Rv. 28+0

No niin. Taas pyörähti uusi viikko käyntiin ja laskettu aika on taas vähän lähempänä.
Koko viikonlopun ajan vatsa tuntui taas olevan ihan tosi tiellä ja kaikki kumartelu ja maasta nostaminen tuntui työläältä.
Eikä tuo pallo minusta edes ole kovin iso.
Mulle onkin nyt jostain tullut tunne, että tämä vauva on pienempi, mitä neiti M. oli syntyessään (40+6, 3,3 kg)
Miehen kanssa tehtiinkin jo vähän veikkailuja syntymäajankohdasta ja niistä strategisista mitoista.
Mun oma veikkaus vauvan saapumisajankohdalle on 41+0, painoa nippanappa 3000g ja pituutta 49cm.
Mies veikkaili vauvan olevan tällä kertaa jämpti ja tulokas syntyy päivän ennen tai jälkeen lasketun ajan. Painoa mieskin veikkaili tälle vauvalle 3050g ja pituutta 50cm.
Meillä molemmilla on kuitenkin vielä kertaalleen oikeus muuttaa veikkaustaan, mutta sen on tapahduttava ennen 36+0 vkoa :D
Vähän huumoria siis tiedossa tähän loppuodotukseen. ;)

Tässäpä muuten nyt vihdoin tätä masukuvaakin.
Kuva on siis tältä aamulta, rv. 28+0.

Ai niin, loppuun vielä pieni ylläri. ;)
Meidät tunnistavat/tietävät ovat sitten ihan hyshys.
Täytettiin ja tilattiin miehen kanssa tällainen:

Johan tässä on yli yhdeksän vuotta eletty yhteistä elämää ja nyt, kun tulossa on toinen lapsikin, niin minusta alkoi vaan tuntua suunnattoman epäreilulta olla yksin kolmea samannimistä vastaan :D
Päivähän tässä pitäisi vielä päättää. Ennen vauvaa kuitenkin ja ihan ilman mitään ylimääräisiä säätöjä.

Näihin tunnelmiin, joten kivaa viikonalkua kaikille! :)

- Jippu 28+0

Raskaus ja vatsatauti vol. 2

Otsikon johdattelemana on vain todettava, että nämä kaksi eivät vain sovi yhteen.
Ei sitten millään tavalla.
Ei ainakaan näillä pidemmillä viikoilla.

Hetken aikaa näytti jo siltä, että saadaan heittää hyvästit viikonlopun reissusuunnitelmille, mutta nyt näyttää taas jo valoisammalta.
Tämän äiti-ihmisen tiistai-aamu nimittäin alkoi sillä, että tunsin itseni jo aamulla huonovointiseksi.
Yhdeksän aikaan pitikin juosta vessaan ja heti sen käynnin perään alkoi oksentelu.
Eipä päästy pitkälle yli aamu10, kun oli pakko soittaa isimiehelle töihin, josko tämä millään irtoaisi sieltä kotiin. Omalle ykäilylle ei tullut loppua ja siinä vaiheessa, kun M.kin totesi "pelkäävänsä äitiä", oli pakko hälyttää apua.
Luojan kiitos isimiehen toimenkuva on joustava ja hän pääsi lähtemään töistä. Itse en pysynyt enää tolpillani ja jahka mies 11 jälkeen kotiutui, niin minä painelin sänkyyn.
Koko päivä kului siis nukkuen ja ykäillen.

Tuo tauti on siitä tylsä, että se vie kyllä voimat ihan totaalisesti ja näin raskaana ollessa saa vielä vähän lisäystä mukavilla supistuksilla.
Koko alaselkä oli ihan tulessa, kaikkia niveliä kolotti, palelsi ja kyljet ovat vieläki hellänä vatsakrampeista.
Nyt kaksi päivää myöhemmin, olo on edelleen vetämätön ja hieman jännäilen, miten tässä huomenna jaksaa mitään ostoskeskuksia kierrelläkään. 
Täytyy toivoa, että illan ulkoilulla ja tukevammalla ruoalla saataisiin tähän naiseen vähän puhtia ja huomenna fyysinen kunto olisi edes lähellä normaalia.

