Puolimatkassa!

Tänään tämä raskaus on jo puolessa välissä. En osaa sanoa, onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti.
Toisaalta ehkä hitaasti. Samoin ajatus syyskuun lopusta tuntuu ihan iäisyydeltä!
Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä olen kevään ja kesän ihmisiä. Syksyn saapuminen masentaa joka vuosi yhtä paljon ja nykyisin eniten siksi, että se tarkoittaa niin pitkiä aikoja yyhoona.
Mulla on kestänyt ihan tosi kauan hyväksyä tämäkin asia, että vauva syntyy syksyllä. Enkä tiedä, olenko vieläkään ihan sujut asian kanssa. Odotan toki vauvan syntymää, mutta syksy ajatuksena puistattaa. Sitä en todellakaan odota.
Toivottavasti kesä on pitkä ja kuuma. Minä rakastan kuumuutta! :D
( ja katsotaan sitten myöhemmin, pyörränkö puheitani raskausvaivoissani hellesäässä ;) )

Vaivoja kun tuntuu tosiaan olevan noissa liitoksissa jo vähän liikaa. Säälittävää, että muutaman tunnin puuhailu pihalla saa aikaan pientä ankka-efektiä tai se, että seison jaloillani pidemmän aikaa! Tuntuu, kuin koko alapää putoaisi paikoiltaan. Tänään on touhutta taas koko päivä ulkona ja veikkaan, että huomenna pelkkä sängystänousu tekee tooooooosi hyvää..

No, huippua on sitten se, että nyt nuo vauvan liikkeet ovat vihdoin vahvistuneet ja liikettä tuntuu jo ihan kivasti. Näkyvät päällepäin ja tuntuvat kädelle. <3
Ihan hassua taas fiilistellä sitä, että joku ihan "tuntematon" tyyppi hipsuttelee minua tuolta sisältä päin.

Ja merkittäköön muistiin vielä pakko-saada-raskaushimotus. Varsiselleri! Pilkon sitä salaattiin, lisään ruokiin, rouskutan sellaisenaan, dippaan kermaviiliin etc.
Ja mainittakoon, etten ole voinut sietää sitä ennen tätä raskautta :D

Tässä vielä kuvaa vatsasta näin puolivälin kunniaksi. 

Raskausviikko 20+0

Rv. 39+0 ja vauvaveikkausta

Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa pyörähti tänään käyntiin ja olo on oikein loistava. Mielikin melko tyyni. ;)
Toivon aina hetkittäin, että vauva syntyisi pian. Vaikka jo ensi viikon aikana.
Toisaalta minua ei kuitenkaan stressaa mahdollinen ylimenevä aika kovinkaan paljon, enkä ole ollenkaan niin malttamaton saamaan tätä odotusta päätökseen, mitä esikoisneidistä aikanaan olin.
Varmasti monen tekijän aikaansaamaa nämä hassun ristiriitaiset ajatukset. :D

Siitä huolimatta, että omissa toiveissa on vauvan ulkoistuminen lähipäivien aikana, veikkaan Pirpanan syntymäpäiväksi vasta 26.5. Eli sen raskausviikon 41+0. :D
En vaan jaksa uskoa, että tämä painos olisi aikaisempaa sorttia, mitä M. oli. ;)

Jos tässä nyt jotain ennakoivia merkkejä voisin kirjoitella ylös, niin nämä iki-ihanat "sukkapuikkovihlaisut" ovat lisääntyneet ja onkohan tämä nyt kolmas päivä, kun vauva tuntuu kairaavan tuota päätään aika voimalla kohti alakertaa.
Kivuttomia supistuksia tulee joka päivä ja paaaaaaaljon. Ihan muutamia kertoja on supistuksissa ollut jo vähän enemmän potkua, mutta ihan tosi kevyitä ovat olleet. Eilen kaupungilla ollessa supisti kerran niin, että se tuntui jopa selässä ja päivän aikana alavatsalla oli sellainen menkat alkaa ihan just -olo.
Summa summarum. Toivon, että ainakin alaosastolla olisi tapahtunut toivottavaa edistystä ja kun synnytys sitten joskus käynnistyy, etenisi se nopeammin, mitä esikoisesta.

Tässä masukuvaakin tältä päivältä ja monien mielestä masu on jo aika alhaalla, vaikka ei kyllä minun mielestä vielä sillä tietyllä tavalla tipahtanut... ;)

Mielenkiinnosta voisin ottaa lukijoitakin vastaan arvailuja siitä, koska tämä pienin neiti päättää saapua täydentämään elämäämme. :)
Mukaan voi laittaa vaikka niitä mittojakin, niin lisäilen niitä tähän postaukseen.

Pirpanan vuokrasopimuksen päättymispäivä:

• Reine, 19.5. (3190g, 51cm) (huti)
• Ämpee, 20.5. (3350g, 50cm) (huti)
• Leila ja Sini, 21.5. (3420g, 51cm) (huti)
• Tiliaa 22.5. (3100g, 50cm) (huti)
• S, 23.5. (3085g, 50cm)
• Ama L, 24.5.
• Pisang, 25.5 (3150g, 49cm) (osui ja upposi,lähes mitatkin kohdillaan :D )
• Jippu, 26.5. (3kg, 50cm)
• Evelyn, 27.5. (3020g, 49cm)
• Hanski79, 29.5. (3310, 50cm)

Äitiyslomalla

Niin no, lomalla ja lomalla. ;)
Kun kotona on touhuava taapero, en kutsuisi tätä tänään alkanutta ajanjaksoa lomaksi.
Vapaus työvelvoitteita kohtaan on nyt kuitenkin taas hetkeksi taaksejäänyttä aikaa ja tiedossa on toivottavasti reilu kaksi vuotta kotona oleilua.
Salaa toivon, että tällä kertaa voisin olla ehkä jopa sen kolme vuotta, mutta aika näyttää, kuinka pärjäämme ilman toista palkkaa nelihenkisenä perheenä. 

