Puolimatkassa!

Tänään tämä raskaus on jo puolessa välissä. En osaa sanoa, onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti.
Toisaalta ehkä hitaasti. Samoin ajatus syyskuun lopusta tuntuu ihan iäisyydeltä!
Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä olen kevään ja kesän ihmisiä. Syksyn saapuminen masentaa joka vuosi yhtä paljon ja nykyisin eniten siksi, että se tarkoittaa niin pitkiä aikoja yyhoona.
Mulla on kestänyt ihan tosi kauan hyväksyä tämäkin asia, että vauva syntyy syksyllä. Enkä tiedä, olenko vieläkään ihan sujut asian kanssa. Odotan toki vauvan syntymää, mutta syksy ajatuksena puistattaa. Sitä en todellakaan odota.
Toivottavasti kesä on pitkä ja kuuma. Minä rakastan kuumuutta! :D
( ja katsotaan sitten myöhemmin, pyörränkö puheitani raskausvaivoissani hellesäässä ;) )

Vaivoja kun tuntuu tosiaan olevan noissa liitoksissa jo vähän liikaa. Säälittävää, että muutaman tunnin puuhailu pihalla saa aikaan pientä ankka-efektiä tai se, että seison jaloillani pidemmän aikaa! Tuntuu, kuin koko alapää putoaisi paikoiltaan. Tänään on touhutta taas koko päivä ulkona ja veikkaan, että huomenna pelkkä sängystänousu tekee tooooooosi hyvää..

No, huippua on sitten se, että nyt nuo vauvan liikkeet ovat vihdoin vahvistuneet ja liikettä tuntuu jo ihan kivasti. Näkyvät päällepäin ja tuntuvat kädelle. <3
Ihan hassua taas fiilistellä sitä, että joku ihan "tuntematon" tyyppi hipsuttelee minua tuolta sisältä päin.

Ja merkittäköön muistiin vielä pakko-saada-raskaushimotus. Varsiselleri! Pilkon sitä salaattiin, lisään ruokiin, rouskutan sellaisenaan, dippaan kermaviiliin etc.
Ja mainittakoon, etten ole voinut sietää sitä ennen tätä raskautta :D

Tässä vielä kuvaa vatsasta näin puolivälin kunniaksi. 

Raskausviikko 20+0

Kärsimättömyyttä

Jotenkin ihan kamalan iso tarve kuuluuttaa kaikkialle ja kaikille, että meille tulee vauva ja kuinka en enää millään malttaisi odottaa hänen syntymäänsä.
Tässähän on vielä viikkoja edessä vaikka ja kuinka, mutta voi kevät.
Tule jo! :D

En millään jaksaisi myöskään odottaa sitä yksityistä lääkäri-/ultrakäyntiä.
Toivottavasti Pirpana suostuu tuolla kerralla sen merkkinsäkin paljastamaan. Mulla on niin palava halu jo tehdä jotain konkreettista tulokkaan eteen ja etenkin shoppailla ;)
Oon nyt asettanut itselleni raskausviikon 30 sellaiseksi rajaksi, jonka jälkeen saan hössöttää ihan kunnolla.
Tekisi niin kovasti mieli laittaa jo kehtoa ja hoitopöytääkin paikoilleen, mutta ei siinä ihan vielä ole mitään järkeä.

Kahtena viime päivänä olo on ollut hieman kömpelömpi. Kohtu tuntuu nousseen taas ylemmäs ja kumartelut alkavat tuntua jo ikäviltä.
Närästyskin vaivaa taas isommin ja ylävatsalla on sellainen kipeä tunne. 
Liekö sitten yhteensattumaa, vai mitä, mutta kahtena viime päivänä vauva tuntuu myös liikkuneen hurjan paljon vähemmän ja laiskemmin.
Edes eilen illalla nauttimani hurjan terveellinen iltapala, tölkki Cokista ja poppareita, saaneet vauvaa moksiskaan.
Nyt lounaan jälkeen masussa tuntuu taas vähän enemmän liikettä, mutta onpahan kyllä todella ärsyttävää, kun mieleen tulee taas kaikennäköistä.