Uusi kamerakin kotiutui eilen ja pääsee taas räpsimään vähän kuvia. Aamun lehdenhakureissulla sitä tuli testattua lähinnä maisemakuvaukseen.

Terkkuja siis täältä pellon ja metsän reunalta. :)

Viimeinen kolmannes

Raskausviikko 27+0 (neuvolan mukaan tosin jo eilen...) ja viimeinen kolmannes käyntiin.
Laskettuun aikaan on siis enää noin kolme kuukautta.
Uskomatonta!

Tähän kolmeen kuukauteenkin mahtuu vielä vaikka mitä.
Työt alkavat reilun kahden viikon päästä ja niitä pitäisi jaksaa painaa sen päälle viisi viikkoa.
Äitiysloma alkaa näin ollen siis reilun seitsemän viikon päästä. Tuokin asia on tullut taas konkreettisemmaksi, kun päätökset äitiysavustuksista ja vanhempainrahoista ovat tipahtaneet postiluukusta.
Ja pakkohan se on myöntää, että kylläpä ne summat näyttivät ihan mukavilta tämän kotihoidontuella kituuttelun jälkeen. Jos yhtään osaan enää näillä äitiyden ja raskauden näivettämillä aivoillani laskea prosenttilaskuja, niin tiedossa on yli 400% "palkankorotus" :D 
Onneksi tässä on vielä tulossa sitä ihan oikeaa palkkaakin ja vähän lomarahoja, joten minunlaiseni semi-materialistikin pääsee pian kunnolla shoppailemaan.

Pieni shoppailumatka ollaankin tekemässä nyt tulevana viikonloppuna ihan koko perheen voimin, kun lähdetään perjantaina hotellilomalle lähikaupunkiin ja yhdistellään siihen sitten vähän Ikeaa ja isompaa ostoskeskusta. Pitää myös todeta, että pari päivää ruoanlaitto- ja pyykkäysvapaata kuulostaa houkuttelevalta , eikä noissa hotellien aamiaisissakaan mitään moitittavaa ole. ;)

Pirpanalle on kertynyt jo hurjan paljon sitä ihan "omaakin" tavaraa. Tuleva pikkuneiti perii tietty isosiskonsa vaatteita, mutta jotta niissä vauvakuvissa ei sitten olisi kopio M:stä, niin pitäähän sitä omaakin olla.
Uutta ja sitten ihan käytettyäkin vaatetta on tullut hankittua Pirpanalle, eikä toki pelkästään tyttöväreissä. :)
Lisäksi olen nyt ihan koukussa noihin facebookin lastenvaate-, ja tarvikekirppiksiin. Olen tehnyt ihan hurjan paljon löytöjä todella edullisesti. Kaikki lähes uudenveroisia, etenkin noissa ihan pienissä kokoluokissa.
Tuplarattaisiinkin löysin sen kovan vaunukopan 40 eurolla ja eipä tuossa paljon käytön jälkeä näy.
Virallinen OVH tuohon Carenankin koppaan on kuitenkin noin 100 euroa ja jos olisin tuon merkin kärryt ostaneet ihan upouutena, niin halvimmillaan maksettavaa olisi tullut lähes 400 euroa.
Nyt tuplat ovat maksaneet meille 220 euroa.

No, leikkimattoa ei välttämättä olisi pitänyt uusia, mutta sitten sain päähäni, että tällainen olisi kiva.
Uutena en sitä hintavasta syystä suostunut hankkimaan, mutta kun tuokin "käveli" fb:n kirppisringissä vastaan 30 eurolla, niin nyt on sitten uusi mattokin. :D
Eikä sekään kyllä eroa uudesta missään määrin.