Nyt kuitenkin nautin vapaasta. :)

Olo on myös suhteellisen hyvä ja energiaa riittää vähän aaltomaisesti. Olisi ehkä hyvä suunnitella ohjelmaa tasaisesti, sillä nyt on tullut touhuttua vähän turhan isolla vaihteella hirveästi yhteen menoon ja se sitten kostautuu iltapäivästä ja alkuillasta erinäisin kolotuksin.
Ensi viikko ei ainakaan vielä lupaile rentoa aikaa, sillä ohjelmaa on lähes joka päivälle enemmän tai vähemmän. :D 

Lisäksi tämä hidas kevääntulo on laittanut meidän aikatauluja uusiksi ihan totaalisesti.
Kaikki pihatyöt niin kotona, kuin mökilläkin ovat rästissä.
No, ei nyt ihan kaikki. Puskat ja pensaat on saatu lähes kokonaan leikattua. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä pihalaattojen ylösnosto takapihalta, pihalaattojen poisto etupihalta, käytävien rajaaminen ja pihasoran tilaaminen.
Kasvimaan päällä on vielä metri lunta ja maa jäässä, joten se siitä ilmeisesti. 
Puuhommat on aloittamatta. Mökillä on vielä jonkin verran viime vuotisia puita, mutta eipä nekään enää pitkälle riitä.
Ja kun tähän ynnätään tämän rouvan tämän hetkinen tila, niin kovin hurjalla sykkeellä en voi mukana touhuta.
Ahdistaa.

Tässä vielä masukuvaa tältä viikolta. Taisin napata sen 34+3, jos oikein muistan :)

rv. 33+0

Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää. Ainakin tickerin mukaan. :))
Todellisuus nyt voi olla mitä vaan.
Oon ollut tänään ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että huhtikuu pyörähti käyntiin ja ensi kuussa meidän vauva viimein syntyy.
Tai voihan Pirpana tietty syntyä jo tässäkin kuussa, jos haluaa apinoida äitiänsä, joka tuli maailmaan raskausviikolla 35+jtn., mutta ihan en kyllä taida itseäni tuohon psyykata ja hommiakin olisi vielä hoidettavana ennen vauvan syntymää.

Kirjoitinkohan jo siitä, että vaunujen pehmusteet ja patjat on nyt pesty ja vaunukoppa tuuletettu kunnolla, kiitos kovien yöpakkasten.
Samoin kävi rottinkikehdon pehmusteille ja myös itse rottinkikori ja patja tuulettuivat pakkasessa.

Ilmaakin täytyisi käydä vielä pumppaamassa vaunujen renkaisiin, ja miehen mukaan autotallista löytyy sopivat välineet tähän hommaan, niin ei tarvitse lähteä sitten huoltsikalle runkoa roudaamaan.
Tupliin pitäisi sen toisen ratasosan tilalle vaihtaa vaunukoppa ja testailla niiden sopivuutta tämän äidin auton takakonttiin. Itseä ei vain huvita tämän vatsan kanssa alkaa niitä kasaamaan ja nostelemaan, kun kerran tarvetta ei vielä ole. Tavallistenkin matkisten nostaminen takaluukusta tuntuu jo työläältä.
Onneksi nuo nyt ehtii hoitaa syntymän jälkeenkin, kun tuskinpa ihan heti löydän itseäni yksinäni (=lasten kanssa) shoppailemasta :D
Kauppareissuille tulee kuitenkin lähdettyä tuon travel systemin kanssa, koska neiti M. istuu kaupassa kärryissä tai sitten kävelee ja vauva kulkee kaukalossaan.

Rintapumppu aiheuttaa edelleen mietintää.
Se on jo selvää, että sellaisen hankin, mutta sähköinen vai manuaalinen?
Kummassakin on varmasti puolensa ja olenkin nyt aika paljon lukenut eri vaihtoehdoista, mutta millään en vaan osaa päättää.
laadukas manuaaliversio on varmasti kevyt, eikä rasita kättä, mutta sähkökäyttöisellä saisi sen vähäisenkin "rasituksen" poissuljettua.
Minulla on vaan niin hyvä kokemus itsellä pohjalla sähkäkäyttöisestä, kun sain esikoisen aikaan sairaalan lypsykonetta lainaksi luovuttaessani maitoa ja hommasin (mies haki) omaksi marketista halvimman mallin, joka oli kyllä niin raskas pumpata ja heruin sille paljon huonommin..
Tätä pitää siis edelleen miettiä.. :D

Sitterikin on edelleen hankintalistalla ja koirien vuoksi haluan sen kuitenkin jo nyt ostaa, koska vauva on vain turvallisempi laskea siihen kuin sitten lattialle neidin ja koirien armoille :D

Sitten puuttuisikin enää sitä pikkusälää.
Niin, ja tietty hoitopöydän sisälle kantaminen, uudelleen sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen asettelu.
Miten musta nyt tuntuukin, että aika ehkä loppuukin kesken. :D

Huomenna minulla on kuitenkin lupa rentoutua hetki ja pääsen rakkaan ystävän kanssa kylpylöimään <3

Tällaisia mietteitä nyt alkaneen 34. viikon kunniaksi ja tässä vielä tämän päiväinen kuvatus vauvavatsasta. ;)

Kuudes neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Ja ihan ekaksi on todettava, että työt häiritsevät sosiaalista ja tätä epäsosiaalistakin elämää kyllä ihan kunnolla. :D
Ihan koko elämäni olen ollut huono vastailemaan muun muassa tekstiviesteihin ja usein olenkin sanonut ystäville, että soittavat mieluummin, mutta herranjestas, nyt mulla taitaa olla viestejä rästissä jo kolmen viikon takaa. Sitä ei vaan tunnu mukamas olevan aikaa pysähtyä aloilleen ja keskittyä näpyttelyyn.
Onkohan mulla vielä ystäviä... ;)

Jeps, mutta nyt M. on päikkäreillä, mies pelaamassa ja minäkin vapaalla.
Hetki omaa (tietokone)aikaa luvassa siis.