Jaahas, nyt taitaapi kutsu käydä päikkäreiltä heränneen pikkuneidin luokse ja välipalalle.

Jippu 23+3

Jouluvalmisteluja ja vatsatautia

Tässä pirtissä joulun valmistelu sai ihan uuden käänteen M.:n napattua itselleen jostain (piip) oksennustaudin.
Tänään on kolmas päivä neidin osalta oksentelua ja ripulointia takana ja äitiä ei ihan hirmuisesti enää naurata.
Ekat kaksi päivää tuo oli tavallaan hellyyttävää. Pienen neidin eka ykätauti. ♥
Suunnitelmia ja kyläilyjä siis urakalla pipariksi ja etenkin joulusiivous sai uuden merkityksen.
Lattiat ja vessa on höyrypesty viimeisen päälle, olkkarin parkettia innostuin jopa kuluneemmita kohdilta vahamaan. Kaksi mattoa meni pesuun ja niitä saunassa jynssätessä, innostuin sitten pesemään koko saunankin samalla.
Taitaa tähän yllättävään energisyyteen liittyä myös maaginen keskiraskaus. ;)
En ikimaailmassa olisi ilman tuota mahapöpöä ryhtynyt puoliinkaan hommista.
Pyykkäämiseen olen tosin kyllästynyt.
Kone on muutaman päivän aikana pyörinyt aika lailla non-stoppina ja nyt ovat viimeiset pyykit viittä vailla kuivia. (mun tämän hetken suurin toive on muuten kuivausrumpu ;) )
Luojan kiitos, M. ei ole ykäillyt aamun jälkeen ja ruoka on maistunut edes jotenkuten. Tai ainakin neidin teki koko illan mieli napostella jotain, mutta pieni vatsalaukku on varmaan sen verran kutistunut, että pari suupalallista riittää. Loput voikin antaa koiralle...
Nyt hurjan paljon peukkuja, että huomisesta selvitään jo ilman oksennusta.

Huomenna, tai laskentatavasta riippuen tänään, viikot poksuvat ja alkaa jo 20. raskausviikko.
Mahtavaa. ♥
Masuvauvan voimakkaimmat potkut näkyvät jo vatsanpäälle ja isimieskin sai eilen todistaa tämän.
Silti tuntuu, että niitä tulee ihan tosi harvakseltaan ja joudun oikein keskittymään, sekä useinmiten tönimään toisen liikkeelle.
Ja edelleen tiedän, että tämä on täysin normaalia, eikä saisi verrata edelliseen raskauteen, mutta silti..
Ehkäpä Pirpana on vain rauhaisampi tapaus tai kuten todennäköisempää, istukka on edessä vaimentamassa hentoisemmat liikkeet.

Noh, näissä tunnelmissa katsomaan, onko joulupöydän keskipiste valmis viettämään yön uunin lämmössä. ;)

Leppoisaa joulumieltä kaikille lukijoille! ♥

Toinen neuvolakäynti

Eilen kävin toisen kerran neuvolassa ja pikkuneiti M. oli mukana menossa.
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)

Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)

Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥

Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.

Neuvolakäynti 17+2

• Paino 58,4 (58,8)
• RR 114/78 (109/68)
• Hb 105 (141)
• Sf-mitta 17cm
• Liikkeet +
• Syke + 
• Pissa puhdas 

Painon suhteen ollaan siis edelleen miinuksella, mutta ihmekös tuo taas tälläkään kertaa, kun olot olivat, mitä olivat. Verenpaineen suuempi lukema selittyneen neidin läsnäololla, tosin ihan mallikas tuo siltioli ;)
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen  lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥

Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)

Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!

Migreeniä, migreenin perään.

Tyydyn tiivistämään viime viikon ja tämän viikon alun toteamalla, että tämän raskauden (suoraan sanottuna) paskimpia päiviä takana.
Oksentamista, vatsataudin tynkää, lisää oksentamista ja viisi päivää kestänyt migreeni, johon vedin sallitut Panadol annokset / pvä, ja joka aamu otin sen grammaisen Panadolin lisäksi 600mg Buranaa. ( lääkärin luvalla)
Eikä mitään apua. Ihan sieltä ja syvältä.
Asiaa ei mitenkään helpottanut energinen taapero ja viikonlopun reissussa ollut mies.
Ensi kertaa tässä raskaudessa tuntui, että nyt riittää. 

