Viimeinen vauvakuukausi käynnissä!

Totta se vaan on. Vauvavuosi lähenee päivä päivältä loppuaan ja vajaan kuukauden kuluttua tuota kirppua saisi jo kutsua taaperoksi.

11 kuukautta tuli täyteen viime viikolla ja jonkin verran on ainakin uusia taitoyta tässä kuluneen kuukauden aikana opittu.
Vauva seisoo jo ihan pieniä hetkiä ilman tukea. Kyse on tosiaan sekunneista, mutta pysyy kuitenkin.
Brion kävelykärryn kanssa kulkee jo muutamia askelia eteenpäin. ( Meillä ei muuten esikoisella ollut koskaan tätä kärryä, mutta nyt kävin sellaisen ostamassa ja taidan haluta pihallekin omansa ;) )
Vauva osaa taputtaa ja antaa ylävitosen. :D
Joo, nämä on näitä taitoja, joita ilman ei elämästä selviä. :D
Sitä en tiedä, kauanko kuopus tuon taputtamisen olisi pyydettäessä jo osannut näyttää. ;)
Kuopus, kun on niin niitä juttuja ei ihan samalla lailla kyttää, mitä ehkä esikoisen kanssa. ;)
Minulle tuli vain yksi ilta mieleen, että mahtaako tuo osata jo pyydettäessä taputtamaan ja kysyin sitten A:lta "Osaatko sinä jo taputtaa?"
Ja A osasi. Taputus tuli kuin apteekin hylllyltä. *noloäiti*

1-vuotisjuhlatkin ovat jo hyvällä suunnitteluasteella. Tällä kertaa menin kutsujen suhteen aidan alitse, sillä tilasin kutsukortit netistä. Suunnitteluun meni kyllä varmaan tunti, joten olisihan siinä ajassa askarrellutkin jo aika paljon. :D
Postilta tilasin kutsukortteihin myös postimerkit omalla kuvalla ja näyttivät ainakin mallissa aika kivoille!
Nyt sitten odotellaan kutsut ja merkit kotiin, että saadaan ne lähetetyksi vieraille.

Synttärit tulevat kyllä olemaan (taas) aika isot ja kutsuvieraita tiloihin nähden paljon, joten toivottavasti sää sallii ja päästään levittäytymään ulkosalle. Vieraita kutsuissa jo tällä tiedolla valistin.
Hippaloita juhlitaan siis yhtenä päivänä ja liukuvalla kellonajalla. Alkamis ajankohta pienen ihmisen ekoille synttärijuhlille on siinä alkuiltapäivästä ja kakkua tarjoillaan aina iltaseitsemään asti. Tarkoitus on myös juhlia mahd. rennosti ja päivänsankarin ehdoilla.
Saapa nähdä, kuinka tämä juhlastressajaäiti tässä sitten onnistuu. ;)

Muutoin meidän arkeen on kuulunut vähän sairastamista. Esikoinen oli kipeänä huhtikuun alusta noin pari viikkoa. Ensin silmätulehdus, sitten yhden illan kuume ja lopuksi flunssaa. Kuopus nuhaili siinä osittain samaan aikaan ja viikon vielä jälkeen. Itse aloin potea kurkkukipua, joka oli muuten ihan jäätävää, tuossa viime perjanaina. Nyt on pari päivää vaivannut tosi kuiva ja ärsyttävä yskä, lisäksi nenä on tänään alkanut vuotaa. :(
Kaikki muu menisi, mutta nämä yskäkohtaukset ovat ihan kamalia. Vauva herää joka kerta ja viime yön olinkin lähes tuttina, että toinen sai mun yskimiseltä nukutuksi. (Meillä edelleen syödään yöllä, joten en voi nukkua eri huoneessa)
Ääni on siis kadoksissa ja pihinä vaan kuuluu, kun yritän komentaa esikoista :D


Kivaa Vappua kaikille!

