Jotenkin ihan kamalan iso tarve kuuluuttaa kaikkialle ja kaikille, että meille tulee vauva ja kuinka en enää millään malttaisi odottaa hänen syntymäänsä.
Tässähän on vielä viikkoja edessä vaikka ja kuinka, mutta voi kevät.
Tule jo! :D
En millään jaksaisi myöskään odottaa sitä yksityistä lääkäri-/ultrakäyntiä.
Toivottavasti Pirpana suostuu tuolla kerralla sen merkkinsäkin paljastamaan. Mulla on niin palava halu jo tehdä jotain konkreettista tulokkaan eteen ja etenkin shoppailla ;)
Oon nyt asettanut itselleni raskausviikon 30 sellaiseksi rajaksi, jonka jälkeen saan hössöttää ihan kunnolla.
Tekisi niin kovasti mieli laittaa jo kehtoa ja hoitopöytääkin paikoilleen, mutta ei siinä ihan vielä ole mitään järkeä.
Kahtena viime päivänä olo on ollut hieman kömpelömpi. Kohtu tuntuu nousseen taas ylemmäs ja kumartelut alkavat tuntua jo ikäviltä.
Närästyskin vaivaa taas isommin ja ylävatsalla on sellainen kipeä tunne.
Liekö sitten yhteensattumaa, vai mitä, mutta kahtena viime päivänä vauva tuntuu myös liikkuneen hurjan paljon vähemmän ja laiskemmin.
Edes eilen illalla nauttimani hurjan terveellinen iltapala, tölkki Cokista ja poppareita, saaneet vauvaa moksiskaan.
Nyt lounaan jälkeen masussa tuntuu taas vähän enemmän liikettä, mutta onpahan kyllä todella ärsyttävää, kun mieleen tulee taas kaikennäköistä.
Jaahas, nyt taitaapi kutsu käydä päikkäreiltä heränneen pikkuneidin luokse ja välipalalle.
Jippu 23+3
torstai 24. tammikuuta 2013
maanantai 21. tammikuuta 2013
Rv. 23+0
Mun napa on nyt pyörähtänyt ympäri. Hih. :D
Täytyisi taas katsella M.:n aikaisia muistiinpanoja, että milloinkas silloin kävi näin, mutta jotenkin olisi sellainen tuntuma, että ei se kyllä näin aikaisin ollut.
Tänään olen hoidellut vähän näitä paperiasioita, kun sain ylläriksi omaa aikaa, M.:n mummun haettua neitiä kylään.
Kelan paperit täyttelin ja soittelin työpaikan sairauskassaan noista etuusasioista ja lappujen lähettämisestä, niin nyt on sitten sekin selvillä.
Yhden itselle ison, aiemmin hyvinkin itsestäänselvän päätöksen pyörsin myös.
Päädyin ottamaan äitiysavustuksen pakkauksen sijaan rahana.
Vähän miehen vikaa kyllä.
Hän alkoi kyseenalaistaa uuden pakkauksen hyödyllisyyttä ja kun sitten itsekin aloin (taas) tutkailla pakkauksen sisältöä tarkemmin, niin huomasin haluavani sieltä vain muutaman jutun:
Kestovaipat, makuupussin, vanuhaalarin ja sen itse laatikon. :D
Tilalle on nyt sitten tulossa 140 euroa rahaa, ja eiköhän sillä rahalla saa nuo asiat, laatikkoa lukuunottamatta, muutamaan kertaan.
FB:n lastenkirppikset ja nuo ihan oikeatkin kirput täyttyvät äp-tavaroista kuitenkin ja makuupussin voin noutaa sitä valmistavasta tehtaanmyymälästä, joka sijaitsee alta tunnin ajomatkan päässä meiltä.
Tuolla rahalla voin nyt sitten ostaa niitä ihan oikeasti itseä miellyttäviä juttuja ja jonkun verran on muutakin hankittavaa.
Sitä kuuluisaa pikkusälää, jota uusi vauva ( tai sen äiti ;) ) tarvitsee.
Silti minulle tuli jotenkin huono-äiti-olo tuosta, kun M:ää odottaessa en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.
Pakkaus oli silloin SE juttu, jota odotti yhtenä etappina raskauden ja äitiyden suhteen.
Mitä jos Pirpana kysyy, missä hänen äp-juttuja on, kun kerran M:kin jutut on tallessa...
Voihan tietty olla, että Pirpana ei välitä asiasta tuon taivaallista.. :D
No, päätös on nyt tehty. Rahoja ja muita päätöksiä odotellessa.
Varasinpa nyt sitten sen lääkäriajan omalle gynellekin, kun kerran mahdollisuus annettiin.
