Välipäivää!

Minä olen ollut ihan veto pois koko viimeisen viikon.
Ei siitä jouluaatosta selvitty sitten ilman oksentamista. Allekirjoittanut ihan itse onnistuikin sitten nappaamaan tuon pirullisen taudin itselleen.
Sitä aina sanotaan, että ottaisi kärsimykset mieluummin itselleen, kuin katsoisi lapsen sairastelua, mutta enää en olekaan ihan varma tästä. ;)
M. oli paljon reippaampi kuin äitinsä oksentamisen välillä ja jaksoi leikkiä suht normaalisti. Minulta itseltä voimat pakenivat jo parin ekan laatoitushetken jälkeen ja olin sänkyvalmis.
Muuten ihan ok, mutta kun sattui olemaan se pirun jouluaatto.

Ei ollut kovin antoista aatto tässä pirtissä. Isimies ja neiti touhuilivat pääasiassa omiaan. Kävivät läheisellä rannalla pulkkailemassa, kyläilivät ja taas vähän ulkoilivat.
Ensi kertaa ei tässä taloudessa katettu joulupöytää, vaan itku silmäkulmassa kuuntelin sängynpohjalta kuinka Isimies ja M.lämittelivät itselleen ruokaa sieltä sun täältä.
Minua harmitti ihan suunnattomasti. Sen verran tuli kuitenkin nähdyksi vaivaa kaikkien ruokien tekemiseen ja sitä oikein odotti, että saa kattaa pöydän kauniiksi.
Nukuin käytännössä koko sen päivän. Joskus kahden ja kolmen välillä päätin, että pakko nousta ja edes pukeutua. Neidin isovanhemmat ja minun sisarukseni tulivat alkuillasta kaiken uhalla piristimään pikkuneitiä ja availemaan tämän kanssa paketteja.
Olo oli ihan tosi heikko, mutta kyllä minusta vaan muutama kuva on, missä jopa hymyilen. :)

Oksennustaudista raskausaikana en ollut huolissani. Eihän se nyt kovin paljon eroa raskauspahoinvoinnista. ;) Vatsalaukku siinä molemmissa tapauksissa tyhjenee ja noista ykätaudeista selviää usein vuorokaudella.
Kohtua kyllä supisteli aina hurjasti joka oksennuksen jälkeen, mutta täysin kivuttomasti.
Sykkeitä oli silti pakko kuunnella, että pieni ihan varmasti on vielä hengissä.

No, ykätaudista on nyt selvitty, niin eiköhän sitä sitten pitänyt napata itselleen flunssan. Eilen, vai jo toissapäivänä heräsin siihen, että kurkkua särkee. Nyt sitten vuorostaan yskitään keuhkoja pellolle ja aamuisin on aika huvittavaa, kun pihahdustakaan ääntä ei tule.
Onni neiti M:lle. Äiti ei voi komentaa. ;)

Sairastupa kuittaa. 
- Jippu 19+5

Jouluvalmisteluja ja vatsatautia

Tässä pirtissä joulun valmistelu sai ihan uuden käänteen M.:n napattua itselleen jostain (piip) oksennustaudin.
Tänään on kolmas päivä neidin osalta oksentelua ja ripulointia takana ja äitiä ei ihan hirmuisesti enää naurata.
Ekat kaksi päivää tuo oli tavallaan hellyyttävää. Pienen neidin eka ykätauti. ♥
Suunnitelmia ja kyläilyjä siis urakalla pipariksi ja etenkin joulusiivous sai uuden merkityksen.
Lattiat ja vessa on höyrypesty viimeisen päälle, olkkarin parkettia innostuin jopa kuluneemmita kohdilta vahamaan. Kaksi mattoa meni pesuun ja niitä saunassa jynssätessä, innostuin sitten pesemään koko saunankin samalla.
Taitaa tähän yllättävään energisyyteen liittyä myös maaginen keskiraskaus. ;)
En ikimaailmassa olisi ilman tuota mahapöpöä ryhtynyt puoliinkaan hommista.
Pyykkäämiseen olen tosin kyllästynyt.
Kone on muutaman päivän aikana pyörinyt aika lailla non-stoppina ja nyt ovat viimeiset pyykit viittä vailla kuivia. (mun tämän hetken suurin toive on muuten kuivausrumpu ;) )
Luojan kiitos, M. ei ole ykäillyt aamun jälkeen ja ruoka on maistunut edes jotenkuten. Tai ainakin neidin teki koko illan mieli napostella jotain, mutta pieni vatsalaukku on varmaan sen verran kutistunut, että pari suupalallista riittää. Loput voikin antaa koiralle...
Nyt hurjan paljon peukkuja, että huomisesta selvitään jo ilman oksennusta.

