Vihdoinkin!

No niin, nyt täällä ruudun takana kirjoittelee sitten viimein rouva-ihminen.
Jostain kumman syystä maha pystyssä vihkijän edessä seisominen aiheutti ainakin minulle hieman huvittunutta oloa, mutta kyllähän tälle tuomarillekin siinä nopean jutustelun lomassa selvisi, että ei tässä ainakaan hätiköiden olla liikenteessä. :D

Läheisissä, joille asiasta olemme nyt ehtineet kertoa, huvittuneisuutta aiheuttaa se, että;
A. meillä ei ole sormuksia
B. siviilivihkiminen suoritettiin keskellä päivää, miehen ruokatunnilla
C. Minä jatkoin matkaani kauppaan ja myöhemmin menen töihin. Mies meni maistraatista suoraan töihin.

Naimisissa sitä nyt kuitenkin ollaan ja tämä kappale on muisto minun ja meidän hääpäivästä.

Olet puolisoni nyt

Iloa kaikille tähän päivään ♥