5.2 menen lääkärintarkistukseen ja eiköhän siinä samalla myös ultrata. Selviää sitten mahdollisesti Pirpanan merkkikin. ;)
Ja jos jotain muuta mainittavaa nyt on, niin heitinpä sitten tissini c-kupin rintaliiveihin. :D
Neidin raskausaikana ei moista ihmettä tapahtunut, mutta tällä kertaa kävi näin.
Omista ritsikoista jäi jo melko ikävät painaumat ympärysmitan puolesta ja toinen rinta änkesi kupista ulos. (mulla on siis melko erikokoiset tissit)
No, nyt ei purista ja tissitkin piilossa.
Tästä iloisesta perhetapahtumasta pitää nyt ottaa täysi ilo irti, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin imetyksen loputtua, jäljellä ei ole mitään. :D
Tässäpä masukuvaa rv. 23+0 ja eilen minulta muuten kysyttiin ekaa kertaa, olenko varma, että siellä on vain yksi. Tääääh?
Täytyisi taas katsella M.:n aikaisia muistiinpanoja, että milloinkas silloin kävi näin, mutta jotenkin olisi sellainen tuntuma, että ei se kyllä näin aikaisin ollut.
Tänään olen hoidellut vähän näitä paperiasioita, kun sain ylläriksi omaa aikaa, M.:n mummun haettua neitiä kylään.
Kelan paperit täyttelin ja soittelin työpaikan sairauskassaan noista etuusasioista ja lappujen lähettämisestä, niin nyt on sitten sekin selvillä.
Yhden itselle ison, aiemmin hyvinkin itsestäänselvän päätöksen pyörsin myös.
Päädyin ottamaan äitiysavustuksen pakkauksen sijaan rahana.
Vähän miehen vikaa kyllä.
Hän alkoi kyseenalaistaa uuden pakkauksen hyödyllisyyttä ja kun sitten itsekin aloin (taas) tutkailla pakkauksen sisältöä tarkemmin, niin huomasin haluavani sieltä vain muutaman jutun:
Kestovaipat, makuupussin, vanuhaalarin ja sen itse laatikon. :D
Tilalle on nyt sitten tulossa 140 euroa rahaa, ja eiköhän sillä rahalla saa nuo asiat, laatikkoa lukuunottamatta, muutamaan kertaan.
FB:n lastenkirppikset ja nuo ihan oikeatkin kirput täyttyvät äp-tavaroista kuitenkin ja makuupussin voin noutaa sitä valmistavasta tehtaanmyymälästä, joka sijaitsee alta tunnin ajomatkan päässä meiltä.
Tuolla rahalla voin nyt sitten ostaa niitä ihan oikeasti itseä miellyttäviä juttuja ja jonkun verran on muutakin hankittavaa.
Sitä kuuluisaa pikkusälää, jota uusi vauva ( tai sen äiti ;) ) tarvitsee.
Silti minulle tuli jotenkin huono-äiti-olo tuosta, kun M:ää odottaessa en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.
Pakkaus oli silloin SE juttu, jota odotti yhtenä etappina raskauden ja äitiyden suhteen.
Mitä jos Pirpana kysyy, missä hänen äp-juttuja on, kun kerran M:kin jutut on tallessa...
Voihan tietty olla, että Pirpana ei välitä asiasta tuon taivaallista.. :D
No, päätös on nyt tehty. Rahoja ja muita päätöksiä odotellessa.
Varasinpa nyt sitten sen lääkäriajan omalle gynellekin, kun kerran mahdollisuus annettiin.
5.2 menen lääkärintarkistukseen ja eiköhän siinä samalla myös ultrata. Selviää sitten mahdollisesti Pirpanan merkkikin. ;)
Ja jos jotain muuta mainittavaa nyt on, niin heitinpä sitten tissini c-kupin rintaliiveihin. :D
Neidin raskausaikana ei moista ihmettä tapahtunut, mutta tällä kertaa kävi näin.
Omista ritsikoista jäi jo melko ikävät painaumat ympärysmitan puolesta ja toinen rinta änkesi kupista ulos. (mulla on siis melko erikokoiset tissit)
No, nyt ei purista ja tissitkin piilossa.
Tästä iloisesta perhetapahtumasta pitää nyt ottaa täysi ilo irti, sillä mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin imetyksen loputtua, jäljellä ei ole mitään. :D
Tässäpä masukuvaa rv. 23+0 ja eilen minulta muuten kysyttiin ekaa kertaa, olenko varma, että siellä on vain yksi. Tääääh?
torstai 17. tammikuuta 2013
Kolmas neuvolakäynti
Aka se mukava Kela-aiheinen neuvolakäynti.
Mittailut otettiin melko ripeällä vauhdilla, kun samalla kertaa oli myös M.:n 2-vuotisneuvola (neidin omassa blogissa faktat siitä käynnistä)
Elikkäs, mittailut rv. 22+2.
