Arjen alku

Isimiehen isyyslomaviikko meni luonnollisesti vauhdilla ja on menossa jo neljäs päivä kolmin tyttöjen kanssa.
No, tänään M. on viettämässä päivää mummun kanssa ja minulla on "lomaa" vauvan kanssa ;)

Muokataanpa heti tähän väliin, että ensimmäinen kappale on kirjoitettu viime torstaina.
Näin hyvin olen siis ehtinyt jatkamaan hyvin alkanutta päivitystä. :D

Nyt on siis käynnitynyt jo toinen viikko tyttöjen kanssa kolmin.

Ekan yönkin vietin jo viime toissa viikonloppuna neitosten kanssa kolmin, kun Isi vietti varpajaisiaan kaveriporukan kesken mökillä.
Toki vedin tuosta ajankohdasta kunnon hormooni-itkut, kun mies minusta "tuhlasi" muutenkin tynkää vapaataan varpajaisiinsa. Tietty minua myös jännitti jäädä yksin.
Ihan kaikkein suurin ärsytys tuli kyllä siitä, että äijäporukan piti ängetä mökille, jonka olin juuri hetki sitten jynssännyt viimeistä nurkkaa myöden. Meidän juhannusta varten.
Ja sen nyt tietää, kuinka siististi miesporukka osaa olla....

Minä olen kuitenkin pärjännyt oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Meidän arki sujuu vähän liiankin mutkattomasti kolmistaan, kun ne turhat taistelut M.:n kanssa siitä, saako Isi tehdä arvon neidin kanssa jotain ovat jääneet välistä.
Nyt, kun minä joudun neidin toiminnoissa olemaan apuna, eikä vaihtoehtoja siis ole, niin meillä on paljon vähemmän konflikteja.
Toki tuon uhmiksen kanssa yhteenkin otetaan ja monta kertaa päivässä, mutta niistäkin selvitään, kun jaksaa pitää oman päänsä viileämpänä. ;)

Ja kuinka luksusta. Nämä kaksi neitiä ovat tähän asti, eli yli kaksi viikkoa, nukkuneet joka päivä noin tunnin ja jopa kaksikin yhtä aikaa päikkäreitä. En laita yhtään pahakseni, sillä muutamaan otteeseen olen itsekin kivunnut neitosten kanssa unille. ♥
Se kyllä tiedetään, että tämä herkku saattaa loppua koska tahansa, joten nyt pitää nauttia.

Viime postaukeen palatakseni ja pariin siellä esitettyyn kysymykseen vastatakseni, tässä vielä juttua synnytyksestä ja neidin suhtautmisesta vauvaan.

Tuuli kyseli kivuista, ja täytyy kyllä todeta, että aika hyvin ne hukkuivat siihen vauhtiin. :D
Siis kyllähän se sattui, mutta se kipu on jotain niin omanlaistaan, että en osaa edes selittää. Ja kaikki kuitenkin kokevat kivun erilailla. Minulla on korkea kipukynnys ja tässä(kään) synnytyksessä en huutanut kertaakaan. Scheisset ja muutamat muut kirosanat kyllä lausuin. Myös siinä vaiheessa, kun kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa muistan ajatelleeni, että "ou fuck-ou fuck" :D
Mies sanoi minun muutaman kerran vähän kovemmin äännelleen siinä ponnistuksen tiimellyksessä.

Pisang ja Reine kyselivät neidin suhtautumista vauvaan ja yllättävän hyvin on mennyt. Ekalla viikolla M. oli ihan tosi neutraali vauvaa kohtaan ja sama linja tuntuu jatkuvan. Välillä hän käy suukottelemassa ja silittämässä vauvaa ja ylpeänä kertoo/esittelee vieraille "meidän vauvan" ♥
Kun vauva itkee, neiti tulee heti luokseni kertomaan, kuinka "meidän vauva itkee".
Osaa M. myös komentaa minua, kun haluaa huomiota. ;)
Olen saanut muutamaan otteeseen kuulla, että "laita se vauva sitteriin". Hyvin topakasti ilmaistuna.
Tai kun vauva nukkui ja neiti olisi halunnut toisin päin, niin neiti komensi minua, että "ota se vauva pois peiton alta."
Minkäänlaista väkivaltaa tai suurta mustasukkaisuutta neidillä ei vielä vauvaa kohtaan tunnu olevan.
Mustasukkaisuus ilmenee vielä aika mitättöminä juttuina.