Työt ovat sujuneet oikein mallikkaasti ja siitä lähtien kun otin sen Anitan tukivyön käyttööni, ei selkä ole ottanut niin kovasti itseensä. Jalkapohjat ovat kyllä olleet kovilla, kun pitkästä aikaa seisoo päivän työkengillä.
Harkkareitakin tulee harva se hetki, mutta eipä nuo tunnu kiristelyä kummemmalta, niin en jaksa niistä välittää.

Neiti M. koki tosiaan melkoista taantuista tuossa viikon ajan töideni aloituksesta. Pissavahinkoja sattui neljänä-viitenä yönä ja kerran päikkäreilläkin. Eräänä päivänä, kun olin lähdössä iltavuoroon ja puin neitiä mummun luokse lähdettäväksi, niin tämä kieltäytyi ihan täysin.
Ikinä koskaan pieni neiti ei ole kieltäyynyt lähtemästä mummun luokse, vaan sinne on menty ihan intopinkeänä.
M. sai hurjan raivarin ja alkoi repiä vaatteita pois päältään hokien samalla, että "puketaan tämä pois".
Sen pienen hetken ajan tunsin olevani kyllä niin kurja äiti ja silkkaa omaa itsekkyyttäni käyn töissä, kun se ei kerran pakkotilanne olisi ollut.
Fakta on kuitenkin se, että nämä tilanteet tulevat tosiaan eteen myöhemmin ja pidetään tätä nyt pienenä harjoituksena. 

Neuvolassa tulikin sitten pyörähdettyä viime perjantaina ja nopea peruskäyntihän tuo oli.
Mitään ihmeempiä ei juteltu ja käynti oli ohi mittailujen jälkeen.
Tässäpä siis tuoreimmat neuvolakuulumiset:

Kuudes neuvola. rv. 31+5

• Paino 62,4 kg (+650g/vko)
• RR 116/67
• Pissa puhdas
• Syke +, liikkeet ++
• Hemppa 118
• SF-mitta 30 cm
• Raivotarjonta :))

Seuraava käynti sitten taas kahden viikon päästä.

Tässä vielä lähes viikon vanhaa kuvatusta masusta, rv. 31+0.

Viides neuvolakäynti

Tänään pyörähdettiin jälleen neuvolassa ja pääsinpäs kerrankin menemään sinne ihan yksin.
Luksusta. ;)
Neidin läsnäolo ei noilla käynneillä haittaa minua yhtään, mutta kun en millään jaksaisi hengata lähtiessä siinä odotusaulan leikkitilassa ylimääräistä ja voimakastahtoisen taaperon kanssa sieltä ei ilman itkupotkuraivareita poistuta.

Käynti oli siis nopea, eikä tällä kertaa löpisty sitten muita juttuja, niin reilussa vartissahan sieltä sitten selvisi jo pihallekin.
Terkalle päänvaivaa tuntuu aiheuttavanminun alhainen hemoglobiini ja vähäinen painonnousu.
Mä en jaksa niistä mutinoista nyt enää niinkään välittää, kun tämä raskaus tuntuu olevan kopio neidin raskaudesta ja pitäisi siis olla tuttua terkallekin.
No, eiköhän tuo uskonut, että kaikkeni teen, mitä pystyn.
Tässäpä siis faktaa pöytään:

Viides neuvola rv. 29+4 (neuvolan laskujen mukaan)

• Paino 61 kg (+122g/vko)
• RR 110/70
• Pissa puhdas
• Syke +, liikkeet ++
• Hemppa 103
• SF-mitta 28cm
• Raivotarjonta (!!!!) :)

Ja tästä ne käynnit taas tihenevät. Nyt tuolla saakin sitten ravata jo kahden viikon välein ja seuraava käynti sovittiinkin parin viikon päähän perjantaille. Aika hurjaa.

Välillä tuntuu, että nyt mennään lujaa eteenpäin, mutta sitten kun pysään miettimään kulunutta aikaa, niin on tässä jo oltu raskaana yli puoli vuotta. :D

Tässä vielä tämän viikon masukuvaa. (29+0)

Kuulumisiin :)

Rv. 28+0

No niin. Taas pyörähti uusi viikko käyntiin ja laskettu aika on taas vähän lähempänä.
Koko viikonlopun ajan vatsa tuntui taas olevan ihan tosi tiellä ja kaikki kumartelu ja maasta nostaminen tuntui työläältä.
Eikä tuo pallo minusta edes ole kovin iso.
Mulle onkin nyt jostain tullut tunne, että tämä vauva on pienempi, mitä neiti M. oli syntyessään (40+6, 3,3 kg)
Miehen kanssa tehtiinkin jo vähän veikkailuja syntymäajankohdasta ja niistä strategisista mitoista.
Mun oma veikkaus vauvan saapumisajankohdalle on 41+0, painoa nippanappa 3000g ja pituutta 49cm.
Mies veikkaili vauvan olevan tällä kertaa jämpti ja tulokas syntyy päivän ennen tai jälkeen lasketun ajan. Painoa mieskin veikkaili tälle vauvalle 3050g ja pituutta 50cm.
Meillä molemmilla on kuitenkin vielä kertaalleen oikeus muuttaa veikkaustaan, mutta sen on tapahduttava ennen 36+0 vkoa :D
Vähän huumoria siis tiedossa tähän loppuodotukseen. ;)

Tässäpä muuten nyt vihdoin tätä masukuvaakin.
Kuva on siis tältä aamulta, rv. 28+0.

Ai niin, loppuun vielä pieni ylläri. ;)
Meidät tunnistavat/tietävät ovat sitten ihan hyshys.
Täytettiin ja tilattiin miehen kanssa tällainen:

Johan tässä on yli yhdeksän vuotta eletty yhteistä elämää ja nyt, kun tulossa on toinen lapsikin, niin minusta alkoi vaan tuntua suunnattoman epäreilulta olla yksin kolmea samannimistä vastaan :D
Päivähän tässä pitäisi vielä päättää. Ennen vauvaa kuitenkin ja ihan ilman mitään ylimääräisiä säätöjä.

