Raskausviikko 14+0

Viime viikolla käytiin ensimmäisessä julkisen terveydenhuollon tarjoamassa ultrassa ja vauvalla oli kaikki aivan kuten tässä vaiheessa pitääkin olla. Pieni nukkui lähes koko toimituksen ajan, niin häntä oli helppo tutkailla. Vasta aivan lopussa kätilö töni anturilla kohtua sen verran rivakasti, että saatiin niitä liikkeitäkin nähtyä. Melkoinen unikeko.
Mitään riskilukuja tmv. ei tosiaan seulottu, mutta silmämääräisesti hän oli aivan täydellinen.

Suureksi ylläriksi kätilö kertoi myös sen, että sukupuolestakin näkyi jo viitteitä, jos vain haluamme saada nyt jo veikkauksen siitä. Kätilön mukaan jalkojen välissä oli näkyvissä selvä tötterö. :D
Tuntui kyllä aika huimalta saada vahva veikkaus sukupuolesta jo 12+4. Toki netti on pullollaan juttuja siitä, kuinka näin varhaisilla viikoilla vauvat näyttävät samalta tai että tytön ja pojan voi erottaa toisistaan vain siitä, osoittaako joku nyppylä ylös tai eteen.
Enkä minä tietenkään tätä poika-arvausta vielä 100 % totuutena ota, mutta jännä nähdä, mitä siellä rakenneultrassa sitten toukokuun alussa selviää.

Vauvaa varten ei ole tehty vielä mitään hankintoja. Tai no, ostin kirpparilta yhden vanuhaalarin kolmella eurolla. Ihan vain siitä syystä, että se oli tismalleen samanlainen ja samankokoinen kuin aikoinaan ostin jo esikoiselle ja jonka sitten kuopuksen jälkeen myin pois. Tunnearvo taisi enemmänkin määrittää tätä hankintaa. ;)
Mitään muuta en osaa vielä miettiä. Ahdistaa tämä pieni kämppä ja tavaramäärä jo nyt sen verran, että ei tee mieli kärrätä tänne yhtään lisää tavaraa.

Kuluneella 14. raskausviikolla olen myös ollut tuntevinani ekoja liikeitä parina päivänä. Ovat olleet niin nopeita hetkiä, että väkisinkin jäin miettimään, että oliko se nyt sitä vai ei, mutta jostain syvältä kumpusi kuitenkin se fiilis, että tältähän tämä tuntui. Nyt sitten toivon tietty sitä, että liikkeitä alkaisi tuntua päivittäin ja paljon. :D

Oma olo on edelleen ollutkin sitten aika kakka. Aika lailla kolme viikkoa on nyt pää särkenyt taas niin, että välissä on ollut pari parempaa päivää. Eilen oli taas niin jäätävä hedari, että maksimiannokset paracetamolia ei auttanut yhtään. Yötä vasten otin 300mg Ibuprofeiinia ja tänään aamulla ei päätä jomottanut. Halleluja siis tälle päivälle.

 - Ylläripallero 14+0

Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.