Pientä paniikkia

Aiheutti eilen aamulla pöksyistä bongaamani vaaleanpunertava vuoto.
Kyllähän siinä tilanteessa pienessä mielessä kävi jos mitkä kauhukuvat. Raskaus ja punertava vuoto ei vaan sovi yhteen. Ei sitten millään. Alavatsalla oli päivän aikana sellaista menkkamaista jomottelua ja loppupäivän vessakäynnit olivatkin paljolti paperin tuijottelua.
Onneksi tuota vuotoa ei nyt ole eilisen jälkeen näkynyt ja kyllähän minäkin sen tiedän, että se on ihan normaalia ja voi johtua niin lukemattomasta määrästä eri syitä.
Jälkeenpäin mietittynä tässäkin tilanteessa edellisen illan tapahtumat makuuhuoneessa saattoivat olla syynä vuotoon. Limikset on jotenkin tosi herkillä.

Mitäköhän mieltä mies olisi, jos tässä oltaisiin nyt kaksi viikkoa ihan selibaatissa. Eli sinne ultraan asti.
Kamalaa hätävarjelun liioittelua, mutta kun en millään haluaisi taas panikoida vuodon syytä.
Sitten mietin sitäkin, että jospa tuon Pirpanan ravinnonlähde, eli istukka on kiinnittymässä jonnekin kohdunsuun tietämille...
Ei kyllä olisi mukavaa sekään..

No, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä ja olen kyllä taas ihan luottavaisin mielin.
Tänään tein sen digidigin ja tulihan se 3+ tulos sieltä. Ihan oikeissa lukemissa ollaan ja testailut saavat nyt jäädä. Kahdeksaan sitä tulikin varmaan pissittyä. :D

Eilen luin VAU-kirjasta, että pienen sydän olisi nyt alkanut lyödä. Ihan uskomatonta, kun ei vaan voi käsittää, miten pienestä sydämestä onkaan kyse. 
Vaikka tässä ollaan nyt toista kertaa matkalla, niin ihan yhtä uskomattomalta pienen elämän alku tuntuu. 
Mittaa Pirpanalla on 1-3mm ja aivan tajuttoman isoja juttuja tapahtuu tällä viikolla..

 "Aivan viikon lopulla muodostuvat kolme aivo-osiota. Etuaivot huolehtivat muistista ja ajattelusta – käytännössä ongelmanratkaisusta ja aistien viestien tulkitsemisesta. Keskiaivot koordinoivat signaaleja ja lähettävät ne oikeaan päätöspaikkaan.

Taka-aivot huolehtivat lämmönsäätelystä, hengitysrytmistä ja lihasliikkeistä. Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän. Kun alkio on 25 päivää vanha (hedelmöittymisestä), eli tämän viikon puolivälissä, alkaa pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin!"

Lähde: Vau.fi

Tässähän ihan herkistyy :)

Kivaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Jippu ja Pirpana 5+5

Testihuumaa

Meinasin tosiaan, että teen tänään vielä varmistustestin ennen polille soittoa.
Tein sen sitten jo eilen, iltapisusta.
Kaksi selkeää viivaa.
No, pitihän mun kuitenkin saada niin sanotusti mustaa valkoiselle ja tänään aamulla tein CB:n digin.
Gravid - Raskaana 1-2.
Jokohan blondi uskoo?
Kaapissa on vielä pari testiä, mutta en mä niitä vielä huomenna tee. Teen vasta torstaina, niin onpahan sitten taas vähän tummemmat viivat. ;)

Se on vaan jotain niin äärettömän maagista nähdä niiden kahden viivan piirtyvän tikkuun. Ja jos mitään oireita ei ole/tule, niin siihen pieneen tikkuun kiteytyy se suuri ihme.
Mun sisällä kasvaa uusi elämä.
Vielä tänä päivänäkin, kun katselen Neiti M.:n touhuja, en voi käsittää, että hän on minusta. Meistä.
Sydän pakahtuu onnesta tuota pientä ihmistä kohtaan. Melkein pelottaa se, että kaiken mennessä hyvin, tuo tunne vain kasvaa. Miten minun pääni kestää sen kaiken rakkauden.
Niin ehdottoman ja aidon rakkauden. Rakkauden, jonka puolesta voisi itse kuolla.