Sitterin tosiaan myin jo hyvissä ajoin pois, omasta mielestäni, sen epäkäytännöllisyyden vuoksi ja nyt sitten pitää sellainenkin hommata.
Tällä hetkellä mietinnässä on tämä. 

Vielähän tässä olisi vaikka mitä pientä, suurta, tarpeellista ja tarpeetonta hankittavana, mutta nyt pitää kyllä odotella muutama viikko, että päästään tässä raskaudessa vähän pidemmälle ja voidaan laittaa hoitopöydät ja nukkumapaikat pienelle valmiiksi.
Hahmottuu sitten paremmin kaikki tarvittavakin. 

Pitkästä aikaa voisi vähän kirjoitella näitä fyysisiäkin kuulumisia tämän raskauden tiimoilta ja ensimmäisenä pinnalla on närästys. Eikä mikään ihan pikkuinen, vaan ihan koko päivänkin pilaava.
Kahvi on nyt muutaman päivän ollut pois kuvioista, kun viime perjantaina erehdyin sen yhden kupillisen kyläillessä juomaan. Eipähän tarvinnut paljon iltasella ruokailua miettiä. Rennie ja Samarin ovat kyllä luottoyhdistelmä. ;)
Seuaavaksi häiriötä aiheuttaa oikean puoleinen kipu kyljessä. Seisoaltaan se ei niin vaivaa, mutta istuessa sitäkin enemmän. Tekee koko ajan mieli painaa kädellä mahaa alemmas.
Molemmat näistä vaivoista ovat identtisiä neidin raskaudesta.
Seisaaltaan sitten alakerta tuntuu puutuvan ihan älyttömän nopeasti ja pidempi kävely/seisominen saa aikaan sen ihana vaappumis-efektin. :D

Nyt nauttimaan omasta ajasta. Isimies ja neiti lähtivät kokemaan madekatiskoja yhdessä ♥

Puspus,
Jippu rv. 27+0

Neljäs neuvolakäynti

Eilen tuli piipahdettua neuvolassa ja miten musta yhtäkkiä tuntuukin, että niitä on tosi tiuhaan, vaikka tämä oli vasta neljäs käynti ja viikkoja kuitenkin jo 26+.
Seuraavakin käynti on jo kolmen viikon päästä. :D
Aika siis tosiaan kuluu eteenpäin, vaikka itsestä tuntuu siltä, että olen ollut raskaana jo ikuisuuden.

No, ei sovi valittaa. Ihan mukavahan siellä on ollut käydä, vaikka joudunkin aina ottamaan tuon rakkaan pienen esikoisneidin mukaan.
Ja M. ainakin on ihan innoissaan neuvolakäynneistä. :D

Tällä kertaa kertaa piti palauttaa kotiläksytkin, eli se synnärin lomake ja voimavarakysely.
Ensin käytiin synnärin lomake läpi ja siinä täti sitten takertui pariin kohtaan.
Miksi ei oltu laitettu nimiehdotuksia ja mun toiveet koskien synnytystä-kohtaan.
Nimiehdotukset jäivät tosiaan tyhjiksi, koska ei yksinkertaisesti olla ehditty kunnolla yhdessä miettiä asiaa ja vaikka mulla olikin tytölle jo ihan sopiva nimi mielessä, niin mies alkoi himmailla.
Halusi kuulemma vielä maistella noita ehdotuksia ja vaikka nuo ehdotukset eivät mitään sitovia olekaan, niin olisi siinäkin kiva olla sellainen nimi, mikä miellyttää molempia heti.
No, tässä on vielä aikaa pohtia sitä nimeä.. :D

Sitten päästiin tuohon synnytystoivekohtaan ja sitä käytiinkin sitten pidemmän aikaa läpi.
Mulla meni tuo toiveiden kirjoittaminen vähän pitkäksi, kun aloin purkaa myös neidin synnytyksen jälkeen mieleentulleita asioita.
Olin siis kirjoittanut siihen lappuun näin:

"Tällä kertaa, mikäli kaikki menee toivotulla tavalla, en halua epiduraalia tai muuta vastaavaa. Esikoisen synnytyksestä se vei minulta ponnistamisen tunteen täysin ja haluaisin nyt kokea sen.

