Remppaylläri

Uusi vuosi starttasi meidän perheessä remontilla. 30 vuotta vanha keittiö vedettiin jokaista nurkkaa myöden rakenteisiin asti auki ja loppusuoralla ollaan. Välitilanlaatat ja joitain sähkötöitä on vielä vaiheessa. Minä muutin lasten kanssa evakkoon ja siellä kuluikin 16 päivää läheisten nurkissa.
Melkoinen ajanjakso. Ja onpahan todettava, että onneksi ei ( ainakaan vielä ) olla päätetty lähteä rakentamaan koko taloa yhdessä. Me ei varmaan oltaisi enää "me". :D

Sitten tapahtuikin jotain melko uskomatonta. Minä en vaan vieläkään pysty uskomaan tätä todeksi. Eikä varmaan mieskään. Joka päivä herään ja mietin, olenko nähnyt unta tai kuvittelenko vain koko asian, mutta ei. Ei niitä menkkoja näy eikä kuulu, vaikka kuukuppia tuli kannettua evakkoelämän ohella siellä kassissa ainakin viikon. Viime lauantaina, kun kotiuduttiin, tein sitten mielenrauhaksi testin. Ja ainahan se negatestin tekeminen on ollut varma keino saada kierto käyntiin.
No nyt ei tullut negaa. Tuli hysteerinen nauru.
Onko meille tosiaan tulossa vauva? Ihan luonnollisesti?
Liityin siihen ihmekerhoon. ainakin toistaiseksi.
Tutut lukijat ovat sitten ihan ehdottoman hiljaa! ;)

Pientä paniikkia

Aiheutti eilen aamulla pöksyistä bongaamani vaaleanpunertava vuoto.
Kyllähän siinä tilanteessa pienessä mielessä kävi jos mitkä kauhukuvat. Raskaus ja punertava vuoto ei vaan sovi yhteen. Ei sitten millään. Alavatsalla oli päivän aikana sellaista menkkamaista jomottelua ja loppupäivän vessakäynnit olivatkin paljolti paperin tuijottelua.
Onneksi tuota vuotoa ei nyt ole eilisen jälkeen näkynyt ja kyllähän minäkin sen tiedän, että se on ihan normaalia ja voi johtua niin lukemattomasta määrästä eri syitä.
Jälkeenpäin mietittynä tässäkin tilanteessa edellisen illan tapahtumat makuuhuoneessa saattoivat olla syynä vuotoon. Limikset on jotenkin tosi herkillä.

Mitäköhän mieltä mies olisi, jos tässä oltaisiin nyt kaksi viikkoa ihan selibaatissa. Eli sinne ultraan asti.
Kamalaa hätävarjelun liioittelua, mutta kun en millään haluaisi taas panikoida vuodon syytä.
Sitten mietin sitäkin, että jospa tuon Pirpanan ravinnonlähde, eli istukka on kiinnittymässä jonnekin kohdunsuun tietämille...
Ei kyllä olisi mukavaa sekään..

No, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä ja olen kyllä taas ihan luottavaisin mielin.
Tänään tein sen digidigin ja tulihan se 3+ tulos sieltä. Ihan oikeissa lukemissa ollaan ja testailut saavat nyt jäädä. Kahdeksaan sitä tulikin varmaan pissittyä. :D

Eilen luin VAU-kirjasta, että pienen sydän olisi nyt alkanut lyödä. Ihan uskomatonta, kun ei vaan voi käsittää, miten pienestä sydämestä onkaan kyse. 
Vaikka tässä ollaan nyt toista kertaa matkalla, niin ihan yhtä uskomattomalta pienen elämän alku tuntuu. 
Mittaa Pirpanalla on 1-3mm ja aivan tajuttoman isoja juttuja tapahtuu tällä viikolla..

 "Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan.

Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha (hedelmöittymisestä), eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!"

Lähde: Vau.fi

Tässähän ihan herkistyy :)

Kivaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Jippu ja Pirpana 5+5

Kylmä-kuuma-kylmä-kuuma

Pari päivää on tuntunut siltä, että ketä minä tässä nyt huijaan, enhän minä nyt oikeasti ole raskaana.
En ole vielä rohjennut edes soittaa neuvolaan.
Ihan kuin ei olisi mitään oireitakaan, mutta sitten kun pysähdyn hetkeksi tarkkailemaan itseäni, niin onhan niitä nyt jotain;

- Kylmä ja kuuma vuorottelevat mukavasti. Ensin tärisen kylmästä ja haen paksumpaa neuletta päälle. Annapa olla, niin takin oltua minuutin päällä, riisun sitä jo pois. Hiki tuntuu oikein puskevan läpi.
- Nälkä olisi, mutta mitään ruokaa ei sitten teekään mieli. Ainakaan lämmintä ruokaa.
Ajatus syömisestä ällöttää, vaikka pahoinvointia ei (vielä) olekaan.
Ole tässä nyt sitten esimerkkinä taaperolle, joka taas vaihteeksi osoittaa ruokahaluttomuutta puhkeavien alakulmahampaiden vuoksi.
- Vatsaa taasen toimii joko liian nopeasti, tai sitten liian hitaasti.
- Iltaisin vatsaa tuntuu turvottavan ihan älyttömästi.

Kävin sitten ihan varmuuden vuoksi tuhlaamassa miehen rahoja ja ostin nyt toisen CB:n digin.
Siihen pitäisi nyt tällä viikolla tulla se maaginen 3+. Ja minua jännittää. Mitä jos ei tulekaan?
Ihan varuiksivaruiksi tilasin sitten pari halpistestiä netistä, jotta teen ne ensin. Ja kun niihin ilmestyy kirkuvan punaiset viivat, niin sitten taidan tehdä sen digin.
Ja uskallan soittaa neuvolaan. ;)

Ihan kiva olla tällainen puupää.

Jippu ja Pirpana 5+1