Huomenna, tai laskentatavasta riippuen tänään, viikot poksuvat ja alkaa jo 20. raskausviikko.
Mahtavaa. ♥
Masuvauvan voimakkaimmat potkut näkyvät jo vatsanpäälle ja isimieskin sai eilen todistaa tämän.
Silti tuntuu, että niitä tulee ihan tosi harvakseltaan ja joudun oikein keskittymään, sekä useinmiten tönimään toisen liikkeelle.
Ja edelleen tiedän, että tämä on täysin normaalia, eikä saisi verrata edelliseen raskauteen, mutta silti..
Ehkäpä Pirpana on vain rauhaisampi tapaus tai kuten todennäköisempää, istukka on edessä vaimentamassa hentoisemmat liikkeet.

Noh, näissä tunnelmissa katsomaan, onko joulupöydän keskipiste valmis viettämään yön uunin lämmössä. ;)

Leppoisaa joulumieltä kaikille lukijoille! ♥

Kohti puoltaväliä

Ei siis enää kahtakaan viikkoa, kun raskautta on takana puolet ja toinen mokoma edessä.
Uskon, että tämä puoliväliin kulkeva aika menee nopeasti, koska välissä on joulu ja pitkät pyhät ja sitten onkin yhtäkkiä uuden vuodenaatto ja 20+0 poks. Huih. Siitä onkin sitten enää yhdeksän yötä odotettuun rakenneultraan. 

Tällä viikolla olen miettinyt tätä raskautta enemmän. Tämä saattaa olla se viimeinen raskaus, minkä saan elää. Ei niistä kahdesta alkionruppanasta siellä pakkasessa tiedä. Luomuihme oli käytännössä mahdoton.
Olenko varmasti nauttinut tästä nyt täysillä?
Mahaikävä on iskenyt, ennen kuin vatsa on ehtinyt edes kasvaa kunnolla. 
Saati nuo pienet liikkeet.
Ja samalla olen äärimmäisen kiitollinen tästä kaikesta, mitä olen jo saanut kokea.
Minä olen äiti.

Tänään olen taas kokenut niin syvää rakkautta tuota pientä esikoisneitiä kohtaan ja mietin kuinkahan ison "kakun" sitä saisikaan, jos rakastaisi, suukottaisi ja halisi tuon pienen ihmisen hengiltä. ;)
(M:llä meinasi kyllä mennä hermot äidin hellittelyyn :D )

Eilen, 18+0 tunsin tuon kaikkein pienimmän ihmeen potkun kädelle ja rakastuin häneenkin enemmän.
Mietin, miten tuo onkaan jo niin rakastettu ja meidän puheissa.
Minkälainen persoona sieltä tulee, tai voiko joku muu kuin neiti M. olla yhtä valloittava tapaus.

Tänään en ole mielestäni tuntenut vielä yhtään liikettä ja päässä pyörii luonnollisesti(?) ajatus sikiön menehtymisestä. Doppler siis kutsuu tämän kirjoituksen jälkeen.
Ihan hyvin tiedän, että kaikkia liikkeitä ei tässä vaiheessa vielä tunnekaan, mutta huoltahan se liikkumattomuus silti aiheuttaa.

Parempi siis lähteä vessan kautta dopplerin hakuun... ;)
Lisäys. Syke löytyi. Siellä se pieni sydän sykki 159 lyönnin minuuttivauhtia. Huoh.

Niin no, tässä masua eiliseltä 18+0.

