Piinapäivä 11

Eikä sanoja varmasti tarvita ;)

















Joku pirpana sinne näytti nyt sitten jääneen. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti.
Päälimmäinen tunne on kiitollisuus.
Kiitollisuus siitä, että näyttäisi onnistuneen.
Olen myös onnellinen.
Ja kuitenkin olen hieman surullinen.
Surullinen niiden puolesta, joilla matka edelleen kestää.
Matkalaisille toivon vain hurjan paljon voimia.

Toivon, että pirpana pysyy matkassa aina kesän korvalle asti.
Kasvaa ja kehittyy täydelliseksi pieneksi vauvaksi.
Meidän vauvaksemme. <3

Tänään minun päiväni on täynnä iloa. Mieskin sai kuvalla varustetun viestin heti aamutuimaan, ei taida olla vielä herännyt.
Neiti M. nyt ei ymmärrä vielä mitään. Elää hetkessä äidin rinnalla.

Ja sitten niitä oloja.
Pp8 ei tosiaan ollut mitään oireen tynkää.
Pp9 alkaen olen tuntenut sellaista jatkuvaa pientä näläntunnetta ja illan mittaan väsymyksen kasvaessa tuli sellainen kevyen kuvottava olo.
Eilen, pp10 se sama näläntunne jatkui. Illalla tuntui taas kuvotusta ja aamun testaus jännitti niin paljon, että tuo myöhäisen illan kuvotus oikein voimistui. Tissitkin tuntuivat vähän erilaisemmilta
Tänään repäisi ekan kerran tuolta alhaalta. Tissit tuntuvat edelleen hassuilta.
Saapa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.

Kivaa alkuviikkoa kaikille!
Jippu ja pirpana pp11 

Piinapäivä kahdeksan

Ei mitään oloja vieläkään.
Eikä tietty tarvikaan olla. Mä vaan haluaisin, että olisi. Tulisi tämä piinailukin hauskemmaksi.
Nyt on vaan tylsää ja odotan päivien kuluvan.
Että olis jo maanantai..
Että sais jo testata..

Mies lähtee kyllä sunnuntaina taas matkalle, joten hän ei ole täällä sitten näkemässä tulosta.
Mokoma kyllä ehdotti, että testaan vasta sitten kun hän tulee. Ei tule tapahtumaan.
Käytiin nimittäin ostamassa jo testit valmiiksi, samalla kun hain lisää lugeja.
Apteekin kassatyöntekijällä oli jotenkin ällön mairea hymy huulilla, kun hän veti testit viivakoodinlukijasta.
Varmaan ajatteli, että "toi on varmaan raskaana, ja onpas söpöä, kun on mieskin mukana testiostoksilla ja vielä maksaa ostokset". 
Näin ainakin haluan uskoa hänen miettineen. :D

Eilen olin jotenkin vahvasti sitä mieltä, että kyllä mä nyt oon raskaana, mutta tänään olen taas joka toinen tunti ollut toista mieltä.
Mietin taas niitä kahta alkionruppanaa siellä pakkasessa ja uutta hoitoa.
Piinaavaa ;)

Eilen olin myös energisemmällä tuulella.
Käytiin Neiti M.:n harrastuksessa. Leikkasin tuon hehtaaripihan nurmikon, leikkasin ruusupuskan alas, huolimatta siitä saisiko niin jo tässä vaiheessa vuotta tehdä. Ärsytti vaan, kun se on niin valtava, eikä sitä ole meidän aikana leikattu kertaakaan. Pesin neidin ikkunan.
Tänään voisi halutessaan siivoilla sisälläkin, kun ulkona on tylsä sadekeli. 

Alkiokato

Ihan hurjan outoa, että vielä kolme kuukautta sitten meillä oli seitsemän alkiota pakkasessa, mutta nyt siellä on enää (kaikeksi onneksi tosin) kaksi ruppanaa jäljellä.
Neljä pientä vauvanalkua on siis menetetty.

Kaikeksi onneksi kohdussa majailee nyt yksi pikkarainen.
Jälleen varhaiseen blastokystivaiheeseen jakautunut alkio.
Harmittaa tietty, että olivat klinikalla joutuneet sulattaa kolme, mutta selvisipähän kerralla niidenkin kohtalo.
Aluksi tuli ihan tosi epäuskoinen olo ja ajattelin, että näin sitä mennään pylly edellä uuteen hoitorumbaan, mutta nyt jaksan taas uskoa, että kyllä me onnistutaan.
Sanoin sen ääneenkin.
Neiti M.:kin sen kuuli :D'

Testipäivä olisi sitten 13.9, mutta itseä kiusatakseni meinaan testata jo pp11.
En edes halua odottaa viralliseen päivään.
Hullua?
Oi kyllä.

Piinailu alkakoon! 

Jippu pp0