Mittailut otettiin melko ripeällä vauhdilla, kun samalla kertaa oli myös M.:n 2-vuotisneuvola (neidin omassa blogissa faktat siitä käynnistä)
Elikkäs, mittailut rv. 22+2.
- Paino 59,4 kg (lähtö 58,8kg)
- RR 112/60
- Pissa puhdas
- Hemppa 127 (viimeksi 105, joten rautakuuri tehonnut)
- SF-mitta 21 cm
- Syke +, liikkeet ++
Hieman pohdin, että mulla olisi ollut paineissa alhaisemmat lukemat, kun toisinaan makuulta noustessa, silmissä näkyy "tähtiä" ja mustenee. Paineet olivat kuitenkin ok, joten nyt kun mietin niin tuo mustenemin voisi kyllä johtua kohdun painamisesta verisuoniin. Makaan/nukun lähes poikkeuksetta selälläni, joten olisi ilmeisesti viisasta siirtyä kylkiasentoihin.
Kelaa varten tosiaan tulostettiin lippulaput ja mukaan sain myös jo synnärin esitietolomakkeen.
Sillä hetkellä jotenkin tuntui, että hui. Ihan pianhan tuo tuolta vaan syntyykin.
Jonkinlainen voimavarakysely saatiin myös miehen kanssa täytettäväksi ja siitä tullee mielenkiintoista.
Katselimme sitä eilen yhdessä ja ei ainakaan samaa mieltä oltu liian monesta asiasta ;D
Seuraava neuvolakäynti olisi myös se eka lääkärineuvola ja täti kysyikin minulta, tulenko sinne vai varaanko yksityiselle.
Hetken aikaa pohdin ja totesin sitten varaavani ajan omalle gynelle. Pääsenpähän sitten kurkkaamaan samalla kertaa vauvaakin. ;)
Tuo aika pitäisi nyt sitten varata sinne rv. 26 tietämille, kun seuraavat treffit terkan kanssa on rv.:lla 27.
Hankintoja on taas pohdittu ja tänään bongasin tästä meidän kylästä ne Carenan Double Swingit vähänkäytettynä. Ovat olleet kuulemma mummola käytössä vajaan vuoden ja kuin uudet.
Menen niitä nyt katsomaan ja omaksi ne saisi sitten hintaa 180 euroa. Huippua.
Eiköhän ne meille sitten kotiudu ja on ainakin yksi "murhe" vähemmän.
Hieman tein myös jo ihan kunnollakin valmisteluja vauvaa varten.
Pesin kestovaipat odottamaan uutta käyttäjää ja tein pienen inventaarion. ;)
Kasasta löytyy aika tarkkaan 80 vaippaa. Sisältäen sisävaipat, taskuvaipat, AIO:T, kuorivaipat ja tsi-versiot.
Tuosta puuttuvat vielä imut, harsot, villikset ja "muutama" vaippa on vielä kotiutumassa postin kautta.
Näillä pitäisi sitten pärjäillä vaippaikä, mutta vielä on haaveissa muutama yövaippa ja villiksiä :)
En malta odottaa tätä uutta vaipatettavaa ♥
torstai 10. tammikuuta 2013
Rakenneultra
Eilinen päivä oli kyllä viikon kohokohta hartaasti odotetun rakenneultran vuoksi.
Olin noiden myöhästymisunieni vuoksi reilusti ajoissa paikallakin, etten vaan missaa tapahtumaa. :D
Kaikki oli kunnossa. ♥
Pieni Pirpana vastasi jokaiselta mitaltaan, noin päivän heitollasuuntaansa, viikkojaan ja painoarvioksi vauvalle saatiin 400g. (ollen näin 26g sirompi, mitä M.omassa ultrassaan tismalleen samoilla raskausviikoilla..)
Kaikki tärkeät elimet löytyivät ja näyttivät juuri siltä, miltä pitääkin.
Pienet kädet, jalat, sormet ja varpaat. Kaikki paikoillaan.
Välillä mittailuja hankaloitti vauvan kova vilske masussa ja ultraan menikin aikaa lähes 45 minuuttia.
Itseäkin oikein nauratti ääneen katsella sitä menoa ruudulla, kun samaan aikaan tunsin nuo potkut.
Ultran aikana vauva makaili kiltisti pää alaspäin, mutta hieman poikittain.
Toivottavasti nappula tajuaa sitten aikanaan muutenkin kääntyä "oikein päin", eikä tarvitsisi sitten jännittää synnytystapaa.
Istukka löytyy etuseinämästä, kaartaen hieman vasemmalle kyljelleni.
Tätä olin silti osannut itsekin epäillä, sillä vauvan liikkeet ovat hurjan paljon pehmoisempia verrattuna M:n aikoihin.
