rv. 33+0

Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää. Ainakin tickerin mukaan. :))
Todellisuus nyt voi olla mitä vaan.
Oon ollut tänään ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että huhtikuu pyörähti käyntiin ja ensi kuussa meidän vauva viimein syntyy.
Tai voihan Pirpana tietty syntyä jo tässäkin kuussa, jos haluaa apinoida äitiänsä, joka tuli maailmaan raskausviikolla 35+jtn., mutta ihan en kyllä taida itseäni tuohon psyykata ja hommiakin olisi vielä hoidettavana ennen vauvan syntymää.

Kirjoitinkohan jo siitä, että vaunujen pehmusteet ja patjat on nyt pesty ja vaunukoppa tuuletettu kunnolla, kiitos kovien yöpakkasten.
Samoin kävi rottinkikehdon pehmusteille ja myös itse rottinkikori ja patja tuulettuivat pakkasessa.

Ilmaakin täytyisi käydä vielä pumppaamassa vaunujen renkaisiin, ja miehen mukaan autotallista löytyy sopivat välineet tähän hommaan, niin ei tarvitse lähteä sitten huoltsikalle runkoa roudaamaan.
Tupliin pitäisi sen toisen ratasosan tilalle vaihtaa vaunukoppa ja testailla niiden sopivuutta tämän äidin auton takakonttiin. Itseä ei vain huvita tämän vatsan kanssa alkaa niitä kasaamaan ja nostelemaan, kun kerran tarvetta ei vielä ole. Tavallistenkin matkisten nostaminen takaluukusta tuntuu jo työläältä.
Onneksi nuo nyt ehtii hoitaa syntymän jälkeenkin, kun tuskinpa ihan heti löydän itseäni yksinäni (=lasten kanssa) shoppailemasta :D
Kauppareissuille tulee kuitenkin lähdettyä tuon travel systemin kanssa, koska neiti M. istuu kaupassa kärryissä tai sitten kävelee ja vauva kulkee kaukalossaan.

Rintapumppu aiheuttaa edelleen mietintää.
Se on jo selvää, että sellaisen hankin, mutta sähköinen vai manuaalinen?
Kummassakin on varmasti puolensa ja olenkin nyt aika paljon lukenut eri vaihtoehdoista, mutta millään en vaan osaa päättää.
laadukas manuaaliversio on varmasti kevyt, eikä rasita kättä, mutta sähkökäyttöisellä saisi sen vähäisenkin "rasituksen" poissuljettua.
Minulla on vaan niin hyvä kokemus itsellä pohjalla sähkäkäyttöisestä, kun sain esikoisen aikaan sairaalan lypsykonetta lainaksi luovuttaessani maitoa ja hommasin (mies haki) omaksi marketista halvimman mallin, joka oli kyllä niin raskas pumpata ja heruin sille paljon huonommin..
Tätä pitää siis edelleen miettiä.. :D

Sitterikin on edelleen hankintalistalla ja koirien vuoksi haluan sen kuitenkin jo nyt ostaa, koska vauva on vain turvallisempi laskea siihen kuin sitten lattialle neidin ja koirien armoille :D

Sitten puuttuisikin enää sitä pikkusälää.
Niin, ja tietty hoitopöydän sisälle kantaminen, uudelleen sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen asettelu.
Miten musta nyt tuntuukin, että aika ehkä loppuukin kesken. :D

Huomenna minulla on kuitenkin lupa rentoutua hetki ja pääsen rakkaan ystävän kanssa kylpylöimään <3

Tällaisia mietteitä nyt alkaneen 34. viikon kunniaksi ja tässä vielä tämän päiväinen kuvatus vauvavatsasta. ;)

Mun ei pitänyt..

