Ensimmäinen neuvola ja sydänääniä

Ensimmäinen neuvolakäynti olikin jo tuossa pari viikkoa sitten ja eihän sieltä mitään uutta nyt enää tullut. Perusmittaukset suoritettiin ja vaa´alla oli ihan perinteinen meininki, kun paino oli jo pudonnut siitä lähtöpainosta :D
Saapa nähdä, kuika monta kiloa tässä raskaudessa tulee. ;)
Tällä kertaa jätettiin osallistumasta yhdistelmäseulaan, joten terkka kirjoitti lähetteet vain ultriin.
Äitiyspolille saakin sitten ensimmäisen kerran suunnata maaliskuun toisella viikolla.
Karkeasti laskien noin kahden viikon päästä. Jännittävää.
Ja vaikka meille ei nyt kätilön toimesta pidäkään kertoa mitään riskilukuja tai niskaturvotusta, niin onhan heillä kuitenkin velvoite kertoa, jos ultrassa näkyy jotain hälyyttävää. Ei tässä ihan oman onnen nojassa olla. ;)

Raskaus on sujunut hyvin samanlaisin oirein, kuin mitä esikoisesta ja kuopuksesta. Sanotaanko, että olisin hyvin yllättynyt, mikäli tulokas edustaisi vastakkaista sukupuolta. Toki tämä jää sittten nähtäväksi ja jos tulokas sitten edustaisikin meidän perheen vähemmistöä, niin sitten voisi ainakin todeta, että raskaudet voivat sujua hyvin samantyylisesti, oli siellä kohdussa kumpi vain. :)

Se alun pahin väsymys on onneksi vähän väistynyt, eivätkä reippaat ulkoilut aiheuta sellaista oloa, kuin suorittaisi maratoonia. Pahoinvointi aaltoilee edelleen kokopäiväisesti ja syöminen tökkii. Liha ja rasvaiset ruoat ällöttävät, mieli tekee enemmän raikkaita juttuja. Suuri intohimo on jälleen tulisissa ja kirpeissä jutuissa. Toissa iltana haarukoin varmaan puoli tölkkiä jalapeno-siivuja sellaisenaan. ;)

Tänään kotiin saapui myös tilaamani doppleri ja pakkohan sitä oli heti testata. Neiti M. lähti isänsä kanssa sopivasti uimaan ja jäin A:n kanssa kahden ( = jutut eivät siis leviä ;) )
Aikani siitä etsin ja yritin muistella, että miltä se nyt kuulostikaan. Näytöllä vilkkui liian alhaisia lukemia, mutta sitten tajusin nostaa anturia hieman ylemmäs ja sieltähän se tuttu puksutus löytyi <3
Noin 10 cm navan alapuolelta ja keskimäärin 149 lyönnin minuuttivauhtia.
Olin yhtä leveää hymyä. :)

Tästä on taas hyvä jatkaa vähän luottavaisemmin mielin.

Jippu 10+3

Sydänääniä

Eilen illalla, 10+5, sain vihdoin vauvan sydänäänet kuuluviin dopplerilla.
Ihana hetki <3
Yllätyin melko paljon siitä, kuinka ylhäältä ne jo löytyivät. Vain noin kämmenen leveyden verran navan alapuolelta. Hurjaa.
Ei varmasti mene kauaa, kun vatsa alkaa näkyä. 

Tällä viikolla Pirpana on myös virallisesti sikiö. Hetkittäin tuntuu siis jo siltä, että kyllä tämä raskaus vaan eteneekin, vaikka vielä en allekirjoita sitä, että toisen lapsen odotus menee "siinä sivussa". Nounou. Ihan yhtä innolla olen taas mukana ja jaksan lukea iltaisin kirjoja odotuksen ihmeellisyydestä. VAU-kirjastakin tarkistan joka sunnuntai alkavan viikon tapahtumat tuolla kohdussa. :D

Muutoin täällä on nautittu talvesta. Lunta on satanut melkoisen paljon ja mittarin mukaan lumensyvyys on yhdeksän senttiä. On ollut ihana ulkoilla talvisäässä ja olenkin koittanut taltioida näitä tunnelmia mieleeni. Se on vain selvää, että vielä tässä tullaan kiroamaan märkää ja synkkyyttä ennen vuodenvaihdetta.

Nyt nukkumaan. Öitä!

Jippu ja Pirpana 10+6