Nyt pitää taas mennä. Koitan vielä tällä viikolla palata takaisin ja kertoa vähän vauvastakin enemmän.
Huomenna on eka neuvolakin. :)

Pirpanan kestoilu-ura alkoi neljän päivän ikäisenä ♥

Synnytyskertomus

Tässäpä nyt sitten meikäläisen synnytyskertomusta. :)

Tässä postauksessa kerroinkin vähän synnytystä edeltävistä tunnelmista. No, noiden tuntemusten perusteella ajateltiin miehen kanssa, että taidetaan varuiksi pakata esikoisneidin yökyläkassi ja viedä hänet tädilleen yöksi, jos se lähtö vaikka sattuisi sitten yön aikana tulemaan.

Isimies lähti siis viemään neitiä tädilleen ja minä meni suihkuun lieventämään supistusten pahinta poltetta. Se helpotti ja supistukset tuntuivat taas hiipuvan lähes olemattomiin. Tuli totaalisesti sellainen olo, että nyt se neiti on viety turhaan yökylään ja samassa paketissa herätään vielä aamullakin.
Iltayhdeksältä lähdin vielä uuden kerran lenkillekin, sillä ajatuksella, että jospas niihin hiipuviin suppareihin tulisikin taas tuntua ja se ehkä vähän tehosikin.
Lenkin loppupuolella saikin jo vähän irvistellä supistuksille. 

Kotona tiukat supistelut jatkuivat, mutta edelleen sillä voimakkuudella, että oma liikehdintä auttoi ja välitkin olivat mitä sattuu.
Kymmenen aikaan supistuksia alkoi taas tulla noin kuuden minuutin välein ja puoli yhdeltätoista laitoin itseni nukkumakuntoon ja menin panadolin voimin unille. Supistusten välitkin tuntuivat taas pidentyvän ja olivat jo noin 10 minuuttia.
23.30 nousin kuitenkin sängystä, kun sen verran poltti alaselkää, että uni ei tullut.
Herättelin miehen ja päätettiin lähteä käymään ainakin näytillä ja itse ajattelin, että saanpahan ainakin hieman osviittaa siitä, mikä on alakerran tilanne.

Auto starttasi kotipihasta 00.05 ja synnärille meidät kirjattiin 00.20.
Kaikessa rauhassa juteltiin siinä todella mukavan kätilön kanssa, joka oli ollut myös esikoisen synnytyksessä mukana. Minut laitettiin käyrille ja sitten täyteltiin paperihommia. Ilmeisesti naimisiinmeno vähän sekoitti papereita ja moni paperi meni uusiksi.

No, noin. 10 min käyrillä oltuani, 00.35 tunsin poksahduksen ja lämmin vesi holahti vaatteilleni.
Paperihommia jatkettiin, mutta saman tien vesien menosta, supistusten voimakkuus muuttui potenssiin tuhat ja yhdessä melkoisen paineen kanssa teki ihan hemmetin kipeää.
Kätilölle tuli vähän kiire ja minun tuntemusteni perusteella juoksi infoamaan tilanteesta toisella kätilölle, varasi salin kaksi ja huuteli jotain kohdunkaulapuudutteesta.

Kätilö juoksi takaisin ja käski miehen riisua minulta vaatteita, jotta saadaan sairaalakuteet niskaan. Tämän jälkeen kätilö käski minut laverille sisätutkimusta varten, mutta sekin oli jo suoritus, sillä supistukset tekivät tosi kipeää ja paineentunne oli ihan tajuton.
Tulos, kahdeksan senttiä auki ja vauva ihan hollilla. Seuraava supistus perään ja täysin auki.
Tässä vaiheessa tuli jo kiire saliin ja kätilö totesi, että kivunlievitykset saa unohtaa. :D

Saliin oli varmasti matkaa 20 metriä, mutta puolivälissä supistuksen tullessa oli pakko pysätä nojaamaan pöytään ja samalla iski ihan tajuton ponnistamisentarve. Huusin siinä sitten miehelle, että nyt ponnistuttaa ja täältä tulee joko vauva tai kakka. :D Kätilö huutaa salista, että kävele nainen tänne, mutta en pystynyt.
Mies juoksee hakemaan kätilön ja he yhdessä taluttavat minut saliin ja kampeavat vuoteelle.
Sitten ponnistettiinkin vauva maailmaan, jossain X-ajassa, sillä neiti oli pihalla 00.59.
Eli, lapsiveden mentyä tuo kaikki ylläkirjoitettu tapahtui 24 minuutin aikana :D