..hankkia tälle tulevalle vauvalle enää yhtään vaatetta (ainakaan ennen syntymää ;)), mutta niin sitä tuli taas pyörrettyä vankat päätökset.
Meinasin hankkia tämän kyseisen haalarin jo aiemminkin ja kävin sitä useaan otteeseen hipelöimässä kaupassa, mutta aina se vain jäi hyllyyn.
No, lopulta se tuli sitten hankittua ja ihan hienosti sain isimiehelle perustelua vielä tämänkin vaatteen. :D
Kun eihän sitä koskaan tiedä, minkälainen sää toukokuussa on.
Jos sattuu siis olemaan tosi lämmin, (kaikki taitaa kuitenkin olla mahdollista raekuuroista helteeseen) niin tällainen collegehaalari on taatusti pätevämpi kotiutumispuku fleecehaalarin sijaan.
Tuonne sitten alle body, potkarit, tumput, myssy ja tossut. ♥

Tietty vauvalle on hyvä olla varuiksi vielä peittokin mukana kotiuduttaessa ja koska niitäkään meillä ei vielä tarpeeksi ole (eikun...), niin Lindexiltä lähti mukaan vielä tämä suloinen lintupeitto. :D

Samalla shoppailureissulla ostin Pirpanalle oman, jo esikoisneidin aikaan hyväksi havaitun, MAM-merkkisen ensituttipullon.
Tuo kyseinen pullo oli siis lähes ainoa malliltaan, jonka neiti suostui pitkin hampain ikenin hyväksymään, jos tissiä ei ollutkaan tarjolla.

Välillä minua pelottaa tämä tyttöväristen juttujen hankinta.
Tässäkin raskaudessa saan harva se päivä kuulla ne ja sitten tulikin poika..-jutut, niin kyllä sitä vaan ihan aikuisten oikeasti alkaa toisinaan epäillä, että onkohan tuo nyt sitten varmasti tyttö.
Eipä näille asioille sitten mitään mahda ja ihan 100% varmaksi tuo sukupuoli selviää syntymän tullessa ajankohtaiseksi. Nyt yritän vain kovasti olla miettimättä asiaa liikoja ja touhuta oman mielen mukaan. ;)

Tällä hetkellä vauvalla on menossa perinteinen iltajumppa. Pirpana on lähes kellontarkka siitä, että mesoaminen masussa alkaa klo. 22 ja sitä kestää reilun tunnin.
Vatsanahka venyy ja pomppii hauskasti joka puolelle ja nautin tästä kyllä ihan täysillä.
Näitä hetkiä tulee vielä ikävä ja jokainen päivä masussa on ainutlaatuinen. ♥
Se, nautinko tästä iltajumpasta sitten vauvan syntymän jälkeen on vielä epävarmaa. :D
Neiti M. nimittäin noudatti lähes samaa rytmiä masuaikanaan ja hänen kohdallaan tuo rytmi piti paikkansa vielä pitkän aikaa syntymän jälkeen. 

Hyviä öitä kaikille!

Jippu 32+4

P.s Neiti M.:n blogi taitaa sittenkin jatkua vanhassa paikassaan. ;)
Vaikeuksien kautta voittoon jne... 

Kuudes neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Ja ihan ekaksi on todettava, että työt häiritsevät sosiaalista ja tätä epäsosiaalistakin elämää kyllä ihan kunnolla. :D
Ihan koko elämäni olen ollut huono vastailemaan muun muassa tekstiviesteihin ja usein olenkin sanonut ystäville, että soittavat mieluummin, mutta herranjestas, nyt mulla taitaa olla viestejä rästissä jo kolmen viikon takaa. Sitä ei vaan tunnu mukamas olevan aikaa pysähtyä aloilleen ja keskittyä näpyttelyyn.
Onkohan mulla vielä ystäviä... ;)

Jeps, mutta nyt M. on päikkäreillä, mies pelaamassa ja minäkin vapaalla.
Hetki omaa (tietokone)aikaa luvassa siis.

Työt ovat sujuneet oikein mallikkaasti ja siitä lähtien kun otin sen Anitan tukivyön käyttööni, ei selkä ole ottanut niin kovasti itseensä. Jalkapohjat ovat kyllä olleet kovilla, kun pitkästä aikaa seisoo päivän työkengillä.
Harkkareitakin tulee harva se hetki, mutta eipä nuo tunnu kiristelyä kummemmalta, niin en jaksa niistä välittää.