Värikästä vappua ulkona kuivuvan vaippapyykin puolesta! :D

10kk

Pikkusiskovauva on nyt jo 10kk ikäinen.
Huomenna voin jo sanoa, että ensi kuussa meillä juhlitaan ykkösiä! Ihan kamalaa! :D

Neiti ei vielä nouse seisomaan itse ilman tukea, mutta on kahdesti pysynyt ihan pari sekuntia pystyssä, kun käsistä on irrotettu. Eikä alastulokaan ole ollut liian holtiton ;)
Sivuaskeleet ja paikkojen vaihto pystyasennossa käy myös jo vauhdikkaammin, mutta mistään tukea vasten kävelystä ei kyllä voi puhua vielä.

10kk neuvolassa käytiin hakemassa uudet mitat viime viikolla ja pituutta löytyykin nyt 72cm (ei muka yhtään senttejä edelliseen käyntiin) ja painoa 8400g. Hemoglobiinikin mitattiin neitoselta ja se oli 122 (tai 127).
Muutoin ei ihmeellisiä ja seuraava aika varattiin heti 1-vee päivän jälkeen. :)

Hapanmaitotuotteetkin otettiin mukaan ruokavalioon ja ihan vielä ne eivät ole tuottaneet suurta innostusta.
Luonnonjogurtti sai aikaan irvistelyä. Piimää maistettiin kahdesti ja sitten kieltäydyttiin. Raejuusto lätkittiin pitkin pöytää. :D
Tavallinen maitokin kuumennettuna on myös ok, joten esim. makaroonilaatikko koko perheelle sillä munamaidolla on jees.

Ihanaa, kun kevätkin on tänä vuonna jo hyvällä mallilla. Lisääntynyt valo on lisännyt iltapäivän ja alkuillan ulkoilua ja usein ollaankin lähdetty pihalle vielä kuuden jälkeenkin. Ja saavuttu sitten valmiiseen iltapalapöytään. ;)
Ja ei varmaan tarvitse sanoa, mutta neitoset ovat simahtaneet aika vauhdilla näinä reippaan ulkoilun päivinä. :)

P.s huomasitko jo harrastusblogini, jonka löydät klikkaamalla profiiliani. ;)

Kevättä rinnassa

On kyllä pakko sanoa, että harvinaisen paska talvi takana ja aivan ihanaa, kun ollaan ihan kevään korvilla jo!
Toki niitä perinteisiä takatalvia on taas luvassa ja räpäskää saa kirota, mutta nyt ollaan jo maaliskuun puolivälissä, joten kohti valoa ja lämpöä tässä kovasti mennään.

Lapsillakin on nyt ollut välikausivaatetta jo päällä ja tarvittaessa sitten villahaalaria alla. Onpa isosisko ollut äidin kanssa shoppailemassa jo pelkillä farkuilla ja tennareillakin. ;)
(Toki hänellä on ollut Rv:n silkkivillakerrasto alla ;) )

Vaatekaappeja on muutoinkin siivottu ja uudistettu. Varasin kirppariltakin tovi sitten pöydän ja hienosti on kyllä tavara liikkunut. Lähemmäs sata myytyä tuotetta ja reilu kaksinkertainen summa "tuottoa", jotka on jo hienosti sijoitettu eteenpäin. :)
Nyt on neideillä vaatetta vaikka muille jakaa. :D

Äidin tekemässä mekossa on ainakin hyvä konttailla!

Pikkusisko on myös oppinut uusia temppuja ja nouseekin jo hienosti seisomaan. Päivä päivältä yhä vankemmin ja onnistuupa jo muutama sivuaskelkin sohvaa tai sohvapöytää reunustaen.
Pikkuneiti osaa jo kysyttäessa katsoa lamppua, isosiskoa, isiä ja koiraa. Käsi nousee heiluttamaan, joskin hieman viiveellä vastaheiluttajaan nähden, mutta kuitenkin. ;)
"Puhe" on lisääntynyt ja toisinaan sitä haluaa kuulla jotain siitä höpötyksestä, mutta kyllä se ensi sana odottaa vielä vuoroaan.

Arki rullaa eteenpäin hyvin tasaisena. Jonkin verran on sellaisia vähän erikoisempiakin sattumuksia ollut, mutta ne jääköön yksityiseensuojan vuoksi mainitsematta. Kunnossa ollaan kuitenkin kaikki ja hyvin voidaan. :)

Välillä mietin, että olisi kiva kirjoitella tarkemmin ja useammin, jopa päiväkirjamaisesti, mutta silloin olisi kyllä siirryttävä salasanan taakse. Jääköön vielä pohdinnan asteelle.

