Pirpana 2kk

Meidän pienin vietti viime viikolla kahden ikäkuukauden täyttymistä neuvolan merkeissä ja kyllähän sitä vaan taas hurjasti oli kasvua tullut.
Painoa pienellä oli 5440g ja pituutta 58,7cm (jos en ihan väärin muista..)
Kahdessa kuukaudessa on siis pituutta tullut yli yhdeksän senttiä ja painoa reilun kilon kuukausivauhdilla. Vau. :)
Rota jätettiin nyt neiti A:lle ottamatta, niin eipä tarvitse nyt jännäillä mahdollisia masuvaivoja.
Seuraavaksi neuvoloidaankin sitten 3kk iässä ja siellä onkin sitten tiedossa ensimmäinen rokotus piikkimuodossa. (Äidistä) aina yhtä kamala koettelemus. ;)

Arki soljuu hyvinkin tasaisesti ja elämä on melko helppoa.
A. on aivan uskomattoman hyväntuulinen ja vaivaton vauva. Ihan huono omatunto iskee välillä A:n puolesta, kun hänet itsekseen viihtyvänä vauvana on liian helppo jättää köllöttelemään sitteriin tai makoilemaan leikkimatolle. Toki hän saa syliäkin ja nukutaanhan me joka yö vieretysten, joten läheisyyttäkin on varmasti riittämiin.
Mutta jotta arki ei olisi tavottaman tylsää, niin M. uhmakohtauksineen pitää kyllä siitä huolen. ;)
Äidin hermoja on taas koeteltu melkoisesti ja välillä tekee mieli niitata neiti lähimpään seinään kiinni ja irtisanoutua äitiydestä. :D

Ai niin, A. nauroi tuossa viime lauantaina  ensi kertaa ääneen. Oli se hetki vaan taas niin ihana ♥
Minulle tuli ihan tippa linssiin ja mieskin naurahti sillä lailla liikuttuneesti.
Ja koska harrastan sitä, mitä ei saisi, (lasten vertaamista keskenään) niin onpahan sanottava, että M. oli aikanaan vasta hiukan päälle 3kk ekan naurun tullessa. 

Oma jälkitarkastuskin oli tuossa pari viikkoa sitten (hups, se lappu on muuten edelleen lähettämättä Kelaan..)
Kaikki oli omalla kohdalla hyvin. Painoa on lähtöpainon verran, mikä on kyllä neljä kiloa enemmän, mitä M.:n jälkitarkastuksessa, joten pari kiloa voisi hyvällä omatunnolla pudottaa.
Olen vain sellainen herkuttelija näin imetysaikana, kun koko ajan tuntuu olevan nälkä.
Jätskiä, suklaata ja kahvileipiä menee päivittäin...ja sitä vaan tekee koko ajan mieli.. Noloa..
Uudet farkutkin oli pakko käydä ostamassa, kun maharöllykän ja levinneen lantion vuoksi vanhat eivät mahtuneet päälle.
Ärsyttävää. Nyt meinaankin syyskuussa ostaa salikortin ja käydä edes pari kertaa viikossa ohjatuissa läskinpolttojumpissa tavoitteena kiinteämpi keskivartalo.

Tällaista tänne suunnille tällä kertaa. :)

Kuusi viikkoa ja risat

Jeps, tässähän vierähtikin sitten kuukausi ihan silmissä ja meidän vastasyntynyt ei olekaan enää mikään vastasyntynyt. ;)

Vauva-arki kera touhukkaan isosiskon vie sen oman ajan vain niin totaalisen minimiin, että ylimääräinen aika, niin kuin lapsiperheessä moista olisi, menee lähinnä kotitöissä. Useamman kerran on tullut myös nukuttua ne kuuluisat päiväunet noiden pikkuneitien kanssa. Viime viikon ennätys oli kolme tuntia yhtäjaksoista unta leidien välissä. :)

Pikkusiskon sopeutuminen meidän elämäämme on kyllä sujunut hurjan hienosti. Pakko myöntää, että Neiti A.  (kastejuhlaa vietettiin reilu viikko sitten) on helppo vauva. Helppo sillä tavalla, kuin vauva nyt voi ylipäänsä olla.
Pienin neiti ei paljon itke ja jos itkee, niin sitten on asiat tosi huonosti.
Toki itkuisuus lisääntyi siinä kahden viikon iässä, mutta pääasiassa meillä elelee ihan eri luontoinen naisenalku, kuin mitä M. omana vauva-aikanaan oli.
A. syö hyvin tehokkaasti ja tissillä vietetään ihan tajuttoman lyhyitä hetkiä. Yöruokailutkin menevät lähinnä niin, että neiti imee lupsuttaa tissiä vain sen aikaa, että maitoa alkaa suihkuta ja lopettaa sitten. (Tosi kiva äidille)
Lyhyen tehokkaista imetyshetkistä huolimatta neiti on kuitenkin kasvanut oikein hienosti. Neuvolassa kävimme tosiaan silloin kahden viikon iässä ja nyt viimeksi viiden viikon iässä.
Syntymään nähden neiti oli viidessä viikossa lisännyt painoaan 1,6kg ja pituuttakin oli tullut jo seitsemän senttiä lisää.

Ekat hymyt saatiin neljän viikon iässä ja viiden viikon iässä alkoi "juttelu". Ihanan haikeaa seurata pienen kehitystä. Haikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aika on kuluvaista ja pienen lapsen kanssa se menee aina liian nopeasti. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka paljon käytän tuon pienen vauvanpään nuuskutteluun aikaa :D

No niin, nyt se "oma aika" taas loppuu. Vauva imuttelee jo sen verran tehokkaasti kättään. ;)
Nyt en lupaile mitään muuta, kuin että palailen astialle, kun taas ehdin :D