Neiti M. koki tosiaan melkoista taantuista tuossa viikon ajan töideni aloituksesta. Pissavahinkoja sattui neljänä-viitenä yönä ja kerran päikkäreilläkin. Eräänä päivänä, kun olin lähdössä iltavuoroon ja puin neitiä mummun luokse lähdettäväksi, niin tämä kieltäytyi ihan täysin.
Ikinä koskaan pieni neiti ei ole kieltäyynyt lähtemästä mummun luokse, vaan sinne on menty ihan intopinkeänä.
M. sai hurjan raivarin ja alkoi repiä vaatteita pois päältään hokien samalla, että "puketaan tämä pois".
Sen pienen hetken ajan tunsin olevani kyllä niin kurja äiti ja silkkaa omaa itsekkyyttäni käyn töissä, kun se ei kerran pakkotilanne olisi ollut.
Fakta on kuitenkin se, että nämä tilanteet tulevat tosiaan eteen myöhemmin ja pidetään tätä nyt pienenä harjoituksena. 

Neuvolassa tulikin sitten pyörähdettyä viime perjantaina ja nopea peruskäyntihän tuo oli.
Mitään ihmeempiä ei juteltu ja käynti oli ohi mittailujen jälkeen.
Tässäpä siis tuoreimmat neuvolakuulumiset:

Kuudes neuvola. rv. 31+5

• Paino 62,4 kg (+650g/vko)
• RR 116/67
• Pissa puhdas
• Syke +, liikkeet ++
• Hemppa 118
• SF-mitta 30 cm
• Raivotarjonta :))

Seuraava käynti sitten taas kahden viikon päästä.

Tässä vielä lähes viikon vanhaa kuvatusta masusta, rv. 31+0.

30+0

Kymmenen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. :))
Itse kyllä lisään tuohon sen ekstra viikon, jotta en ala odotella vauvan saapumista liian aikaisin. ;)
On niin ihanaa käydä jo näitä kolmosella alkavia viikkoja, kun ne on mulle niitä "viimeisiä" viikkoja.
Näistä raskausviikoista pitäisi nyt sitten viimeistään tässä vaiheessa alkaa nauttia, koska loppua kohden mennään hurjaa vauhtia. Mutta nauti nyt sitten, kun tässä vaiheessa se raskaus alkaa jo tuntuakin ihan todenteolla, eikä helpotusta ole luvassa ennen vauvan syntymää.

Neidistä ekoja vähän napakampia supistuksia alkoi muistaakseni tulla joskus 32+ viikoilla. Siis sellaisia, jotka jo ihan oikeasti tuntuivat ja pistivät miettimään tulevaa synnytystä.
Lonkkasäryt, liitoskivut, närästys, jäätävä ummetus, pissatus ynnä muut ihanat kolotukset odottavat, tai jo ovat täällä.
Saapa nähdä, alkaako niitä arpiakin tässä lähiviikoina ilmestyä ilostuttamaan tämän äidin mieltä. ;)

Työtkin tuli sitten aloitettua. Aluksi minua ihan oikeasti jännitti tuonne työmaalle meno niin pitkän ajan jälkeen,  mutta jo heti ekassa vuorossa parin tunnin jälkeen alkoi tulla sellainen tunne, että olinko edes välissä pois. :D
Tällä viikolla onkin ihan täysi työviikko, viisi vuoroa. Hyvin oli siis pomo kuunnellut toiveitani max. neljästä vuorosta / vko. ;)
No, eipä tuo nyt haittaa. Tosi hienosti oli isimiehellä ja neidillä mennyt nyt nämä kaksi iltavuoroani ja tämä tekee heille ihan tosi hyvää.
Mies saa ihan oikeasti hoitaa neitiä ja olla se päävastuussa oleva, sen sijaan, että otan sitä omaa aikaa kotona ja kommentoin väliin omia toimintapojani, joka luonnollisesti ärsyttää miestä.

