Synnytyskertomus

Tässäpä nyt sitten meikäläisen synnytyskertomusta. :)

Tässä postauksessa kerroinkin vähän synnytystä edeltävistä tunnelmista. No, noiden tuntemusten perusteella ajateltiin miehen kanssa, että taidetaan varuiksi pakata esikoisneidin yökyläkassi ja viedä hänet tädilleen yöksi, jos se lähtö vaikka sattuisi sitten yön aikana tulemaan.

Isimies lähti siis viemään neitiä tädilleen ja minä meni suihkuun lieventämään supistusten pahinta poltetta. Se helpotti ja supistukset tuntuivat taas hiipuvan lähes olemattomiin. Tuli totaalisesti sellainen olo, että nyt se neiti on viety turhaan yökylään ja samassa paketissa herätään vielä aamullakin.
Iltayhdeksältä lähdin vielä uuden kerran lenkillekin, sillä ajatuksella, että jospas niihin hiipuviin suppareihin tulisikin taas tuntua ja se ehkä vähän tehosikin.
Lenkin loppupuolella saikin jo vähän irvistellä supistuksille. 

Kotona tiukat supistelut jatkuivat, mutta edelleen sillä voimakkuudella, että oma liikehdintä auttoi ja välitkin olivat mitä sattuu.
Kymmenen aikaan supistuksia alkoi taas tulla noin kuuden minuutin välein ja puoli yhdeltätoista laitoin itseni nukkumakuntoon ja menin panadolin voimin unille. Supistusten välitkin tuntuivat taas pidentyvän ja olivat jo noin 10 minuuttia.
23.30 nousin kuitenkin sängystä, kun sen verran poltti alaselkää, että uni ei tullut.
Herättelin miehen ja päätettiin lähteä käymään ainakin näytillä ja itse ajattelin, että saanpahan ainakin hieman osviittaa siitä, mikä on alakerran tilanne.

Auto starttasi kotipihasta 00.05 ja synnärille meidät kirjattiin 00.20.
Kaikessa rauhassa juteltiin siinä todella mukavan kätilön kanssa, joka oli ollut myös esikoisen synnytyksessä mukana. Minut laitettiin käyrille ja sitten täyteltiin paperihommia. Ilmeisesti naimisiinmeno vähän sekoitti papereita ja moni paperi meni uusiksi.

No, noin. 10 min käyrillä oltuani, 00.35 tunsin poksahduksen ja lämmin vesi holahti vaatteilleni.
Paperihommia jatkettiin, mutta saman tien vesien menosta, supistusten voimakkuus muuttui potenssiin tuhat ja yhdessä melkoisen paineen kanssa teki ihan hemmetin kipeää.
Kätilölle tuli vähän kiire ja minun tuntemusteni perusteella juoksi infoamaan tilanteesta toisella kätilölle, varasi salin kaksi ja huuteli jotain kohdunkaulapuudutteesta.

Kätilö juoksi takaisin ja käski miehen riisua minulta vaatteita, jotta saadaan sairaalakuteet niskaan. Tämän jälkeen kätilö käski minut laverille sisätutkimusta varten, mutta sekin oli jo suoritus, sillä supistukset tekivät tosi kipeää ja paineentunne oli ihan tajuton.
Tulos, kahdeksan senttiä auki ja vauva ihan hollilla. Seuraava supistus perään ja täysin auki.
Tässä vaiheessa tuli jo kiire saliin ja kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa. :D

Saliin oli varmasti matkaa 20 metriä, mutta puolivälissä supistuksen tullessa oli pakko pysätä nojaamaan pöytään ja samalla iski ihan tajuton ponnistamisentarve. Huusin siinä sitten miehelle, että nyt ponnistuttaa ja täältä tulee joko vauva tai kakka. :D Kätilö huutaa salista, että kävele nainen tänne, mutta en pystynyt.
Mies juoksee hakemaan kätilön ja he yhdessä taluttavat minut saliin ja kampeavat vuoteelle.
Sitten ponnistettiinkin vauva maailmaan, jossain X-ajassa, sillä neiti oli pihalla 00.59.
Eli, lapsiveden mentyä tuo kaikki ylläkirjoitettu tapahtui 24 minuutin aikana :D

Minä selvisin kahdella tikillä vanhaan epparinarpeen ja yhdellä nirhaumalla. Vauva oli kaikin puolin täydellinen ja seuraavat seitsemän tuntia vietimmekin totaalisessa ihokontaktissa. Välissä neiti toki pestiin ja mitattiin ja saimme myös syötävää. Minun ruokailuni ajaksi pikkuneiti pääsi isin paidan alle kenguilemaan.♥

Synnytys kirjattiin papereihin syöksysynnytykseksi ja kestoksi kertomieni kipeämpien supistusten alettua noin kolme tuntia / vesien menosta 24 min. 
:D