Parempi myöhään kuin milloinkaan...kai?

Ja tällä myöhäisellä ajankohdalla tarkoitan tällä kertaa oksentamisen aloittaista.
12+5 sai nyt siis olla se päivä, kun laatta lensi ihan kunnolla. Tilanne oli jotenkin niin surkuhupaisa, että en ollut varma, olisiko siinä pitänyt siis itkeä vai nauraa. Joka tapauksessa toivon silti, että uusintaa ei tarvitse ottaa ja tämä pahoinvointi loppuisi muutenkin pian. Viimeistään jouluksi olisi mukavaa saada tuo ruokahalu takaisin.
Painon puolesta en ole silti yhtään huolissani. Tällä kertaa olen vain noin kilon verran miinuksella lähtöpainoon verrattuna. Esikoisen aikaan painoa putosi se 3,5kg ekan puoliskon aikana ja tällä kierroksella lähtöpainoa oli kaksi kiloa enemmän.

Huomenna olisi sitten isäinpäivä ja neidin kanssa yllätetään Isi ainakin kortilla ja aamiaisella.
Isimies itse olisi halunnut kyllä lähteä hirvijahtiin, mutta kun muistutin miestä siitä, että tämä missasi ekan isäinpäivänsä olemalla ulkomailla jahtireissulla, niin lupasi sitten olla aamulla kotona.
Huomenna mennään myös oman isäni luokse päivälliselle ja samalla olisi sitten tarkoitus kertoa raskaudesta hänelle.
Tavallaan en vieläkään haluaisi ja olen muutenkin viimeiset viikot ollut maltillinen kertomisen suhteen.
Kukaan ns. uusi henkilö ei tiedä raskaudesta. Liekö ne vuotelut saaneet tämän äidin vähän takajaloilleen ja olemaan ihan hissukseen.
Ultrakin on vasta maanantaina.
No, ehkä tarkistan vielä sykkeet tänä iltana, niin kaipa sitä uskaltaa sitten kertoa uutisen.

Sykkeitä olen tosiaan muutamaan otteeseen kuunnellut ja parina viime kertana ovat olleet jo niin vahvoja ja pieni on pysynyt sen verran paikallaan, että sykelukemakin on piirtynyt näytölle.
Pirpanan sydän tuntuu sykkivän sellaisella 160 lyönnin keskinopeudella. :)

Tällä  13. viikolla olo on ollut muutoin hyvin vaihteleva. Alkuviikolla oli pari tosi energistä päivää ja touhusin ihan älyttömän paljon kaikkea. Puunasin ja järjestelin sellaisiakin paikkoja, joita yleensä kerran pari vuodessa tulee tarkistettua.
Sitten on ollut pari huonompaa päivää, tämä oksennuspäivä mukaan laskien. Kaiken kaikkiaan tämän ekan kolmanneksen olotila on hyvin saman tyylinen kuin mitä Neiti M.:stä oli.

Ja itse Neitiin liittyen on vielä kirjattava ylös pottatouhuissa edistyminen. Kahtena päivänä on saatu kakat pottaan! Kuivaksi oppinen on siis täälläkin vielä täysin mahdollinen vaihtoehto. ;)

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ihanaa isäinpäivää huomisen johdosta.

Jippu ja co. 12+5

Niin, ja tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti tukilääkityksen loppuminen.
Ei enää valuvaa lugemössöä! Wuhuu! :)

Meinasi myös ihan unohtua, tervetuloa uudet lukijat <3