Se musta mörkö..

..nimeltä lapsettomuus ja sen mukana tulleet tuntemukset nostavat aina välillä päätään.
Vaikka itsellä nuo ikävimmät tunteet ovat enää hailu muisto, niin tietyissä tilanteissa ne pulppuavat pintaan koko voimallaan ja huomaan edelleen tuntevani, jopa vihaakin.

Tilanne:
Paras ystäväni, ystävä jo pian 24 vuoden takaa, jonka ensimmäinen ICSI meni penkin alle huonoin tuloksin ihan kaikin puolin, kertoo yhteisestä tuttavastamme.
Tuttava istuu ystäväni terassilla, vetelee röökiä ja kertoo vauvan syntyvän loppukesästä.
Ei ensimmäisen, ei toisen, vaan sen kolmannen (nikotiini)vauvansa saapumisesta maailmaan.
Olemme kaikki saman ikäisiä.

Nämä ovat jälleen niitä hetkiä, kun pienen ihmisen ymmärrys ei vain riitä.
Miksi helvetissä hänenkin pitää käydä tämä läpi?

Lämpimiä ajatuksia sinulle rakas ystäväni. ♥

Päänsärkyä ja heikotusta

Parina aamuna on  herätessä ollut pää hieman kipeä ja se vaan on mun mielestä perin masentavaa herätä siihen tunteeseen. Millään en jaksaisi nousta ylös ja ihan rehellisesti sanottakoon, että nämä kaksi aamua on menneet myös niin, että vaikka neiti on herännyt jo ennenkin seitsemään, niin itse en ole pystynyt nousemaan.
Peitto kainaloon ja sohvalle torkkumaan. Väillä M. käy vetämässä nenästä tai hiuksista, mutta muuten leikkii todella hienosti yksin ja koirienkin kanssa. Näinä kahtena aamuna M. on myös saanut juoksuaamiaisen, eli leipää/banaania tms. käteen ja touhu jatkukoon.
Minä en käsitä, mistä tämä jäätävä väsymys kumpuaa..
Onneksi meillä on myös hyvin lapsiturvallinen koti, mutta silti mulla on ihan kakka olo tästä väsymyksestä.


Sitten on tullut sellainen heikottava olo, joka voimistuu etenkin iltaisin ja yöllä, kun herään neidin vuoksi.
Tulipahan siinä sitten jälleen kerran mieleen se raskauspahoinvointi ja yhdessä tämän väsymyksen kanssa alkoi jälleen mietityttää tämän hankkeen järkevyys.. :D 


Muutenkin naureskelin tätä lääkettä, kun se on kai ihan oikeasti vaihdevuosi-lääke. Jotenkin tämä on toisaalta hyvin loogista sen suhteen, että koko ICSI alkoi silloin aikanaan sillä Procrenilla, joka siis pysäytti oman hormoonitoiminnan ja tilalle sai vaihdevuosia muistuttavia oireita.
Nyt PAS:siin mennessä hoito jatkuu näillä vaihdevuosilääkkeillä. Eli onko yhtään ihmeellistä, että suurinpiirtein terveen naisihmisen kehossa hieman myllertää. :D
Puhumattakaan niitä naisia, jotka kierto toisensa perään sekoittavat kroppaansa.


Senkin tuo Zumenon varmasti aiheuttaa, että ovulaatioon viittaavia oireita on tullut jo nyt muutamana viime päivänä. Varmasti ihan normaalia, mutta silti sitä miettii, onkohan siitä jotain haittaa..


Nyt tuntuu myös siltä, että maanantaihin ei olekaan enää pitkä aika ja pian tosiaan tapahtuu taas kaikkea.
Tietääkö joku, päätetäänkö tuossa seurantaultrassa jo siirtopäivä, vai onko vielä käyntiä polille edessä?


Kp8 ja viikko pillerisirkusta takana. 

Johdanto

Esikoista toivottiin ihan hurjan paljon.
Sydän meinasi pakahtua, kun häntä ei alkanut kuulua sinnikkään yrityksen tuloksena. Matka vei lapsettomuushoitoihin ja lopulta ensimmäisen ICSI:n tuoresiirto toi kaivatun plussan testiin 13.5.2010.
Miehen sanoin: "sehän kävin helposti". :D 
Ja kävinhän se, verrattuna todella moneen ystävään ja tuttuun, jotka onnistuivat huomattavasti pidemmän ajan jälkeen, tai jotka ovat juuri onnistuneen vielä pidemmän matkan jälkeen.


Tämä on toinen blogini.
Esikoisella, Neiti M., on omansa. Se oli alkuun julkinen, mutta neidin syntymän jälkeen siitä tuli salainen. Siitä syystä, että se sisältää kuvia ja nimiä.
Tämäkin blogi olkoon siis ainakin alkuunsa julkinen, joten tervetuloa mahdolliset lukijat, sekä tietysti vanhat tutut Neiti M.:n blogista. ;)
Toivonkin, että mahdollisia kommentteja jätettäessä ei mainittaisi nimiä. ;)


Minä olen äiti, esikoinen on Neiti M. ja hänellä on tietty isi. Karvanaamoja löytyy myös. 
Pakastimessa meillä on mahdollisia sisaruksia seitsemän kappaletta.