Näihin tunnelmiin, joten kivaa viikonalkua kaikille! :)

- Jippu 28+0

Rv. 25+0

Viikonloppu oli ihan todella loistava.
Pitkästä aikaa Isimieskin oli täysin meidän käytettävissämme kooooooko viikonvaihteen, eikä huidellut (eilisiltaista pilkkireissua lukuunottamatta)omissa menoissaan. :))

Perjantain kohokohta oli ehdottomasti kuivausrummun saapuminen tähän talouteen.
Siitä olen haaveillut jo pitkään, sillä vaikka omakotitalossa asummekin, niin ei niitä kuivausneliöitä ihan liiaksi näin talviaikaan ole.
Lisäksi meille kertyy pyykkiä melkoisen paljon.
Miehen harrastukset (metsästys, salibandy ja jääkiekko) tuovat kivan lisämäärän meidän aikuisten vaatteiden,  neidin vaatteiden, pyyhkeiden, petivaatteiden ja koirien vilttien/pyyheiden lisäksi.
Ja vaikka M. onkin jo kuiva, niin kestovaipoista saatiin vielä lisää pyykkiä tuossa syksyllä ja syystalvella.
(tulevaa vaippapeppua odotellessa)
Saapa nähdä, mitä kaikkea tulee nyt pestyä, kun kuivaus käy näppärästi.
Nyt odotetaan, että tuo mies vaan asentaa tuon laitoksen toimintakuntoon. :D

Lauantaina lähdettiin pitkästä aikaa möksälle. Mies oli lähtenyt sinne jo pe-iltanan lämmittämään tupaa, koska  sinnehän ei sähköä/vettä tule.
Reissun tarkoitus oli lähinnä klapien haku, mutta yhdistettiinpä reissuun myös pulkkailua ja lumitöitä.

Vaikka mies oli edeltä käsin lämmittänyt mökkiä lähes 15h, niin eipä ne keittiönpuolen ikkunat vaan auenneet. ;)

Pieni M. nautti kyllä täysin siemauksin päivästä mökillä ja kaikkea kivaa tulikin puuhailtua.
Annathan merkkiä, jos tunnistat meidät kuvista!

Sunnuntaina suunnattiin meidän kaupungista löytyvään pieneen kylpylään ja ihan aluksi meinasi kylvyt jäädä välistä.
Saavuimme paikalle hieman klo. 11 jälkeen ja ovella oli ilmoitus yksityistilaisuudesta aina klo. 12 asti.
Saimme kuitenkin jäädä alun pihallemenokomennuksista huolimatta aulaan odottamaan tuota yleistä aukeamista ja täytyy sanoa, että olisihan se respan nainen voinut kertoa meille tämän tilaisuuden luonteen. ;)
Eipä meinaan mennyt minuuttiakaan, kun tuo selvisi meille ilman selittelyä. :D
Olimme sattuneet hotelliin samaan aikaan naturistien talvikarnevaalin kanssa.
Yritäpä siis olla siinä kohtaa ihan pokkana, kun pari miestä vetelee munasillaan siitä takaamme, niin että jälkimmäisen pakara hipaisee uimakassiasi.
En pystynyt.
Neiti ei ollut moksiskaan. Ilmeisesti kaksi-vuotiaan mielestä on ihan normaalia, että joku hilluu jossain nakuna.
No, tästä saatiin taas yksi ikimuistonen hetki ylöskirjattavaksi.

Kylpyläreissu itsessään meni hyvin.
Päikkäriajasta huolimatta M.:kin jaksoi yli tunnin polskia ja yhtä "sukellusta"(isi ehti pelastaa neidin suht ajoissa ;)) lukuunottamatta hengissä selvittiin ja pienen tytön kasvoilla loisti niin leveä hymy lämpimissä vesissä.
Itsekin pääsin ihan kuntoaltaaseen asti uimaan ja uiminen tuntuikin ihan hyvältä.
Kylmiltään en kuitenkaan viitsinyt uida 200metriä pidempää matkaa ja hyvä niin.
Altaasta nousu teki tuskaa, kun tuolla ihan alhaalla olevia kohdunkannattimia kiristeli oikein kunnolla.
Kävelykin sattui ja olikin pakko hypätä suoraan lämpimään porealtaaseen istumaan.
Pitäisi ilmeisesti siis kohottaa kuntoa ja taidankin alkaa tässä loppuviikkoinan taas uimassa, vaikka sen kerran viikossa.

Tässä vielä masukuvaa tältä päivältä.
Hienosti näyttää taas levinneen, kun selkäpuolellekin on tuollainen "makkara" ilmaantunut.

Rv. 23+0

Mun napa on nyt pyörähtänyt ympäri. Hih. :D
Täytyisi taas katsella M.:n aikaisia muistiinpanoja, että milloinkas silloin kävi näin, mutta jotenkin olisi sellainen  tuntuma, että ei se kyllä näin aikaisin ollut.

Tänään olen hoidellut vähän näitä paperiasioita, kun sain ylläriksi omaa aikaa, M.:n mummun haettua neitiä kylään.
Kelan paperit täyttelin ja soittelin työpaikan sairauskassaan noista etuusasioista ja lappujen lähettämisestä, niin nyt on sitten sekin selvillä.
Yhden itselle ison, aiemmin hyvinkin itsestäänselvän päätöksen pyörsin myös.
Päädyin ottamaan äitiysavustuksen pakkauksen sijaan rahana.
Vähän miehen vikaa kyllä.
Hän alkoi kyseenalaistaa uuden pakkauksen hyödyllisyyttä ja kun sitten itsekin aloin (taas) tutkailla pakkauksen sisältöä tarkemmin, niin huomasin haluavani sieltä vain muutaman jutun:
Kestovaipat, makuupussin, vanuhaalarin ja sen itse laatikon. :D

Tilalle on nyt sitten tulossa 140 euroa rahaa, ja eiköhän sillä rahalla saa nuo asiat, laatikkoa lukuunottamatta, muutamaan kertaan.
FB:n lastenkirppikset ja nuo ihan oikeatkin kirput täyttyvät äp-tavaroista kuitenkin ja makuupussin voin noutaa sitä valmistavasta tehtaanmyymälästä, joka sijaitsee alta tunnin ajomatkan päässä meiltä.
Tuolla rahalla voin nyt sitten ostaa niitä ihan oikeasti itseä miellyttäviä juttuja ja jonkun verran on muutakin hankittavaa.
Sitä kuuluisaa pikkusälää, jota uusi vauva ( tai sen äiti ;) ) tarvitsee.