8kk

Hups! :D
Hieman on päivittely taas jäänyt arjen kiireiden keskellä!
Tässäpä pätkä jo viime viikolla (vai toissa viikolla) aloitettua kirjoutusta, jota piti täydentää ja jatkaa, mutta joka jäi. *voinolo*


Pikkusiskovauva täytti hiljan 8kk ja arki on kuopuksen osaltakin jo melkoista tohinaa.
Neiti on nimittäin kontannut jo reilut kaksi viikkoa ja nyt kuluneen viikonlopun aikana vauhti tuntuu lisääntyneen.
Herttaisia konttausspurtteja vedellään paikasta A paikkaan B. :D
Se perinteinen ryömimisvaihe jäi siis välistä ja neiti siirtyi hetken peruuttelun jälkeen suoraan konttailemaan.
Mikäs siinä, turhahan sitä lattiaa on ylimääräisiä mopata. ;)

Tammikuu jäikin kokonaan vailla päiviyksiä, mutta kyllä tässä on kiirettä taas pitänytkin.
On vietetty syntymäpäiviä, aloitettu harrastuksia ja kerho, ajeltu sinne tänne erinäisen syiden vuoksi ja koitettu ottaa sitä omaakin aikaa. ;)

Kuopus kävi tietenkin myös neuvolassa ja mitoiksi reilun 8kk iässä saatiin 8kg ja 72cm.
Kyseessä oli lääkärineuvola, mutta kun koko käyntiin uhrautui aikaa noin. 7min., niin ei siellä kovin syvällisiä käyty läpi. Lääkäri kysyi minulta vain, että "onko kysymyksiä" ja kun ei ollut, vauva vain mitattiin ja kroppaa vähän väänneltiin. Noh, 10kk iässä sitten taas omalle terkalle. :)

Hampaita löytyy edelleen ne hiukan päälle 6kk iässä puhjenneet kaksi alahammasta, mutta jospa tuonne ylöskin olisi nyt tulossa täytettä. Neiti on muutaman päivän ollut vähän kärttyinen, ilta-aikaan tuntuu räkäisyys lisääntyvän ja yläikenet pullottavat aikalailla.

Kiinteitä syödään edelleen lähes täysin sormiruokaillen ja se on kyllä osoittautunut tosi hauskaksi puuhaksi.
Lihojakin ollaan maisteltu muutamasti ja kana on nyt mukana ruokavaliossa. Kalaa maisteltiin viime keskiviikkona, kun isimies toi pilkkireissultaan madetta.
Ruokailutahti on siis vieläkin hyvin rauhallinen ja lapsentahtinen.

Lisäys 22.02.2014

Hampaita on tosiaan tulossa rytinällä lisää. Toissapäivänä huomasin, kuinka ylhäällä kuultaa kolme vaaleaa kohtaa ja yhden kohdalta on jo ien puhki. Voi mun vauvaani! :)

puoli vuotta vauva-arkea takana

Onpahan vähän jäänyt tämä blogin päivittely kaiken arjen keskellä vähiin.
Ehkäpä nyt olisi hyvä väli kertoa hieman kuulumisia, kun esikoinen katselee lastenohjelmia ja vauva on unilla. ;)

Suurin syy omaan blogihiljentymiseen on tuo lyhyenkin oman hetken käyttäminen käsitöihin.
Olen elvyttänyt kutomistaitoni ja rakkaan äidin opastuksella parit villasukat on jo valmiina.
Ompelukone on surrannut kestovaippoja ommellessa ja sekös vasta on hauskaa ajanvietettä.
Keittiössä sijaitsee jo pienen kangaskaupan sivupiste. ;)

No, se noista omista  puuhailuista..
Perheen kuopus se tosiaan kasvaa ja kehittyy. Puolivuotisneuvolassa painoa oli kasassa 7,4kg ja pituutta 68cm. Keskikäyrän vauva, kuten terkka totesi. Omasta mielestä tietty ihan mini, kun esikoinen oli samassa iässä jo yli kilon painavampi. ;)
Ihana pieni kuitenkin! <3