Niiden alkuraskauden vuotojen vuoksi jännäilin tietty vielä sitä mahdollisuutta, että istukka olisi kohdunsuun tietämillä, mutta ei huolta siitäkään. Saan synnyttää alakautta.
Ultran lopuksi kätilö sitten kysyi, haluammeko tietää vielä jotain ja siinä sitten tiedusteltiinkin sukupuolta.
No, sehän jäi nyt arvoitukseksi.
Pirpana oli melko sinnikkäästi jalat yhdessä tai kiepsautteli itseään sellaisella vauhdilla, että hyvää kuvakulmaa ei vain saatu. Ja aika moneen otteeseen tätäkin koitettiin selvittää. :D
Kätilö kyllä sanoi, että ei hänen silmiinsä mitään uloketta ultran aikana ole osunut, mutta tämä on vain "heitto".
En minä tuohon heittoon nyt mitään luotakaan, vaikka en itsekään mitään nähnyt.
Mies on jo ihan varma, että toinen tyttö on tulossa. :D
Nyt sitten pohditaan, mennääkö yksityiselle ultraan, edes kerran kokeilemaan onneaan tuon merkin selviämisen suhteen.
Tavallaan olisi hauska pitää yllärinä sinne syntymään asti, ja mieskin saisi kuulemma elätellä sitä toivetta pojasta vielä sen noin 20 viikkoa.
Sitten taas minusta olisi hurjan ihanaa laittaa kaikkia valmiiksi, tietäen kumpi sieltä on tulossa.
Järjestin jo kaikki neidin vaatteetkiin niin, että nyt on helppo sitten pistää ne tyttökamat myyntiin, tai pestä ne samalla käyttöä varten, kun muutkin.
Hankalaa mietintää.
Niin, ja jos sieltä nyt poika on tulossa, niin haluaisin ihan tosi kovasti käydä ostamassa jotain pojalle sopivaa, ettei heti ensipuuhiksi tarvitse lähteä vaatekaupoille.
Minä kun haluan pukea pojat pojiksi ja tytöt tytöiksi. Eikä tämä nyt tarkoita mitään vaaleanpunainen/vaaleansininen, mutta värejä. Vihreää, turkoosia, ruskeaa, sinistä, keltaista, lilaa, punaista ja kaikkia ihania kuviollisia, värikkäitä juttuja. Ei pelkkää valkoista ja beigeä.
Nih. :D
Muutamia "sopivia" kestovaippojakin olisi kiva hankkia. Ja "sopivia" harsoja. :D
Vielä on myös pakko paljastaa minun tämän aamun hyvä-äiti-tapaus.
Heitän nimittäin vesilintua tällä energisellä keskiraskaudella.
Tämän viikon on taas väsyttänyt ihan älyttömästi ja en malta odottaa valoa ja kevättä...jne...
No, päivän kohokohta tähän mennessä on ollut se, että nukahdin tuossa ennen ysiä sohvalle ja heräsin siitä puoli kympin jälkeen. Ihan totaaliunessa olin.
Onneksi mulla on tosi kiltti 2-vee. M. oli aikansa kuluksi "järjestänyt" vaatelaatikkonsa uudestaan ja sen jälkeen siirtynyt "tiskaamaan", koska jakkaran päältä, tiskiharja kädessä hänet keittiön tiskialtaan luota sitten löysin. :D
Ansaitsen kyllä jonkun vuoden äiti-palkinnon. ;)
Tässä vielä masukuvaa 21+0 ja 3D-kuvia Pirpanasta.
Olin noiden myöhästymisunieni vuoksi reilusti ajoissa paikallakin, etten vaan missaa tapahtumaa. :D
Kaikki oli kunnossa. ♥
Pieni Pirpana vastasi jokaiselta mitaltaan, noin päivän heitollasuuntaansa, viikkojaan ja painoarvioksi vauvalle saatiin 400g. (ollen näin 26g sirompi, mitä M.omassa ultrassaan tismalleen samoilla raskausviikoilla..)
Kaikki tärkeät elimet löytyivät ja näyttivät juuri siltä, miltä pitääkin.
Pienet kädet, jalat, sormet ja varpaat. Kaikki paikoillaan.
Välillä mittailuja hankaloitti vauvan kova vilske masussa ja ultraan menikin aikaa lähes 45 minuuttia.
Itseäkin oikein nauratti ääneen katsella sitä menoa ruudulla, kun samaan aikaan tunsin nuo potkut.
Ultran aikana vauva makaili kiltisti pää alaspäin, mutta hieman poikittain.
Toivottavasti nappula tajuaa sitten aikanaan muutenkin kääntyä "oikein päin", eikä tarvitsisi sitten jännittää synnytystapaa.
Istukka löytyy etuseinämästä, kaartaen hieman vasemmalle kyljelleni.