Tänään (15+2) päänsärkyä ei ole näkynyt ja Luojalle kiitos. Perjantaina olisi pikkujoulukeikkaa kokin roolissa ja se on työllistänyt tästä päivästä alkaen.
Neiti M. piti silloin raskausaikana huolen, että rv:ko 16 oli kamalin, joten Pirpana säästi minulta toivottavasti viikon. :D 

Masun pullahtamista odotan kovasti. Kohtu tuntuu ihan tosi ylhäällä, lähes navan korkeudella, mutta ei vaan nouse esiin. Minua pissattaa harva se tunti ja yölläkin saa nousta kahdesti. Sekin virhe on tehty, että en nouse ja aamulla kohtu kiittää supistuksella, joka jopa vähän tuntuu.

Pirpanan liikkeet ovat edelleen hentoiset, mutta eilen (vai toissapäivänä) tunsin pienen jo ensi kertaa ihan istuessa ja illalla tuntui sellainen terävämpikin liike. Ehkä jopa jalka..

Tässä vielä masukuvaa raskausviikolta 15+0

Viidestoista viikko

Nyt tuntuu jotenkin jo siltä, että kyllä tämä raskausaika vaan meneekin eteenpäin. Tuntuu kuin olisi jo pitkälläkin, kun käynnissä on viidestoista viikko. Hieman reilu viisi viikkoa siis etiäpäin ja ollaan jo puolivälissä. Ihanaa <3

Tämä raskausviikko alkoikin sitten todella lupaavasti. Heti maanantaina 14+0 piti aamu aloittaa oksentamisella ja sama piti siinä päivän mittaan toistaa vielä kolme kertaa. Jessus. Miksi ihmeessä tämä alkoi vasta nyt....Kun välillä on jo ihan oikeasti tuntunut siltä, että pahoinvointi on helpottamaan päin ja olen joinain päivinä saanut ihan oikeaa ruokaakin syödyksi. No, jos tämä menee samaa kaava kuin neidistä, niin ensi viikon jälkeen alkaa helpottamaan.;)

Tässä on myös muutamana iltana ollut sellaisia olikohan tuo liike-hetkiä. Neiti M. ilmoitti ensi kerran liikkein itsestään 14+5 ja siihen ei ole enää montaa päivää tässä raskaudessa. Viime lauantaina nukkumaan mennessä   pidin käsiä siinä kohdun kohdilla ja vähän painelin sitä, niin hetken päästä tuntui sellainen jännä tunne, aivan kuin vauva olisi kääntynyt vatsassa. Sitä tuntui hetken aikaa. Olen nyt toistanut tuota joka ilta ja tuota samaa muljumisen tunnetta tuntuu, kun tökin kohtua. Se on vielä ihan tositosi hentoista ja välillä mietin, kuvittelenko kaiken. :D
Eilen illalla, taas nukkumaan mennessä, tunnustelin kohtua ja nyt pystyin ensi kertaa paikallistamaan päälle päin, missä kohtaa Pirpana majaili. Toisella puolella kohtua oli sellainen jännä kovempi kohouma ja piti oikein miestäkin pyytää kokeilemaan. No, tämä ilkeä äiti sitten taas tökkäisi pientä pariin otteeseen, eikä mennyt kauaa, kun tuntui taas sellainen hassun hento muljahtaminen.
Nyt pitää sitten vaan seurailla tuntemuksia ja pysähtyä aina hetkeksi kuulostelemaan oloa. Melko nopeasti nuo liikkeet kuitenkin vahvistuvat, jos tosiaan olivat niitä <3

Tässä vielä tämän viikon kuvatus vatsasta, jännitettynä. ;)

Ja tässä alla kuva vatsasta ihan normitilassa samana päivänä kuvattuna, ilman "lihasten" jännittämistä.
(mitäs menitte viimeksi mainitsemaan jotain timmistä vatsasta, sitä se ei kyllä ole :D )

Jippu 14+2