Silti minulle tuli jotenkin huono-äiti-olo tuosta, kun M:ää odottaessa en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.
Pakkaus oli silloin SE juttu, jota odotti yhtenä etappina raskauden ja äitiyden suhteen.
Mitä jos Pirpana kysyy, missä hänen äp-juttuja on, kun kerran M:kin jutut on tallessa...
Voihan tietty olla, että Pirpana ei välitä asiasta tuon taivaallista.. :D

No, päätös on nyt tehty. Rahoja ja muita päätöksiä odotellessa.

Varasinpa nyt sitten sen lääkäriajan omalle gynellekin, kun kerran mahdollisuus annettiin.
5.2 menen lääkärintarkistukseen ja eiköhän siinä samalla myös ultrata. Selviää sitten mahdollisesti Pirpanan merkkikin. ;)

Ja jos jotain muuta mainittavaa nyt on, niin heitinpä sitten tissini c-kupin rintaliiveihin. :D
Neidin raskausaikana ei moista ihmettä tapahtunut, mutta tällä kertaa kävi näin.
Omista ritsikoista jäi jo melko ikävät painaumat ympärysmitan puolesta ja toinen rinta änkesi kupista ulos. (mulla on siis melko erikokoiset tissit)
No, nyt ei purista ja tissitkin piilossa.
Tästä iloisesta perhetapahtumasta pitää nyt ottaa täysi ilo irti, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin imetyksen loputtua, jäljellä ei ole mitään. :D

Tässäpä masukuvaa rv. 23+0 ja eilen minulta muuten kysyttiin ekaa kertaa, olenko varma, että siellä on vain yksi. Tääääh?

Rakenneultra

Eilinen päivä oli kyllä viikon kohokohta hartaasti odotetun rakenneultran vuoksi.
Olin noiden myöhästymisunieni vuoksi reilusti ajoissa paikallakin, etten vaan missaa tapahtumaa. :D
Kaikki oli kunnossa. ♥

Pieni Pirpana vastasi jokaiselta mitaltaan, noin päivän heitollasuuntaansa, viikkojaan ja painoarvioksi vauvalle saatiin 400g. (ollen näin 26g sirompi, mitä M.omassa ultrassaan tismalleen samoilla raskausviikoilla..)
Kaikki tärkeät elimet löytyivät ja näyttivät juuri siltä, miltä pitääkin.
Pienet kädet, jalat, sormet ja varpaat. Kaikki paikoillaan.
Välillä mittailuja hankaloitti vauvan kova vilske masussa ja ultraan menikin aikaa lähes 45 minuuttia.
Itseäkin oikein nauratti ääneen katsella sitä menoa ruudulla, kun samaan aikaan tunsin nuo potkut.

Ultran aikana vauva makaili kiltisti pää alaspäin, mutta hieman poikittain.
Toivottavasti nappula tajuaa sitten aikanaan muutenkin kääntyä "oikein päin", eikä tarvitsisi sitten jännittää synnytystapaa.

Istukka löytyy etuseinämästä, kaartaen hieman vasemmalle kyljelleni.
Tätä olin silti osannut itsekin epäillä, sillä vauvan liikkeet ovat hurjan paljon pehmoisempia verrattuna M:n aikoihin.
Niiden alkuraskauden vuotojen vuoksi jännäilin tietty vielä sitä mahdollisuutta, että istukka olisi kohdunsuun tietämillä, mutta ei huolta siitäkään. Saan synnyttää alakautta. 

Ultran lopuksi kätilö sitten kysyi, haluammeko tietää vielä jotain ja siinä sitten tiedusteltiinkin sukupuolta.
No, sehän jäi nyt arvoitukseksi.
Pirpana oli melko sinnikkäästi jalat yhdessä tai kiepsautteli itseään sellaisella vauhdilla, että hyvää kuvakulmaa ei vain saatu. Ja aika moneen otteeseen tätäkin koitettiin selvittää. :D
Kätilö kyllä sanoi, että ei hänen silmiinsä mitään uloketta ultran aikana ole osunut, mutta tämä on vain "heitto".
En minä tuohon heittoon nyt mitään luotakaan, vaikka en itsekään mitään nähnyt.
Mies on jo ihan varma, että toinen tyttö on tulossa. :D

Nyt sitten pohditaan, mennääkö yksityiselle ultraan, edes kerran kokeilemaan onneaan tuon merkin selviämisen suhteen.
Tavallaan olisi hauska pitää yllärinä sinne syntymään asti, ja mieskin saisi kuulemma elätellä sitä toivetta pojasta vielä sen noin 20 viikkoa.
Sitten taas minusta olisi hurjan ihanaa laittaa kaikkia valmiiksi, tietäen kumpi sieltä on tulossa.
Järjestin jo kaikki neidin vaatteetkiin niin, että nyt on helppo sitten pistää ne tyttökamat myyntiin, tai pestä ne samalla käyttöä varten, kun muutkin.
Hankalaa mietintää.
Niin, ja jos sieltä nyt poika on tulossa, niin haluaisin ihan tosi kovasti käydä ostamassa jotain pojalle sopivaa, ettei heti ensipuuhiksi tarvitse lähteä vaatekaupoille.
Minä kun haluan pukea pojat pojiksi ja tytöt tytöiksi. Eikä tämä nyt tarkoita mitään vaaleanpunainen/vaaleansininen, mutta värejä. Vihreää, turkoosia, ruskeaa, sinistä, keltaista, lilaa, punaista ja kaikkia ihania kuviollisia, värikkäitä juttuja. Ei pelkkää valkoista ja beigeä.
Nih. :D
Muutamia "sopivia" kestovaippojakin olisi kiva hankkia. Ja "sopivia" harsoja. :D