Pieni neiti kierii jo paikasta toiseen ja pakittelee milloin mihinkin. "suukkoja" satelee niitä haluaville, ja mikäs sen ihanampaa kuin pieni kuolainen vauvan suu, joka lähestyy ammollaan kohti kasvoja <3.
Istua hän ei kyllä vielä osaa, eikä siihen neuvolassakaan saatu lupaa. Hiemanhan tuo oli tylsä, joskin tiedostettu juttu, mutta häiritsee kyllä meidän suunnitelmia kiinteiden eväiden suhteen. Päätin nimittäin tällä kierroksella jättää sen sosevaiheen kokonaan välistä ja aloitettiin ruokailu täysin sormiruualla. Sen edellytys kun on istumistaito, sillä vauvan täytyy olla ruokaillessa suorassa. No, sujuihan ne ekat maistelut sylissäkin.
Neiti on nyt tosiaan kahdesti saanut kiinteitä ja veikkaampa, että tällä tahdilla meillä ollaan vuosikkaita ennen kuin päivässä on viisi kiinteää ateriaa. :D Äidin pitäisi ehkä hieman tsempata ja tarjota sitä kiinteää useammin, kuin kaksi kertaa viikossa ;) Mutta kun mä en oo vielä valmis! :D Ei mun tissivauvani voi/saa olla vielä niin iso. Nyyh. <3
Täässä kuitenkin tunnelmia ekoista kiinteistä eväistä:

Tänä viikonloppuna vietetäänkin sitten ekaa adventtia ja niin se tämänkin vauvan eka joulu lähestyy hurjaa vauhtia! <3

Leppoisaa ja lämminhenkistä viikonloppua kaikille!!

Siskovauva 3kk.

Eikös nyt ole se ihan pikkuvauva-aika taaksejäänyttä aikaa? Arki saa uudenlaista rytmiä ja pienestä ameebasta on kasvanut hurjasti ympäristöään tarkkaileva pieni ihminen.

Tuolta se ainakin äidistä tuntuu. Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun tuo pieni ihme siirrettiin kohtuuni.

Uusia taitojakin on siskovauvalla hallinnassa. 14. pvä käännyttiin ensi kertaa vatsalta selälle ja vain viikkoa myöhemmin, 21.pvä kuluvaa kuuta käännyttiin myös selältä vatsalle, parin päivän ahkeran treenailun jälkeen.
Leluun ei vielä tartuta, mutta neidistä huomaa, että haluja kyllä olisi. Pienet kädet eivät vain vielä tottele. :D
Jumppamatolla pyöritään myös hurjasti ja hienosti neiti menee jo ympyrää, eikä enää löydy ihan siitä paikasta, mihin hänet jättää.
Isosiskon touhujen tarkkailu on myös hurjan mukavaa puuhaa. Pikkusiskon kasvoilta paistaakin sellainen haltioutunut ilme, kun hän seuraa M:n puuhailuja.

Isosiskokin osoittaa jo suurempaa kiinnostusta vauvaa kohtaan. Toisinaan hän koittaa nostaa A:ta ja toisinaan käyttää siskovauvaa leikkivälineenä. Silloin tällöin on äidin puututtava siihen, onko vauvan raajojen vääntely sallittua vai ei. ;)
Eilen meinasin saada sydänkohtauksen kesken puhelun, kun vauva makasi lattialla ja isosisko asetteli jalkaansa vauva rinnan päälle, ilmeisesti tarkoituksenaan käyttää vauvaa steppilautana. 