Tätä olin silti osannut itsekin epäillä, sillä vauvan liikkeet ovat hurjan paljon pehmoisempia verrattuna M:n aikoihin.
Niiden alkuraskauden vuotojen vuoksi jännäilin tietty vielä sitä mahdollisuutta, että istukka olisi kohdunsuun tietämillä, mutta ei huolta siitäkään. Saan synnyttää alakautta.
Ultran lopuksi kätilö sitten kysyi, haluammeko tietää vielä jotain ja siinä sitten tiedusteltiinkin sukupuolta.
No, sehän jäi nyt arvoitukseksi.
Pirpana oli melko sinnikkäästi jalat yhdessä tai kiepsautteli itseään sellaisella vauhdilla, että hyvää kuvakulmaa ei vain saatu. Ja aika moneen otteeseen tätäkin koitettiin selvittää. :D
Kätilö kyllä sanoi, että ei hänen silmiinsä mitään uloketta ultran aikana ole osunut, mutta tämä on vain "heitto".
En minä tuohon heittoon nyt mitään luotakaan, vaikka en itsekään mitään nähnyt.
Mies on jo ihan varma, että toinen tyttö on tulossa. :D
Nyt sitten pohditaan, mennääkö yksityiselle ultraan, edes kerran kokeilemaan onneaan tuon merkin selviämisen suhteen.
Tavallaan olisi hauska pitää yllärinä sinne syntymään asti, ja mieskin saisi kuulemma elätellä sitä toivetta pojasta vielä sen noin 20 viikkoa.
Sitten taas minusta olisi hurjan ihanaa laittaa kaikkia valmiiksi, tietäen kumpi sieltä on tulossa.
Järjestin jo kaikki neidin vaatteetkiin niin, että nyt on helppo sitten pistää ne tyttökamat myyntiin, tai pestä ne samalla käyttöä varten, kun muutkin.
Hankalaa mietintää.
Niin, ja jos sieltä nyt poika on tulossa, niin haluaisin ihan tosi kovasti käydä ostamassa jotain pojalle sopivaa, ettei heti ensipuuhiksi tarvitse lähteä vaatekaupoille.
Minä kun haluan pukea pojat pojiksi ja tytöt tytöiksi. Eikä tämä nyt tarkoita mitään vaaleanpunainen/vaaleansininen, mutta värejä. Vihreää, turkoosia, ruskeaa, sinistä, keltaista, lilaa, punaista ja kaikkia ihania kuviollisia, värikkäitä juttuja. Ei pelkkää valkoista ja beigeä.
Nih. :D
Muutamia "sopivia" kestovaippojakin olisi kiva hankkia. Ja "sopivia" harsoja. :D
Vielä on myös pakko paljastaa minun tämän aamun hyvä-äiti-tapaus.
Heitän nimittäin vesilintua tällä energisellä keskiraskaudella.
Tämän viikon on taas väsyttänyt ihan älyttömästi ja en malta odottaa valoa ja kevättä...jne...
No, päivän kohokohta tähän mennessä on ollut se, että nukahdin tuossa ennen ysiä sohvalle ja heräsin siitä puoli kympin jälkeen. Ihan totaaliunessa olin.
Onneksi mulla on tosi kiltti 2-vee. M. oli aikansa kuluksi "järjestänyt" vaatelaatikkonsa uudestaan ja sen jälkeen siirtynyt "tiskaamaan", koska jakkaran päältä, tiskiharja kädessä hänet keittiön tiskialtaan luota sitten löysin. :D
Ansaitsen kyllä jonkun vuoden äiti-palkinnon. ;)
Tässä vielä masukuvaa 21+0 ja 3D-kuvia Pirpanasta.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Raskausarpia(ko)
Viikonlopun ajan vatsaa on kovasti kiristellyt ja olo on tuntunut isolta. Kasvupyrähdystä siis odotellessa.
Tänään tuota kumpua myös sitkeästi kutitti yhdestä ja samasta kohtaa ihan kiusaksi asti.
Ei auttanut rapsuttelut ja rasvailut.
No, myöhemmin katselin tuota kohtaa ja aivan kuin siinä olisi pienen pieni raskausarven alku.
Voi kili. Neidistä selvisin ilman ainuttakaan arpea aina sinne 36 viikolle asti ja johan on, jos niitä nyt alkaa jo tupsahdella.
Kyllähän niitä sitten kantaa merkkinä arvokkaasta työstä, mutta ilmankin olisi kiva selvitä ;)
Nyt pitää sitten vaan ahkeasti pitää iho kimmoisana, vaikka kudostyypistä tuo arpien muodostuminen kai enemmän riippuu...