Lisäksi olisi mukavaa olla piuhoista ja sängystä vapaa, eli pystyä kävelemään, kokeilemaan jumppapalloa, aquarakkuloita, akupunktiota, kauratyynyä tms. Ammeeseen olisi tälläkin kertaa mukava mennä.

Kohdunkaulanpuudute on OK; tosin viimeksi sekin jäi toispuoleiseksi, mutta on varmasti täysin toimiessaan hyvä vaihtoehto.

Sitten mietityttää, miksi välilha viimeksi leikattiin, vaikka ponnistusvaihe kesti yht. vain 16min, eikä tietooni tullut, että vauva olisi voinut huonosti ja omat voimanikin olivat vielä hyvät. Toiset kun saavat ponnistaa jopa tunnin,voimien niin salliessa"

Tuon luettuaan terkka ei oikein sanonut minulle muuta, kuin että jos haluan, niin voin mennä toki pelkopolin kautta puhumaan kätilön kanssa näistä mietteistäni ihan kasvotusten, mutta enpä tiedä olisiko siitä sitten apua.

Eihän minua synnytys pelota. Se on ollut yksi niitä elämän parhaita kokemuksia.

Ehkä tässä täytyy vain toivoa, että tuleva synnytys etenee toivotulla tavalla ja minun toiveitani kuunnellaan.

Sektio minua kyllä pelottaa. Sanoin sen terkallekin ja totesin, että haluan synnyttää alakautta, normaalisti. Mun mielestä leikkaus on jotenkin niin brutaali menetelmä repiä se vauva pihalle, eikä siis mielestäni synnytys.

Onhan se vauvalle syntymätapa, mutta minulle se ei ole synnyttämistä. Ja minä haluan synnyttää.

Tämä mielipide tietty suututtaa kaikki sektion läpikäyneet, mutta ei se ole tarkoitettu niin.

Tämä on vain oma mielipiteeni ja tiedän pettyväni, mikäli sektioon joudun.

Tästäkin siis puhuttiin terkan kanssa ja mikäli synnytys jostain syystä päätyy sektioon, niin pääsen sitten varmasti silloin puhumaan ajatuksistani jonkun kanssa.

Nyt siis toivotaan, että Pirpana kääntyy ajoissa raivotarjontaan, pysyy siellä ja on muutenkin hyvässä asennossa alatiesynnytyksen kanssa.

No, sitten niihin lukuihin, joita neuvolassa tällä kertaa sain.

Eli neljäs neuvolakäynti, rv:lla 26+1

• Paino 60.6 kg ( lähtö 58 kg )

• RR 110/67

• Pissa puhdas

• Hemppa 114 (viimeksi 127)

• SF-mitta 25 cm

• Syke +, liikkeet ++

Tällaista tällä kertaa. Kamerani on rikkipoks, joten tämän viikon masukuva on ottamatta.Täytyy koittaa pian palata taas astialle, kun jonkin verran on taas hankintoja tehty ja raskausvaivoistakin voisi vähän valitella.. ;)Tunnustuksenkin olin saanut, ja kiitos siitä Toiveikas! <3Palaan tähänkin paremmalla ajalla. :)
Haleja muruset!
Jippu 26+2

Lääkäri- ja ultrakäynti

Tänään kävin yksityisellä siellä keskiraskauden lääkärintarkastuksessa ja samalla kurkattiin Pirpanan eloa ja oloa kohdussa.