Vielä on myös pakko paljastaa minun tämän aamun hyvä-äiti-tapaus.
Heitän nimittäin vesilintua tällä energisellä keskiraskaudella.
Tämän viikon on taas väsyttänyt ihan älyttömästi ja en malta odottaa valoa ja kevättä...jne...
No, päivän kohokohta tähän mennessä on ollut se, että nukahdin tuossa ennen ysiä sohvalle ja heräsin siitä puoli kympin jälkeen. Ihan totaaliunessa olin.
Onneksi mulla on tosi kiltti 2-vee. M. oli aikansa kuluksi "järjestänyt" vaatelaatikkonsa uudestaan ja sen jälkeen siirtynyt "tiskaamaan", koska jakkaran päältä, tiskiharja kädessä hänet keittiön tiskialtaan luota sitten löysin. :D
Ansaitsen kyllä jonkun vuoden äiti-palkinnon. ;)

Tässä vielä masukuvaa 21+0 ja 3D-kuvia Pirpanasta.

Puolimatkassa

Enää/vielä puolet raskautta jäljellä. Asia on helppo ymmärtää molemmin puolin.
Sitä ei millään malttaisi odottaa toukokuuta, vauvan syntymää ja niitä ensi hetkiä sen kaikkein pienimmän kanssa.
Samalla haluan silti olla vielä pitkään raskaana. Nauttia masusta ja näistä ihanista liikkeistä. <3

Kuitenkin nyt, kun vuosi on vaihtunut, minusta tuntuu jotenkin suunnattoman helpottavalta.
Tammikuu on vihdoin täällä. Rakenneultra häämöttää viikon päässä ja keväänlapsena olen iloinen siitä, että päivät alkavat pidentyä. Valo lisääntyy ja pian saadaan nauttia niistä ihanista aurinkoisista pakkaspäivistä, joita helmi- ja maaliskuu tuovat mukanaan.
Mennyt syksy tuntui pitkältä ja oikeastaan vasta viimeinen kulunut kuukausi meni nopeasti. 
Olihan se sentään joulukuu. 

Uskon, että tämä tammikuukin menee nopeasti. Ensin on tosiaan rakenneultra viikon päässä, siitä viikon päässä on minun ja M.:n neuvolat ja siitä viikon päästä M.:n 2-vuotisjuhlat. Sitten ollaankin jo kuun lopussa.
Helmikuussa vietänkin sitten kesälomaa ja maaliskuun alussa painelen työmaalle muutaman kerran viikossa.
Huhtikuu ja uusi äitiysloma on siis kädenkäänteessä täällä. :D

No, vielä on kuitenkin se toiset 20 viikkoa raskautta jäljellä ja parempi elää päivä kerrallaan.
Tällä hetkellä meillä sairastaa jo tuo esikoisneitikin. Niiskutus alkoi eilen illalla ja aamulla oli jo kunnon räkätaudin merkit ilmassa. Eipähän tarvii neidin kanssa liikoja kyläillä seuraavaan viikkoon. ;)

Tässä masukuvaa puolivälistä.

Kohti puoltaväliä

Ei siis enää kahtakaan viikkoa, kun raskautta on takana puolet ja toinen mokoma edessä.
Uskon, että tämä puoliväliin kulkeva aika menee nopeasti, koska välissä on joulu ja pitkät pyhät ja sitten onkin yhtäkkiä uuden vuodenaatto ja 20+0 poks. Huih. Siitä onkin sitten enää yhdeksän yötä odotettuun rakenneultraan. 

Tällä viikolla olen miettinyt tätä raskautta enemmän. Tämä saattaa olla se viimeinen raskaus, minkä saan elää. Ei niistä kahdesta alkionruppanasta siellä pakkasessa tiedä. Luomuihme oli käytännössä mahdoton.
Olenko varmasti nauttinut tästä nyt täysillä?
Mahaikävä on iskenyt, ennen kuin vatsa on ehtinyt edes kasvaa kunnolla. 
Saati nuo pienet liikkeet.
Ja samalla olen äärimmäisen kiitollinen tästä kaikesta, mitä olen jo saanut kokea.
Minä olen äiti.

Tänään olen taas kokenut niin syvää rakkautta tuota pientä esikoisneitiä kohtaan ja mietin kuinkahan ison "kakun" sitä saisikaan, jos rakastaisi, suukottaisi ja halisi tuon pienen ihmisen hengiltä. ;)
(M:llä meinasi kyllä mennä hermot äidin hellittelyyn :D )

Eilen, 18+0 tunsin tuon kaikkein pienimmän ihmeen potkun kädelle ja rakastuin häneenkin enemmän.
Mietin, miten tuo onkaan jo niin rakastettu ja meidän puheissa.
Minkälainen persoona sieltä tulee, tai voiko joku muu kuin neiti M. olla yhtä valloittava tapaus.

Tänään en ole mielestäni tuntenut vielä yhtään liikettä ja päässä pyörii luonnollisesti(?) ajatus sikiön menehtymisestä. Doppler siis kutsuu tämän kirjoituksen jälkeen.
Ihan hyvin tiedän, että kaikkia liikkeitä ei tässä vaiheessa vielä tunnekaan, mutta huoltahan se liikkumattomuus silti aiheuttaa.

Parempi siis lähteä vessan kautta dopplerin hakuun... ;)
Lisäys. Syke löytyi. Siellä se pieni sydän sykki 159 lyönnin minuuttivauhtia. Huoh.

Niin no, tässä masua eiliseltä 18+0.

Toinen neuvolakäynti

Eilen kävin toisen kerran neuvolassa ja pikkuneiti M. oli mukana menossa.
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)

Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)

Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥

Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.

Neuvolakäynti 17+2

• Paino 58,4 (58,8)
• RR 114/78 (109/68)
• Hb 105 (141)
• Sf-mitta 17cm
• Liikkeet +
• Syke + 
• Pissa puhdas 

Painon suhteen ollaan siis edelleen miinuksella, mutta ihmekös tuo taas tälläkään kertaa, kun olot olivat, mitä olivat. Verenpaineen suuempi lukema selittyneen neidin läsnäololla, tosin ihan mallikas tuo siltioli ;)
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen  lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥

Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)

Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!

