mennään leikkimään" tai "tuleeko se ja se tänään meille" :)

No, tällaista meille näin syyskuun loppuun. Nämä leidit lähtevät nyt valmistautumaan lounaalle ja ulos. ;)

Siskovauva 3kk.

Eikös nyt ole se ihan pikkuvauva-aika taaksejäänyttä aikaa? Arki saa uudenlaista rytmiä ja pienestä ameebasta on kasvanut hurjasti ympäristöään tarkkaileva pieni ihminen.

Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.

Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.

Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana. 

Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan. 

Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon. 
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)

"Ääälä iiitke, ei mitään hätää. Isosisko on tässä"..

..Kuulu meidän auton takapenkiltä tai kotoakin, kun vauvaa jostain syystä itkettää.
Aika hellyyttävää, ainakin äidin ja isin mielestä. Usein minua jopa hieman naurattaakin tuo Isosiskon empatia pientä siskoaan kohtaan.
Jatkuukohan tuota vielä pitkään? Toivottavasti edes jossain määrin - jopa läpi elämän.

Meidän arki se vaan edelleen sujuu oikein mallikkaasti. Kesä tuntuu kääntyvän hiljalleen syksyyn. Tämän huomaa siitäkin, että metsästyskausikin alkoi taas ja sehän tietää minulle parin seuraavan kuukauden aikana muutamaan otteeseen viikon mittaisia yh-hetkiä. Ei niin kovin kiva juttu, vaikka asia vuosien mittaan tutuksi on tullutkin. Lasten kannalta tämä tuntuu tietty aina vaan vaikeammalta, koska he, etenkin neiti M., kaipaavat isiä jo melkoisestikin.
Äidin pitääkin nyt keksiä viikonlopuille ja noille yh-viikoille hurjasti kyläilyjä ja tekemistä, jotta isin odottelu ei tunnu liian pitkältä.
Onneksi syksyn myötä alkavat taas harrastukset. Värikylpy ja uimareissut tulevat taas viikko-ohjelmistoon, joten näillä luulisi pärjäilevän. 

"Siskovauva", kuten M. A:ata nimittää, on taas kasvanut hurjasti. Millään en malttaisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä ja uusia mittoja. Juttelu on lisääntynyt ja pikkuneiti nauraa höpöttää jos millekin asialle.
Niin tyytyväinen vauva kyllä.
Nukkuminen sujuu ja nyt tämän äidin riemuksi A on ihan omasta "tahdostaan" aikaistanut yöunille nukahtamista. Eilen se tapahtui jo 20.40.
A.on siitä hauska vauva, että hänestä näkee aivan selvästi, kun väsy painaa silmiä ja sänkyynkanto on käsillä.
Ei voi pieni ihminen vain uuvahtaneemmalta silloin näyttää.
Äidin pitää vaan tajuta oikeaan aikaan aloittaa iltatoimet ja tissittelyn jälkeen sitten kantaa pieni sänkyyn nukahtamaan. ♥

A.:sta on myös kuoriutunut ihan täyspäiväinen kestopeppu. Kahteen otteeseen olen ihan puhtaasti laiskuuttani ottanut kertsit mukaan ja laskin, että kuusi kertakäyttöistä tuli tuhlattua noiden kahden reissun aikana.
Ja minä olen ihan totaalisen hurahtanut taas erilaisiin ihaniin kuoseihin.
Kotimaiset vaippayrittäjätkin ovat varmasti kiitelleet hymistellen, kun tältä rouvalta napsahtelee tilauksia tuon tuosta. :D
Puhtaasti voin siis myöntää, että taloudelliset syyt eivät ole se isoin juttu (ainakaan tällä hetkellä) tässä vaippailussa.
Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi; tästä harrastuksesta saa (ja olen jo saanutkin) rahaa takaisin päinkin, kun muutoin se rahamäärä päätyisi kaatopaikalle. Ja oikeassahan tuo on. :)

Tsau!

Pirpana 2kk

Meidän pienin vietti viime viikolla kahden ikäkuukauden täyttymistä neuvolan merkeissä ja kyllähän sitä vaan taas hurjasti oli kasvua tullut.
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)

Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D

Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina  ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa. 

Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.

Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)

Kuusi viikkoa ja risat

Jeps, tässähän vierähtikin sitten kuukausi ihan silmissä ja meidän vastasyntynyt ei olekaan enää mikään vastasyntynyt. ;)

Vauva-arki kera touhukkaan isosiskon vie sen oman ajan vain niin totaalisen minimiin, että ylimääräinen aika, niin kuin lapsiperheessä moista olisi, menee lähinnä kotitöissä. Useamman kerran on tullut myös nukuttua ne kuuluisat päiväunet noiden pikkuneitien kanssa. Viime viikon ennätys oli kolme tuntia yhtäjaksoista unta leidien välissä. :)

Pikkusiskon sopeutuminen meidän elämäämme on kyllä sujunut hurjan hienosti. Pakko myöntää, että Neiti A.  (kastejuhlaa vietettiin reilu viikko sitten) on helppo vauva. Helppo sillä tavalla, kuin vauva nyt voi ylipäänsä olla.
Pienin neiti ei paljon itke ja jos itkee, niin sitten on asiat tosi huonosti.
Toki itkuisuus lisääntyi siinä kahden viikon iässä, mutta pääasiassa meillä elelee ihan eri luontoinen naisenalku, kuin mitä M. omana vauva-aikanaan oli.
A. syö hyvin tehokkaasti ja tissillä vietetään ihan tajuttoman lyhyitä hetkiä. Yöruokailutkin menevät lähinnä niin, että neiti imee lupsuttaa tissiä vain sen aikaa, että maitoa alkaa suihkuta ja lopettaa sitten. (Tosi kiva äidille)
Lyhyen tehokkaista imetyshetkistä huolimatta neiti on kuitenkin kasvanut oikein hienosti. Neuvolassa kävimme tosiaan silloin kahden viikon iässä ja nyt viimeksi viiden viikon iässä.
Syntymään nähden neiti oli viidessä viikossa lisännyt painoaan 1,6kg ja pituuttakin oli tullut jo seitsemän senttiä lisää.

Ekat hymyt saatiin neljän viikon iässä ja viiden viikon iässä alkoi "juttelu". Ihanan haikeaa seurata pienen kehitystä. Haikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aika on kuluvaista ja pienen lapsen kanssa se menee aina liian nopeasti. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka paljon käytän tuon pienen vauvanpään nuuskutteluun aikaa :D

No niin, nyt se "oma aika" taas loppuu. Vauva imuttelee jo sen verran tehokkaasti kättään. ;)
Nyt en lupaile mitään muuta, kuin että palailen astialle, kun taas ehdin :D