Minä selvisin kahdella tikillä vanhaan epparinarpeen ja yhdellä nirhaumalla. Vauva oli kaikin puolin täydellinen ja seuraavat seitsemän tuntia vietimmekin totaalisessa ihokontaktissa. Välissä neiti toki pestiin ja mitattiin ja saimme myös syötävää. Minun ruokailuni ajaksi pikkuneiti pääsi isin paidan alle kenguilemaan.♥

Synnytys kirjattiin papereihin syöksysynnytykseksi ja kestoksi kertomieni kipeämpien supistusten alettua noin kolme tuntia / vesien menosta 24 min. 
:D

Tyttö täydenkuun

Meidän perheen pienin on viimein maailmassa. ♥

25.5.2013, klo 00.59 täydenkuun loisteessa, syntyi toinen pieni ihmeemme.
Toinen tyttäremme.
Kuopuksemme.
Pikkusiskomme.

Niin täydellinen. ♥

Mittaa neitosella oli syntyessään 3110g ja 49,5cm.
Synnytys oli vauhdikas, mutta kaikki meni hienosti. Kotiinkiin päästin jo eilen. Neidin ollessa 1,5 vrk:n ikäinen.
Nyt opetellaan uudenlaisen arjen sujumista. :)
Palailen myöhemmin lyhyen, mutta ytimekkään synnytyskertomuksen kanssa ;)

Kiitos kaikille Pirpanan odotusaikaa seuranneille ja kommentteja antaneille. Tästä on hyvä jatkaa vauvakuulumisin.

Jokohan jo?

Mahtaisikohan se Pirpana nyt viimein pakkailla tavaroitaan ja tehdä lähtöä tuolta yksiöstään...?
Eilen illalla alkoi supistella ihan lupaavasti ja kellottelin iltasella tunnin ajan noin viiden minuutin välein ja kestoltaan noin minuutin mittaisia, ihan mukavasti tuntuvia, supistuksia.
Yöksi otin 1g Panadolia, jotta saisin lantion poltteelta nukutuksi ja muutamia supistuksia ja yhtä pidempää valvomishetkeä lukuunottamatta yö menikin kohtalaisesti ja aamuun mennessä supistukset olivat hiipuneet.

Nyt päivän mittaan supistuksia on tullut harvakseltaan, kunnes hetki sitten kävin vähän hakemassa lenkkipolulta vauhtia suppareihin ja taisi tehota.
Tällä hetkellä supistelee noin seitsemän minuutin välein ja viimeisimmät ovat tehneet jo ihan oikeasti kipeää.
Iskipä jopa se pieni paniikki, että "ai juu, synnyttäminen muuten sattuu" :D

Vähän harmittaa, että mulla ei täällä kotona ole oikein kivunlievitykseen muuta kuin Panadolia, suihkua ja sitten oman liikkumisen ja hengittelyn avut. Joku kaurapussin tyylinen saattaisi nyt olla kova sana.
Sen verran on lantion seutu tulessa supistuksen tullessa.

Pitäkäähän peukkuja, jotta tästä vielä päästää Pirpanan hakureissulle. ♥

Laskettu aika

Niinhän se tämä maaginen päivämäärä on (odotetusti) täällä ja päivä pian päätöksessä.
Ei merkkejä vauvan halusta tulla ihmettelemään maailmaa masunahan tälle puolen. :)

Tämä päivä kulutettiin (vihdoin ja viimein) mökillä. Aika täpärälle tämäkin veti, mutta nyt on mökki jynssätty ja puunatu kesäkuntoon. Puhtaan petivaatteet jokaisen petipaikalla ja pihahommistakin melko paljon suoritettu. Pihasaunan pesu jäi nyt tällä erää suorittamatta, sillä kyllä tämän naisen puhti vaan hyytyikin, kun oli neljättä tuntia siivonnut. ;)
Juhannustahan tuonne (sähköttömään & vedettömään vauvaperheen unelma- ;) ) mökkiin olisi sitten tarkoitus mennä koko perheen kesken viettämään. Toivottavasti vaan kaikki menee hyvin ja suunnitelmat toteutuvat. :)

