Tai sitten polilla ultrassa.
Joka tapauksessa tänään oli kyllä ihan liukuhihnameininki, eikä lääkärillä (sillä tosi mukavalla) ollut mitään mielenkiintoa kysyä kuulumisiani tai tuntemuksiani tämän kertaisesta hoidosta.
Hurjat viisi minuuttia taisin huoneessa kuluttaa aikaa.
Kp10 tänään ja limis oli hieman ohuempi kuin minulla yleensä on ollut. Ihan hyvä se silti oli (7,8mm) ja ehtii vielä viikon aikana vahvistua. :)
Lugesteronit aloitan sunnuntaina ja ensi viikon torstaina olisi sitten jälleen siirto.
Jei!
Kysyin, tai yritin kysyä/esittää toiveen kahden alkion siirrosta, mutta lääkäri tokaisi vain nopeasti, että "enkös itse ehdottanut yhden alkion siirtoa, että mitä sitä muuttamaan, kun minulla on pullat niin hyvin uunissa". (??)
Joo, onhan mulla tavallaan asiat ihan hyvin. Eka hoito onnistui kertalaakista, eikä toista yrittäessäkään ole kuin vasta yksi pettymys takana.
Niin. Hoidoissa.
Kyllähän se pieni ihmismieli on silti taas vuoden ajan jaksanut uskoa ihmeeseen ja kun hoitojen väliin tahtoo usein kuulua välikiertoa ja sen sellaista, niin kyllä se aika vaan kuluu ja haaveet lapsista pienellä ikäerolla murenevat vähitellen.
Onneksi vielä on aikaa. ;)
Ai niin, ja vaikka lapsettomuus ja sen mukana tulleet tuntemukset ovat vain häilyvä muisto lapsiperheen arjessa, niin kyllä ne sieltä vaan ylös kipuavat.
Sihteerikkökin polin vastaanotossa totesi, että "sinähän olet niitä lapsettomuuspuolen asiakkaita, laitetaanpas sinut oikeaan pinoon".
Kävin siis polilla eri päivänä, kun yleensä lapsettomat kuulemma käyvät. ;)