Eilisen illan pakko saada just nyt tätä tai kuolen -hetki on kai parempi kirjata ihan ylös, niin saan sitten myöhemmin taas naureskella sille, mitä kaikkea raskauden tila voikaan saada aikaan.
(kun sitä ihan oikeaa päiväkirjaa ei vaan vieläkään ole löytynyt...hemmetin WSOY)
Mun oli vaan ihan pakko juoda kuohukermaa suoraan purkista ennen nukkumaanmenoa. Se pieni tetra oikein kutsui nimeäni ja kehotti nauttimaan. Ja olihan se hyvää. Mmmmm. :)
Joku pieni mielleyhtymäkin tuosta kermasta syntyi, sillä heti perään alkoi tehdä ihan älyttömän paljon mieli mämmiä. Tänään en jaksanut vaivautua isompaa markettiin sitä etsimään, mutta se on selvää, että mämmiä on saatava tai sieluparkani ei saa rauhaa. :D
Tänään on menossa viikot 11+1 ja alavatsaa on jomotellut ja kiristellyt aikalailla pitkin päivää.
Lugesteronien valuminen ja tuo pieni jomottelu tietty ärsyttää ja olen taas kurkkinut pöksyihin vähän väliä.
Mitään hälyttävää ei ole onneksi näkynyt ja tuo kiristelykin taitaa johtua vain kohdun kasvamisesta.
Eilen napsaisin uuden kuvan vatsastakin alkaneen raskausviikon kunniaksi, mutta vielä olen ollut liian laiska siirtääkseni kuvaa koneelle :P
Ruokahalua ei edelleenkään ole ja eilen tuli kärvisteltyä vaihteeksi päänsäryn kanssa ja olikohan kolmas Panadol, joka lopulta auttoi. :/
Kuulumisiin,
Jippu
tiistai 30. lokakuuta 2012
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Sydänääniä
Eilen illalla, 10+5, sain vihdoin vauvan sydänäänet kuuluviin dopplerilla.
Ihana hetki <3
Yllätyin melko paljon siitä, kuinka ylhäältä ne jo löytyivät. Vain noin kämmenen leveyden verran navan alapuolelta. Hurjaa.
Ei varmasti mene kauaa, kun vatsa alkaa näkyä.
Tällä viikolla Pirpana on myös virallisesti sikiö. Hetkittäin tuntuu siis jo siltä, että kyllä tämä raskaus vaan eteneekin, vaikka vielä en allekirjoita sitä, että toisen lapsen odotus menee "siinä sivussa". Nounou. Ihan yhtä innolla olen taas mukana ja jaksan lukea iltaisin kirjoja odotuksen ihmeellisyydestä. VAU-kirjastakin tarkistan joka sunnuntai alkavan viikon tapahtumat tuolla kohdussa. :D
Muutoin täällä on nautittu talvesta. Lunta on satanut melkoisen paljon ja mittarin mukaan lumensyvyys on yhdeksän senttiä. On ollut ihana ulkoilla talvisäässä ja olenkin koittanut taltioida näitä tunnelmia mieleeni. Se on vain selvää, että vielä tässä tullaan kiroamaan märkää ja synkkyyttä ennen vuodenvaihdetta.
Nyt nukkumaan. Öitä!
Jippu ja Pirpana 10+6
Ihana hetki <3
Yllätyin melko paljon siitä, kuinka ylhäältä ne jo löytyivät. Vain noin kämmenen leveyden verran navan alapuolelta. Hurjaa.
Ei varmasti mene kauaa, kun vatsa alkaa näkyä.