Tässä vielä kuvaa täydet 40 raskausviikkoa venyneestä vauvamasusta. ♥

Neuvolakuulumisia ja raskausajan yhteenvetoa

Eilen tuli pyörähdettyä sitten viimeisellä neuvolakeikalla ennen laskettua aikaa, mutta mukaan saatiin tietty uusi aika ensi viikolle, jos ja kun sinne luultavasti joutuu vielä vaivautumaan.
Onneksi sain sen ensi viikon ajan vasta torstaille, niin hyvässä lykyssä ehtii jotain tapahtuakin.
Itse kyllä toivoin aikaa perjantaille, mutta terkka oli varattuna silloin koko päivän. :D

Käynti oli lyhyt ja ytimekäs, joten tässäpä tuoreimmat mittaukset:

Kymmenes neuvolakäynti, rv. 39+4

• Paino 63,2 (-600g edelliseen käyntiin)
• RR 122/77
• Pissa puhdas
• HB ei mitattu
• SF-mitta 35 (taas tultiin hypättiin sinne hieman keskikäyrän yläpuolelle)
• RT
• Syke +, liikkee ++

Tähän asti siis raskauskiloja on ensikäyntiin nähden tullut 4,4 kg. Raskausviikolle 16 asti kestänyt pahoinvointi ja lähes totaalinen ruokahaluttomuus pitivät huolen, että paino putosi taas alussa ja muutenkin sillä saralla on seilattu ees taas. Minun raskauskilojani ihmetteleville olenkin nyt todennut, että "ilmankin pärjää, mitä niitä turhia keräämään ;)" Vauva on kuitenkin kasvanut normaalisti ja voinut oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet oikein loistavat läpi raskauden.

Pissanäytteet aina puhtaita, mutta hemppa on tässäkin raskaudessa seilannut aina alun 141 sinne 100 lukemiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.

SF-mitan kanssa onkin tässä raskaudessa mennyt vähän niin ja näin. Neiti M. kasvatti masunmittaa koko raskauden ajan siellä yläkäyrällä ja linja oli tasaista, mutta tämä tuleva pikkuneiti on kiusannut mittaajaa niin, että raskausviikolta 28+ käyrä näyttää lähinnä Singerin tuottamalta siksak-ompeleelta. :D

Niukempi lapsiveden määrä selittänee tämän siinä samalla, kuin Pirpanan mittaushetkellä ottama asentokin. ;)

Närästys on tässä(kin) raskaudessa ollut se inhottavin vaiva. Vaikka ihan hurjan paljon koitan katsoa, mitä suuhuni laitan ja joskus jätän ihan tarkoituksella väliin niitä ruoka-aineita, jotka närästystä selvästi aiheuttaa. Useinmiten minun on silti vaikeaa hillitä näitä ruokahimoja ja sitä yhtä kupillista kahvia, jonka tiedän olevan totaalista itsekidutusta. :D

Jotain kertonee se, että Vappuna ostamastani 96kpl Rennie-pakkauksesta on nyt jäljellä noin 10 nappia. :D

Koko raskausajalle tuo oli kolmas moinen paketti, eli onpahan tullut sitten vedeltyä tämän raskauden ajan lähes 300 kpl Rennietä. :D Ja alkoikohan tämä vaiva muistaakseni siinä puolivälin paikkeilla/jälkeen..

Nyt loppuraskaudessa on ollut huomattavasti vähemmän kolotuksia, liitoskipuja ja supituksia, mitä M.:n aikana oli. Tästä olen tosi iloinen, sillä läheskään joka yö eivät ne pirulliset lonkkakivut ole vaivana. Yöllisiä pohjekramppeja on ollut muutamia, mutta olen koittanut muistaa napata sen magnesiuminkin aina silloin tällöin, sekä vältellä venyttelemistä, niin nyt niitäkään ei ole viikkoon/kahteen ollut.

Supistuksia sitä tietty toivoisi jo nyt enemmän. Tietenkin sitten niitä, jotka kunnolla tuntuisivat ja antaisivat ymmärtää. :D

Vauvan liikkeet olivat alussa hurjan paljon hentoisempia, mitä esikoisesta, mutta tässä raskaudessa tuo selittyi osittain edessä olevalla istukalla. Nyt loppuraskaudessa tämä vauva on kyllä päihittänyt esikoisen myllerryksen ja mietinkin, että tämäkin voisi selittyä tuolla lapsiveden osuudella. Maha heiluu ihan hulluna joka suuntaan, eikä kyse ole mistään pienestä muljumisesta ja asennonvaihdosta näin lopussakaan

Tänäänkin on ollut ihan tajuton ralli masussa pitkin päivää ja välillä oikein kauhistuttaa katsella, kun pieni jalkapohja työntyy ihan kunnolla läpi vatsan. Niitä hetkiä, kun siitä saattaisi jopa napata kiinni.