16+3

Kiirettä pitänyt taas alkuviikon täällä päin.
Kyläilyä, työskentelyä, leipomista ja taas kyläilyä. Ihan siinä oikeassa virallisessa leipätyöpaikassakin tuli käytyä sopimassa kevään suunnitemista.
Näillä näkymin menen kevään korvalla noin kudeksi viikoksi töihin. Teen tosin vain muutamaa päivää viikossa ja nuokin päivät on sumplittu niin, että Neiti M:n ei tarvitse vielä koputella päiväkodin ovia, vaan hoidosta vastaavat Isimies ja arki-iltapäivisin muutaman tunnin ajan, ennen Isimiehen kotiutumista, joko vaari tai sitten mummu.
Minulla on tästä ihan tosi hyvä mieli ja töissä poikkeaminen tuntuu suorastaan rentoutumiselta. ;)

Tänään tuli muuten kuluneeksi tasan kaksi vuotta, kun viimeksi olin töissä.
Aika on mennyt hurjan nopeasti ja tuo kulunut aika on täynnä ikimuistoisia hetkiä.
Seuraavat kaksi vuotta tuovat taas omat haasteensa ja muistonsa. Toiveissa olisikin siis tuon työssäolopyähdyksen jälkeen olla kotiäitinä jälleen ainakin se kaksi vuotta ja pukeutua työasuun sitten jossain vaiheessa vuotta 2015.
Kuulostaa aika hurjalta, eikös? :)

Raskausoireet ovat nyt totta vieköön helpottaneet ja tilalle on tullut lähes oireeton olo.
Vatsaa kiristelee aina silloin tällöin ja kivuttomia supistuksia on nyt tullut kuvioihin ihan päivittäin.
Kohtu tuntuu kovettuvan jos touhuan kiireessä jotakin ja kanniskelen painavampia juttuja paikasta A paikkaan B. Varmasti ihan normaalia. Tuntuvat vain aika jänniltä.
Ruokahalu alkaa olla lähes ennallaan, mutta edelleen tietyt ruoka-aineet saavat karvat pystyyn.
Nuudeleita en syö varmaan enää koskaan :D
Muutenkin tuntuu, että napostelen nyt koko ajan jotain ja aina tulee vilkuiltua sinne jääkaapin suuntaan.
Saapa nähdä, mitä ensi viikon neuvolakäynnillä vaaka sitten sanoo. :)

Tässäpä vielä toissapäivänä (16+1) kuvattua vatsanseutua.
Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! 

Migreeniä, migreenin perään.

Tyydyn tiivistämään viime viikon ja tämän viikon alun toteamalla, että tämän raskauden (suoraan sanottuna) paskimpia päiviä takana.
Oksentamista, vatsataudin tynkää, lisää oksentamista ja viisi päivää kestänyt migreeni, johon vedin sallitut Panadol annokset / pvä, ja joka aamu otin sen grammaisen Panadolin lisäksi 600mg Buranaa. ( lääkärin luvalla)
Eikä mitään apua. Ihan sieltä ja syvältä.
Asiaa ei mitenkään helpottanut energinen taapero ja viikonlopun reissussa ollut mies.
Ensi kertaa tässä raskaudessa tuntui, että nyt riittää. 

Tänään (15+2) päänsärkyä ei ole näkynyt ja Luojalle kiitos. Perjantaina olisi pikkujoulukeikkaa kokin roolissa ja se on työllistänyt tästä päivästä alkaen.
Neiti M. piti silloin raskausaikana huolen, että rv:ko 16 oli kamalin, joten Pirpana säästi minulta toivottavasti viikon. :D 

Masun pullahtamista odotan kovasti. Kohtu tuntuu ihan tosi ylhäällä, lähes navan korkeudella, mutta ei vaan nouse esiin. Minua pissattaa harva se tunti ja yölläkin saa nousta kahdesti. Sekin virhe on tehty, että en nouse ja aamulla kohtu kiittää supistuksella, joka jopa vähän tuntuu.

Pirpanan liikkeet ovat edelleen hentoiset, mutta eilen (vai toissapäivänä) tunsin pienen jo ensi kertaa ihan istuessa ja illalla tuntui sellainen terävämpikin liike. Ehkä jopa jalka..

Tässä vielä masukuvaa raskausviikolta 15+0

Viidestoista viikko

Nyt tuntuu jotenkin jo siltä, että kyllä tämä raskausaika vaan meneekin eteenpäin. Tuntuu kuin olisi jo pitkälläkin, kun käynnissä on viidestoista viikko. Hieman reilu viisi viikkoa siis etiäpäin ja ollaan jo puolivälissä. Ihanaa <3

Tämä raskausviikko alkoikin sitten todella lupaavasti. Heti maanantaina 14+0 piti aamu aloittaa oksentamisella ja sama piti siinä päivän mittaan toistaa vielä kolme kertaa. Jessus. Miksi ihmeessä tämä alkoi vasta nyt....Kun välillä on jo ihan oikeasti tuntunut siltä, että pahoinvointi on helpottamaan päin ja olen joinain päivinä saanut ihan oikeaa ruokaakin syödyksi. No, jos tämä menee samaa kaava kuin neidistä, niin ensi viikon jälkeen alkaa helpottamaan.;)