Haaste

No niin, vihdoin pääsen tarttumaan haasteeseen, jonka OA minulle blogissaan heitti.
Kiitos siis siitä. :D

Tässä tulevat säännöt:

1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Tässä tulevat sitten kysymykset, joihin vastaan parhaani mukaan ;)

1. Biisi, jonka viimeksi kuulit? - Apua! :D Keittiössä oli kyllä radio aamupalan aikaan päällä ja biisin nimi meni kyllä ohi, mutta laulajaksi tunnistin Johanna Kurkelan.
2. Ruoka, jota viimeksi söit? - Aamupalaksi söin paahdetun ruisleivän siivun ja klementiinin.
3. Vaate, jonka viimeksi ostit? - Viimeisin ostettu vaate taitaa olla pitkästä aikaa jopa minulle ihan itselle. Yleensä hankinnat kohdistuvat tuohon nuoreen naiseen, mutta viimeisimmällä shoppailukerralla hankin itselleni kaksi hieman pidempää toppia ja yhden hieman pidemmän trikoopaidan kasvavaa vatsaa varten. Ei mitään mammavaatteita, vaan ihan tavallisia numeroa isompia ja pidemmän mallisia kuteita. :)
4. Toiveesi Joulupukille? - Isoin toiveeni joulua koskien on lumi. Sen toiveen taidan kyllä lähettää tuonne yläilmoihin, joten itse Joulupukilta taidan toivoa rauhaisaa Joulun tunnelmaa ja sitä, että meillä kaikilla olisi hyvä, rento mieli.
5. Mitä odotat ensi vuodelta? - Tuleeko ensi vuotta? ;) Minut on onnistuttu aivopesemään tuohon maagiseen 21.12 maailmanlopun tuloon ja vaikka en juttua ihan uskokaan, niin jotenkin silti alitajunnassa jännäilen tuota päivää. Ainakin minun lähipiirissä siitä puhutaan paljon. :D Toukokuun puolivälin jälkeinen aika on kuitenkin se aika, mitä eniten ensi vuodelta odotan. ♥
6. Mitä teen ensimmäisenä, kun avaan koneen? - Hah, eiköhän se ole se FB, josta tulee tuttujen uusimmat kuulumiset tsekkattua pikana. Sitten siirrynkin erinäisille vauvafoorumeille. :)
7. Kuinka isosta perheestä haaveilet? -  Minulla ei ole mitään mielikuvaa perheen koosta. Taustoista johtuen. Olen ikionnellinen siitä perheestä, mikä minulle lopulta suodaan. Toisaalta neidin jälkeen haaveilin luonnollisesti siitä sisaruksesta, koska koen asian itselleni tärkeänä. Nyt, kun tuo toinen ihme on matkalla ja suurella todennäköisyydellä täydentää perhetämme toukokuussa (ja tietty jo nyt), niin annan elmän jatkua omalla painollaan. 
8. Oletko äidin- vai isin tyttö? - Ehdottomasti äidin. Vanhemmat erosivat, kun olin yhdeksän vuotias ja  välit isään muuttuivat vieraammiksi. En muista, koska olisin esimerkiksi halannut isääni viimeksi? Halasinko häntä hänen 5-kymppisillään...? 
9. Minne haluaisit ensi vuonna matkustaa? - Lentomatkailu jäänee väliin, mutta joku kiva reissu perheen kesken olisi kiva tehdä. Minulle kävisi ihan joku kylpyläreissu, shoppailureissu tms. johonkin isompaan pitäjään. ;)
10. Piparit vai tortut? - Tortut. Piparitaikina on kyllä ihan hyvää ja piparikin aina silloin tällöin, mutta torttuja leivon jo marraskuussa ja luumuhilloa pitää olla reilusti. :D
11. Kinkku vai kalkkuna? -Kinkku! Mikään ei ole niin parasta, kun toimia kinkkuvahtina ja napata pieniä palasia siitä juuri paistetusta kinkusta ennen kuorrutusta. 

Sitten pitäisi keksiä 11 uutta kysymystä ja enpä minäkään 11 uutta haasteen vastaanottajaa keksi, mutta jospa nyt muutama. 

Tiliaa, Virva, Keväänlapsi, Suski, AnnemariKo ja HansQ. 