Ja tekee muuten ihan oikeasti jo kipeääkin ;)

Mielenmyllerrykset ovat olleet osittain vähäisempiä. Ehkäpä tämä jo yhden lapsen äitinä olo on hieman tasannut tämän naisen pahimpia särmiä ja olen osannut (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) hillitä itseäni enemmän. Samanlaista itkuherkkyyttä ei myöskään ole ollut ilmassa, mitä M.:n aikaan.

Uhmaikäisen taaperon kasvattaminen vaatii luonteenlujuutta, eikä siinä äidin sovi kovin usein taantua samalle tasolle. Saattaisi tuo katu-uskottavuus hieman horjua pikkuneidin silmissä ;)

Suurimmalta osin tämä raskaus on kyllä ollut kuin kopio neidin raskausajasta. :)

Näihin tunnelmiin. Hyviä öitä!

- Jippu 39+5

Rv. 39+0 ja vauvaveikkausta

Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa pyörähti tänään käyntiin ja olo on oikein loistava. Mielikin melko tyyni. ;)
Toivon aina hetkittäin, että vauva syntyisi pian. Vaikka jo ensi viikon aikana.
Toisaalta minua ei kuitenkaan stressaa mahdollinen ylimenevä aika kovinkaan paljon, enkä ole ollenkaan niin malttamaton saamaan tätä odotusta päätökseen, mitä esikoisneidistä aikanaan olin.
Varmasti monen tekijän aikaansaamaa nämä hassun ristiriitaiset ajatukset. :D

Siitä huolimatta, että omissa toiveissa on vauvan ulkoistuminen lähipäivien aikana, veikkaan Pirpanan syntymäpäiväksi vasta 26.5. Eli sen raskausviikon 41+0. :D
En vaan jaksa uskoa, että tämä painos olisi aikaisempaa sorttia, mitä M. oli. ;)

Jos tässä nyt jotain ennakoivia merkkejä voisin kirjoitella ylös, niin nämä iki-ihanat "sukkapuikkovihlaisut" ovat lisääntyneet ja onkohan tämä nyt kolmas päivä, kun vauva tuntuu kairaavan tuota päätään aika voimalla kohti alakertaa.
Kivuttomia supistuksia tulee joka päivä ja paaaaaaaljon. Ihan muutamia kertoja on supistuksissa ollut jo vähän enemmän potkua, mutta ihan tosi kevyitä ovat olleet. Eilen kaupungilla ollessa supisti kerran niin, että se tuntui jopa selässä ja päivän aikana alavatsalla oli sellainen menkat alkaa ihan just -olo.
Summa summarum. Toivon, että ainakin alaosastolla olisi tapahtunut toivottavaa edistystä ja kun synnytys sitten joskus käynnistyy, etenisi se nopeammin, mitä esikoisesta.

Tässä masukuvaakin tältä päivältä ja monien mielestä masu on jo aika alhaalla, vaikka ei kyllä minun mielestä vielä sillä tietyllä tavalla tipahtanut... ;)

Mielenkiinnosta voisin ottaa lukijoitakin vastaan arvailuja siitä, koska tämä pienin neiti päättää saapua täydentämään elämäämme. :)
Mukaan voi laittaa vaikka niitä mittojakin, niin lisäilen niitä tähän postaukseen.

Pirpanan vuokrasopimuksen päättymispäivä:

• Reine, 19.5. (3190g, 51cm) (huti)
• Ämpee, 20.5. (3350g, 50cm) (huti)
• Leila ja Sini, 21.5. (3420g, 51cm) (huti)
• Tiliaa 22.5. (3100g, 50cm) (huti)
• S, 23.5. (3085g, 50cm)
• Ama L, 24.5.
• Pisang, 25.5 (3150g, 49cm) (osui ja upposi,lähes mitatkin kohdillaan :D )
• Jippu, 26.5. (3kg, 50cm)
• Evelyn, 27.5. (3020g, 49cm)
• Hanski79, 29.5. (3310, 50cm)