Pientä murhetta on nyt kahtena yönä aiheuttanut neidin pissaaminen sänkyyn ja eilen illalla jopa ihan olohuoneen matolle, vaikka minä olin vain keittiössä. Vähän pistää miettimään, että voisiko tämä olla jonkinlaista reagoimista tuohon minun työssäolooni??
Neiti on kuitenkin ollut ilman päivävaippaa sen kaksi kuukautta ja yövaippakin jäi reilu kuukausi sitten pois.
Tiettyhän niitä takapakkejakin tulee, mutta hieman tämä harmittaa, kun niin hienosti on mennyt jo näin pitkään.
Ehkä tämä on vain ihan normaalia takapakkia tässä asiassa, mutta kummasti tuo alkoi heti minun aloitettua työt. o__O

Nyt ei kärsi kauempaa istua koneella. Kamala hedari taustalla ja masu tuntuu rusentuvan tässä tuolilla. :D

Jippu 30+0

Viides neuvolakäynti

Tänään pyörähdettiin jälleen neuvolassa ja pääsinpäs kerrankin menemään sinne ihan yksin.
Luksusta. ;)
Neidin läsnäolo ei noilla käynneillä haittaa minua yhtään, mutta kun en millään jaksaisi hengata lähtiessä siinä odotusaulan leikkitilassa ylimääräistä ja voimakastahtoisen taaperon kanssa sieltä ei ilman itkupotkuraivareita poistuta.

Käynti oli siis nopea, eikä tällä kertaa löpisty sitten muita juttuja, niin reilussa vartissahan sieltä sitten selvisi jo pihallekin.
Terkalle päänvaivaa tuntuu aiheuttavanminun alhainen hemoglobiini ja vähäinen painonnousu.
Mä en jaksa niistä mutinoista nyt enää niinkään välittää, kun tämä raskaus tuntuu olevan kopio neidin raskaudesta ja pitäisi siis olla tuttua terkallekin.
No, eiköhän tuo uskonut, että kaikkeni teen, mitä pystyn.
Tässäpä siis faktaa pöytään:

Viides neuvola rv. 29+4 (neuvolan laskujen mukaan)

• Paino 61 kg (+122g/vko)
• RR 110/70
• Pissa puhdas
• Syke +, liikkeet ++
• Hemppa 103
• SF-mitta 28cm
• Raivotarjonta (!!!!) :)

Ja tästä ne käynnit taas tihenevät. Nyt tuolla saakin sitten ravata jo kahden viikon välein ja seuraava käynti sovittiinkin parin viikon päähän perjantaille. Aika hurjaa.

Välillä tuntuu, että nyt mennään lujaa eteenpäin, mutta sitten kun pysään miettimään kulunutta aikaa, niin on tässä jo oltu raskaana yli puoli vuotta. :D

Tässä vielä tämän viikon masukuvaa. (29+0)

Kuulumisiin :)

Minun äitiyspakkaukseni

Kun tein päätöksen ottaa äitiysavustus rahana, päätin myös, että saan tuhlata sen 140 euroa juuri niihin asioihin, (ehkä joidenkin mielestä turhiinkin) joita itse haluan.
Pätkän vertaa en ole tätä päätöstä katunut.
140 eurolla saa ihan oikeasti tosi paljon tavaraa ja pikainen laskutoimitus jo hankittujen juttujen osalta näytti, että siitä varsinaisesta avustuksesta on vielä rahaa jäljelläkin. ;)
(Toki olen tehnyt hankintoja myös "omalla" rahalla, joten sen suhteen summa on varmasti tuhlattu)

Tässä on minun äitiyspakkaukseni:

Tällä hetkellä oma pakkaukseni sisältää nämä tuotteet:

• Makuupussi (oranssi, valkoisilla palloilla, alimmaisena)
• Kaksi myssyä
• Dooky- vaunuverho
• Fleecehaalari, puuvillavuorella 50-56cm (tosi reilua kokoa!)
• Kynsisakset
• Pussilakanasetti pinnasänkyyn
• Ohuet puuvillatumput ja -sukat
• Kaksi paria hieman paksumpia sukkia
• Kahdet housut. 
• Kahdet puolipotkarit
• Yhdet sukkahousut
• Kahdeksan kappaletta harsoja "tyttöväreissä" ;)
• Kaksi bodya, kietaisu- ja "tavallinen"

Pakkauksesta puuttuu vielä sitä "pikkusälää", joita haen sitten äitiysloman aikana, tai kun hoitopöytä tuodaan taas paikoilleen.