Sisätutkimuksen osalta kaikki oli oikein hienosti. Lääkäri oli todella huolellinen tutkimuksessaan ja kohdunkaula mitattiin niin perinteisesti käsituntumalla, kuin sitten ultrallakin. Lisäksi ultralla tarkistettiin se, että kohdunsuu ei aukea sisältä päin paineen kasvaessa. Tässä tapauksessa minun piti siis yskäistä oikein kovalla voimalla.
Paikat olivat nätisti kiinni ja kiinteät. :)

Ultratessakin kaikki oli hyvin. Pirpana näytti oikein hyvinvoivalta ja liikkui vilkkaasti.
Kaikki otetut mitat vastasivat lähes niitä raskausviikkoja, mitä pitikin. Parin päivän heittoja näytti toisinaan tulevan "alaspäin"
Neidistähän mitat olivat usein muutaman päivän enemmän, joten onkohan meille odotettavissa hieman sirompi vauva, kun vielä näilläkin viikoilla tuntuu tuo jo rakenneultrassakin havaittu pienenpikokoisuus jatkuvan ;)
Tiedä häntä...
Painoarvioksi vauvalle saatiin nyt siis raskausviikolla 25+1 724g.
Seuraavaksi tutkailtiinkin sitten vauvan jalkoväliä ja koska Pirpana majaili sillä hetkellä perätilassa, niin lääkäri epäili homman olevan haasteellisempi.
No, eipä se sitten ollutkaan. Hyvin mahtui vauva levittelemään jalkojaan, eikä me siellä jalkojen välissä mitään nähty.
Mahdollisia merkkejä pippelistä etsittiin niin etu-, kuin pakarapuoleltakin, eikä sinne mitään ilmestynyt missään vaiheessa :D
Hyvin vahvan tyttöveikkauksen kanssa lähdin sitten kassan kautta kotimatkalle. 

Oma onnellisuus tuota pientä tulokasta kohtaan tuntui nyt lisääntyvän ihan hurjan paljon.
Meille on tulossa toinen tytär. ♥
Mieskin vaikutti poikatoiveistaan huolimatta onnelliselta. Sukupuolta tärkeämpää on kuitenkin tieto tällä hetkellä terveestä, hyvinvoivasta vauvasta.
Meitä on siunattu jo niin paljolla.
Uskaltaakoo sitä enempää koskaan pyytää.

Hyviä öitä kaikille! 

Jippu 25+1

Rv. 25+0

Viikonloppu oli ihan todella loistava.
Pitkästä aikaa Isimieskin oli täysin meidän käytettävissämme kooooooko viikonvaihteen, eikä huidellut (eilisiltaista pilkkireissua lukuunottamatta)omissa menoissaan. :))

Perjantain kohokohta oli ehdottomasti kuivausrummun saapuminen tähän talouteen.
Siitä olen haaveillut jo pitkään, sillä vaikka omakotitalossa asummekin, niin ei niitä kuivausneliöitä ihan liiaksi näin talviaikaan ole.
Lisäksi meille kertyy pyykkiä melkoisen paljon.
Miehen harrastukset (metsästys, salibandy ja jääkiekko) tuovat kivan lisämäärän meidän aikuisten vaatteiden,  neidin vaatteiden, pyyhkeiden, petivaatteiden ja koirien vilttien/pyyheiden lisäksi.
Ja vaikka M. onkin jo kuiva, niin kestovaipoista saatiin vielä lisää pyykkiä tuossa syksyllä ja syystalvella.
(tulevaa vaippapeppua odotellessa)
Saapa nähdä, mitä kaikkea tulee nyt pestyä, kun kuivaus käy näppärästi.
Nyt odotetaan, että tuo mies vaan asentaa tuon laitoksen toimintakuntoon. :D

Lauantaina lähdettiin pitkästä aikaa möksälle. Mies oli lähtenyt sinne jo pe-iltanan lämmittämään tupaa, koska  sinnehän ei sähköä/vettä tule.
Reissun tarkoitus oli lähinnä klapien haku, mutta yhdistettiinpä reissuun myös pulkkailua ja lumitöitä.

