Yksi pää pelistä pois!

Ja ehkä se toinenkin...


Se jatkoviljelyyn mennyt alkionreppana ei selvinnyt päivää pidemmälle ja näin ollen menehtyi.
Melko lohduton olo ja mieleen puski väkisinkin tunne siitä, että miksi ihmeessä tämä toinekaan olisi.


Mitään oireita ei ole.
Ei mitään.


Pp 9 testasin piruuttani ovistestillä negan.
Miksi?
No, koska neidistä ovistesti näytti vahvaa plussaa.


Tänään, Pp 11 tein ihan kunnon r-testin ja tulos oli totaalinega.
Ei haamun haamua.


Toki on vielä aikaista(?). Virallinen testipäivä on vasta tiistaina, testi ei ollut herkkä (25iu), ja se oli "vanhentunut" 2011.
Kyllä se silti toimi. Kontrolliviiva helotti kirkkaanpunaisena.


Ja silti vituttaa. Testasin(ko) ehkä liian aikaisin. Toisaalta mulla oli vaan niin vahva negaolo, että näinhän sen piti mennäkin.
Ja silti tirautin muutaman kyyneleen.
Mies kyllä haluaa vielä uskoa muuttuvaan tulokseen ja haki ihan omatoimisesti minulle apteekin r-testipaketin.
Sanoi vielä kotiintullessa, että on kuulemma herkkä ja suosituin malli.
Miehet :D


No, testaan sitten huomenna sillä, kun zumenoneja on jäljellä enää huomiselle aamulle ja Lugeja kahdeksi päiväksi.

Pessimisti ei pety.....

...mutta optimisti ripustaa raekuurosta huolimatta pyykkejä pihalle.
Näin kävi eilen.


Aamun vesisade taukosi ja vain pilvet jäivät roikkumaan paikoilleen. Aurinkokin pilkahti jostain pilvenlomasta ja tämä äiti-ihminen päätti ripustaa pyykit ulos kuivumaan, kun kerran hienoa ilmaa oli luvattu taas moneksi päiväksi eteenpäin.
Muutaman pyykin olin saanut ripustettua, kun yhtäkkiä tummeni ja alkoi sataa rakeita melkoisella voimalla.
Neiti M. oli ihan innoissaan ja ihmetteli outoa sääilmiötä.
Äiti ei ollut niinkään innoissaan, mutta en suostunut luovuttamaan.
Toivottavasti kovinkaan moni naapuri ei nähnyt tätä kahjoa akkaa, joka seisoo sateessa ripustamassa pyykkejä. :D
Hyvä, etten luovuttanut. Illalla sain hakea raikkaat pyykit sisälle. ;)


Epäusko onkin sitten iskenyt tänne oikein kunnolla, mitä tulee tiistain alkionsiirtoon.
Mulla on vahva tunne, että ei onnistuta. Ei kai niin hyvä tuuri voi osua kohdalle kahta kertaa.
Pelkoa, että jotain kamalaa tapahtuu, jos onnistumme.
Toisinaan olen ajatuksissani niin vahvasti jo raskaana, että mietin, miltä vatsa näyttää loppukesästä. 
Huoh..


Lääkkeet ovat tälläkertaa aiheuttaneet enemmän vatsavaivoja. Liekö Zumenonien ja Lugejen yhteisvaikutusta, mutta olo on todella turvonnut ja maha kipeänä vähän väliä.
Ovulaatioon viittaavia oireitakin on taas tullut ja eilen nipisteli vasemmalta puolelta munasarjoja.
Tänään ei taas mitään.
Vielä muutama päivä edessä..


Kp17.

Polikäynti

Eilen, kp 12, kävin polilla ja olin aika yllättynyt, että jännitin sitä.
Jotenkin kuvittelin, että näin toista lasta suunnitellessa sitä olisi paljon coolimpi, mutta ehei. :)
Samalla lailla kutitti vatsanpohjasta, kun lähestyin sairaalaa.


Se hyvä puoli tässä lääkkeellisessä PASsissa on, että kierronpäivillä ei ole niin hurjasti väliä hoidon suhteen, mutta ihan pakosti sitä vaan mietti, että jotain tulee varmasti tielle, enkä pääsekään siirtoon.
Joo, käynti olikin ihan perushuttua ja tsekattiin kohdun limiksen tilanne.
Kaikki näytti oikein hyvältä, sain Luge-reseptin ja "pienen" aikataulutussähläyksen jälkeen sovittiin, että aloitan Luget nyt helatorstaina ja alkionsiirto on sitten ensi viikon tiistaina, kp 20.


Tays:ssiin pitää tietty soittaa aamupäivällä, että ovatko alkiot selvinneet sulatuksesta ja kuten lääkärikin totesi, niin eiköhän niistä seitsemästä nyt joku ole ja sinne siirtoon päästään.
Toivottavasti selvitään siis yhdellä sulatuksella ja saadaan pari reppanaa selviämäänkin. 


Näissä tunnelmissa eteenpän. :)