Vaippaihottumaakin neidille ilmaantui tuossa reilu viikko sitten ja se tuntuu kyllä olevan tiukassa.
Lähes kaikki kikkakolmoset ja vinkkivitoset alkavat olla kokeiltu. Joinain päivinä neidin alapää tuntuu rauhoittuvan ja sitten taas seuraavana päivänä taas lehahtavan punaiseksi.
Aluksi epäilin coolmax-pintaista vaippaa (ontelopuoli ihoa vasten) olevan syynä neidin reagointiin, kun ihottuma alkoi heti sellaisen vaipan käytön jälkeen, eikä esim. samalla pinnalla, mutta sileä puoli ihoa vasten tullut mitään. Nyt en ole enää yhtään varma, vaan tuntuu, että ihottuman alkuperä on ehkä jossain omien syömisieni takana.
Eilen sitten neuvolakäynnillä mainitsin asiasta ja terkka sitten kysyi, että olenko mahdollisesti syönyt paljon omenoita.
Pakkohan se oli sitten sanoa, että nyt pihapuun omenoiden kypsymisen jälkeen niitä on kyllä tullut vedeltyä sellaista 5-10 ompun päivävauhtia.
No, nyt ovat omenat tauolla ja tarkkailen, jos niillä on suora yhteys ihottumaan. 

Ja neuvolastahan saatiin myös uudet mitat. Siskovauva, 3kk on nyt sitten hurjat 5980 g painava ja 62 cm pitkä. Syyspipoa saa katsella 40 cm koossa. :)
A. on hieman pidempi, mutta jonkin verran kevyempi mitä M. aikanaan oli.
Rokote jätettiin nyt antamatta ja se siirrettiin ensi viikkoon. 
M. tuntuu nyt kovin flunssaiselta ja minä vietän yksinhuoltajaviikkoa. Halusin sitten eliminoida vauvan osalta mahdollisen reagoinnin rokotteeseen. Yksi kiukkuinen lapsi riittää nyt minulle ;)

"Ääälä iiitke, ei mitään hätää. Isosisko on tässä"..

..Kuulu meidän auton takapenkiltä tai kotoakin, kun vauvaa jostain syystä itkettää.
Aika hellyyttävää, ainakin äidin ja isin mielestä. Usein minua jopa hieman naurattaakin tuo Isosiskon empatia pientä siskoaan kohtaan.
Jatkuukohan tuota vielä pitkään? Toivottavasti edes jossain määrin - jopa läpi elämän.

Meidän arki se vaan edelleen sujuu oikein mallikkaasti. Kesä tuntuu kääntyvän hiljalleen syksyyn. Tämän huomaa siitäkin, että metsästyskausikin alkoi taas ja sehän tietää minulle parin seuraavan kuukauden aikana muutamaan otteeseen viikon mittaisia yh-hetkiä. Ei niin kovin kiva juttu, vaikka asia vuosien mittaan tutuksi on tullutkin. Lasten kannalta tämä tuntuu tietty aina vaan vaikeammalta, koska he, etenkin neiti M., kaipaavat isiä jo melkoisestikin.
Äidin pitääkin nyt keksiä viikonlopuille ja noille yh-viikoille hurjasti kyläilyjä ja tekemistä, jotta isin odottelu ei tunnu liian pitkältä.
Onneksi syksyn myötä alkavat taas harrastukset. Värikylpy ja uimareissut tulevat taas viikko-ohjelmistoon, joten näillä luulisi pärjäilevän. 

"Siskovauva", kuten M. A:ata nimittää, on taas kasvanut hurjasti. Millään en malttaisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä ja uusia mittoja. Juttelu on lisääntynyt ja pikkuneiti nauraa höpöttää jos millekin asialle.
Niin tyytyväinen vauva kyllä.
Nukkuminen sujuu ja nyt tämän äidin riemuksi A on ihan omasta "tahdostaan" aikaistanut yöunille nukahtamista. Eilen se tapahtui jo 20.40.
A.on siitä hauska vauva, että hänestä näkee aivan selvästi, kun väsy painaa silmiä ja sänkyynkanto on käsillä.
Ei voi pieni ihminen vain uuvahtaneemmalta silloin näyttää.
Äidin pitää vaan tajuta oikeaan aikaan aloittaa iltatoimet ja tissittelyn jälkeen sitten kantaa pieni sänkyyn nukahtamaan. ♥

