Siellähän se PAS taas häämöttää.

Toinen välikierto näyttäisi raksuttavan jo 28. päiväänsä, eli voisin arvailla uuden kierron alkavan noin viikon päästä.
HUIH!
Haluanko sitä vielä?
Kyllä ja Ei.

Ei:
- huomaan taas pohtivani samoja asioita, kuin ennen ekaa PAS:sia.
- onko meillä muka tilaa
- Neiti M. on jo olevinaan niin iso ja päivittäin meillä on helpompaa
- miksi vaivautua taas aloittamaan homma alusta
- työntekokin kiinnostaisi taas kovasti
- en haluaisi taas pettyä (tosin kokeilematta se ei selviä ;))
- on ollut kiva käydä aina välillä ystävien kanssa ulkona tuulettumassa

Kyllä:
- kasvava vatsa
- hennot muljahdukset ja potkut
- synnytys
- ensihetket pienen ihmeen kanssa
- Neiti M:lle sisarus ♥
- kaikki raskauden mukanaan tuomat ihanatkamalat jutut

Ja sitten mun pitää kyllä tunnustaa yksi asia. ;)
Sen epäonnisen PAS:sin jälkeen aloin jälleen antaa M:lle rintaa. Kerran päivässä.
Illalla.
Joskus on tuosta huolimatta mennyt parikin päivää, ettei ole sitä saanut ja nyt on taas irtauduttu siitä tosi hienosti.
Voin siis myöntää, että neiti sai tissiä (muutaman viikon taukoa lukuunottamatta) vuoden, kuuden kuukauden ja  parin viikon ikäiseksi.
Viimeinen kerta oli eilen.
Neiti puri minua niin lujaa tissiin, että verta tuli.
Minä huusin ja sitten huusi neitikin.
Ai helvata. 
Nyt se on loppu, slut, finito.
Sen verran tekee kipeää vieläkin.
Ja pliis, älkää kivittäkö minua. ;D

Puspus!

Toinen välikierto

Niin, ei sitä Juhannusihmettä tosiaan tapahtunut.
Kivaa oli silti antaa itsensä uskoa ja mallailla ajatuksella, että mitä jos.. :)


Nyt taitaa olla menossa jo kp8 ja noin kolme viikkoa aikaa siihen, että PAS-kierros taas käynnistyy.
Mitä minä sanoin, kesä meni hujauksessa ;)
Ensimmäiset kanttarellitkin on jo poimittu ja sienet jos mitkä, ovat varma syksyn merkki. :D


Miehen kanssa oli hieman eripuraa ja menneenä viikonloppuna saatin mökillä asioita puhutuksi.
Tuntui, että me ollaan ihmisinä hukuttu ja upottu olemaan pelkkä äiti ja isä.
Etenkin minusta on tuntunut siltä, että olen vain äiti.
Mihin minä katosin? 


Tulevana viikonloppuna päästäänkin (ehkä) miehen kanssa viettämään aikaa ihan kaksistaan.
Äitini haluaisi ottaa neidin yökylään ja me voisimme sitten miehen kanssa tehdä jotain mukavaa.
Elokuvat ja ravintolassa syöminen ihan rauhassa voisivat kyllä houkuttaa.
Toisaalta en taas millään malttaisi päästää neitiä yökylään, vaikka tiedän, että hän varmasti pärjäisikin.
Kamalia vanhemmuuden ristiriitoja ;)


Neiti M. on muutenkin kehittynyt ihan hurjasti. Sanoja tulee jo useita ja nyt olen sen maagisen "äidinkin" kuullut. 
Ja sekös vasta hellyyttävää oli.
Olin onnistunut livahtamaan neidin huomaamatta vessaan ja vedin jopa oven perässäni kiinni, niin ettei neiti nähnyt minua. (yleensähän taaperon on päästävä mukaan vessaan ja toteamaan äidin istuessa pytyllä, että "kakka", vaikka kyseessä olisi vain se pissa). :D
Pian käytävältä siis kuului "aiti", suloisen kutsuvalla äänellä. Olin ihan hiljaa ja halusin kuulla tuon uudestaan.
Ei mennyt kauaa, kun M. taas kutsui "aiti" "aiti". 
Sitten olikin pakko paljastaa olinpaikkani ja pian hymyilevä taapero kirmasi äidin syliin.