PAS-suunnittelua

Se, miksi tätä pakastealkionsiirtoa lähdettiin alunperin miehen kanssa suunnittelemaan juuri nyt, johtui tietenkin siitä luonnollisesta halusta (kaikesta huolimatta) suoda Neiti M.:lle sisaruksia.
Mies on ollut tämän suhteen se innokkaampi tapaus, mikä on ollut oikeastaan ihan ilo huomata.
Minä taas olen himmaillut ja pohtinut ummet ja lammet asiaa.
Perimmäinen syy omiin epäröinteihin on kyllä ollut imetys. Sen kun täytyy olla ohitse, mikäli mielii alkionsiirtoon.


Imetys on ollut minulle jotain niin tärkeää ja ihanaa, että siitä irtautuminen on ollut hankalaa. Itkuja on itketty aina silloin, kun jokin imetyskerta jätetään päivärytmistä pois. Viimeisin ja isoin itku tuli pari päivää sitten jätetystä iltatissittelystä. Tällä hetkellä Neiti saa rintaa vielä aamulla.
Lähinnä olen miettinyt niitä asioita, että en enää saa tarjota rakkaalle esikoiselleni turvaa rinnalla.
Nukuttaa häntä rinnalla.
Antaa ravintoa rinnalla.
Kokea sitä uskomatonta läheisyyttä ja tunnetta, minkä imetys antaa.
Ne hetket ovat nyt ohi. Hetken päästä lopullisesti.
Ei tuo aamuimetys ole enää kuin muutaman minuutin hetki, enkä pysty siitä nauttimaan samoin, kun mielessä on haikeus.
Toki Neiti on nyt saanut olla rinnalla yli vuoden ja kolme kuukautta. Se on oikeasti todella paljon.
Hurjasti keskivertoa enemmän. Silti siitä luopuminen sattuu. Myös Neitiin.
On työlästä keksiä tekemistä ja tarpeeksi viihdyttävää sellaista, että se rinnan kaipuu saadaan pois mielestä.
Vain, jotta saan keksiä sitä tekemistä päivän aikana vielä monta kertaa lisää.
Päiviin on siis kuulunut paljon kitinää. Joinain päivinä menee paremmin, mutta toisina hetkinä heikommin.


Vieroittaminen oli vain väistämätöntä ja vaikka meillä ei olisikaan ollut alkionsiirto mielessä, olisi se silti ollut edessä. Hieman hitaammalla aikataululla vain.
Tämä on myös raadollista meitä kohtaan, jotka emme näytä tulevan raskaaksi ilman apuja.
Ei kukaan saisi puuttua imetyksen lopettamisen ajankohtaan. On olemassa paljon henkilöitä, jotka imettävät uudesta raskaudesta huolimatta. En minäkään nyt sitä suunnittelut, mutta mietinpä silti.


Polille olin yhteydessä tämän PAS:sin tiimoilta tuossa helmikuun lopulla ja hetken juteltuamme sain reseptin Zumenoneja varten ja hieman viitteitä mahdollisesta aikataulusta. Loppu jäi omiin käsiin.
Jos ja kun haluan alkionsiirtoon ennen kesätaukoa, on Zumenonit aloitettava toukokuun kierrossa. Muuten menisi melko varmasti yli kesän.
Enkä minä sitäkään halunnut. Syksyyn tuntui silloin helmi-maaliskuun taitteessa olevan ikuisuus. 


Sen on kyllä jännä, että olen ottanut tästä asiasta niin paljon paineita. Onhan mulla teoreettisesti ollut mahdollisuus tulla raskaaksi jo viime vuoden elokuusta alkaen, kun kuukautiset alkoivat.
Eli lähes yhdeksän kuukautta on ollut mahdollisuus raskautua ja vasta nyt stressaan, onko se edes järkevää.
Melko koomista.
Miehen kanssa siis tultiin siihen tulokseen, että mikäli se luomuihme olisi tapahtunut, niin olisi se jo tapahtunut. 
Eli nenä pystyyn ja PAS-kokeilu päädyttiin aloittamaan tästä toukokuun kierrosta.