Pirpanan liikkeet ovat taas hurjasti vahvistuneet ja nyt niitä tuntuu jo ihan seisaaltaankin. Ei tarvitse kuin hieman pysähtyä paikalleen, niin alkaa möyriminen. Aikas ihanaa <3
Tuleva isimieskin tunsi liikkeet eilen illalla ensi kertaa kädelleen, kun pyysin kokeilemaan. Olisihan tuo varmaan ne jo aiemmenkin tuntenut, kun on jo hyvän aikaa aina katsellutkin mahan hypähtelyä, mutta juro kun on, ei millään kosketa vatsaa ilman "lupaa". :)
Rakenneultraa odotetaan edelleen enemmän kuin mitään muuta.
Suurin huolenaihe on tietenkin sikiön hyvinvointi. Kaiken maailman kauhuskenaariot pyörivät välillä mielessä ja mietin kaikkea, mikä voi olla pielessä.
Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ihan hyvä mieli. Uskon näkeväni hyvin ja juuri niin kuin pitääkin -kehittyneen Pirpanan.
Toissijaisena asiana jännäillään tietty sitä sukupuolta ja sen näkymistä.
En millään malta odottaa tietoa siitä, kasvaako vatsassani meidän pieni poika vai tyttö. <3
Tänään teinkin iltahuvikeni tällaisen englanninkielisen sukupuolta ennustavan testin.
Tässä.
Sen mukaan meille on yli 60% todennäköisyydellä tulossa toinen tyttö. ;)
Tuossa testissä tosin kysyttiin äidin ikää hedelmöityshetkellä ja hedelmöittymiskuukautta, joten saapa nähdä kuinka paikkaansa pitävä tuo on IVF-tapauksissa. Laitoin nimittäin "faktoiksi" alkuperäiset hedelmöittymislukemat. :D
Ehkäpä pitäisi tehdä toinen testi kuvitellen, että alkio olisi tosiaan hedelmöittynyt luonnollisesti. ;)
Ensi viikkoon!
Jippu 20+6
Tänään tuota kumpua myös sitkeästi kutitti yhdestä ja samasta kohtaa ihan kiusaksi asti.
Ei auttanut rapsuttelut ja rasvailut.
No, myöhemmin katselin tuota kohtaa ja aivan kuin siinä olisi pienen pieni raskausarven alku.
Voi kili. Neidistä selvisin ilman ainuttakaan arpea aina sinne 36 viikolle asti ja johan on, jos niitä nyt alkaa jo tupsahdella.
Kyllähän niitä sitten kantaa merkkinä arvokkaasta työstä, mutta ilmankin olisi kiva selvitä ;)
Nyt pitää sitten vaan ahkeasti pitää iho kimmoisana, vaikka kudostyypistä tuo arpien muodostuminen kai enemmän riippuu...
Pirpanan liikkeet ovat taas hurjasti vahvistuneet ja nyt niitä tuntuu jo ihan seisaaltaankin. Ei tarvitse kuin hieman pysähtyä paikalleen, niin alkaa möyriminen. Aikas ihanaa <3
Tuleva isimieskin tunsi liikkeet eilen illalla ensi kertaa kädelleen, kun pyysin kokeilemaan. Olisihan tuo varmaan ne jo aiemmenkin tuntenut, kun on jo hyvän aikaa aina katsellutkin mahan hypähtelyä, mutta juro kun on, ei millään kosketa vatsaa ilman "lupaa". :)
Rakenneultraa odotetaan edelleen enemmän kuin mitään muuta.
Suurin huolenaihe on tietenkin sikiön hyvinvointi. Kaiken maailman kauhuskenaariot pyörivät välillä mielessä ja mietin kaikkea, mikä voi olla pielessä.
Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ihan hyvä mieli. Uskon näkeväni hyvin ja juuri niin kuin pitääkin -kehittyneen Pirpanan.
Toissijaisena asiana jännäillään tietty sitä sukupuolta ja sen näkymistä.
En millään malta odottaa tietoa siitä, kasvaako vatsassani meidän pieni poika vai tyttö. <3
Tänään teinkin iltahuvikeni tällaisen englanninkielisen sukupuolta ennustavan testin.
Tässä.
Sen mukaan meille on yli 60% todennäköisyydellä tulossa toinen tyttö. ;)
Tuossa testissä tosin kysyttiin äidin ikää hedelmöityshetkellä ja hedelmöittymiskuukautta, joten saapa nähdä kuinka paikkaansa pitävä tuo on IVF-tapauksissa. Laitoin nimittäin "faktoiksi" alkuperäiset hedelmöittymislukemat. :D
Ehkäpä pitäisi tehdä toinen testi kuvitellen, että alkio olisi tosiaan hedelmöittynyt luonnollisesti. ;)
Ensi viikkoon!
Jippu 20+6
tiistai 1. tammikuuta 2013
Puolimatkassa
Enää/vielä puolet raskautta jäljellä. Asia on helppo ymmärtää molemmin puolin.
