Raskaus ja vatsatauti vol. 2

Otsikon johdattelemana on vain todettava, että nämä kaksi eivät vain sovi yhteen.
Ei sitten millään tavalla.
Ei ainakaan näillä pidemmillä viikoilla.

Hetken aikaa näytti jo siltä, että saadaan heittää hyvästit viikonlopun reissusuunnitelmille, mutta nyt näyttää taas jo valoisammalta.
Tämän äiti-ihmisen tiistai-aamu nimittäin alkoi sillä, että tunsin itseni jo aamulla huonovointiseksi.
Yhdeksän aikaan pitikin juosta vessaan ja heti sen käynnin perään alkoi oksentelu.
Eipä päästy pitkälle yli aamu10, kun oli pakko soittaa isimiehelle töihin, josko tämä millään irtoaisi sieltä kotiin. Omalle ykäilylle ei tullut loppua ja siinä vaiheessa, kun M.kin totesi "pelkäävänsä äitiä", oli pakko hälyttää apua.
Luojan kiitos isimiehen toimenkuva on joustava ja hän pääsi lähtemään töistä. Itse en pysynyt enää tolpillani ja jahka mies 11 jälkeen kotiutui, niin minä painelin sänkyyn.
Koko päivä kului siis nukkuen ja ykäillen.

Tuo tauti on siitä tylsä, että se vie kyllä voimat ihan totaalisesti ja näin raskaana ollessa saa vielä vähän lisäystä mukavilla supistuksilla.
Koko alaselkä oli ihan tulessa, kaikkia niveliä kolotti, palelsi ja kyljet ovat vieläki hellänä vatsakrampeista.
Nyt kaksi päivää myöhemmin, olo on edelleen vetämätön ja hieman jännäilen, miten tässä huomenna jaksaa mitään ostoskeskuksia kierrelläkään. 
Täytyy toivoa, että illan ulkoilulla ja tukevammalla ruoalla saataisiin tähän naiseen vähän puhtia ja huomenna fyysinen kunto olisi edes lähellä normaalia.

Uusi kamerakin kotiutui eilen ja pääsee taas räpsimään vähän kuvia. Aamun lehdenhakureissulla sitä tuli testattua lähinnä maisemakuvaukseen.

Terkkuja siis täältä pellon ja metsän reunalta. :)