A.:sta on myös kuoriutunut ihan täyspäiväinen kestopeppu. Kahteen otteeseen olen ihan puhtaasti laiskuuttani ottanut kertsit mukaan ja laskin, että kuusi kertakäyttöistä tuli tuhlattua noiden kahden reissun aikana.
Ja minä olen ihan totaalisen hurahtanut taas erilaisiin ihaniin kuoseihin.
Kotimaiset vaippayrittäjätkin ovat varmasti kiitelleet hymistellen, kun tältä rouvalta napsahtelee tilauksia tuon tuosta. :D
Puhtaasti voin siis myöntää, että taloudelliset syyt eivät ole se isoin juttu (ainakaan tällä hetkellä) tässä vaippailussa.
Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi; tästä harrastuksesta saa (ja olen jo saanutkin) rahaa takaisin päinkin, kun muutoin se rahamäärä päätyisi kaatopaikalle. Ja oikeassahan tuo on. :)

Tsau!

Pirpana 2kk

Meidän pienin vietti viime viikolla kahden ikäkuukauden täyttymistä neuvolan merkeissä ja kyllähän sitä vaan taas hurjasti oli kasvua tullut.
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)

Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D

Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina  ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa. 

Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.

Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)

Kuusi viikkoa ja risat

Jeps, tässähän vierähtikin sitten kuukausi ihan silmissä ja meidän vastasyntynyt ei olekaan enää mikään vastasyntynyt. ;)

Vauva-arki kera touhukkaan isosiskon vie sen oman ajan vain niin totaalisen minimiin, että ylimääräinen aika, niin kuin lapsiperheessä moista olisi, menee lähinnä kotitöissä. Useamman kerran on tullut myös nukuttua ne kuuluisat päiväunet noiden pikkuneitien kanssa. Viime viikon ennätys oli kolme tuntia yhtäjaksoista unta leidien välissä. :)

Pikkusiskon sopeutuminen meidän elämäämme on kyllä sujunut hurjan hienosti. Pakko myöntää, että Neiti A.  (kastejuhlaa vietettiin reilu viikko sitten) on helppo vauva. Helppo sillä tavalla, kuin vauva nyt voi ylipäänsä olla.
Pienin neiti ei paljon itke ja jos itkee, niin sitten on asiat tosi huonosti.
Toki itkuisuus lisääntyi siinä kahden viikon iässä, mutta pääasiassa meillä elelee ihan eri luontoinen naisenalku, kuin mitä M. omana vauva-aikanaan oli.
A. syö hyvin tehokkaasti ja tissillä vietetään ihan tajuttoman lyhyitä hetkiä. Yöruokailutkin menevät lähinnä niin, että neiti imee lupsuttaa tissiä vain sen aikaa, että maitoa alkaa suihkuta ja lopettaa sitten. (Tosi kiva äidille)
Lyhyen tehokkaista imetyshetkistä huolimatta neiti on kuitenkin kasvanut oikein hienosti. Neuvolassa kävimme tosiaan silloin kahden viikon iässä ja nyt viimeksi viiden viikon iässä.
Syntymään nähden neiti oli viidessä viikossa lisännyt painoaan 1,6kg ja pituuttakin oli tullut jo seitsemän senttiä lisää.

Ekat hymyt saatiin neljän viikon iässä ja viiden viikon iässä alkoi "juttelu". Ihanan haikeaa seurata pienen kehitystä. Haikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aika on kuluvaista ja pienen lapsen kanssa se menee aina liian nopeasti. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka paljon käytän tuon pienen vauvanpään nuuskutteluun aikaa :D

No niin, nyt se "oma aika" taas loppuu. Vauva imuttelee jo sen verran tehokkaasti kättään. ;)
Nyt en lupaile mitään muuta, kuin että palailen astialle, kun taas ehdin :D

Arjen alku

Isimiehen isyyslomaviikko meni luonnollisesti vauhdilla ja on menossa jo neljäs päivä kolmin tyttöjen kanssa.
No, tänään M. on viettämässä päivää mummun kanssa ja minulla on "lomaa" vauvan kanssa ;)

Muokataanpa heti tähän väliin, että ensimmäinen kappale on kirjoitettu viime torstaina.
Näin hyvin olen siis ehtinyt jatkamaan hyvin alkanutta päivitystä. :D

Nyt on siis käynnitynyt jo toinen viikko tyttöjen kanssa kolmin.