Sitä ei millään malttaisi odottaa toukokuuta, vauvan syntymää ja niitä ensi hetkiä sen kaikkein pienimmän kanssa.
Samalla haluan silti olla vielä pitkään raskaana. Nauttia masusta ja näistä ihanista liikkeistä. <3
Kuitenkin nyt, kun vuosi on vaihtunut, minusta tuntuu jotenkin suunnattoman helpottavalta.
Tammikuu on vihdoin täällä. Rakenneultra häämöttää viikon päässä ja keväänlapsena olen iloinen siitä, että päivät alkavat pidentyä. Valo lisääntyy ja pian saadaan nauttia niistä ihanista aurinkoisista pakkaspäivistä, joita helmi- ja maaliskuu tuovat mukanaan.
Mennyt syksy tuntui pitkältä ja oikeastaan vasta viimeinen kulunut kuukausi meni nopeasti.
Olihan se sentään joulukuu.
Uskon, että tämä tammikuukin menee nopeasti. Ensin on tosiaan rakenneultra viikon päässä, siitä viikon päässä on minun ja M.:n neuvolat ja siitä viikon päästä M.:n 2-vuotisjuhlat. Sitten ollaankin jo kuun lopussa.
Helmikuussa vietänkin sitten kesälomaa ja maaliskuun alussa painelen työmaalle muutaman kerran viikossa.
Huhtikuu ja uusi äitiysloma on siis kädenkäänteessä täällä. :D
No, vielä on kuitenkin se toiset 20 viikkoa raskautta jäljellä ja parempi elää päivä kerrallaan.
Tällä hetkellä meillä sairastaa jo tuo esikoisneitikin. Niiskutus alkoi eilen illalla ja aamulla oli jo kunnon räkätaudin merkit ilmassa. Eipähän tarvii neidin kanssa liikoja kyläillä seuraavaan viikkoon. ;)
Tässä masukuvaa puolivälistä.
Sitä ei millään malttaisi odottaa toukokuuta, vauvan syntymää ja niitä ensi hetkiä sen kaikkein pienimmän kanssa.
Samalla haluan silti olla vielä pitkään raskaana. Nauttia masusta ja näistä ihanista liikkeistä. <3
Kuitenkin nyt, kun vuosi on vaihtunut, minusta tuntuu jotenkin suunnattoman helpottavalta.
Tammikuu on vihdoin täällä. Rakenneultra häämöttää viikon päässä ja keväänlapsena olen iloinen siitä, että päivät alkavat pidentyä. Valo lisääntyy ja pian saadaan nauttia niistä ihanista aurinkoisista pakkaspäivistä, joita helmi- ja maaliskuu tuovat mukanaan.
Mennyt syksy tuntui pitkältä ja oikeastaan vasta viimeinen kulunut kuukausi meni nopeasti.
Olihan se sentään joulukuu.
Uskon, että tämä tammikuukin menee nopeasti. Ensin on tosiaan rakenneultra viikon päässä, siitä viikon päässä on minun ja M.:n neuvolat ja siitä viikon päästä M.:n 2-vuotisjuhlat. Sitten ollaankin jo kuun lopussa.
Helmikuussa vietänkin sitten kesälomaa ja maaliskuun alussa painelen työmaalle muutaman kerran viikossa.
Huhtikuu ja uusi äitiysloma on siis kädenkäänteessä täällä. :D
No, vielä on kuitenkin se toiset 20 viikkoa raskautta jäljellä ja parempi elää päivä kerrallaan.
Tällä hetkellä meillä sairastaa jo tuo esikoisneitikin. Niiskutus alkoi eilen illalla ja aamulla oli jo kunnon räkätaudin merkit ilmassa. Eipähän tarvii neidin kanssa liikoja kyläillä seuraavaan viikkoon. ;)
Tässä masukuvaa puolivälistä.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Välipäivää!
Minä olen ollut ihan veto pois koko viimeisen viikon.
Ei siitä jouluaatosta selvitty sitten ilman oksentamista. Allekirjoittanut ihan itse onnistuikin sitten nappaamaan tuon pirullisen taudin itselleen.
Sitä aina sanotaan, että ottaisi kärsimykset mieluummin itselleen, kuin katsoisi lapsen sairastelua, mutta enää en olekaan ihan varma tästä. ;)
M. oli paljon reippaampi kuin äitinsä oksentamisen välillä ja jaksoi leikkiä suht normaalisti. Minulta itseltä voimat pakenivat jo parin ekan laatoitushetken jälkeen ja olin sänkyvalmis.
Muuten ihan ok, mutta kun sattui olemaan se pirun jouluaatto.
Ei ollut kovin antoista aatto tässä pirtissä. Isimies ja neiti touhuilivat pääasiassa omiaan. Kävivät läheisellä rannalla pulkkailemassa, kyläilivät ja taas vähän ulkoilivat.
