Ensimmäinen neuvola ja sydänääniä

Ensimmäinen neuvolakäynti olikin jo tuossa pari viikkoa sitten ja eihän sieltä mitään uutta nyt enää tullut. Perusmittaukset suoritettiin ja vaa´alla oli ihan perinteinen meininki, kun paino oli jo pudonnut siitä lähtöpainosta :D
Saapa nähdä, kuika monta kiloa tässä raskaudessa tulee. ;)
Tällä kertaa jätettiin osallistumasta yhdistelmäseulaan, joten terkka kirjoitti lähetteet vain ultriin.
Äitiyspolille saakin sitten ensimmäisen kerran suunnata maaliskuun toisella viikolla.
Karkeasti laskien noin kahden viikon päästä. Jännittävää.
Ja vaikka meille ei nyt kätilön toimesta pidäkään kertoa mitään riskilukuja tai niskaturvotusta, niin onhan heillä kuitenkin velvoite kertoa, jos ultrassa näkyy jotain hälyyttävää. Ei tässä ihan oman onnen nojassa olla. ;)

Raskaus on sujunut hyvin samanlaisin oirein, kuin mitä esikoisesta ja kuopuksesta. Sanotaanko, että olisin hyvin yllättynyt, mikäli tulokas edustaisi vastakkaista sukupuolta. Toki tämä jää sittten nähtäväksi ja jos tulokas sitten edustaisikin meidän perheen vähemmistöä, niin sitten voisi ainakin todeta, että raskaudet voivat sujua hyvin samantyylisesti, oli siellä kohdussa kumpi vain. :)

Se alun pahin väsymys on onneksi vähän väistynyt, eivätkä reippaat ulkoilut aiheuta sellaista oloa, kuin suorittaisi maratoonia. Pahoinvointi aaltoilee edelleen kokopäiväisesti ja syöminen tökkii. Liha ja rasvaiset ruoat ällöttävät, mieli tekee enemmän raikkaita juttuja. Suuri intohimo on jälleen tulisissa ja kirpeissä jutuissa. Toissa iltana haarukoin varmaan puoli tölkkiä jalapeno-siivuja sellaisenaan. ;)

Tänään kotiin saapui myös tilaamani doppleri ja pakkohan sitä oli heti testata. Neiti M. lähti isänsä kanssa sopivasti uimaan ja jäin A:n kanssa kahden ( = jutut eivät siis leviä ;) )
Aikani siitä etsin ja yritin muistella, että miltä se nyt kuulostikaan. Näytöllä vilkkui liian alhaisia lukemia, mutta sitten tajusin nostaa anturia hieman ylemmäs ja sieltähän se tuttu puksutus löytyi <3
Noin 10 cm navan alapuolelta ja keskimäärin 149 lyönnin minuuttivauhtia.
Olin yhtä leveää hymyä. :)

Tästä on taas hyvä jatkaa vähän luottavaisemmin mielin.

Jippu 10+3

Varhaisultrassa

Tällä viikolla kävimme yksityisellä lääkärillä varhaisultrassa ja kuten arvelin, niin suurin jännitys iski vasta siellä odotustilassa. Ajat olivat lähes vartin myöhässä ja voi miten minun mahaani poltti siinä odotellessa! 

Kyllähän tuolla kohdussa sitten tosiaan elämää näkyi ja ihan oikeassa paikassakin. :)
Edelleen tämä on niin käsittämätöntä. Gyne kyllä kertoi, että oli kuullut samalla viikolla ihan vastaavanlaisen tarina. Elämä yllättää, totesi hänkin.
Pieni ylläripallero näytti voivan oikein hyvin ja vastasi suurinpiirtein oletettuja viikkoja. Melkoinen yllätys oli myös sekin, että alkion vieressä näkyi hieman pienempi möykky, mutta siitä ei sykettä löydetty. Lääkäri veikkailikin, että siellä on aluksi ollut kaksi, joista toinen on sitten itsekseen kuivunut pois.
En osaa olla yhtään pahoilla mielin tämän mahdollisen tuplan vuoksi. Olin superkiitollinen siitä, että tuolta löytyi edes yksi vauvanalku oikeassa paikassa. Tämä kaikki on muutenkin jo niin paljon enemmän, kuin mitä koskaan olen osannut kuvitellakaan. <3

Eikä tässä riskit ole vielä poissuljettuja. Niille niin sanotuille turvallisille viikoille on vielä kuukauden päivät ja nt-ultra jännittää aivan yhtä paljon sitten tullessaan, kuin tämä ultra.
Ja rakenneultra sitten keväämmällä taas yhtä paljon.
Koko raskaus on yhtä jännittämistä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan nauttia IHAN jokaisesta päivästä, niin ainutlaatuista tämä kuitenkin on.

Tällä hetkellä tämän palleron laskettu aika on siellä syyskuun 20. päivän tietämillä, mutta oli se sitten mikä päivä tahansa, niin kuusi ekstrapäivää saa heti laskea päälle. :D

Tänään 7+6