Tällä viikolla Pirpana on myös virallisesti sikiö. Hetkittäin tuntuu siis jo siltä, että kyllä tämä raskaus vaan eteneekin, vaikka vielä en allekirjoita sitä, että toisen lapsen odotus menee "siinä sivussa". Nounou. Ihan yhtä innolla olen taas mukana ja jaksan lukea iltaisin kirjoja odotuksen ihmeellisyydestä. VAU-kirjastakin tarkistan joka sunnuntai alkavan viikon tapahtumat tuolla kohdussa. :D
Muutoin täällä on nautittu talvesta. Lunta on satanut melkoisen paljon ja mittarin mukaan lumensyvyys on yhdeksän senttiä. On ollut ihana ulkoilla talvisäässä ja olenkin koittanut taltioida näitä tunnelmia mieleeni. Se on vain selvää, että vielä tässä tullaan kiroamaan märkää ja synkkyyttä ennen vuodenvaihdetta.
Nyt nukkumaan. Öitä!
Jippu ja Pirpana 10+6
maanantai 22. lokakuuta 2012
Tasaviikkoja
Vihdoin on kasassa eka kymppi. Wuhuu!
Tää on ollut yksi oma etappini tässä raskaanaolossa. Nyt tuntuu, että voi alkaa odottaa vatsan kasvua ja pian kuuluvat varmasti sydänäänetkin dopplerilla. Nt-ultraan on kyllä vielä kolme pitkää viikkoa.
Vuotoja ei ole nyt sitten viime torstain jälkeen näkynyt ja se on kyllä hyvä juttu.
Sydämentykytyksiä tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja päätäkin särki parina päivänä, kun oikein mietti tilannetta.
Oireetkin ovat ennallaan, joten eiköhän tuolla kaikki ole hyvin.
Tänä aamuna oli muuten aivan ihana kuura täällä rannikollakin. Pakkasta oli aamulla -4 ja vielä puoliltapäivinkin digimittari näytti -0,2.
Voi kunpa tänä vuonna saataisiin taas kunnon talvi ja ennen kaikkea Joulu, kuten oli talvena 2010-2011. ♥
Tänään aloitin myös vatsanseudun ikuistamisen. Hauska sitten taas seurata, kuinka tuo maha muuttaa muotoaan viikkojen kuluessa.
Tässä ensimmäinen kuva raskausviikolta 10+0
Neiti M. viettää tänään muuten 1v.9kk. -päiväänsä. Äidin rakas, iso pieni tyttö ♥
Iloista viikon alkua!
Jippu & Pirpana 10+0
Tää on ollut yksi oma etappini tässä raskaanaolossa. Nyt tuntuu, että voi alkaa odottaa vatsan kasvua ja pian kuuluvat varmasti sydänäänetkin dopplerilla. Nt-ultraan on kyllä vielä kolme pitkää viikkoa.
Vuotoja ei ole nyt sitten viime torstain jälkeen näkynyt ja se on kyllä hyvä juttu.
Sydämentykytyksiä tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja päätäkin särki parina päivänä, kun oikein mietti tilannetta.
Oireetkin ovat ennallaan, joten eiköhän tuolla kaikki ole hyvin.
Tänä aamuna oli muuten aivan ihana kuura täällä rannikollakin. Pakkasta oli aamulla -4 ja vielä puoliltapäivinkin digimittari näytti -0,2.
Voi kunpa tänä vuonna saataisiin taas kunnon talvi ja ennen kaikkea Joulu, kuten oli talvena 2010-2011. ♥
Tänään aloitin myös vatsanseudun ikuistamisen. Hauska sitten taas seurata, kuinka tuo maha muuttaa muotoaan viikkojen kuluessa.
Tässä ensimmäinen kuva raskausviikolta 10+0
 |
| Rv. 10+0 |
Neiti M. viettää tänään muuten 1v.9kk. -päiväänsä. Äidin rakas, iso pieni tyttö ♥
Iloista viikon alkua!
Jippu & Pirpana 10+0
torstai 18. lokakuuta 2012
Ja taas...
Mistä hemmetistä tuota vuotoa taas tänään ilmaantui.
Mulle riitti jo tiistain rytmihäiriöt ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.