No, testejä on siis tehtynä nyt kolme ja tuosta rohkaistuneena soitin aamulla polille.
Hoitaja onnitteli ja oli lähes yhtä "aidosti" iloinen, kuin silloin negaa ilmoittaessani oli puolestani pahoillaan. ;)
Sovittiin varhaisultran päivämääräksi 5.10, kun tarkoista viikoista ei vielä ole täysin käryä.
Jos mä nyt vieläkään osaan yhtään laskea, niin silloin saattaisi olla menossa viikko 7+4.
Sykkeen pitäisi näkyä hyvin ja Pirpanasta tulla jotain mittojakin esille.
Voi hyvä Luoja, anna kaiken olla mallikkaasti..
Toivottavasti saan sitten sen tarkemman lasketunkin, jolleivät sitten osaa Tayssista sanoa mitään, kun sinne koitan muistaa soittaa. (tänään unohdin sen jossain euforiassani)

Loppuun vielä vähän oireita näin pp12 ;)
- alavatsalla menkkamaista tuntemusta
- tietoisuus tissivarustuksesta
- iltaa kohden lisääntyvät ällötys
- nälkä ja kaikkea tekisi vähän mieli

Tuo hormoonitoiminnan muutos/lisääntyminen on nyt vaikuttanut myös siihen, että vetelin tuossa hetki sitten purkillisen piripiri-täytteisiä oliiveja ihan sellaisenaan ja hörpin sitä lientä suoraan purkista perään. Haluaisin niitä vieläkin, mutta kun ei ole. Jalapenoja kyllä löytyis....

Piinapäivä 11

Eikä sanoja varmasti tarvita ;)

















Joku pirpana sinne näytti nyt sitten jääneen. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti.
Päälimmäinen tunne on kiitollisuus.
Kiitollisuus siitä, että näyttäisi onnistuneen.
Olen myös onnellinen.
Ja kuitenkin olen hieman surullinen.
Surullinen niiden puolesta, joilla matka edelleen kestää.
Matkalaisille toivon vain hurjan paljon voimia.

Toivon, että pirpana pysyy matkassa aina kesän korvalle asti.
Kasvaa ja kehittyy täydelliseksi pieneksi vauvaksi.
Meidän vauvaksemme. <3

Tänään minun päiväni on täynnä iloa. Mieskin sai kuvalla varustetun viestin heti aamutuimaan, ei taida olla vielä herännyt.
Neiti M. nyt ei ymmärrä vielä mitään. Elää hetkessä äidin rinnalla.

Ja sitten niitä oloja.
Pp8 ei tosiaan ollut mitään oireen tynkää.
Pp9 alkaen olen tuntenut sellaista jatkuvaa pientä näläntunnetta ja illan mittaan väsymyksen kasvaessa tuli sellainen kevyen kuvottava olo.
Eilen, pp10 se sama näläntunne jatkui. Illalla tuntui taas kuvotusta ja aamun testaus jännitti niin paljon, että tuo myöhäisen illan kuvotus oikein voimistui. Tissitkin tuntuivat vähän erilaisemmilta
Tänään repäisi ekan kerran tuolta alhaalta. Tissit tuntuvat edelleen hassuilta.
Saapa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.

Kivaa alkuviikkoa kaikille!
Jippu ja pirpana pp11 

Yksi pää pelistä pois!

Ja ehkä se toinenkin...


Se jatkoviljelyyn mennyt alkionreppana ei selvinnyt päivää pidemmälle ja näin ollen menehtyi.
Melko lohduton olo ja mieleen puski väkisinkin tunne siitä, että miksi ihmeessä tämä toinekaan olisi.


Mitään oireita ei ole.
Ei mitään.


Pp 9 testasin piruuttani ovistestillä negan.
Miksi?
No, koska neidistä ovistesti näytti vahvaa plussaa.


Tänään, Pp 11 tein ihan kunnon r-testin ja tulos oli totaalinega.
Ei haamun haamua.


Toki on vielä aikaista(?). Virallinen testipäivä on vasta tiistaina, testi ei ollut herkkä (25iu), ja se oli "vanhentunut" 2011.
Kyllä se silti toimi. Kontrolliviiva helotti kirkkaanpunaisena.


Ja silti vituttaa. Testasin(ko) ehkä liian aikaisin. Toisaalta mulla oli vaan niin vahva negaolo, että näinhän sen piti mennäkin.
Ja silti tirautin muutaman kyyneleen.
Mies kyllä haluaa vielä uskoa muuttuvaan tulokseen ja haki ihan omatoimisesti minulle apteekin r-testipaketin.
Sanoi vielä kotiintullessa, että on kuulemma herkkä ja suosituin malli.
Miehet :D


No, testaan sitten huomenna sillä, kun zumenoneja on jäljellä enää huomiselle aamulle ja Lugeja kahdeksi päiväksi.