Ja taas...

Mistä hemmetistä tuota vuotoa taas tänään ilmaantui.
Mulle riitti jo tiistain rytmihäiriöt ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.
Samanlaista paniikkia en nyt saanut aikaan ja ihan tarkkailulinjalla ajattelin jatkaa päivääni.

Ärsyttää vaan tietty suunnattomasti, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.
Kaikki kauhuskenaariot on vaan mielessä.
Ja silti samalla tiedostan, kuinka yleisiä alkuraskauden vuodot ovat. Olenhan itsekin lohdutellut muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Huoli omasta pienestä on vaan niin iso.

Pirpana, pysyhän kyydissä.

Rv. 9+3

Vuotoa.

Sellaista punertavanruskeaa vuotoa lorahteli pöksyihin aamun mittaan ihan kunnolla.
Ajattelin ensin, että varmaan sitä lugemössöä, mutta kun sitä vaan jatkui, niin oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.
Paniikki ja itku.
Soitto miehelle ja soitto polille.
Onneksi siellä ymmärretään tällaiset paniikkiodottajat ja pääsen klo. 13 tarkistamaan tilanteen.
Mitään jäätäviä kipuja ei ole. Sellainen kevyt menkkamainen tunne ja alaselkää vähän pakottaa.
Tänään pitäisi olla 9+1. 



**********

Paniikkiultra takana ja pieni, vimmatusti sykkivä sydän löytyi. <3
Pirpana vastasi viikkoja, mutta vuodolle ei löytynyt ulkoista syytä.
Noin viikon verran pitää nyt ottaa rauhassa.
Seksi ja ylimääräiset rehkimiset pitää jättää väliin.

Miehen kanssa kevennettiin siinä odotusaulassa tunnelmaa ja totesin, että Pirpanaa saa varmaan kutsua trouble makeriksi, kun aiheuttaa jo nyt äidille huolta ja harmaita hiuksia. ;)

Pientä paniikkia

Aiheutti eilen aamulla pöksyistä bongaamani vaaleanpunertava vuoto.
Kyllähän siinä tilanteessa pienessä mielessä kävi jos mitkä kauhukuvat. Raskaus ja punertava vuoto ei vaan sovi yhteen. Ei sitten millään. Alavatsalla oli päivän aikana sellaista menkkamaista jomottelua ja loppupäivän vessakäynnit olivatkin paljolti paperin tuijottelua.
Onneksi tuota vuotoa ei nyt ole eilisen jälkeen näkynyt ja kyllähän minäkin sen tiedän, että se on ihan normaalia ja voi johtua niin lukemattomasta määrästä eri syitä.
Jälkeenpäin mietittynä tässäkin tilanteessa edellisen illan tapahtumat makuuhuoneessa saattoivat olla syynä vuotoon. Limikset on jotenkin tosi herkillä.

Mitäköhän mieltä mies olisi, jos tässä oltaisiin nyt kaksi viikkoa ihan selibaatissa. Eli sinne ultraan asti.
Kamalaa hätävarjelun liioittelua, mutta kun en millään haluaisi taas panikoida vuodon syytä.
Sitten mietin sitäkin, että jospa tuon Pirpanan ravinnonlähde, eli istukka on kiinnittymässä jonnekin kohdunsuun tietämille...
Ei kyllä olisi mukavaa sekään..

No, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä ja olen kyllä taas ihan luottavaisin mielin.
Tänään tein sen digidigin ja tulihan se 3+ tulos sieltä. Ihan oikeissa lukemissa ollaan ja testailut saavat nyt jäädä. Kahdeksaan sitä tulikin varmaan pissittyä. :D

Eilen luin VAU-kirjasta, että pienen sydän olisi nyt alkanut lyödä. Ihan uskomatonta, kun ei vaan voi käsittää, miten pienestä sydämestä onkaan kyse. 
Vaikka tässä ollaan nyt toista kertaa matkalla, niin ihan yhtä uskomattomalta pienen elämän alku tuntuu. 
Mittaa Pirpanalla on 1-3mm ja aivan tajuttoman isoja juttuja tapahtuu tällä viikolla..

 "Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan.

Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha (hedelmöittymisestä), eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!"

Lähde: Vau.fi

Tässähän ihan herkistyy :)

Kivaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Jippu ja Pirpana 5+5