Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.