Olkaa hyvät, tässä tällaisia sesonkiin sopivia kysymyksiä! :)

1. Miten vietätte Joulua?
2. Joulun merkitys sinulle?
3. Lähetitkö joulukortteja?
4. Houkuttavatko alennusmyynnit välipäivinä?
5. Uusi vuosi lähenee - raketit ilmaan, vai rahat taskuun?
6. Uuden vuoden ruokailu teidän perheessänne?
7. Lupauksia ensi vuodelle?
8. Luistelu, hiihto, pulkkailu vai laskettelu?
9. Vietetäänkö teillä Nuutinpäivää? ;)
10.  Talvilomamatkoja suunnitelmissa?
11. Se pieni asia, mikä tekee arjestakin juhlaa?

Toinen neuvolakäynti

Eilen kävin toisen kerran neuvolassa ja pikkuneiti M. oli mukana menossa.
Ihanaa, kun voi näille neuvolakäynneille ottaa neidin mukaan, vaikka kyllähän se omat haasteensa reissuun toi. :)

Matkaan sai varata sen vartin sijaan puoli tuntia ja siltikin meni jämptiksi.
Aulassa oltiin kymmenen minuuttia ennen aikaa ja vaatteiden riisumisen jälkeen neiti kainaoon ja vessaan antamaan pissanäyte.
Neidin ilme oli melko kysyvä ja ääni kuuluva, kun tämä ihmetteli purkissa olevaa pissaa :D
"äiti pissaa" neiti huudahti melko kovaan ääneen. Onneksi vessa on sivukäytävällä. ;)

Terkan luona kaikki menikin neidin osalta tosi hyvin ja pieni ihminen leikki oikein tyytyväisenä leluilla ja höpötteli niitä näitä. Välissä piti tietysti ihmetellä, että mitä sille äidille nyt tehdään ja mihin se nyt oikein menee. Reipas neiti M. ♥

Sitten niihin varsinaisiin neuvola kuulumisiin. Suluissa ekan käynnin tulokset.

Neuvolakäynti 17+2

• Paino 58,4 (58,8)
• RR 114/78 (109/68)
• Hb 105 (141)
• Sf-mitta 17cm
• Liikkeet +
• Syke + 
• Pissa puhdas 

Painon suhteen ollaan siis edelleen miinuksella, mutta ihmekös tuo taas tälläkään kertaa, kun olot olivat, mitä olivat. Verenpaineen suuempi lukema selittyneen neidin läsnäololla, tosin ihan mallikas tuo siltioli ;)
Hemppa taas laskussa ja rautaa saisi nyt aloitella muutaman kerran viikossa.
Liikkeisiin vain yksi plussa, koska tunnen niitä edelleen  lähes vain silloin, kun itse menen maate ja rauhoitun.
Eilen illalla maatemennessä Pirpana tosin mellasti ekan kerran oikein kunnolla ja tunsin liikkeet ihan kokonaisvaltaisesti pitkin alavatsaa. Kunnon muljahtelua tuli varmaan 10 minuutin ajan.
Meinasi ihan itku tulla. En vaan voinut muistaa, miten ihanalta ja ihmeellisesltä se tuntuukaan, kun pieni pistää menemään ihan kunnolla. ♥

Mitäpäs muuta...Haaste odottaisi edelleen OA:n blogissa ja yritän vaikka myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna(!) tarttua siihen. Kiitos haasteesta ja onnea vielä tätäkin kautta ;)

Tässä vielä tämän viikon masukuvatusta ja nyt se on mun mielestä jo pullahtaneempi ja ainakin isompi, mitä neidistä samoilla viikoilla. Jee!

16+3

Kiirettä pitänyt taas alkuviikon täällä päin.
Kyläilyä, työskentelyä, leipomista ja taas kyläilyä. Ihan siinä oikeassa virallisessa leipätyöpaikassakin tuli käytyä sopimassa kevään suunnitemista.
Näillä näkymin menen kevään korvalla noin kudeksi viikoksi töihin. Teen tosin vain muutamaa päivää viikossa ja nuokin päivät on sumplittu niin, että Neiti M:n ei tarvitse vielä koputella päiväkodin ovia, vaan hoidosta vastaavat Isimies ja arki-iltapäivisin muutaman tunnin ajan, ennen Isimiehen kotiutumista, joko vaari tai sitten mummu.
Minulla on tästä ihan tosi hyvä mieli ja töissä poikkeaminen tuntuu suorastaan rentoutumiselta. ;)