Ostoslistalle voisi siis lisätä vielä nämä asiat:

• Paketti 1-koon vaippoja (kertiksiä, koska haluan niitä myös varalle)
• Vauvan vanupuikkoja
• Hiusharja
• Hoitoöljyä, -rasvaa ja - talkkia.
• Tuttipullo (kaiken varalta)
• Keittosuolatippoja
• NenäFriida
• Kertakäyttöisiä puhdistuspyyheitä (pikapuhdistukseen)
• Itselle muutaman paketti siteitä jälkivuotoa varten
• Itselle paketti kertakäyttöisiä liivinsuojia (kestoja löytyy jo jonkinverran, mutta silti)
• Rintapumppu(!)

Siinäpä nyt noin pikaisesti mieleentulleen asiat. Jäiköhän minulta jotain oleellista uupumaan??

Nuo ovat sellaisia asioita, jotka haluan löytyvän kotoa jo ennen vauvaa.

Mikäli jostain ihmeen syystä joudutaan korviketta antamaan, niin sitä voi sitten hakea vasta kotiintuloreissulla lähikaupasta.

Myöskään perinteisillä äitiyspakkauksesta löytyvillä kortsuilla, saati likuvoiteella ei ole kiire. :D

Ne ehtii ihan varmasti ostaa (reilustikin) vauvan syntymän jälkeen ;)

Niin, ja miettikääpä! Tällä naisella on tänään 29+0 viikkoa kasassa. KOLMASKYMMENES raskausviikko siis käynnissä. Vau! 

Rv. 28+0

No niin. Taas pyörähti uusi viikko käyntiin ja laskettu aika on taas vähän lähempänä.
Koko viikonlopun ajan vatsa tuntui taas olevan ihan tosi tiellä ja kaikki kumartelu ja maasta nostaminen tuntui työläältä.
Eikä tuo pallo minusta edes ole kovin iso.
Mulle onkin nyt jostain tullut tunne, että tämä vauva on pienempi, mitä neiti M. oli syntyessään (40+6, 3,3 kg)
Miehen kanssa tehtiinkin jo vähän veikkailuja syntymäajankohdasta ja niistä strategisista mitoista.
Mun oma veikkaus vauvan saapumisajankohdalle on 41+0, painoa nippanappa 3000g ja pituutta 49cm.
Mies veikkaili vauvan olevan tällä kertaa jämpti ja tulokas syntyy päivän ennen tai jälkeen lasketun ajan. Painoa mieskin veikkaili tälle vauvalle 3050g ja pituutta 50cm.
Meillä molemmilla on kuitenkin vielä kertaalleen oikeus muuttaa veikkaustaan, mutta sen on tapahduttava ennen 36+0 vkoa :D
Vähän huumoria siis tiedossa tähän loppuodotukseen. ;)

Tässäpä muuten nyt vihdoin tätä masukuvaakin.
Kuva on siis tältä aamulta, rv. 28+0.

Ai niin, loppuun vielä pieni ylläri. ;)
Meidät tunnistavat/tietävät ovat sitten ihan hyshys.
Täytettiin ja tilattiin miehen kanssa tällainen:

Johan tässä on yli yhdeksän vuotta eletty yhteistä elämää ja nyt, kun tulossa on toinen lapsikin, niin minusta alkoi vaan tuntua suunnattoman epäreilulta olla yksin kolmea samannimistä vastaan :D
Päivähän tässä pitäisi vielä päättää. Ennen vauvaa kuitenkin ja ihan ilman mitään ylimääräisiä säätöjä.

Näihin tunnelmiin, joten kivaa viikonalkua kaikille! :)

- Jippu 28+0