Ekan yönkin vietin jo viime toissa viikonloppuna neitosten kanssa kolmin, kun Isi vietti varpajaisiaan kaveriporukan kesken mökillä.
Toki vedin tuosta ajankohdasta kunnon hormooni-itkut, kun mies minusta "tuhlasi" muutenkin tynkää vapaataan varpajaisiinsa. Tietty minua myös jännitti jäädä yksin.
Ihan kaikkein suurin ärsytys tuli kyllä siitä, että äijäporukan piti ängetä mökille, jonka olin juuri hetki sitten jynssännyt viimeistä nurkkaa myöden. Meidän juhannusta varten.
Ja sen nyt tietää, kuinka siististi miesporukka osaa olla....

Minä olen kuitenkin pärjännyt oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Meidän arki sujuu vähän liiankin mutkattomasti kolmistaan, kun ne turhat taistelut M.:n kanssa siitä, saako Isi tehdä arvon neidin kanssa jotain ovat jääneet välistä.
Nyt, kun minä joudun neidin toiminnoissa olemaan apuna, eikä vaihtoehtoja siis ole, niin meillä on paljon vähemmän konflikteja.
Toki tuon uhmiksen kanssa yhteenkin otetaan ja monta kertaa päivässä, mutta niistäkin selvitään, kun jaksaa pitää oman päänsä viileämpänä. ;)

Ja kuinka luksusta. Nämä kaksi neitiä ovat tähän asti, eli yli kaksi viikkoa, nukkuneet joka päivä noin tunnin ja jopa kaksikin yhtä aikaa päikkäreitä. En laita yhtään pahakseni, sillä muutamaan otteeseen olen itsekin kivunnut neitosten kanssa unille. ♥
Se kyllä tiedetään, että tämä herkku saattaa loppua koska tahansa, joten nyt pitää nauttia.

Viime postaukeen palatakseni ja pariin siellä esitettyyn kysymykseen vastatakseni, tässä vielä juttua synnytyksestä ja neidin suhtautmisesta vauvaan.

Tuuli kyseli kivuista, ja täytyy kyllä todeta, että aika hyvin ne hukkuivat siihen vauhtiin. :D
Siis kyllähän se sattui, mutta se kipu on jotain niin omanlaistaan, että en osaa edes selittää. Ja kaikki kuitenkin kokevat kivun erilailla. Minulla on korkea kipukynnys ja tässä(kään) synnytyksessä en huutanut kertaakaan. Scheisset ja muutamat muut kirosanat kyllä lausuin. Myös siinä vaiheessa, kun kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa muistan ajatelleeni, että "ou fuck-ou fuck" :D
Mies sanoi minun muutaman kerran vähän kovemmin äännelleen siinä ponnistuksen tiimellyksessä.

Pisang ja Reine kyselivät neidin suhtautumista vauvaan ja yllättävän hyvin on mennyt. Ekalla viikolla M. oli ihan tosi neutraali vauvaa kohtaan ja sama linja tuntuu jatkuvan. Välillä hän käy suukottelemassa ja silittämässä vauvaa ja ylpeänä kertoo/esittelee vieraille "meidän vauvan" ♥
Kun vauva itkee, neiti tulee heti luokseni kertomaan, kuinka "meidän vauva itkee".
Osaa M. myös komentaa minua, kun haluaa huomiota. ;)
Olen saanut muutamaan otteeseen kuulla, että "laita se vauva sitteriin". Hyvin topakasti ilmaistuna.
Tai kun vauva nukkui ja neiti olisi halunnut toisin päin, niin neiti komensi minua, että "ota se vauva pois peiton alta."
Minkäänlaista väkivaltaa tai suurta mustasukkaisuutta neidillä ei vielä vauvaa kohtaan tunnu olevan.
Mustasukkaisuus ilmenee vielä aika mitättöminä juttuina.

Nyt pitää taas mennä. Koitan vielä tällä viikolla palata takaisin ja kertoa vähän vauvastakin enemmän.
Huomenna on eka neuvolakin. :)

Pirpanan kestoilu-ura alkoi neljän päivän ikäisenä ♥