..nimeltä lapsettomuus ja sen mukana tulleet tuntemukset nostavat aina välillä päätään.
Vaikka itsellä nuo ikävimmät tunteet ovat enää hailu muisto, niin tietyissä tilanteissa ne pulppuavat pintaan koko voimallaan ja huomaan edelleen tuntevani, jopa vihaakin.
Tilanne:
Paras ystäväni, ystävä jo pian 24 vuoden takaa, jonka ensimmäinen ICSI meni penkin alle huonoin tuloksin ihan kaikin puolin, kertoo yhteisestä tuttavastamme.
Tuttava istuu ystäväni terassilla, vetelee röökiä ja kertoo vauvan syntyvän loppukesästä.
Ei ensimmäisen, ei toisen, vaan sen kolmannen (nikotiini)vauvansa saapumisesta maailmaan.
Olemme kaikki saman ikäisiä.
Nämä ovat jälleen niitä hetkiä, kun pienen ihmisen ymmärrys ei vain riitä.
Miksi helvetissä hänenkin pitää käydä tämä läpi?
Lämpimiä ajatuksia sinulle rakas ystäväni. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko jotain mieleen?