Samanlaista paniikkia en nyt saanut aikaan ja ihan tarkkailulinjalla ajattelin jatkaa päivääni.
Ärsyttää vaan tietty suunnattomasti, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.
Kaikki kauhuskenaariot on vaan mielessä.
Ja silti samalla tiedostan, kuinka yleisiä alkuraskauden vuodot ovat. Olenhan itsekin lohdutellut muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Huoli omasta pienestä on vaan niin iso.
Pirpana, pysyhän kyydissä.
Rv. 9+3
Mulle riitti jo tiistain rytmihäiriöt ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.
Samanlaista paniikkia en nyt saanut aikaan ja ihan tarkkailulinjalla ajattelin jatkaa päivääni.
Ärsyttää vaan tietty suunnattomasti, kun ei tiedä mistä tuo johtuu.
Kaikki kauhuskenaariot on vaan mielessä.
Ja silti samalla tiedostan, kuinka yleisiä alkuraskauden vuodot ovat. Olenhan itsekin lohdutellut muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Huoli omasta pienestä on vaan niin iso.
Pirpana, pysyhän kyydissä.
Rv. 9+3
tiistai 16. lokakuuta 2012
Vuotoa.
Sellaista punertavanruskeaa vuotoa lorahteli pöksyihin aamun mittaan ihan kunnolla.
Ajattelin ensin, että varmaan sitä lugemössöä, mutta kun sitä vaan jatkui, niin oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.
Paniikki ja itku.
Soitto miehelle ja soitto polille.
Onneksi siellä ymmärretään tällaiset paniikkiodottajat ja pääsen klo. 13 tarkistamaan tilanteen.
Mitään jäätäviä kipuja ei ole. Sellainen kevyt menkkamainen tunne ja alaselkää vähän pakottaa.
Tänään pitäisi olla 9+1.
**********
Paniikkiultra takana ja pieni, vimmatusti sykkivä sydän löytyi. <3
Pirpana vastasi viikkoja, mutta vuodolle ei löytynyt ulkoista syytä.
Noin viikon verran pitää nyt ottaa rauhassa.
Seksi ja ylimääräiset rehkimiset pitää jättää väliin.
Miehen kanssa kevennettiin siinä odotusaulassa tunnelmaa ja totesin, että Pirpanaa saa varmaan kutsua trouble makeriksi, kun aiheuttaa jo nyt äidille huolta ja harmaita hiuksia. ;)
Ajattelin ensin, että varmaan sitä lugemössöä, mutta kun sitä vaan jatkui, niin oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.
Paniikki ja itku.
Soitto miehelle ja soitto polille.
Onneksi siellä ymmärretään tällaiset paniikkiodottajat ja pääsen klo. 13 tarkistamaan tilanteen.
Mitään jäätäviä kipuja ei ole. Sellainen kevyt menkkamainen tunne ja alaselkää vähän pakottaa.
Tänään pitäisi olla 9+1.
**********
Paniikkiultra takana ja pieni, vimmatusti sykkivä sydän löytyi. <3
Pirpana vastasi viikkoja, mutta vuodolle ei löytynyt ulkoista syytä.
Noin viikon verran pitää nyt ottaa rauhassa.
Seksi ja ylimääräiset rehkimiset pitää jättää väliin.
Miehen kanssa kevennettiin siinä odotusaulassa tunnelmaa ja totesin, että Pirpanaa saa varmaan kutsua trouble makeriksi, kun aiheuttaa jo nyt äidille huolta ja harmaita hiuksia. ;)
torstai 11. lokakuuta 2012
Eka neuvola
Eilen kävin neuvolan ensikäynnillä ja sehän lähti varsin hienosti käyntiin. Käynti oli oikein miellyttävä ja terkkakin ihan rentona. Tuohon saattaa tietty vaikuttaa se, että ollaan nyt kuitenkin oltu tuon tätösen kanssa tekemissä jo yli kaksi vuotta. Näin toisella kierroksella tunnelmasta puuttui myös se jännitys ja nuiva asiallisuus, mitä silloin neidistä aikanaan oli havaittavissa.
Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.
Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)
Ensimmäinen neuvola 8+2
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44.
Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P
Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis).
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.
Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..
Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi, tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...
Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.
Aikaa käyntiin piti jälleen varata se 1,5h, niin minä pääsin kyllä nopeammin sieltä pois.
Vaikka moni sanoi, että ihan yhtä kauan menee aikaa kuin esikoisestakin.
Pah. hurjat 50 minuuttia istuin huoneessa.
Esitietolomakkeen pohjalta juteltiin tuntemuksistani ja sain valita, haluanko ne lippulaput, mitä neidistäkin sain.
Osan otin, etenkin ihan uuden painoksen VAU-kirjaa, mutta suurin osa jäi terkalle.
Ruokasuosituksiin oli tullut jotain päivitettyä juttua, joten siihen pitää vielä muistaa perehtyä tarkemmin.
Sitten niihin maagisiin neuvolamittauksiin.
(terkka sai muuten lasketuksi 19.5.-13, mutta odotan edelleen nt:n tarkempaa lukemaa..)
Ensimmäinen neuvola 8+2
- paino 58,8 kg (lähtöpainoksi ilmoitin 58 kg)
- Verenpaine 109/68
- Pissa puhdas
- Hemppa 141
Lähete äitiyspolille seulontoja varten laitettiin matkaan ja verikokeisiin saattaa tulla kutsu jo ensi viikollakin. Ultra-aika mennee todennäköisesti viikolle 44.
Raskausoireet ovat pysyneet samanlaisina.
Pahaolo, väsymys ja vatsan turvotus kilpailevat ykkössijasta.
Liekö vain hyvää ennakointia, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka tosi lähellä onkin ollut.
Ehkä tätä on vain helpompi hallita, kun saa olla kotona, sekä levätä ja syödä aina halutessaan.
Tällä hetkellä kaksi tuntia on ihan maksimiväli ruokailulle ja usein aloitankin jo siinä puolentoista tunnin perästä miettimään suuhunpantavaa :P
Lämmin ruoka ei vaan laske. Eilen luulin, että saisin jo syödyksi, mutta puolivälissä kinkkukiusausta oli pakko lopettaa, kun vatsassa alkoi muljua.
Käytännössä elän mandariineilla, leivillä, jugurtilla, joka sekään ei niin kovin maistu ja pikkusuolaisella napostelulla: kinkun-, juuston-, tai meetvurstin siivut, nakit, turkinpippurit (se kasvis).
Makeisia ei tee mieli ostaa, mutta muutaman voin kyllä syödä. Salmiakkia menee vähän paremmin, sipsit ja popparit tuovat pahanolon mukanaan.
Väsymys on ollut tällä viikolla vähän helpompaa, enkä kahteen päivään ole nukkunut päikkäreitäkään.
Voimat kyllä tuntuvat menevän herkemmin ja kädet ja jalat tuntuvat ihan löysiltä toisinaan.
Pihalla olo on onneksi ihan ok ja siellä jaksaa hetken touhutakin. Ollaankin neidin kanssa haravoitu jo aika paljon (mielessä on myös käynyt puiden kaato ;) ). Tänään istutin 12 vadelmantaimea, jotka sain tuttavalta.
Kukkapenkki pitäisi vielä perustaa vanhan tilalle..
Turvotus. En muista, että neidistä olisi turvottanut vatsaa näin paljon.
Mulla on ihan kamala vaatestressi, koska omistan tasan kahdet farkut (ahdistavat ihan täysin), yhdet kotilököilyhousut ja leggareita, jotka olisivatkin tunikoiden/mekkojen kanssa ihan ok, mutta sitten mulla ei ole kenkiä niiden kanssa sopivaksi, tai olisi korkeakorkoisia saappaita, mutta haluan tasapohjaiset mustat saapikkaat kaupunkikäyttöön ja kyläilyyn. (mies kyllä lupasi nyt sitten ostaa mulle sellaiset!)
