Eka neuvola

Eilen kävin neuvolan ensikäynnillä ja sehän lähti varsin hienosti käyntiin. Käynti oli oikein miellyttävä ja terkkakin ihan rentona. Tuohon saattaa tietty vaikuttaa se, että ollaan nyt kuitenkin oltu tuon tätösen kanssa tekemissä jo yli kaksi vuotta. Näin toisella kierroksella tunnelmasta puuttui myös se jännitys ja nuiva asiallisuus, mitä silloin neidistä aikanaan oli havaittavissa.

Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.

Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)

Ensimmäinen neuvola 8+2

• paino 58,8 kg (lähtöpainoksi ilmoitin 58 kg)
• Verenpaine 109/68
• Pissa puhdas
• Hemppa 141

Audit-testistä sain sen kolme pojoa, verikokeet otettiin ja pissa meni vielä viljelyyn. 
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44. 

Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P

Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis). 
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.

Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..

Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi,  tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...

Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Jippu + Pirpana 8+3