Tässä on myös muutamana iltana ollut sellaisia olikohan tuo liike-hetkiä. Neiti M. ilmoitti ensi kerran liikkein itsestään 14+5 ja siihen ei ole enää montaa päivää tässä raskaudessa. Viime lauantaina nukkumaan mennessä   pidin käsiä siinä kohdun kohdilla ja vähän painelin sitä, niin hetken päästä tuntui sellainen jännä tunne, aivan kuin vauva olisi kääntynyt vatsassa. Sitä tuntui hetken aikaa. Olen nyt toistanut tuota joka ilta ja tuota samaa muljumisen tunnetta tuntuu, kun tökin kohtua. Se on vielä ihan tositosi hentoista ja välillä mietin, kuvittelenko kaiken. :D
Eilen illalla, taas nukkumaan mennessä, tunnustelin kohtua ja nyt pystyin ensi kertaa paikallistamaan päälle päin, missä kohtaa Pirpana majaili. Toisella puolella kohtua oli sellainen jännä kovempi kohouma ja piti oikein miestäkin pyytää kokeilemaan. No, tämä ilkeä äiti sitten taas tökkäisi pientä pariin otteeseen, eikä mennyt kauaa, kun tuntui taas sellainen hassun hento muljahtaminen.
Nyt pitää sitten vaan seurailla tuntemuksia ja pysähtyä aina hetkeksi kuulostelemaan oloa. Melko nopeasti nuo liikkeet kuitenkin vahvistuvat, jos tosiaan olivat niitä <3

Tässä vielä tämän viikon kuvatus vatsasta, jännitettynä. ;)

Ja tässä alla kuva vatsasta ihan normitilassa samana päivänä kuvattuna, ilman "lihasten" jännittämistä.
(mitäs menitte viimeksi mainitsemaan jotain timmistä vatsasta, sitä se ei kyllä ole :D )

Jippu 14+2

Nt-ultra

Mä oon jo niin rakastunut meidän tulevaan vauvaan <3

Tänään oli viimein tuo kauan odotettu niskaturvotusultra ja maha jänniyksestä sekaisin menin äitiyspolille.
Mitään muutahan tuleva äiti ei toivo, kuin että kaikki olisi kunnossa.
Ja olihan siellä. 
Meillä oli tuuria, kun saatiin aivan ihana kätilö ultraajaksi. Tämä kätilö oli sama, jonka kanssa tuli vietettyä sellainen kahdeksan tuntia synnärillä eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2011. ;)
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihana fiilis minulle jäi tuosta käynnistä.

Pirpana ilmestyi ruudulle, vastaten täysin viikkoja, ja voi kuinka hän näytti jo vauvalta. Kaikki oli niin selvästi näkyvissä.
Pienet kädet ja sormet erottuivat selvästi.
Pienenpienet jalkapohjat ja varpaatkin löysimme.
Samanlainen nenännökerö, kuin mitä Neiti M:llä on.
Sydän. Vatsalaukku täynnä lapsivettä, virtarakko, joka kieli pienen pissahädästä.
Näimme jo niin paljon. Niin paljon, että kätilökin sanoi, että kyllä sen vain huomaa kun ultraa 13. viikkoista sikiötä. Suurin osa rakenteista tuli jo nyt nähdyksi.

Niskaturvotusta Pirpanalla oli 0,8mm ja kyllähän siinä kivi putosi sydämeltä. Neidistä kun lukemat olivat silloin paljon korkeampia. Tiettyhän tässä pitää vielä jännäillä pari viikkoa veriseulan tuloksia, mutta peukut pystyyn, että siinäkään ei kärähdetä.

Ultrauksen loppupuolella kätilö näytti vauvaa vielä 4D:nä ja kyllähän siinä itku tuli.
Miten voi seitsemän senttiä päästä peppuun olla jo niin valmiin näköinen.
Kuitenkin niin hauras.

Voi tätä onnea <3

Tässä vielä kuvaa meidän tulevasta Pirpanasta ja tämän päivän vatsasta.

11+6

Täytyy nyt tulla vielä nopeaan lataamaan tuo tämän viikon kuvatus vatsasta, ennen kuin viikot vaihtuvat. ;)

Mainittakoon myös se, että perjantaina (11+4) tuli sitten kärsittyä tämän raskauden tähän astisesti kamalin päivä pahoinvoinnin kannalta. Olo oli kuin tiejyrän alle jääneellä oravalla, joka oli ryypännyt viikon. ;)
Kamala olo alkoi heti aamulla ja vesilasillinenkin nosti oksennuksen tunteen. Päivän ruokasaldoksi jäikin lopulta siivu omenaa, puolikas luonnonjugu ja yksi paahtoleipä.
(mahtaa neuvolantäti taas riemastua, jos vaa`an lukema on alaspäin edelliseen kertaan nähden)
Koko päivänä ei kuitenkaan tarvinnut laatoittaa, vaikka vessaan tulikin juostua kiireellä varmaan kymmenen kertaa.

Ihanaa, huomenna jo 12 viikkoa täynnä, mutta se pirun viikko pitää vielä kärvistella ultraa odotellen.


No, tässä nyt kuitenkin tämä kuva, joka on siis päivältä 11+0. Ei eroa edelliseen kuvaa, ainakaan mielestäni. :)

Tasaviikkoja

Vihdoin on kasassa eka kymppi. Wuhuu!
Tää on ollut yksi oma etappini tässä raskaanaolossa. Nyt tuntuu, että voi alkaa odottaa vatsan kasvua ja pian kuuluvat varmasti sydänäänetkin dopplerilla. Nt-ultraan on kyllä vielä kolme pitkää viikkoa.

Vuotoja ei ole nyt sitten viime torstain jälkeen näkynyt ja se on kyllä hyvä juttu.
Sydämentykytyksiä tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja päätäkin särki parina päivänä, kun oikein mietti tilannetta.
Oireetkin ovat ennallaan, joten eiköhän tuolla kaikki ole hyvin.

Tänä aamuna oli muuten aivan ihana kuura täällä rannikollakin. Pakkasta oli aamulla -4 ja vielä puoliltapäivinkin digimittari näytti -0,2.
Voi kunpa tänä vuonna saataisiin taas kunnon talvi ja ennen kaikkea Joulu, kuten oli talvena 2010-2011. ♥

Tänään aloitin myös vatsanseudun ikuistamisen. Hauska sitten taas seurata, kuinka tuo maha muuttaa muotoaan viikkojen kuluessa.
Tässä ensimmäinen kuva raskausviikolta 10+0

Rv. 10+0

Neiti M. viettää tänään muuten 1v.9kk. -päiväänsä. Äidin rakas, iso pieni tyttö ♥

Iloista viikon alkua!

Jippu & Pirpana 10+0