Tänään tuli muuten kuluneeksi tasan kaksi vuotta, kun viimeksi olin töissä.
Aika on mennyt hurjan nopeasti ja tuo kulunut aika on täynnä ikimuistoisia hetkiä.
Seuraavat kaksi vuotta tuovat taas omat haasteensa ja muistonsa. Toiveissa olisikin siis tuon työssäolopyähdyksen jälkeen olla kotiäitinä jälleen ainakin se kaksi vuotta ja pukeutua työasuun sitten jossain vaiheessa vuotta 2015.
Kuulostaa aika hurjalta, eikös? :)

Raskausoireet ovat nyt totta vieköön helpottaneet ja tilalle on tullut lähes oireeton olo.
Vatsaa kiristelee aina silloin tällöin ja kivuttomia supistuksia on nyt tullut kuvioihin ihan päivittäin.
Kohtu tuntuu kovettuvan jos touhuan kiireessä jotakin ja kanniskelen painavampia juttuja paikasta A paikkaan B. Varmasti ihan normaalia. Tuntuvat vain aika jänniltä.
Ruokahalu alkaa olla lähes ennallaan, mutta edelleen tietyt ruoka-aineet saavat karvat pystyyn.
Nuudeleita en syö varmaan enää koskaan :D
Muutenkin tuntuu, että napostelen nyt koko ajan jotain ja aina tulee vilkuiltua sinne jääkaapin suuntaan.
Saapa nähdä, mitä ensi viikon neuvolakäynnillä vaaka sitten sanoo. :)

Tässäpä vielä toissapäivänä (16+1) kuvattua vatsanseutua.
Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! 

Ehkäpä, ehkäpä...

...tässä kohtaa voisi jo todeta, että alkuraskauden olotilat ovat (nyt sormet ristiin) taaksejäänyttä aikaa.
Koko tämä 16. raskausviikko on mennyt loppa kohti aina vaan paremmin ja viime päivinä on tullut tasan yksi laatta lentää-hetki ja päätäkin särki enää vain lauantaina.
Ruokia olen pystynyt nyt viikonlopun aikana syömään, ihan aikuisten annoksia, ja parina aamuna on tullut se kahvikupponenkin keitettyä.
Kerrassaan loistava loppuviikko siis takana.

Eilinen päivä oli aivan ihana (pienestä pään jomotuksesta huolimatta), kun perjantain työkeikka oli saatu kehujen kera hoidetuksi, niin mieli oli taas rento ja neidin kanssa touhuiltiinkin koko päivä kaikkea mukavaa.
Avattiin se joulukalenterin eka luukku, käytiin ruokkimassa lintuja, lämmitettiin takkaa, syötiin oikein kunnon aamupala. Sitten lähdettiinkin kaupungille tuhlaamaan rahoja kaikkeen jouluhömpötykseen. ;)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin hänen työpaikkansa pikkujouluihin ja olipahan taas mahtavat kekkerit.
Ruoka oli aivan loistavaa, paikallisen "paremman" ravintolan hoitamaa ja kokkikin telkkarista tuttu.
Harmiksi minulta jäivät tälläkin kertaa avoimen baarin tarjoilut fantaa lukuunottamatta korkkaamatta, mutta ehkä taas parin vuoden päästä.
Pukuongelma ei ollut ihan yhtä suuri, mitä neidistä alkutalvella -10, kun viikkoja oli silloin yli 30, mutta tällä kertaa tunsin itseni vain keskivartalostaan hieman plösähtäneeltä, kuin raskaanaolevalta ja sekös vähän ärsytti.
Yritin välttää peilejä siinä pikkumustissani :D

Neiti M.vietti sillä aikaa koti-iltaa mummun kanssa ja kaikki oli mennyt oikein hienosti. Totta kai kaikki temput oli pitänyt näyttää ja käyttää mummua vähän "hyväksikin", mutta niinhän se taitaa olla ihan sallittua isovanhempien kanssa. :)
Neiti oli lopulta nukahtanut hieman yhdeksän jälkeen ja itse olin kotona heti puoli kymmenen jälkeen. 

Mukavaa ensimmäisen advntiniltaa kaikille. <3

Jippu 15+6