Vaikka mies oli edeltä käsin lämmittänyt mökkiä lähes 15h, niin eipä ne keittiönpuolen ikkunat vaan auenneet. ;)

Pieni M. nautti kyllä täysin siemauksin päivästä mökillä ja kaikkea kivaa tulikin puuhailtua.
Annathan merkkiä, jos tunnistat meidät kuvista!

Sunnuntaina suunnattiin meidän kaupungista löytyvään pieneen kylpylään ja ihan aluksi meinasi kylvyt jäädä välistä.
Saavuimme paikalle hieman klo. 11 jälkeen ja ovella oli ilmoitus yksityistilaisuudesta aina klo. 12 asti.
Saimme kuitenkin jäädä alun pihallemenokomennuksista huolimatta aulaan odottamaan tuota yleistä aukeamista ja täytyy sanoa, että olisihan se respan nainen voinut kertoa meille tämän tilaisuuden luonteen. ;)
Eipä meinaan mennyt minuuttiakaan, kun tuo selvisi meille ilman selittelyä. :D
Olimme sattuneet hotelliin samaan aikaan naturistien talvikarnevaalin kanssa.
Yritäpä siis olla siinä kohtaa ihan pokkana, kun pari miestä vetelee munasillaan siitä takaamme, niin että jälkimmäisen pakara hipaisee uimakassiasi.
En pystynyt.
Neiti ei ollut moksiskaan. Ilmeisesti kaksi-vuotiaan mielestä on ihan normaalia, että joku hilluu jossain nakuna.
No, tästä saatiin taas yksi ikimuistonen hetki ylöskirjattavaksi.

Kylpyläreissu itsessään meni hyvin.
Päikkäriajasta huolimatta M.:kin jaksoi yli tunnin polskia ja yhtä "sukellusta"(isi ehti pelastaa neidin suht ajoissa ;)) lukuunottamatta hengissä selvittiin ja pienen tytön kasvoilla loisti niin leveä hymy lämpimissä vesissä.
Itsekin pääsin ihan kuntoaltaaseen asti uimaan ja uiminen tuntuikin ihan hyvältä.
Kylmiltään en kuitenkaan viitsinyt uida 200metriä pidempää matkaa ja hyvä niin.
Altaasta nousu teki tuskaa, kun tuolla ihan alhaalla olevia kohdunkannattimia kiristeli oikein kunnolla.
Kävelykin sattui ja olikin pakko hypätä suoraan lämpimään porealtaaseen istumaan.
Pitäisi ilmeisesti siis kohottaa kuntoa ja taidankin alkaa tässä loppuviikkoinan taas uimassa, vaikka sen kerran viikossa.

Tässä vielä masukuvaa tältä päivältä.
Hienosti näyttää taas levinneen, kun selkäpuolellekin on tuollainen "makkara" ilmaantunut.

Se musta mörkö..

..nimeltä lapsettomuus ja sen mukana tulleet tuntemukset nostavat aina välillä päätään.
Vaikka itsellä nuo ikävimmät tunteet ovat enää hailu muisto, niin tietyissä tilanteissa ne pulppuavat pintaan koko voimallaan ja huomaan edelleen tuntevani, jopa vihaakin.

Tilanne:
Paras ystäväni, ystävä jo pian 24 vuoden takaa, jonka ensimmäinen ICSI meni penkin alle huonoin tuloksin ihan kaikin puolin, kertoo yhteisestä tuttavastamme.
Tuttava istuu ystäväni terassilla, vetelee röökiä ja kertoo vauvan syntyvän loppukesästä.
Ei ensimmäisen, ei toisen, vaan sen kolmannen (nikotiini)vauvansa saapumisesta maailmaan.
Olemme kaikki saman ikäisiä.

Nämä ovat jälleen niitä hetkiä, kun pienen ihmisen ymmärrys ei vain riitä.
Miksi helvetissä hänenkin pitää käydä tämä läpi?

Lämpimiä ajatuksia sinulle rakas ystäväni. ♥