Piinapäivä kahdeksan

Ei mitään oloja vieläkään.
Eikä tietty tarvikaan olla. Mä vaan haluaisin, että olisi. Tulisi tämä piinailukin hauskemmaksi.
Nyt on vaan tylsää ja odotan päivien kuluvan.
Että olis jo maanantai..
Että sais jo testata..

Mies lähtee kyllä sunnuntaina taas matkalle, joten hän ei ole täällä sitten näkemässä tulosta.
Mokoma kyllä ehdotti, että testaan vasta sitten kun hän tulee. Ei tule tapahtumaan.
Käytiin nimittäin ostamassa jo testit valmiiksi, samalla kun hain lisää lugeja.
Apteekin kassatyöntekijällä oli jotenkin ällön mairea hymy huulilla, kun hän veti testit viivakoodinlukijasta.
Varmaan ajatteli, että "toi on varmaan raskaana, ja onpas söpöä, kun on mieskin mukana testiostoksilla ja vielä maksaa ostokset". 
Näin ainakin haluan uskoa hänen miettineen. :D

Eilen olin jotenkin vahvasti sitä mieltä, että kyllä mä nyt oon raskaana, mutta tänään olen taas joka toinen tunti ollut toista mieltä.
Mietin taas niitä kahta alkionruppanaa siellä pakkasessa ja uutta hoitoa.
Piinaavaa ;)

Eilen olin myös energisemmällä tuulella.
Käytiin Neiti M.:n harrastuksessa. Leikkasin tuon hehtaaripihan nurmikon, leikkasin ruusupuskan alas, huolimatta siitä saisiko niin jo tässä vaiheessa vuotta tehdä. Ärsytti vaan, kun se on niin valtava, eikä sitä ole meidän aikana leikattu kertaakaan. Pesin neidin ikkunan.
Tänään voisi halutessaan siivoilla sisälläkin, kun ulkona on tylsä sadekeli.