Sitten mun tunikat on lähes kaikki lyhythihaisia, joten alle pitäisi saada jotain trikoopuseroita tms.
Summa summarum. Äitiysvaatteita pitää kyllä pian harkita ostavansa ainakin housupuolelta.
Jotenkaan ei vaan tunnu kovin luontevalta pukeutua ennen nt-ultraa mammiksiin...
Ai niin, nyt mulla on myös doppleri. Jee!
Ensi viikolla meinaan koittaa niitä sydänääniä kaivella, jos sattuisi tuo Pirpana olemaan jo yhteistyöhaluinen.
Tällainen vehje tämä nyt sitten on.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)
Jippu + Pirpana 8+3
perjantai 5. lokakuuta 2012
Treffeillä
Me käytiin tänään miehen kanssa treffeillä. Tavattiin meidän pieni Pirpana ihan ekaa kertaa.
Raukkaparalla ei vaan ollut mitään tietoa, että häntä vähän vakoiltiin.
Mutta siellä hän oli, ruudun takana.
Niin kaukana, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä.
Pienellä oli mittaa hurjat 9mm, eli ihan piirun vajaa sentti. Sydän sykki oikein hienosti ja kaikki näytti yksiössä muutenkin mallikkaalta. Tästä on hyvä jatkaa, pelko persuksissa kohti seuraavaa ultraa. :P
Olo on tosi helpottunut, vaikka en kyllä vieläkään tajua, että meille on tulossa vauva.
Toukokuu on vielä niin pitkällä.
Polin laskujen mukaan näillä mittauksilla laskettu aika osuu juurikin sinne toukokuun 21.-25. välille, mutta tarkentukoon sitten nt-ultrassa.
Ensi viikon keskiviikkona, eli 10.10 klo. 10 on eka neuvola. Saadan rattaat pyörimään ja raskaus muuttunee taas astetta konkreettisemmaksi.
Nyt taidan mennä tutkailemaan mammavaatemallistoja, sekä laittamaan dopplerin tilaukseen ;)
Leppoisaa sadepäivää ainakin suurinpaan osaan Suomea!
Jippu & Pirpana 7+4
P.s. tällä kertaa en saanut kuvaa mukaan, kun näkymä oli vähän sumea. Harmittaa, mutta enköhän mä tästä selviä..
Raukkaparalla ei vaan ollut mitään tietoa, että häntä vähän vakoiltiin.
Mutta siellä hän oli, ruudun takana.
Niin kaukana, mutta kuitenkin ihan tosi lähellä.
Pienellä oli mittaa hurjat 9mm, eli ihan piirun vajaa sentti. Sydän sykki oikein hienosti ja kaikki näytti yksiössä muutenkin mallikkaalta. Tästä on hyvä jatkaa, pelko persuksissa kohti seuraavaa ultraa. :P
Olo on tosi helpottunut, vaikka en kyllä vieläkään tajua, että meille on tulossa vauva.
Toukokuu on vielä niin pitkällä.
Polin laskujen mukaan näillä mittauksilla laskettu aika osuu juurikin sinne toukokuun 21.-25. välille, mutta tarkentukoon sitten nt-ultrassa.
Ensi viikon keskiviikkona, eli 10.10 klo. 10 on eka neuvola. Saadan rattaat pyörimään ja raskaus muuttunee taas astetta konkreettisemmaksi.
Nyt taidan mennä tutkailemaan mammavaatemallistoja, sekä laittamaan dopplerin tilaukseen ;)
Leppoisaa sadepäivää ainakin suurinpaan osaan Suomea!
Jippu & Pirpana 7+4
P.s. tällä kertaa en saanut kuvaa mukaan, kun näkymä oli vähän sumea. Harmittaa, mutta enköhän mä tästä selviä..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)