Ensi kertaa ei tässä taloudessa katettu joulupöytää, vaan itku silmäkulmassa kuuntelin sängynpohjalta kuinka Isimies ja M.lämittelivät itselleen ruokaa sieltä sun täältä.
Minua harmitti ihan suunnattomasti. Sen verran tuli kuitenkin nähdyksi vaivaa kaikkien ruokien tekemiseen ja sitä oikein odotti, että saa kattaa pöydän kauniiksi.
Nukuin käytännössä koko sen päivän. Joskus kahden ja kolmen välillä päätin, että pakko nousta ja edes pukeutua. Neidin isovanhemmat ja minun sisarukseni tulivat alkuillasta kaiken uhalla piristimään pikkuneitiä ja availemaan tämän kanssa paketteja.
Olo oli ihan tosi heikko, mutta kyllä minusta vaan muutama kuva on, missä jopa hymyilen. :)
Oksennustaudista raskausaikana en ollut huolissani. Eihän se nyt kovin paljon eroa raskauspahoinvoinnista. ;) Vatsalaukku siinä molemmissa tapauksissa tyhjenee ja noista ykätaudeista selviää usein vuorokaudella.
Kohtua kyllä supisteli aina hurjasti joka oksennuksen jälkeen, mutta täysin kivuttomasti.
Sykkeitä oli silti pakko kuunnella, että pieni ihan varmasti on vielä hengissä.
No, ykätaudista on nyt selvitty, niin eiköhän sitä sitten pitänyt napata itselleen flunssan. Eilen, vai jo toissapäivänä heräsin siihen, että kurkkua särkee. Nyt sitten vuorostaan yskitään keuhkoja pellolle ja aamuisin on aika huvittavaa, kun pihahdustakaan ääntä ei tule.
Onni neiti M:lle. Äiti ei voi komentaa. ;)
Sairastupa kuittaa.
- Jippu 19+5
Ei siitä jouluaatosta selvitty sitten ilman oksentamista. Allekirjoittanut ihan itse onnistuikin sitten nappaamaan tuon pirullisen taudin itselleen.
Sitä aina sanotaan, että ottaisi kärsimykset mieluummin itselleen, kuin katsoisi lapsen sairastelua, mutta enää en olekaan ihan varma tästä. ;)
M. oli paljon reippaampi kuin äitinsä oksentamisen välillä ja jaksoi leikkiä suht normaalisti. Minulta itseltä voimat pakenivat jo parin ekan laatoitushetken jälkeen ja olin sänkyvalmis.
Muuten ihan ok, mutta kun sattui olemaan se pirun jouluaatto.
Ei ollut kovin antoista aatto tässä pirtissä. Isimies ja neiti touhuilivat pääasiassa omiaan. Kävivät läheisellä rannalla pulkkailemassa, kyläilivät ja taas vähän ulkoilivat.
Ensi kertaa ei tässä taloudessa katettu joulupöytää, vaan itku silmäkulmassa kuuntelin sängynpohjalta kuinka Isimies ja M.lämittelivät itselleen ruokaa sieltä sun täältä.
Minua harmitti ihan suunnattomasti. Sen verran tuli kuitenkin nähdyksi vaivaa kaikkien ruokien tekemiseen ja sitä oikein odotti, että saa kattaa pöydän kauniiksi.
Nukuin käytännössä koko sen päivän. Joskus kahden ja kolmen välillä päätin, että pakko nousta ja edes pukeutua. Neidin isovanhemmat ja minun sisarukseni tulivat alkuillasta kaiken uhalla piristimään pikkuneitiä ja availemaan tämän kanssa paketteja.
Olo oli ihan tosi heikko, mutta kyllä minusta vaan muutama kuva on, missä jopa hymyilen. :)
Oksennustaudista raskausaikana en ollut huolissani. Eihän se nyt kovin paljon eroa raskauspahoinvoinnista. ;) Vatsalaukku siinä molemmissa tapauksissa tyhjenee ja noista ykätaudeista selviää usein vuorokaudella.
Kohtua kyllä supisteli aina hurjasti joka oksennuksen jälkeen, mutta täysin kivuttomasti.
Sykkeitä oli silti pakko kuunnella, että pieni ihan varmasti on vielä hengissä.
No, ykätaudista on nyt selvitty, niin eiköhän sitä sitten pitänyt napata itselleen flunssan. Eilen, vai jo toissapäivänä heräsin siihen, että kurkkua särkee. Nyt sitten vuorostaan yskitään keuhkoja pellolle ja aamuisin on aika huvittavaa, kun pihahdustakaan ääntä ei tule.
Onni neiti M:lle. Äiti ei voi komentaa. ;)
Sairastupa kuittaa.
- Jippu 19+5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)