Voi elämän kevät, kun tuntuukin taas hassulta puhua oman navan tapahtumista raskausviikkoina.
Ihan älyttömän epäuskoista! Ihanaa, mutta niin epätodellista. :D
Tänään soittelin Tays:siin ilmoittaakseni testin tuloksen ja eipä siinä sitten mitään. Toivotettiin onnea ja menestystä odotukseen.
Aika kiireisen kuuloinen hoitaja oli puhelimessa, joten raskausviikkojen laskemisesta en nyt saanut infoa.
Onneksi on olemassa myös ikiihana Dr. Google, jolta voi kysyä ihan mitä vaan.
Eli siirtopäivästä nyt sitten vähensin tosiaan sen kolme päivää, mikä oli alkioiden ikä siirtohetkellä, eli kolme päivää aiemmin, oli hedelmöittyminen.
Tuosta laskentatavasta nyt löytyi vähän vaihtelevasti tietoa, mutta eipä tällä mun laskutavalla nyt montaa päivää sitten heitä, jos vähän sinnepäin meni.
Kaiken matemaattisen toiminnan jälkeen sain tosiaan lasketuksi ajaksi 20.5.
Eli tänään on raskausviikko 4+3. Hurjan pitkä matka siis edessä vielä siihen, että tuo Pirpana saadaan tuolta syliin asti.
Kerroin asiasta eilen äidilleni. Ihan pakko vaan oli sanoa tämä asia ääneen.
Mies on edelleen matkalla ja sisin pakahtuu, kun en voi tästä ääneen puhua.
Kysyin sitten samalla äitiäni neidin hoitajaksi sen varhaisultran ajaksi, mutta tänään selvisi, että ei hän saa vuorojaan soviteltua.
Ääh, pitää siis kysyä neidille toista hoitajaa käynnin ajaksi ja sanoa sitten menevänsä vaikka hammaslääkäriin. Pöh!
Ei ole uusia oireitakaan ilmaantunut, mutta unet muuttuivat kyllä jo raskausaiheisiksi. Viime yönä tein testiä ja siihen ei tullutkaan viivoja. Hitsi, kun olin unessa paniikissa.
Aamulla piti sitten tehdä testi nro. neljä ja tulihan ne viivat, vahvempina kuin toissapäivänä.
Toissa yönä näin jo vauva-aiheistakin unta ja unessa seikkaili kai kaksikin vauvaa, joista toinen oli tyttö. :)
Ei kun hei, olipas vähän muutosta olotilassa. Masua turvottaa illalla enemmän.
Tuo voi kyllä johtua tästä suolaisen ruuan himotuksesta. ;)
Jippu ja Pirpana 4+3 ;)
Ihanaa, toukovaavi! Onnea vielä kerran plussasta ja turvallista ja pitkää matkaa Pirpanalle.
VastaaPoistaMilloinka sulla alkoi pahoinvointi neitiä odottaessa? Muistelin, että siitä ja hankalasta päänsärystä kärsit ainakin jonkin aikaa... Onneksi raskaudet ovat erilaisia ja toivottavasti pääset nyt helpommalla (toki pienesti pitää huono-olo olla, että tietää todella olevansa siunatussa tilassa ;)
Ihanaa, kun kävit kommentoimassa Sini, ja Leilalle tietty terkut kanssa.
PoistaKävin jo kurkkimassa sinunkin blogiasi. Niin ihania kuvia. :)
Neidistä oli tosiaan alusta asti sellaista iltaällötystä ja juurikin tässä odotuspäiväkirjaa tutkailen, niin 6+0 alkoi aamupahoinvointi ja 6+2 tuli ekan kerran oksu. :D
M:n kannalta toivon iisimpää alkua, niin ei neidin tarvitsi katsella riutuvaa äiti-ihmistä. ;)
Mutta kyllä sitä todella toivoo niitä konkreettisia merkkejäkin raskaudesta.
Peukut pystyssä, että toinen kerta sujuu sitten helpommissa merkeissä :) Neiti on kyllä vielä sen verran pieni, ettei varmasti pysty ymmärtämään äidin huonoa oloa, vaikka kuinka selittäisi.
PoistaKiva kun kävit vastavierailulla, mä olen sen verran onneton kirjoittaja, että blogi on enemmän kuvapainoitteinen. Pidän tuota lähinnä etelä-Suomessa asuvia sukulaisia varten - ja tietysti omaksikin iloksi.